Yksi erittäon nirso lapsi jolle ei kelpaa MIKÄÄN. Ei lasagne, ei muussi ja kalapuikot,ei makkarakastike ja makaroni

Siellä tehdään ruokaa sitten muille, syökööt yks sitten paahtoleipää. Niin se maailma pyörii. Olin itsekin nirso ja ei minulta kysytty mitä ruokaa syödään. Joskus söin pelkkää leipää, joskus perunoita pelkällä kastikkeella kun oli sellaista mistä en tykännyt

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mitä yhteistä noilla ruuilla on - kaikissa on vehnää. Siitä tulee joillain vatsa kipeäksi.

Niin on paahtoleivässäkin. Lue aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt heivaat ne paahtoleivät hevon v.ttuun ja tarjoat, mitä muutkin syövät. Jos ei kelpaa, anna olla ilman.

Ei se sitä montaa päivää jaksa. Sun tulisi opettaa ja kouluttaa lastasi eikä leikkiä mitään parasta kaveria.

 

Näin tehtiin vielä ysärillä. Sitä ruokaa syötiin mitä äiti tai isä laittoi, jos ei kelvannut niin ei voi voinut mitään. Ihan naurettavaa tämä nykyinen paapominen, monissa perheissä pikkupiltti terrorisoi ja heiluttaa tahtipuikkoa. 

Mun veli näytti keskitysleirivangilta eikä lopulta jaksanut tehdä enää mitään,jolloin lääkäri ärähti vanhemmille että pojan pitää antaa syödä mikä pojalle maistuu. 80luvun lopussa tämä..Veli eli sitten keitetyllä makaronilla ja ketsupilla monta vuotta. Aika valikoiva se on edelleen

Anna nähdä pari päivää nälkää niin kyllä Siperia opettaa

Vierailija kirjoitti:

Nuo on roskaruokaa paitsi muusi. Anna kunnollista lohta kokeeksi, naudanlihaa ja kunnon ruokia. Makaroni on pelkkää vehnää. Kalapuikko on vähän kiistelty ruoka. Lasagne on limaista höttöä ja vehnää kun siihen tulee väliin ainesosia. Natriumglutamaattia on osassa lasagneista.

Limainen? Natriumglutamaatti? Mitä horiset!

Tiedän tunteen. Minulla on kolme lasta ja kun kaksi toivoo tonnikalalasagnea,lohipastaa tai  lihapullia tomaattikastikkeessa niin kolmas yökkii ja irvistelee. Mitä sitten söisi? Nuudeleita. Tietyn merkkisiä kananuudeleita eikä mitään muuta.

Aamuisin se ei syö mitään, koulussa  saattaa näykkiä vähän mitä tarjolla on. Koulun jälkeen keittää nuudeleita,

Lapsi syö juuri sen ruuvan mitä vanhemmat on tehny. Piste. Kasvata pentus, tähän maailmaan ei tartteta yhtään lisää kermaperseitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kelpaa vaikka suuhun lentää äiskän haarukassa helikopteri? Tai sinne ajaa rekka-auto?

Ei 11 vuotias tuommoisista enää välitä.

Eli teillä on 11-vuotias, joka ei syö kuin paahtoleipää? On meilläkin lapset joskus nuorempina reagoineet muutoksiin eri tavoin, yksi valikoi syömisiään 4-vuotiaana tosi tarkkaan muuton jälkeen, mutta se meni aika nopeasti ajan myötä ohi kun tottui ja sai uusia kavereita. Miten, onko tätä jatkunut pitkään, vai onko jokin tämän kesän ilmiö kyseessä? Olisiko tuossa taustalla nyt jotain, mitä on tapahtunut? Yrittäisin puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt heivaat ne paahtoleivät hevon v.ttuun ja tarjoat, mitä muutkin syövät. Jos ei kelpaa, anna olla ilman.

Ei se sitä montaa päivää jaksa. Sun tulisi opettaa ja kouluttaa lastasi eikä leikkiä mitään parasta kaveria.

Minä olin tuollainen nirso lapsi. Söin keitettyä makaronia. 

Sinun ohjeellasi olisin kuollut nälkään. Jos en pidä ruuasta, en saa pakotettua itseäni syömään sitä. En vain pysty. Monet kerrati istuin ruokapöydässä, mutta kun en saanut syötyä, en saanut.  Ei kyse ole nirsoilusta, siis sellaisesta, ettei halua, vaan ettei pysty. 

Aikanaan asia helpotti, pikkuhiljaa. Mikään pakotus tai piilottelu ei auttanut. Äiti luuli olevansa hauska ja piilotti lihapulliin sipulia, jotta totun. Ei kyse ollut mausta pelkästään, vaikka se onkin pahaa, vaan niistä paloista myös. Kun sen sipulin huomasin, en voinut syödä enää palaakaan. 

