Yksi erittäon nirso lapsi jolle ei kelpaa MIKÄÄN. Ei lasagne, ei muussi ja kalapuikot,ei makkarakastike ja makaroni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet maustaa nirson ruokia mausteella nimeltä nälkä?

Nirso lapsi ei syö nälässäkään. Ruoka tuntuu tai maistuu niin pahalta.

Kyllä syö kun on oikeasti nälässä

Turhaa sinä jankutat, kun et selvästi ymmärrä, mistä puhutaan. Kyse ei ole siitä, että ruoka on "pahaa" vaan ei pysty syömään. 

Kirjoitin jo aiemmin, viestin 49. 

Sitä ruokaa saa juuri ja juuri vietyä suuhun, mutta sitä ei pysty puremaan, ei nielemään. Ei,vaikka kuinka haluaisi. Yksinkertaisesti se ruoka tulee takaisin, tosin pelkkä nielaisu on likipitäen mahdotonta. Minulle vielä aikuisenakin saattaa tulla täysi stoppi syömiseen,vaikkapa kesken aamupuuron. Syön muutenkin mielelläni samoja ruokia. 

Lapsena äiti keitti muille pottuja, ja minulle makaroonia, koska edes ne potut ei menneet alas. 

Se on oikeasti hirveä vaiva. Miten voit kuvitella, että kukaan lapsi tahallaan tai itsepäisyyttään nirsoilisi niin? 

Minulla on ADHD, ja lapsena oli paljonkin erilaisia aistiyliherkkyyksiä, kuten vaatteiden pesulaput, pienikin valonkajo makkarissa, erilaiset äänet ym. 

Onneksi nämä ovat aikuisena helpottaneet, ja voin nukkua vaikka talo purettaisiin ympäriltä. Syöminenkin on helpottanut, mutta aikuisena on helpompi valikoida syömisiään, kuin lapsena. 

En edelleenkään pysty syömään ruokia, joista en pidä. Tällaisia ovat esimerkiksi sipuli tai banaani ja hernekeitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ps. Makkarakastike on kuvottavaa minun, aikuisen ihmisen mielestä. Vihaan makkaroiden (jauhoista) koostumusta. Nakkikastike on hyvää"

Ensin sanot että inhoat makkarakastiketta, kuitenkin tykkäät nakkikastikkesesta.

Haloo, herätys! NAKKI On MAKKARA!

uuppss....

En ole kirjoittaja, mutta olen samaa mieltä. En minäkään saata syödä sitä makkarakastiketta, mutta nakit on eriasia. Nakkikastike menee.

Ihan turhaa irvailet, kun tällaisia ne jutut juuri on. Sellainen jauhomakkara siinä kastikkeessa tai keitossa on hirveää. Nakkiversiona sen pystyy syömään, koskaan ei ole nautinto

Meillä minulle keitettiin makaronit kun muut söi pottuja ja kastiketta. 

Tee AP normaalia ruokaa teille muille, mutta huolehdi, että sillä nirsolla on myös syötävää. Minulle oli tärkeää se, että tulin huomioiduksi lapsena.

Joskus sitten voi tehdä niitä nirson suosikkiruokia myös, jos sellaisia on.

Minulla on useampi lapsi, kellään ei ole niin pahoja rajoitteita, kuin minulla oli, mutta edelleen kun tiedän, ettei yksi tykkää lasagnesta, niin teen lasagnea ja hän voi syödä esimerkiksi edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa. Kyllä hän lasagnea syö, jos ei muuta ole, mutta en minä viitsi häntä kiusata, kun muistan kuinka vaikeaa minulla oli lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Minulla on kolme lasta ja kun kaksi toivoo tonnikalalasagnea,lohipastaa tai  lihapullia tomaattikastikkeessa niin kolmas yökkii ja irvistelee. Mitä sitten söisi? Nuudeleita. Tietyn merkkisiä kananuudeleita eikä mitään muuta.

Aamuisin se ei syö mitään, koulussa  saattaa näykkiä vähän mitä tarjolla on. Koulun jälkeen keittää nuudeleita,

 

Meillä nuudelit ilman mitään mausteita on se juttu. Urheileva esiteini keittää itselleen maustamattomia nuudeleita ja paistaa kanaa koulun jälkeen. Kanaan mausteeksi pelkkää suolaa.

Pääasia, että saa riittävästi ravintoa, kun treenaa 4 kertaa viikossa. 

 

           Nuudeleihin  ei pitäisi ketään lasta  totuttaa, pelkkää hiilaria

Nuudelit on ihan hyviä osana ruokaa silloin tällöin. Ja hiilarit on ihan hyvä juttu. Varsinkin urheilevalla lapsella ennen treeniä.

Vierailija kirjoitti:

Ookko kokeillut tarjota oikeeta ruokaa? Listatut oli kaikki ultrajalostettuja teollisuustuotteita.

Sanoiko aloittaja, että tarjoaa eineksiä? Mitä tulee jonkun sanomaan lasagnen limaisuuteen, niin teepä itse alusta lähtien. Saatat yllättyä.

