Isovanhempien haukkumisesta tällä palstalla

Katsoin samaa, eilen aloitettiin ja nyt jatkoa, on se surkeaa kun on isovanhemmat. Onneksi minulla oli aivan ihanat isovanhemmat ja lapsillani myös. Paljon hienoja muistoja ja hyvät välit edelleen. 

Ja tuo teema.  Hyvä isoäiti on vaimon äiti, huonompi mummo on miehen äiti.  Jolta ei kelpaa mikään, ei hänen olemuksensa, kotinsa, antamansa lahjat vaikka olisivat yhtä arvokkaita kuin paremman mummon.

Väärin otsikoitu.  Jos olisit kirjoittanut etten jaksa lastemme isovanhempia olisi jo 70 kommenttia.  Nuorilla naisilla ei ole kuin yksi näkökulma asiaan.

Mä luen näitä ketjuja ja mietin, että voi hyvänen aika, kun nuo ihmiset tajuaisivat olla kiitollisia siitä, että heillä on jonkinlaisia tukijoukkoja ja että lapset saavat muodostaa suhteen mummun ja papan kanssa, he ovat lapsille tärkeitä!

Mä olen itse elänyt pikkulapsivaiheen, jolloin ei ollut käytännössä mitään tukiverkkoja ja tuttava- ja ystäväpiirissä tällaisia perheitä on nytkin. Isovanhempia ei ole tai he ovat sairaita ja vanhoja tai asuvat toisella puolella Suomea. Eikä ole muitakaan sukulaisia lähellä. Joku kaveri voi ehkä auttaa, jos pyytää hyvissä ajoin etukäteen ja se sattuu sopimaan hänen aikatauluihinsa. 

Voin kertoa, että se pikkulapsiaika on täysin erilaista, jos olet yksin koko ajan lapsen kanssa ja vastuussa hänestä vrt mummu ottaa joskus yökylään, pystyy tulla hoitamaan sairasta lasta että pääset töihin, voi käydä kaupassa kun olette norossa koko perhe, mahdollistaa sen että pääset joskus edes lenkille tunniksi yksin tai kaksin puolison kanssa... Et voi ymmärtää kuinka raskasta, jos et itse ole kokenut.

Ja ylipäätään että sulla on ihminen, joka ihastelee sun lasta ja haluaa kuulla hänen kuulumisensa! 

Sit joku vänkyttää täällä, että kun mummi antaa keksin vaikka on kielletty eikä noudata päiväuniaikaa minuutin tarkkuudella, ja muut neuvoo, että pistä välit poikki. Ihmiset on hulluja ja vailla mitään suhteellisuuden tajua.

Lapsillani ei ollut lastenvahti- mummua.  Toinen kuoli nuorena, toinen oli jo vanha kun lapsemme syntyivät.  Harvakseen käytiin yksiössä  toisella paikkakunnalla.  Lapset kuitenkin nyt aikuisinakin muistavat miten mummu oli aina hyväntuulinen ja ystävällinen, sillä oli aina mehua ja jäätelöä ja Marie-keksejä.  Eivät he muista sitä että siellä piti istua nätisti paikallaan, ei ollut mitään leluja ja leikkejä.  Kesällä saatettiin mennä pihaan, lapset keinuivat ja tutkivat pihaa, mummon kanssa jutusteltiin pihapenkillä.

Paras on kun ei odota isovanhemmilta automaattisesti mitään hoitoapuja tai muita palveluja. Itse on hoitovastuussa ja bonuksena joskus ovat lasten kanssa siten kuin kaikille sopii. Jos se on kahvittelu kerran kuussa niin sitten on. Joku isovanhempi hoitaa koko katraan ihan ilokseen ja toinen ei jaksa tai ehdi tai halua kuin pienen vierailun.

Erään ystävän lapsi laskeskeli että äitinsä, siis ystäväni, on sopivasti eläkkeellä kun hän tekee lapsia, että ehtii sitten hoitaa. Meni kahvit väärään kurkkuun siinä, ehdotin että äidilläsihän voi olla muutakin tekemistä kuin sinun lastesi hoitaminen.