Sama tulee herkästi nykyäänkin, ruoka jää kurkkuun ja jos koitan väkisin, oksennan. En vain pysty nielemään sitä. Aikuisena vain on eri, kun voi itse katsoa, mitä syö, joten pystyn syömään jo melko normaalisti. 

Yhdellä lapsistani on sama vaiva. Hän vain oksentaa nopeammin kuin minä, jos syö tiettyjä ruokia. Tosin hän on muuten monipuolisempi syömään jo lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Nyt heivaat ne paahtoleivät hevon v.ttuun ja tarjoat, mitä muutkin syövät. Jos ei kelpaa, anna olla ilman.

Ei se sitä montaa päivää jaksa. Sun tulisi opettaa ja kouluttaa lastasi eikä leikkiä mitään parasta kaveria.

Minä olen muutamaan kertaan jaksanut katsoa kun 5 v lapseni ei syö neljään päivään juuri mitään. Hän on  sitten siinä vaiheessa niin äkäinen, väsynyt ja huonovointinen, että olen antanut periksi ja annan mitä suostuu syömään. Niiden neljän päivän aikana laiha lapsi on sitten laihtunut kilon verran, mikä on paljon, kun painoa on vain 20 kg.

Täällä annetaan paljon ohjeita, hyväntahtoisia ihmiset toki ovat, mutta eivät ymmärrä sitä, että ei se lapsi syö sitten kun sillä on nälkä. Oma kanttini ei ole kestänyt katsoa kuinka pitkään omani olisi syömättä. Kun tarpeeksi pitkään on kokonaan syömättä, ei ole mikään helppo juttu alkaa vatsalaukun ottamaan ruokaa vastaan.

Onneksi ravintoterapeutti piti huippujuttuna, kun lapseni suostuu syömään nugetteja, ranskanperunoita, valkoista riisiä ja nuudeleita. Nekin ruoka-aineet syötyinä on lapselle paljon parempi kuin ei yhtään mitään.

Chatgpt kertoo seuraavaa:

//////////

5-vuotias lapsi ei selviä hengissä pelkällä vedellä kuin muutamia päiviä tai korkeintaan noin viikon, riippuen mm. kehon energiavarastoista, terveydentilasta ja olosuhteista. Lapsi tarvitsee ruokaa kasvaakseen, pysyäkseen terveenä ja säilyttääkseen elintoiminnot.

12 päivän jälkeen: väsymys, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet

34 päivän jälkeen: verensokeri romahtaa, elimistö alkaa kuluttaa lihaksia

57 päivän jälkeen: elimistön toiminta häiriintyy vakavasti, riski tajunnan menetykseen tai kuolemaan kasvaa

//////////

Hieno juttu että sinun lapsesi syö leipää, eri lihoja ja perunaa muussina ja keitettynä. Minun ei syö. Vanhemmat lapseni ovat kyllä syöneet ja 25 v aikana olen tehnyt paljon kotona ruokaa kasviksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt heivaat ne paahtoleivät hevon v.ttuun ja tarjoat, mitä muutkin syövät. Jos ei kelpaa, anna olla ilman.

Ei se sitä montaa päivää jaksa. Sun tulisi opettaa ja kouluttaa lastasi eikä leikkiä mitään parasta kaveria.

Minä olen muutamaan kertaan jaksanut katsoa kun 5 v lapseni ei syö neljään päivään juuri mitään. Hän on  sitten siinä vaiheessa niin äkäinen, väsynyt ja huonovointinen, että olen antanut periksi ja annan mitä suostuu syömään. Niiden neljän päivän aikana laiha lapsi on sitten laihtunut kilon verran, mikä on paljon, kun painoa on vain 20 kg.

Täällä annetaan paljon ohjeita, hyväntahtoisia ihmiset toki ovat, mutta eivät ymmärrä sitä, että ei se lapsi syö sitten kun sillä on nälkä. Oma kanttini ei ole kestänyt katsoa kuinka pitkään omani olisi syömättä. Kun tarpeeksi pitkään on kokonaan syömättä, ei ole mikään helpp

Nuo päivät siis väliviivan kanssa eli 1-2 pv, 3-4 pv jne jostain syystä viivat poistuivat. 

t. se joka tuon kirjoitti

Ei terve lapsi ruoan vieressä nälkään näänny..

Lue ARFID-syömishäiriöstä.

