Puoliso tukeutuu minun kokkauksiini:( En tiedä miten menisi läpi, ettei tekisi niin

0/5 tää on se vakioprovo.

Nyt ei kyllä ollut yritystä edes nimeksikään. 

Olen miettinyt että joku ratkaisu tähän pitää löytyä.

Eräs mahdollisuus on se että seuraavan kerran kun puoliso kysyy että mitä huomenna syödään niin en sano mitään.

Avaa noi tuntosi puolisollesi. Itse kieltäydyn tekemästä ruokaa kesäisin helteellä. Meillä lapset jo nuoria aikuisia. Kerrot ette ehdi, jaksa tai halua. Ehdotat että miehesi kokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että joku ratkaisu tähän pitää löytyä.

Eräs mahdollisuus on se että seuraavan kerran kun puoliso kysyy että mitä huomenna syödään niin en sano mitään.

 

.....siis ap...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä jotain adhd/add-ongelmaa, kun ette pysty suunnittelemaan elämäänne edes seuraavaan päivään? 

Meillä lauantaina syödään ulkona ja suunnitellaan ja käydään kaupassa. Sunnuntaina teen viikon arkilounaat (esimerkiksi linssikeittoa) ja jotain muuta ruokaa alkuviikoksi. Keitän myös rasiallisen munia valmiiksi ja teen salaattia. 

Kaapista saa viikon mittaan syödä, jos on nälkä. Ke tai to jompikumpi käy toisen kerran kaupassa ostamassa jotain suht helppoa syötävää, jos on tarpeen. Kaapissa on kuitenkin aina esimerkiksi maustamatonta jukurttia, pakastemarjoja, hedelmiä, kaalia, juureksia, papusäilykkeitä, tonnikalaa yms. Jos on niin uusavuton, ettei saa sieltä syötyä, niin voi voi.

Olen miettinyt itsekin tuota adhd:ta.

Yksi ongelma on että en syö eineksiä. Jos en ole tehnyt ruokaa, niin olen nälissäni aika lailla niin kauan, kuin

Älä hyvä ihminen ainakaan lapsia hanki, olette molemmat avuttoman kuuloisia.

Kumpikin kokkaa vuoronperään joka toinen päivä ja tekee niin ison satsin, että siitä yhdestä kokkauksesta syö 2 päivää. Tai jaatte kokkausviikot, toinen kokkaa yhden viikon ja toinen sitten seuraavan. Se joka kokkaa, käy kaupassa hakemassa aineksetkin. Ei voi olla niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että joku ratkaisu tähän pitää löytyä.

Eräs mahdollisuus on se että seuraavan kerran kun puoliso kysyy että mitä huomenna syödään niin en sano mitään.

 

Ei vaan sanot:

"Tästä eteenpäin jaamme kokkausvuorot. Kumpikin kokkaa vuoronperään joka toinen viikko - toinen kokkaa yhden viikon ja toinen sitten seuraavan. Se joka kokkaa, käy kaupassa hakemassa aineksetkin."

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että joku ratkaisu tähän pitää löytyä.

Eräs mahdollisuus on se että seuraavan kerran kun puoliso kysyy että mitä huomenna syödään niin en sano mitään.

Millä tavalla tämä on ratkaisu? Kommunikoit asiasi niin kuin aikuinen ja sovitte yhdessä, miten ongelma ratkaistaan. 

Ap olet avuton ääliö. Älä syö mitään jos on niin vaikeaa hoitaa omat syömisesi ja laittaa rajat puolison vaatimuksille.

Ilmeisesti ap on mies ja häntä 'uuvuttaa' se, että vaimo vaatii häntäkin ottamaan vastuuta ruuanlaitosta.

Vierailija kirjoitti:

Sanonapahan vaan että älkää rasittako niitä puolisojanne ruokajutuilla ja muulla paskalla jos ********* tiedätte että hänen pitäisi kaivaa vielä 20 kilometriä ojaa lapiolla ennen maan jäätymistä.

ap

Niin ap on mies ja hänen mielestään vaimon pitäisi hoitaa kotityöt kuten ruuanlaitto yksin ja ap voisi tulla vain valmiiseen pöytään.

Minä teen aina sunnuntaina alkuviikon ruuat kerralla, pakkaan työlounaat valmiiksi rasioihin. Sitten keskiviikkona teen loppuviikoksi saman. Jos on kiirettä, niin ihan vaikka purkkihernekeiton lämmitys riittää ruuanlaitoksi, leipä ja hedelmä kylkeen.

Eikä aina tarvitse olla monimutkaista ateriaa, jos on muuten kuormittavaa. Leivällä, puurolla, maitotuotteilla, tuoreksilla, pähkinöillä ym. elää aivan hyvin hetken.

Jos valmistetusta ruuasta ei riitä puolisolle, eikä asiasta ole sovittu mitään, voi hyvin sanoa että "sori nyt ei riitä, tarvitsen loput töihin evääksi". Tehköön sitten itse ruuan aikuinen ihminen.