Mun pikkulapsiaikaan (4 lasta) sekä isäni ja äitini kävivät läpi lonkkaleikkauksen ja isä lisäksi ohitusleikkauksen. Lopulta äitini oli dementiakodissa, kun isäni oli jo kuollut.

Eipä olisi tullut mieleen valttaa tuliaisiksi tuodusta kahvipaketista, niin kuin toinen aloituksessa mainittujen ketjujen aloittaja.

Te kuvittelette että ennen oli parempi. Ei ollut. Että aiempien sukupolvien aikana pidettiin selviönä että isovanhemmat ovat aikuisten lastensa ja lastenlastensa elämässä, vaikka ei tultaisikaan toimeen.

Voin kertoa teille ettei se pidä paikkaansa. Olen 60-luvun lapsi ja isoäitieni kasvattama, koska omalla äidilläni oli aina muuta menoa. Hän vihasi omaa äitiään ja anoppiaan mutta oli heistä riippuvainen. Kun hänestä tuli viisikymppisenä 90-luvulla isoäiti, hän ei olisi voinut vähemmän välittää lastenlapsistaan. Aina oli jotain muuta, tärkeämpää. Nyt hän on vanha, sairas ja yksinäinen, ja hän valittaa kun aikuiset lastenlapset eivät välitä hänestä.

Anoppinikaan ei hoitanut lapsiani. Hänellä oli jo ennestään kuusi isompaa lastenlasta joiden hoitamiseen hänet tilattiin eri Suomea. Hänestäkään pidetty eikä hän pitänyt omista tyttäristään eikä miniöistään. Mutta oli pakko sietää puolin ja toisin.

Silloin vain ei ollut vauvapalstaa jolle valittaa nimettömänä että anopit ovat perseestä, isoäidit ovat perseestä ja äidit ovat perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Te kuvittelette että ennen oli parempi. Ei ollut. Että aiempien sukupolvien aikana pidettiin selviönä että isovanhemmat ovat aikuisten lastensa ja lastenlastensa elämässä, vaikka ei tultaisikaan toimeen.

Voin kertoa teille ettei se pidä paikkaansa. Olen 60-luvun lapsi ja isoäitieni kasvattama, koska omalla äidilläni oli aina muuta menoa. Hän vihasi omaa äitiään ja anoppiaan mutta oli heistä riippuvainen. Kun hänestä tuli viisikymppisenä 90-luvulla isoäiti, hän ei olisi voinut vähemmän välittää lastenlapsistaan. Aina oli jotain muuta, tärkeämpää. Nyt hän on vanha, sairas ja yksinäinen, ja hän valittaa kun aikuiset lastenlapset eivät välitä hänestä.

Anoppinikaan ei hoitanut lapsiani. Hänellä oli jo ennestään kuusi isompaa lastenlasta joiden hoitamiseen hänet tilattiin eri Suomea. Hänestäkään pidetty eikä hän pitänyt omista tyttäristään eikä miniöistään. Mutta oli pakko sietää puolin ja toisin.

Silloin vain ei ollut vauvapalstaa jolle valittaa nimettömänä että anopit ovat perseestä, isoäidit ovat perseestä ja äidit ovat perseestä.

Jätit mainitsemasta millaiset välit sinulla on aikuisiin lapsiisi ja heidän puolisoihinsa. Vai oletko sinäkin persiistä? Joo oli paremmin, silloin sanottiin, jos oli sanomista ja asiat puitiin, nykyään katkaistaan välit pikkuasioista ja kiristetään lapsenlapsilla.

