Kuinka monen 6v ajaa viela apupyorilla pyoran kanssa? En saa millaan suostumaan meidan neitia ajamaan ilman apupyoria. Nyt otettiin vakisin pyorat pois ja sanottiin, etta kun halua

Mun tytär täyttää 6 heinäkuussa, ajelee edelleen apupyörillä. Mutta minusta sekin on parempi, kuin että ei sitten ajele ollenkaan. Ei tuo teidän pakotus ainakaan itsetuntoa kasvata, saati luottoa itseensä ja teihin.



Harvempi lukiolainen ajelee enää apupyörillä, että eiköhän sitä vielä ehdi oppia. Pakottaminen ei auta yhtään. Antakaa toisen harjoitella noin ja kerätä rohkeutta ja tasapainoa.

olen huomannut että jos ei pyöräile usein lapsen kanssa, jännittää tosi paljon.

luvatkaa että pidätte kiinni kunnes hän sanoo että saa päästää irti tai kokeilkaa kompromissia, eli YHTÄ apupyörää (saattaa vähän aikaa ajaa kuin Pisan tornin, mutta ei haittaa).

Pyöräilkää usein, se auttaa!

Ei olla tänä keväänä ehditty ostaa sopivaa pyörää. Viime kesänä pyöräily jäi vanhalla pyörällä aika vähiin, eikä siitä tullut otettua apupyöriä pois. Meidänkään tyttö ei siis vielä osaa.

Meidänkin pihalla kaikki muut 4v. pikkulikasta lähtien osasivat ajaa ilman, mutta en muista, että minua olisi kiusattu. Itseä se kyllä häiritsi. En suostunut harjoittelemaan kotipihalla, etten olisi kaatunut muiden nähden, mutta äitini onneksi ymmärsi olla painostamatta ja kävimme harjoittelemassa vähän kauempana. Pikkuhiljaa opin ja koulun alkaessa pyöräilin jo ihan sujuvasti kahdella pyörällä.



Mielestäni teet suuren virheen, jos pakotat lapsesi opettelemaan. Kyse on kuitenkin vain pyöräilystä. Alenna hiukan omia standardejasi, ei kaikkien tarvitse osata kaikkea saman ikäisenä kuin suurin osa.

Siinä sai olla tosi tarkkana, ettei lapsella iske tuo " en osaa, en suostu yrittämään" vaihe päälle. Isän kanssa hommasta ei tullut yhtään mitään, on sen verran temperamenttinen lapsi, jonka kanssa isä hiiltyi täysin. Itse kehuin koko ajan ihan hirmuisesti ja taskusta annoin karkkia aina kun oli ajettu pieni pätkä kunnolla. Siis makupala niinkuin koirallekin, kun tekee asian hyvin. No ei mennyt kuin kaksi päivää niin jo tyttö polki ihan itse ;)



Alkuun siis pidin satulan takaosasta kiinni ja juoksi vieressä ja kun sai ideasta kiinni niin pidin enää lapsen takin selkämyksestä kevyesti jne.

No problem.

Ottaka kylmän raakasti apparit pois

(sanokaa että pääsiäispupu vei apurattaat.... )

ylöspäin niin paljon että tyttö ikäänkuin ajaisi ilman. mutta silti on turvana jos meinaa kaatua.

Vai miten on?



Käyttekö yhdessä pitkillä pyöräretkillä, vai rajoittuuko harjoitteleminen siihen, että vartavasten lähdetään lähikaupan parkkipaikalle treenaamaan? Ajotaito ja vauhti tarvitsee harjoitusta kehittyäkseen.



Meillä lapset ovat oppineet 3-vuotiaana ajamaan ilman apupyöriä, mutta pyöräily on meillä jokapäiväistä leipää. Auto otetaan alle vasta siinä vaiheessa kun matkaa tulee yli 6-7 kilometriä; kaikki sitä lyhyemmät matkat kuljetaan pyöräillen.

Meillä esikoinen oppi ilman apupyöriä 3,5-vuotiaana ja ja kuopus juuri neljä täytettyään. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, ettei kukaan opi jos ei harjoittele. Kuopus ei hädin tuskin osannut polkea ensin, polki väärään suuntaan jne. Sitten yhtäkkiä innostui, kun autoin vähän narulla sarvista. Monesti apupyörillä on paitsi raskaampi, myös hankalampi polkea, jos pyörä kallistelee. Oli tosi hauska huomata, että jo parin viikon päästä hän osasi polkea seisten ja kuukauden päästä jopa yhdellä kädellä. Mutta on meillä kyllä pyöräiltykin aika paljon, joten tuli sitä harjoitustakin.