Lukuvinkki: viimeisimmässä New York Magazinessa on iso juttu ARFID:ista. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut sitä, että annat lapsen ottaa itse sitä ruokaa juuri sen verran kuin haluaa syödä. Lapsen kanssa voi myös tehdä sitä ruokaa. Yksi tapa on laittaa hänen lautaselleen vain pikkulusikallisen sitä ruokaa ja kehottaa pyytämään sitten lisää.

Joskus se on tuollaista, mutta ei tehdä siitä numeroa. Yritetään olla vähän ovelampia.

Meillä oli yksi, joka ei syönyt muuta kuin jogurttia ja onhan tuo  nykyisin iso äijä.

Kyllä se siitä.

Jogurttia meinasin suositella.

Joku moniallerginen kertoi netissä videolla ettei voinut syödä muuta kuin äidinmaidon korvikejauheesta tehtyä pirtelöä. Mössöä. Aikuinen ihminen.

En suosittele mutta ravintoaineiden saaminen on pääasia.

Meillä kaksi lasta kolmesta on tarkkoja siitä, mitä syövät. Kumpikin on ollut allerginen. He eivät huvikseen nirsoile, vaan takana on aitoa pelkoa siitä, että ruoka sisältää jotakin, johon keho reagoi.

Paahtoleipä on yksi ns. turvaruoka, josta lapset eivät ole saaneet oireita. Meillä on sitä ja paria muuta aina kotona, niin lapset tietävät, että oli tarjolla mitä ruokaa tahansa, heille on olemassa taatusti sopivaa syötävää. Se on kannustanut myös heistä varovaisempaa kokeilemaan uusia ruokia.

Lasten syöminen ei siis hallitse koko perheen syömisiä, mutta olemme varmistaneet, että he saavat syötävää. Kannattaa katsoa sen lapsen käytöksen taakse ja miettiä, että mistä on kyse. Onko kyse allergiasta? Ruoan rakenteesta? Suutuntumasta? Ovatko kaikki ainekset sekaisin lautasella, eikä lapsi hahmota ruokia? Ovatko ruoat lapselle uusia? 

Kannattaa muistaa, että kaikelle voi olla allerginen, ihan jokaiselle ainesosalle, myös mausteille, ruokaöljyille ja säilöntäaineille. Lapsi on voinut saada reaktion aineesta, jota on ruokalajissa ja muistaa sen kyllä. Ja sitten on siitepöly - en voi pahoina vuosina syödä kovin montaa hedelmää, marjaa tai vihannesta ilman ristiallergian oireita. Tämäkin on hyvä ottaa huomioon.

Osa täällä ei tajua, että jotkut lapset ihan oikeasti on vaan syömättä, vaikka mikä olisi, jos ruoka on pahaa/pelottavaa/uutta jne. Mieheni oli tuollainen lapsena ja häneen kokeiltiin tuollaista menetelmää, että olkoon sitten syömättä. No, tuloksena hän on todella lyhyt, vaikka muut perheessä ovat pitkiä.

Lapsemme oli jo vauvana tarkka mauista. Ei suostunut syömään tiettyjä juttuja, vaikka miten yritti totuttaa. Olisiko vauvallekin pitänyt sanoa, että ole sitten syömättä, jos kelpaa?

Terve lapsi ei lautasen eteen kuole oli minun mottoni. 

Ei ollut pakko syödä. Jos ei maistunut niin kiitos, sai poistua. Koskaan en antanut ruokailusta tulla mikään temppuilukenttää tai valtataistelua. Ruoka on ruokaa.

Sukulaisen lapset oli opetettu todelliseen ruokasirkukseen. Vanhempien piti lähemmäs seisoa päällään ja laulaa muumilauluja maanitellessaan lapsia syömään. He hyppäsivät kesken ruokailun hakemaan ja tekemään ties mitä lapset vaativat. Lapset närppivät virnistellen ruokaansa ja aikuisillä hössötys ja toisilleen tiuskiminen päällä kun lapset ei syö. Kerran olin todistamassa kun perheen äiti lähti kesken ruokailun valmistamaan yhdelle lapselle kokonaan toista ruokaa, kun pöydässä ollut ruoka ei lapselle kelvannut. Kyseessä oli ihan tavallinen kotiruoka, joka oli maistunut lapselle monta kertaa aikaisemmin.

Meillä ei määrittänyt. Oppi ajan kanssa syömään. Kyllä nälkä ajaa syömään, kun ei numeroa tee. Sama ruoka laitettiin esiin kaikille. Emme kiinnittäneet huomiota nirsoilijaan. Jutustelimme syönnin lomassa mukavia. 

Ihme valittamista täälä.

Noi on ihan hyviä ruokia:

-lasagne

-kalapuikot ja muusi

-makkarakastike ja makarooni

mitä vikaa? mikä sitten muka olisi muka parempaa ruokaa? jotain tofua ja riisiä vai?

Vierailija kirjoitti:

Anna nähdä pari päivää nälkää niin kyllä Siperia opettaa

Ei opeta, jos nirsouden sijaan kyseessä syömishäiriö.

Jospa jättäisit einekset pois, vois lapselle sitten ruoka maistua.