Noi alkuperäiset ketjut on jo useamman vuoden vanhoja, tässä vähän tuoreempi ketju.

https://www.vauva.fi/keskustelu/6173936/mummi-ei-pida-lapsestani

Onhan siinä eroa, onko isovanhemmat lapsen vanhempien tukena vai tulevatko he siihen päsmäröimään ja neuvomaan pyytämättä, koska "osaavat kaiken paremmin". Kyllä minä kiristelin hampaita, kun mummo salaa ripotteli vauvan ruokaan suolaa tai sokeria "kun ei se muuten maistu miltään" ja antoi alle puolivuotiaan vauvan imeskellä karamellia. Hyviä mummoja molemmat olivat, mutta heille piti muistutella, että neuvolan ohjeiden mukaan mennään ja nekin ovat muuttuneet sieltä 30 vuoden takaisista.

Monet isovanhemmiksi tulleet ovat vielä täysillä työelämässä jota on heillä jäljellä monta vuotta - monien kohdalla niin on halusivatpa itse tai eivät. Sitten täällä valitetaan miten itsekäs ja ahne mummo käy yhä töissä eikä ota lapsenlapsia hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä eroa, onko isovanhemmat lapsen vanhempien tukena vai tulevatko he siihen päsmäröimään ja neuvomaan pyytämättä, koska "osaavat kaiken paremmin". Kyllä minä kiristelin hampaita, kun mummo salaa ripotteli vauvan ruokaan suolaa tai sokeria "kun ei se muuten maistu miltään" ja antoi alle puolivuotiaan vauvan imeskellä karamellia. Hyviä mummoja molemmat olivat, mutta heille piti muistutella, että neuvolan ohjeiden mukaan mennään ja nekin ovat muuttuneet sieltä 30 vuoden takaisista.

No tuollaiset asiat onkin ihan ok oikaista, mutta harva nykymummo tai vaari noin tekee. Tahalleen provosoit. Ja samat ohjeet ne on ollut koko ajan, ei alle vuosikkaalle suola tai lisättyä sokeria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä eroa, onko isovanhemmat lapsen vanhempien tukena vai tulevatko he siihen päsmäröimään ja neuvomaan pyytämättä, koska "osaavat kaiken paremmin". Kyllä minä kiristelin hampaita, kun mummo salaa ripotteli vauvan ruokaan suolaa tai sokeria "kun ei se muuten maistu miltään" ja antoi alle puolivuotiaan vauvan imeskellä karamellia. Hyviä mummoja molemmat olivat, mutta heille piti muistutella, että neuvolan ohjeiden mukaan mennään ja nekin ovat muuttuneet sieltä 30 vuoden takaisista.

No tuollaiset asiat onkin ihan ok oikaista, mutta harva nykymummo tai vaari noin tekee. Tahalleen provosoit. Ja samat ohjeet ne on ollut koko ajan, ei alle vuosikkaalle suola tai lisättyä sokeria.

Minä sain vauvana sänkyyni sokerivesipullon, että nukkuisin paremmin. Samaa käytäntöä äitini ehdotti minulle, kun lapsi nukkui huonosti. Ja tottakai ensiperunaankin olisi pitänyt laittaa voita ja suolaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä eroa, onko isovanhemmat lapsen vanhempien tukena vai tulevatko he siihen päsmäröimään ja neuvomaan pyytämättä, koska "osaavat kaiken paremmin". Kyllä minä kiristelin hampaita, kun mummo salaa ripotteli vauvan ruokaan suolaa tai sokeria "kun ei se muuten maistu miltään" ja antoi alle puolivuotiaan vauvan imeskellä karamellia. Hyviä mummoja molemmat olivat, mutta heille piti muistutella, että neuvolan ohjeiden mukaan mennään ja nekin ovat muuttuneet sieltä 30 vuoden takaisista.

No tuollaiset asiat onkin ihan ok oikaista, mutta harva nykymummo tai vaari noin tekee. Tahalleen provosoit. Ja samat ohjeet ne on ollut koko ajan, ei alle vuosikkaalle suola tai lisättyä sokeria.

Minä sain vauvana sänkyyni sokerivesipullon, että nukkuisin paremmin. Samaa käytäntöä äitini ehdotti minulle, kun lapsi nukk

Oot kai 70 jo itsekin kun tommosia puhut?  Olen 80 enkä sokerivesiä käyttänyt. Äidistäni en tieä, nyt olis 123-vuotias.