Esim

ARFID on syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö. ARFID-syömishäiriötä sairastava välttelee syömistä ruoan aistittavien ominaisuuksien, syömisen seurauksiin liittyvien pelkojen tai vähäisen ruokahalun vuoksi. Tämän takia ruoan määrä jää vähäiseksi eikä ruokavalio ole monipuolinen.

ARFID eroaa muista syömishäiriöistä siten, että siinä taustalla ei ole halua laihduttaa tai muokata kehoa.

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/syomishairiot/arfid-syomishairio

Miten tuo muka muiden syömisiä määrittäisi kun ei kerran mitään syö.

Ei mitään paahtoleipää. Korkeintaan pelkkää näkkäriä ja vettä. Kyllä rupeaa kaurapuuro maistumaan kolmantena päivänä.

Väärin se , että yhden syömiset määrittävät kaiken. Ei saa antaa valtaa pikkudiktaattorille vaan tarjolla on tavallista ruokaa. Nirsoilija joko syö tai on syömättä.

Kannattaa selvittää, onko nirsoiluun joku lääketieteellinen syy. Onko hänellä muitakin autismiin viittaavia oireita

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Minulla on kolme lasta ja kun kaksi toivoo tonnikalalasagnea,lohipastaa tai  lihapullia tomaattikastikkeessa niin kolmas yökkii ja irvistelee. Mitä sitten söisi? Nuudeleita. Tietyn merkkisiä kananuudeleita eikä mitään muuta.

Aamuisin se ei syö mitään, koulussa  saattaa näykkiä vähän mitä tarjolla on. Koulun jälkeen keittää nuudeleita,

 

Meillä se kolmas teki itse mieleisempää ruokaa, tai oli syömättä. Nyt se lapsi on tehnyt ruokaa teidänkin lapsille. Edelleen on ruokia, joita hän ei koskaan syö vaan sellaisina päivinä on omat eväät.

Parempi on se, että lapsi syö edes jotain kuin se, että pakotetaan, painostetaan, annetaan hyppäyttää koko perhettä tai pahimmassa tapauksessa ei huolehdita siitä, että hänellä on edes jotain syötävää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei terve lapsi ruoan vieressä nälkään näänny..

Se lapsi ei ole terve, joka mieluummin nääntyy nälkään kuin syö tavallista ruokaa. Oletko koskaan kuullut anoreksiasta tai muista syömishäiriöstä? Entä allergioista, vatsavaivoista ja autismista? Nämä voivat aiheuttaa "nirsoutta", koska jotkut ruuat tuntuvat pahoilta, eikä kyse ole vain mausta.

Minä olin nirso lapsi. Nyt aikuisena on selvinnyt vaiva, jonka vuoksi tietyt ruoka-aineet aiheuttivat ongelmia. En silloin itse ymmärtänyt enkä edes tunnistanut sitä, minusta muutama ruoka-aineet olivat vaan niin pahoja, että mieluummin istuin kansakoulussa lautaseni ääressä vaikka maailman tappiin ennen kuin söin sen.

Oletteko kokeilleet maustaa nirson ruokia mausteella nimeltä nälkä?

Vierailija kirjoitti:

Lue ARFID-syömishäiriöstä.

 

Esim

ARFID on syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö. ARFID-syömishäiriötä sairastava välttelee syömistä ruoan aistittavien ominaisuuksien, syömisen seurauksiin liittyvien pelkojen tai vähäisen ruokahalun vuoksi. Tämän takia ruoan määrä jää vähäiseksi eikä ruokavalio ole monipuolinen.

ARFID eroaa muista syömishäiriöistä siten, että siinä taustalla ei ole halua laihduttaa tai muokata kehoa.

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/syomishairiot/arfid-syomishairio

Just tää! Ei kaikki valikoivuus ole syömishäiriötasoista tietenkään, mutta tässäkin ketjussa on muutama aika selvän oloinen tapaus, mm. kirjoittajan 43 veli ja kirjoittaja 49 kuulostaa aika lailla ARFIDilta. 

Ei lyhenteiden käyttö/medikalisaatio ole tässä niinkään se pointti, vaan se, että voimakkaassa valikoivuudessa ei ongelma ole niinkään kasvatuksellinen vaan neuropsykiatrinen, lapsi usein etenkin isompana haluaisi itsekin pystyä syömään normaalimmin ja ruokailutilanteet kodin ulkopuolella ahdistavat sosiaalisen paineen takia. Olisi hyvä löytää pehmeämpi, suvaitsevaisempi asenne ruokarajoitteisiin, tietysti niin että ravitsemuspuolta mietittäisiin ja tehtäisiin selvä ero ruokien ja herkkujen välillä (tiedän perheen, jossa lapselle laitettiin lounaspöydässä lautaselle hedelmäkarkkeja).