Vierailija kirjoitti:

Jospa jättäisit einekset pois, vois lapselle sitten ruoka maistua.

Missä tässä oli eineksiä?

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut sitä, että annat lapsen ottaa itse sitä ruokaa juuri sen verran kuin haluaa syödä. Lapsen kanssa voi myös tehdä sitä ruokaa. Yksi tapa on laittaa hänen lautaselleen vain pikkulusikallisen sitä ruokaa ja kehottaa pyytämään sitten lisää.

Joskus se on tuollaista, mutta ei tehdä siitä numeroa. Yritetään olla vähän ovelampia.

Meillä oli yksi, joka ei syönyt muuta kuin jogurttia ja onhan tuo  nykyisin iso äijä.

Kyllä se siitä.

Entä jos se ruuasta kieltäytyjä on jo "iso äijä"? Meidän taloudessa 14 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet maustaa nirson ruokia mausteella nimeltä nälkä?

Nirso lapsi ei syö nälässäkään. Ruoka tuntuu tai maistuu niin pahalta.

Kyllä syö kun on oikeasti nälässä

Turhaa sinä jankutat, kun et selvästi ymmärrä, mistä puhutaan. Kyse ei ole siitä, että ruoka on "pahaa" vaan ei pysty syömään. 

Kirjoitin jo aiemmin, viestin 49. 

Sitä ruokaa saa juuri ja juuri vietyä suuhun, mutta sitä ei pysty puremaan, ei nielemään. Ei,vaikka kuinka haluaisi. Yksinkertaisesti se ruoka tulee takaisin, tosin pelkkä nielaisu on likipitäen mahdotonta. Minulle vielä aikuisenakin saattaa tulla täysi stoppi syömiseen,vaikkapa kesken aamupuuron. Syön muutenkin mielelläni samoja ruokia. 

Lapsena

Miten tulee elämässään pärjäämään lapsesi, jos noin paljon erityisherkkyyksiä, ei mitenkään, laitoshoito edessä.

Oma tytär syö vain keitettyä riisiä ketsupilla,paahtamatonta  paahtoleipää ja juo pelkästään hanavettä. On 152cm pitkä ja painaa 42 kiloa. Ja kuitenkin jo 13vuotias.

JOS LAITTAISIMME ETEEN JOTAIN KALAKEITTOA ETTÄ "SYÖ TAI NÄE NÄLKÄÄ",NII TYTTÖ KUOLISI" .On jo nyt vakavasti alipainoinen ja pituuskasvu kärsinyt (minä olen 175cm,mieheni 180m ja neuvolassa ennustettiin että tytöstä tulee 172cm).

Hänellä ei vieläkään ole lopullista diagnoosia mutta  jonkinlaista autismia ja aistien yliherkkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Terve lapsi ei lautasen eteen kuole oli minun mottoni. 

Ei ollut pakko syödä. Jos ei maistunut niin kiitos, sai poistua. Koskaan en antanut ruokailusta tulla mikään temppuilukenttää tai valtataistelua. Ruoka on ruokaa.

Sukulaisen lapset oli opetettu todelliseen ruokasirkukseen. Vanhempien piti lähemmäs seisoa päällään ja laulaa muumilauluja maanitellessaan lapsia syömään. He hyppäsivät kesken ruokailun hakemaan ja tekemään ties mitä lapset vaativat. Lapset närppivät virnistellen ruokaansa ja aikuisillä hössötys ja toisilleen tiuskiminen päällä kun lapset ei syö. Kerran olin todistamassa kun perheen äiti lähti kesken ruokailun valmistamaan yhdelle lapselle kokonaan toista ruokaa, kun pöydässä ollut ruoka ei lapselle kelvannut. Kyseessä oli ihan tavallinen kotiruoka, joka oli maistunut lapselle monta kertaa aikaisemmin.

 

Se lapsi ei ole terve, joka lautasen eteen kuolee. Sitähän tässä on yritetty selittää moneen kertaan ja monella eri tavalla. Mikä vikana, kun eräät eivät ymmärrä?

En nyt enää toista niitä lukemattomia syitä, joita tähän mennessä on mainittu. Vain omalla kohdallani vasta erittäin aikuisena todetun refluksin, joka on aiheuttanut ongelmia tiettyjen ruokien kanssa jo lapsena. Nyt on jo lääkkeet, mutta edelleen ruokavalio on tärkeä.

Toisilla on hyvä makuaisti. Eikä ole ahneutta. Mutta olette ehkä loukannut häntä jotenkin.  No paahtoleivälle voita reilusti niin että se sulaa siihen. Ja vaikka Viili ja pikkulusikka. Antaa hänen syödä pikkuhiljaa omaan tahtiin. Moni lapsi ei penenä halua syödä lihaa.  Pese porkkanat ja kuori sitten raastat sitä hiukan hänelle. Lasi piimää . Enkä hän pitää juustosta joten viipale juustoa. Kaikki ei pidä. Esimerkiksi paistettu kuha missä ei ole ruotoja käy useille. Tai seiti mikä kypsennetty uunissa vähän ylikypsäksi. Ja siihen keitetty peruna. Ne on mietoja ruokia älä pilaa mausteilla.