Kummallinen tunne kun ei puolisoon uskalla enää luottaa, mutta miten älyttömän paljon häntä rakastaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja näköjään unohdin laittaa ettei valehtelusta ole enää pariin vuoteen ollut merkkejä. Mutta kauan näköjään kestää sellaisesta toipua.

Valehtelu ei koskenut pelkästään naisia vaan myös muita asioita.

Ap

Mahdatko seurustella saman miehen kanssa, kuin minä....

Meillä meni kanssa melkein pari vuotta, kun jo luulin, että se tosiaan on lopettanut valehtelun. Kunnes paljastui taaaas valhe....

Ei ole sama mies, enkä seurustele vaan pitkään ollaan jo oltu naimisissa ja lapset on omillaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus tuntuu tuoreelta, koska sen menettämisen tunne on niin lähellä. Kriisi voi sillä tavalla elvyttää rakkauden uuteen kukoistukseen, kun toinen toistaan ei enää pidä itsestäänselvänä.

Sokea luottamus toiseen ei ole hyväksi, siitä on kasvettavakin ulos. Paatunut valehtelija ja kaksoiselämän viettäjä ei muuta tapojaan, mutta eivät kaikki ole sellaisia.

Älä jauha paskaa! Suurin osa on.

En ymmärrä mitä aloittaja tarkoittaa. Ei voi luottaa mutta uskoo miehen muuttuneen? Luottaminenhan on uskomista toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja näköjään unohdin laittaa ettei valehtelusta ole enää pariin vuoteen ollut merkkejä. Mutta kauan näköjään kestää sellaisesta toipua.

Valehtelu ei koskenut pelkästään naisia vaan myös muita asioita.

Ap

Niin. Sinun pitää vaan koko ajan puhua puhua puhua puhua. Niin, että miehesi voi aina selittää ja selittää kertoa sen, miten asiat ovat.

Puhukaa niin paljon kuin pystytte, vaikka kuinka pienistä asioista.

 

Sillä lailla se luottamus rakentuu -ei kannata yhtään miettiä, että voinko puhua tästä tai tästä. Kyllä voit, ja miehesikin voi.

En tietenkään mieti, että voinko puhua. Rehellinen olen ollut ja sanonut kaiken suoraan alusta saakka. Tällä hetkellä ei oikeastaan ole puhuttavaa tähän liittyen, vaan asiat on aika hyvin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin no nainen rakastuu huonekasviin, eläimeen ja jopa kidnappaajaansa. Moni nainen rakastaa jopa miestä joka pahoinpitelee häntä tai hänen lapsiaan.

Kasaapa kamasi ja lähde menemään. Uusi onni odottaa.

Nimenomaan. Ero on hyvinvointiteko jos puoliso ei ole rehellinen. Toki joku epävakaa narsisti on tästä varmaan eri mieltä. 😉

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama.Tapailen naimisissa olevaa(eroamassa).Tiedän että ollut kaksi naista ja pelkään kokoaika että jatkaa.Meillä nin hauskaa ja mahtavaa yhdessä ja hän auttaa mua kaikessa.(ei asuta yhdessä).Työpäivänään hän on mun luona usein kun itse työtön nyt.Meillä pitkä historia.Seksi aivan mahtavaa.Hän tuo jotain jäätelöä pakettikaupalla mietin tääkö kaiken korvaa ja satunnaiset risteilyt/kylpylät.

Olet jäätelöllä ostettava seksilelu. Mitäpä jos hankkisit itsekunnioituksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkosi on manipuloiva narsisti, joka vetelee sinua naruista kuin marionettia.

 

Tunnet lähemminkin? 

Älä puhu väärää todistusta lähimmäisestäsi, eli suu suppuun jos et oikeasti tunne.

Ap elää valheessa. On oikein pyrkiä herättämään hänet todellisuuteen.

Ap itse kertoi miehen pettäneen ja valehdelleen.

Mielistely kuuluu narsismin taudinkuvaan,

 

 

 

Tuo patologinen halu vaientaa ihmiset puhumasta on narsismin yksi ydinpiirteistä.

Vierailija kirjoitti:

Rakastatko ihan oikeasti ihmistä, johon ei voi luottaa? Sitäkö on rakkaus?

Rakkaus vaatii luottamusta. Intohimoa ei synny ilman sitä.

Persoonallisuushäiriöiset tosin lohkovat s*ksin ja rakkauden päässään toisistaan.

Heillä jos miehiä on madonna/h@ora kompleksi joka kumpuaa usein mt-ongelmaisesta turvattomasta äidistä lapsuudesta.

"Rakkaus vaatii luottamusta. Intohimoa ei synny ilman sitä."

Ehkä jollain sellaisella näin, joka nuoruudessaan tullut hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

"Rakkaus vaatii luottamusta. Intohimoa ei synny ilman sitä."

 

Ehkä jollain sellaisella näin, joka nuoruudessaan tullut hyväksikäytetyksi.

Mitä horiset?

Vai sekoitatko nyt, kenties tahallaan, rakkauden ja rakastumisen. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Rakkauteen kuuluu harmoninen intohimo tietenkin.