Kannattaa aloittaa siten, että nostaa pyöriä vähän ylemmäs eli siten, ettei niihin koko ajan varata ja sitten voikin jo ottaa toisen pois. Ilman apupyöriä polkemisen kannalta on olennaista, että vauhtia on riittävästi eli kannattaa vähän pukata vauhtia ja harjoitella ehdottomasti nurmikolla. Lapsi ei itse saa kunnolla vauhtia ja vauhditta ei kukaan pysy pystyssä. Palkitseminen ja kehuminen on ensiarvoisen tärkeää.



Olen ihan varma, että kunhan harjoittelette ahkerasti, niin hetken päästä tyttö huomaa, ettei polkeminen olekaan niin vaikeaa.

Nyt vaan jonnekin kentälle harjoittelemaan, pidät satulan takaa kiinni aluksi. Sitten vaan pikkuhiljaa hölläät otetta, kyllä se siitä! Tyttö oppi sitten tänä keväänä tokalla harjoituskerralla ja nyt pyöräilee jo ihan kuin vanhat tekijät.

Jos kuvio on aina ollut sama, sitten on varmaan sen sorttinen luonne, että aina tapellaan. Meillä on yksi tämmöinen lapsi. Esimerkiksi piti kakkaa viikon sisällään mieluummin kuin kakkasi muualle kuin vaippaan (kun alkoi 5-v päivä lähestyä, alkoi vanhemmilla palaa päreet ja mentiin todella pakon tielle, eli oltiin mustelmilla koko sakki kun poikaa istutettiin potalla ja pöntöllä). Sitten kun kakka oli vihdoin saatu kunnialla ulos, ei asia enää ollut ongelma.



Tämä poika lopetti pyöräilyn kokonaan, kun kokeiltiin ottaa apupyörät väkisin pois 4, 5 ja 6-vuotiskesänä. Naapurustossa tosiaan 4-vuotiaat pyöräilevät apupyörättä suunnilleen ilman käsiä. 6-vuotissyksynä pyöräily alkoi sitten kiinnostaa ilman apupyöriäkin, kun törkeästi kiristettiin/lahjottiin eskarissa kateutta herättävällä transformerilla.



Ja ennen kuin arvostelette meidän kasvatusmenetelmiä - meillä on kolme muuta lasta, joiden kanssa tällaista showta ei ole tarvinnut vetää. Tämä vain on " omaehtoinen" , mutta muuten oikein mukava poika.

On ollut meillä se rohkeampi lapsi joka asiassa, mutta pyörällä ajamiseen opettelemisessa ei. Meillä on ajettu paljon pyörällä ympäri vuoden. Kesällä ulkona ja talvella isossa hallissa. Mutta apupyöriä ei uskalla antaa pois. Sanoo vain että en uskalla että en kaadu. Emme ole lähteneet pakottamisen tielle, vaan olen sitä mieltä että kaikki aikanaan. Vanhempi oppi paljon nuorempana ajamaan ilman apupyöriä, että vanhemman esimerkkikään ei ole nyt houkutellut. Mutta jos lasta joku asia pelottaa, niin en halua pakottaa. Kyllä oppii aikanaan, emme ole tehteen asiasta stressaavaa kenellekkään. Että ei se aina johdu siitä että on ajettu vähän pyörällä, niin kuin edellä mainittiin. Lapset vaan ovat luonteeltaan ja rohkeudeltaan erilaisia. Samanlailla sitä oppii lapset hiihtämään ja luistelemaan hyvin eri ikäisinä.

Vierailija:

En halua, että neitini on kohta ainut eskarilainen, joka ajaa apupyörillä. Siitähän vasta toiset saavat haukkumissyyn ja kiusaamissyyn!

Minusta pyöräilyä voi vähän verrata luistelemiseen ja hiihtämiseen. Ja kuinka moni lapsi opettelee vasta eskari-iässä luistelemaan ja hiihtämään. Ei se pyöräilykään ole taito joka pitäisi osata jo 3 vuotiaana. (He keiden lapset jo pyöräilee ilman apupyöriä 3 vuotiaana tietenkin ajattelevat näin, kun eivät muusta tiedä) Älä murehdi liikaa asiasta, kyllä hän oppii aikanaan.

En ymmärrä muutenkaan miten nykyään lapset oppivat niin pienestä kiusaamaan toisiaan tuollaisilla asioilla.