Olet ap aikamoinen idi ootti, älä vaan koskaan lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Minä teen aina sunnuntaina alkuviikon ruuat kerralla, pakkaan työlounaat valmiiksi rasioihin. Sitten keskiviikkona teen loppuviikoksi saman. Jos on kiirettä, niin ihan vaikka purkkihernekeiton lämmitys riittää ruuanlaitoksi, leipä ja hedelmä kylkeen.

Eikä aina tarvitse olla monimutkaista ateriaa, jos on muuten kuormittavaa. Leivällä, puurolla, maitotuotteilla, tuoreksilla, pähkinöillä ym. elää aivan hyvin hetken.

Jos valmistetusta ruuasta ei riitä puolisolle, eikä asiasta ole sovittu mitään, voi hyvin sanoa että "sori nyt ei riitä, tarvitsen loput töihin evääksi". Tehköön sitten itse ruuan aikuinen ihminen.

Olet ap aikamoinen idi ootti, älä vaan koskaan lisäänny.

Tuskin ap on koskaan tehnyt ruokaa. Häntähän uuvuttaa jo se, kun vaimo kysyy hänen mielipidettään siitä, mitä seuraavaksi syötäisiin.

Kyllä tämän provon on laatinut selkeästi nainen.

Tuollahan se keskustelun alkupäässä mainitsi, että ainoa mikä ruoanlaitossa häntä kiinnostaa, on kaulimen työntäminen vi##uun.

Ratkaisu ongelmaan on se, että kumpikin tekee ja ostaa omat ruokansa. Saa syödä mitä haluaa ja milloin haluaa.

Katso vaikka jonkun vanhustenhoitolaitoksen, varuskunnan tai muun sellaisen paikan ruokalistaa,  jossa tarjotaan joka päivä kaksi ateriaa. Jätä siitä pois liian työläät ja ne, joita teillä ei kukaan syö. Jäljelle jää aivan varmasti riittävän monta ruokalajia useamman viikon ruokalistaan.

Sen jälkeen sinun ei enää koskaan tarvitse miettiä muuta kuin sitä, miten peruslistan ruokalajeja vaihtamalla hyödynnät tarjoukset.

Puolisollani on 24/7 aikaa fundeerata kokkauksia ja kokata. En ole koskaan vaatinut että puoliso kokkaisi minulle. On ihan sama kokkaako vaiko eikö kokkaa.

Minulla taas on vino pino tekemättömiä kiireellisiä töitä, tästä huolimatta puoliso tukeutuu minuun tuossa ruokahuollossaan.

Haluaisin vain että minä teen itselleni ruuan. Tai vähintään että puolisoni mukautuu minun aikatauluihini ruuan suhteen

Myönnän että minussa on vikaa kun mitättömän kokkailun takia muut hommat jää tekemättä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että joku ratkaisu tähän pitää löytyä.

Eräs mahdollisuus on se että seuraavan kerran kun puoliso kysyy että mitä huomenna syödään niin en sano mitään.

 

 

Millä tavalla tämä on ratkaisu? Kommunikoit asiasi niin kuin aikuinen ja sovitte yhdessä, miten ongelma ratkaistaan. 

 

Tässä on mennyt vuosi jos toinenkin tämän ********* kanssa ja tuntuu ettei jaksa enää.

Eräs urakoitsija soitteli niin paljon mahdollisille asiakkaille että sitten eräänä aamuna havahtui siihen ettei pystynyt enää soittamaan puheluakaan. Joutui palkakamaan myyntimiehen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanonapahan vaan että älkää rasittako niitä puolisojanne ruokajutuilla ja muulla paskalla jos ********* tiedätte että hänen pitäisi kaivaa vielä 20 kilometriä ojaa lapiolla ennen maan jäätymistä.

ap

Niin ap on mies ja hänen mielestään vaimon pitäisi hoitaa kotityöt kuten ruuanlaitto yksin ja ap voisi tulla vain valmiiseen pöytään.

Jospa puolisoni saisi tehtyä ruuan edes itselleen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä teen aina sunnuntaina alkuviikon ruuat kerralla, pakkaan työlounaat valmiiksi rasioihin. Sitten keskiviikkona teen loppuviikoksi saman. Jos on kiirettä, niin ihan vaikka purkkihernekeiton lämmitys riittää ruuanlaitoksi, leipä ja hedelmä kylkeen.

Eikä aina tarvitse olla monimutkaista ateriaa, jos on muuten kuormittavaa. Leivällä, puurolla, maitotuotteilla, tuoreksilla, pähkinöillä ym. elää aivan hyvin hetken.

Jos valmistetusta ruuasta ei riitä puolisolle, eikä asiasta ole sovittu mitään, voi hyvin sanoa että "sori nyt ei riitä, tarvitsen loput töihin evääksi". Tehköön sitten itse ruuan aikuinen ihminen.

Olet ap aikamoinen idi ootti, älä vaan koskaan lisäänny.

Kesällä oli sukua käymässä ja vastasin ruokahuollosta vajaan viikon. Oli rankkaa. Ruuat tiskit jne.

Musertavaa kun jatkuu sama touhu puolison kanssa. Ei milloinkaan pääse omiin hommiin ja olen sanonut puolisolle että töitä tekemättä vaikka kuinka paljon mutta hän ei vaan tajua ongelmaa ettö ottaisi vastuun itsestään eikä olisi kivirekenä.

ap