Lue keskustelun säännöt.
Miten te oikein kasvatatte poikianne?!
02.04.2007 |
Eskarilaiset, siis 6-vuotiaat, pojat olivat samaan aikaan leikkipuistossa minun ja lasten kanssa. Suurin piirtein yrittivät hajottaa kaikki leikkivälineet, puhuivat törkeitä jne. Isoin tökki pienempää kaveriaan isolla kepillä persuksiin ja löi lopulta samalla karahkalla, niin että se katkesi.
Olin aivan järkyttynyt, sillä samaiset pojat olivat viime vuonna samassa päiväkotiryhmässä oman aran ja kiltin poikani kanssa. Jos olisin tiennyt, että siellä käyttäydytään tuolla tavalla, olisin kyllä heti laittanut poikani muualle hoitoon.
Miten te oikein kasvatatte poikianne, kysyn vaan! Hakkaatteko niitä kotonakin remmillä vai mistä tuollainen käytös kumpuaa? Kuka tunnustaa olevansa kusipääeskarin vanhempi?
Kommentit (34)
Kuvittelua, että ollaan isoja miehiä ja uslkallettaan käyttäytyä puistossa näin. Ja ihan vaan siksi puistossa kun tänne ei äidin silmä näe.
Kotona, päiväkodissa ja koulussa meno on ihan erilaista. Ei siellä isotella eikä olla " kovia" jätkiä vaan juuri niitä pieniä poikia jota oikeasti ovatkin.
Ja jos jäävät kiinni vanhemille mokomasta käytöksestään saavat puhuttelun, kotiarestin ja varmaan karkkipäiväkin menee.
Kyllä muutkin vanhemmat pitävät kuria kuin te kruunuanne kiillottavat av-äidit....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojilla on suuri näyttämisen halu toisille kavereille että on kovempi, uskalletaan puhua rumia yms.
hehän ovat äitinsä seurassa niin kilttejä, että vain sädekehä puuttuu. Mutta ootas, jos sattuvat pihaan leikkeihin yhtäaikaa ilman äitejä. Sen meno on juuri tuota ap:n kuvailemaa! Ongelma minulla tässä on, että oma poikani, vilkas mutta vielä kuitenkin ihan kiltti (Ei kiusaa, lyö tms.), ottaa herkästi mallia näistä.
Satumme siis päivittäin yhtäaikaa ulos ja meno on aina samaa. Poikani on vielä porukan pienin eikä siis vielä taistoissa mukana mutta sehän on vain ajan kysymys milloin alkaa kiinnostamaan?
Vaihtoehtoina on käydä ulkona kauempana, mikä on lasten " kiduttamista" (tykkäävät pihastaan) kun huutojen kera aina käydään muualla.. tai lopettaa ulkoilu.
kyllä siperia opettaa poikia miten käyttäydytään, kuten myös täydellisten lasten täydellisiä äitejä siitä minkälaista kasvattaminen ja pikkupoikien normaali rajojen kokeilu ja uhittelu on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aran ja kiltin lapsen äitinä on varmasti vaikea ymmärtää tätä pointtia. Lapset ovat jo syntyessään erilaisia temperamentiltaan. Se mikä näkyy ulospäin lapsen käytöksenä on vain osittain vanhemman aikaansaannosta tai -saamattomuutta. Vasta lapsen tullessa vähän vanehmmaksi, näkee paremmin mikämerkitys kasvatuksella on ollut. Vaativamman lapsen kanssa pitää tehdä enemmän töitä.
Kiusaamista tai idiotismia ei pidä puolustella, mutta tällainen ' muiden kakarat' - asenne pistää aina naurattamaan.
Ja olen sitä mieltä, että pojat ovat poikia. Riehuminen, äänenpito, uhoaminen, aseiden ja sankarihahmojen ihailu, paukkeesta ja räjähdyksistä innostuminen, kilpailu ja jopa riitatilanteessa lyöminen ovat tavallista poikien elämässä. Näitä voi yrittää hillitä, mutta ei niitä kokonaan saa kasvatuksella pois eikä ole tarviskaan.
Sen sijaan kiroilu, muiden loukkaaminen, viattoman kiusaaminen ja paikkojen rikkominen eivät ole koskaan hyväksyttäviä eikä niitä pidä ymmärtää tai anteeksi antaa ollenkaan. Omani ja lasteni kaverit on kasvatettu näin eivätkä he taatusti ole käyttäytyneet ap:n kuvaamalla tavalla puistossa (tosin nämä lapset eivät myöskään ole olleet yksin puistossa 6-vuotiaina vaan aina on ollut paikalla joku tuttu aikuinen jota on toteltava). Olen kyllä nähnyt ap:n kuvaamanlaisia poikia, mutta heillä on kasvatuksessa selvästi pielessä enemmänkin: pleikkarit on saatu 5-vuotianaa, tv:stä katsotaan mitä vaan, kasvatuksen tavoite on että lapset eivät häiritse vanhempia, mihinkään kehittävään tekemiseen lapsia ei ohjata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis te jotka TIEDÄTTE ettei teidän hyvin kasvatetut kullan nuput tee ilkeyksiä tai puhu rumia kun ette ole paikalla? Ne on aina ne muut...
Onko teillä webbikamera kiinnitettynä lapsen takinkaulukseen vai ekö teidän lapset saa koskaan, ikinä, minkään ikäisinä opetella itsenäistymistä ja pikku hiljaa laajentaa reviriään ja kulkuaan ilman äitiä???? VAi hiivittekö pusikoissa kytiksellä???
Vai miten? Kirjoituksissanne ette arvaile vaan tunnutte todellakin TIETÄVÄN. Palan halusta tietää miten te sen teette...
On nyt 7v en ole koskaan nähnyt hänen kiusaavan,potkiva,lyövän tai kivittelevän muita.
Aina juoksee ulos jos näkee siskonsa (5v) joutuvan ulos leikeistä (pelastamaan:) Puolustaa ja huolehtii pienemmistä.
Tietenkin niitä yäk, tyttöjä- leikkejä on ja " kiusataan" (juostaan karkuun)
En mitenkään osaa sanoa että pojat on poikia veljeni kohdalla. Ei leiki mitään sotaleikkejä ja muita räiskintä hommia. Tykkää rakentaa mitälie bionicokeilta (mitä nyt onkaan) ajaa autoilla jne, kaukana on rämäpäisyys ja haistattelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei kiusaa tai kiroile tai hajota paikkoja silloinkaan kun on yksin ulkona. Koska ensinnäkin tunnen hänet aika hyvin (ehkä kaikki äidit ei tunne lapsiaan?) ja toisekseen en ole keneltäkään kuullut että hän tällaista tekisi. ja poikaa sentään ovat nähneet ulkosalla niin naapurit, opettajat, kavereiden vanhemmat kuin puisto-ohjaajatkin, jotka eivät varmasti epäröisi kertoa minulle asiasta. Ja myönnän että joskus hiivin pusikossa kytikselläkin: kierrän koiran kanssa puiston kautta ja kurkin samalla mitä pojat siellä puuhaa :-)
5-vuotias ei koskaan ole ulkona ilman että joku valvoisi vähintään ikkunasta, joten hänestä olen ihan ihan varma että käyttäytyy hyvin.
Minä en pidä itseäni superäitinä enkä lapsiani superkiltteinä. On munkin pojat olleet tappeluissa ja juosseet kukkapenkissä ja leikkineet että kepit on miekkoja. Mutta silkkaa pahantekoa en usko heidän koskaan harrastaneen.
Vierailija:
Siis te jotka TIEDÄTTE ettei teidän hyvin kasvatetut kullan nuput tee ilkeyksiä tai puhu rumia kun ette ole paikalla? Ne on aina ne muut...Onko teillä webbikamera kiinnitettynä lapsen takinkaulukseen vai ekö teidän lapset saa koskaan, ikinä, minkään ikäisinä opetella itsenäistymistä ja pikku hiljaa laajentaa reviriään ja kulkuaan ilman äitiä???? VAi hiivittekö pusikoissa kytiksellä???
Vai miten? Kirjoituksissanne ette arvaile vaan tunnutte todellakin TIETÄVÄN. Palan halusta tietää miten te sen teette...
Kyllä ne tytötkin osaa, ja varsinkin pikkasen vanhempien tyttöjen suusta kuulee ihan uskomatonta kiroilua.
Meillä kasvatetaan lapset samalla tavalla ja samoin säännöin. Kumpikaan lapsista ei ole etuoikeuttettu mihinkään pelkän sukupuolen takia. Molemmilla on samat säännöt, niin tytöllä kuin pojalla.
Luonne-eroja kyllä on ollut ihan alusta saakka, ja poikani on tyypillinen rämäpää ja tyttö vähän arasteleva. Poika ei kuitenkaan ole ilkeä, tai liikavilli, vaan ainoastaan rohkeampi. Sen olen nyt taas huomannut kun apupyörät otettiin pojalta pois. Rohkeasti rupesi harjoittelemaan ja sisukkaasti, ei säikähtänyt kaatumista. Tyttöä taas ei saanut edes pyörän selkään samanikäisenä, kun apupyörät pois otettiin, arasteli ja pelkäsi niin kovin. Ja oishan noita muitakin esimerkkejä.
Mun mielestä on kuitenkin ihan turha ruveta huutelemaan pelkkien poikien kasvatuksen perään, ihan samalla tavalla niitä tyttöjä voi ohjeistaa miten käyttäydytään julkisilla paikoilla ja mikä on hyvää kielenkäyttöä ja mikä ei. Ja eritoten sitä, miten kohdellaan muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ettei kiusaa tai kiroile tai hajota paikkoja silloinkaan kun on yksin ulkona. Koska ensinnäkin tunnen hänet aika hyvin (ehkä kaikki äidit ei tunne lapsiaan?) ja toisekseen en ole keneltäkään kuullut että hän tällaista tekisi. ja poikaa sentään ovat nähneet ulkosalla niin naapurit, opettajat, kavereiden vanhemmat kuin puisto-ohjaajatkin, jotka eivät varmasti epäröisi kertoa minulle asiasta. Ja myönnän että joskus hiivin pusikossa kytikselläkin: kierrän koiran kanssa puiston kautta ja kurkin samalla mitä pojat siellä puuhaa :-)5-vuotias ei koskaan ole ulkona ilman että joku valvoisi vähintään ikkunasta, joten hänestä olen ihan ihan varma että käyttäytyy hyvin.
Minä en pidä itseäni superäitinä enkä lapsiani superkiltteinä. On munkin pojat olleet tappeluissa ja juosseet kukkapenkissä ja leikkineet että kepit on miekkoja. Mutta silkkaa pahantekoa en usko heidän koskaan harrastaneen.
Vierailija:
Siis te jotka TIEDÄTTE ettei teidän hyvin kasvatetut kullan nuput tee ilkeyksiä tai puhu rumia kun ette ole paikalla? Ne on aina ne muut...Onko teillä webbikamera kiinnitettynä lapsen takinkaulukseen vai ekö teidän lapset saa koskaan, ikinä, minkään ikäisinä opetella itsenäistymistä ja pikku hiljaa laajentaa reviriään ja kulkuaan ilman äitiä???? VAi hiivittekö pusikoissa kytiksellä???
Vai miten? Kirjoituksissanne ette arvaile vaan tunnutte todellakin TIETÄVÄN. Palan halusta tietää miten te sen teette...
Siitäkin olen aika varma, kun heidät ja heidän vanhempansa niin hyvin tunnen.
21
Mieheni kanssa kunnioitamme toisiamme,riidat sovittu myös lasten nähden (kuulleet anteeksi pyynnön),halailemme paljon. Tasapuolisesti olemme tehneet " naisten" ja " miesten" hommia. Poikamme saaneet tämän mallin ja mielestäni osaavat käyttää näitä " taitoja" .