Läheisriippuvaisen ja epävakaan intohimoon jota ehkä kutsuu rakkaudeksi liittyy pakeneminen. Omalta itseltään.

Jos ihminen on kaksoiselämää viettävä kusettajaluonne, se ei muutu. Tajuat sen ainakin alitajuisesti koko ajan. Tuosta ei tule mitään mutta pidä hauskaa, kerran täällä eletään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no nainen rakastuu huonekasviin, eläimeen ja jopa kidnappaajaansa. Moni nainen rakastaa jopa miestä joka pahoinpitelee häntä tai hänen lapsiaan.

Kasaapa kamasi ja lähde menemään. Uusi onni odottaa.

Nimenomaan. Ero on hyvinvointiteko jos puoliso ei ole rehellinen. Toki joku epävakaa narsisti on tästä varmaan eri mieltä. 😉

Addiktit ovat epärehellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Rakkaus vaatii luottamusta. Intohimoa ei synny ilman sitä."

 

Ehkä jollain sellaisella näin, joka nuoruudessaan tullut hyväksikäytetyksi.

Mitä horiset?

Vai sekoitatko nyt, kenties tahallaan, rakkauden ja rakastumisen. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Rakkauteen kuuluu harmoninen intohimo tietenkin.

Läheisriippuvaisen ja epävakaan intohimoon jota ehkä kutsuu rakkaudeksi liittyy pakeneminen. Omalta itseltään.

Läheisriippuvainen pakenee joskus s*ksiin. Luulee sen ratkaisevan kaikki oman pään sisäiset ongelmat. Mutta sellainen pakeneminen on riippuvuutta. Rakkautta se ei ole millään tavalla.

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olette ollut yhdessä ja onko teillä lapsia? 

Vaikuttaa mihin?

Vaikuttaa ainakin siihen kuinka vaikeaa käytännössä olisi erota. Tiedän ihmisiä jotka ovat sinnitelleet ilman luottoa kumppaniin (jatkuva valehtelu) vain siksi, että lapsilla olisi ollut perhe. Lopulta valehtelu iski vaikutuksineen myös lapsiin.

Huonoon suhteeseen jääminen ei yleensä ole lopultakaan kenenkään etu. Väärin toimivakaan ei pääse korjaamaan elämäänsä kun nykyisellä menollakin pärjää hyvin. 

Meidän olisi käytännössä helppo erota. Lapset aikuisia ja omaisuutta molemmilla. Kotikin on minun. Erohaluja ei kuitenkaan ole. Ihan vapaaehtoisesti molemmat tässä ovat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kunnollisen, kiltin, alkoholia käyttämättömän ja kotona viihtyvän hyvän miehen kanssa tätäkään ongelmaa ei olisi.

Juuri tällaisen miehen kanssa menin yhteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olette ollut yhdessä ja onko teillä lapsia? 

Vaikuttaa mihin?

No onko miehellä useampi nainen kierrossa? Oletko ap ns kakkosnainen?

Ei ole, ja en ole. Sitä ei onneksi tarvitse epäillä että toista suhdetta pyörittäisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on vaan niin ettei ihminen muutu, voi toki esittää muutosta mutta ihminen on mitä on.

Eli sinäkin olet edelleen samanlainen kuin lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi luottaa enää mun mieheeni ja musta tuntuu etten rakastakaan sitä enää. Lasten takia yhdessä. Lapset ovat onnellisia, koska meillä ei ole riitaisia välejä. Voi silti olla että vielä joskus rakastun siihen taas, vaikka koskaan en usko että siihen enää luotan. 

Tuntui minustakin pitkään, että rakastanko edes. Mutta niistä ajoista päästiin yli ja kyllä, nyt rakastan. Toivon sinullekin samaa! 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun luottamusta ei enää ole eikä sitä enää tule niin aika vinksahtanutta myös tää elämä on.

Viimeksi tänään mietin taas kysyväni mieheltäni, mitä mieltä mies olisi suhteestamme, jos minä olisin käyttäytynyt kuten hän. Olisiko liitto silloin mikään liitto? Voisiko puhua enää rakkaudesta? Mitä ihmettä tää yhteiselo enää on? Mitä jos lapsillemme kerrottaisiinkin vain totuus näistä miehen jo vuosikymmeniä jatkuvista vaihtuvista sivusuhteita? Haluaa, ettei lapsille kerrota, vaikka minusta tuntuu, että tuo nykyinen sivusuhde on meillä jo yksi vähän epämieluisa perheenjäsen. Siksi vain vähän, kun voin itse paremmin kun mies on poissa. Mies ei suostuisi kuitenkaan ikimaailmassa muuttamaan tämän luokse. 

Mies vaan porskuttaa tuossa tyytyväisenä elämäänsä.

Yritän löytää elämääni muuta itseäni kiinnostavaa  mielekkyyttä ja elämänsisältöä ja olla välittämättä. Pelaahan meillä talous mo

Voimia, onpa todella ikävä tilanne. Itse en varmasti tuollaista jaksaisi. Tässä sen taas huomaa, että itsellähän on asiat oikeastaan hyvin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luottamusta ei enää ole eikä sitä enää tule niin aika vinksahtanutta myös tää elämä on.

Viimeksi tänään mietin taas kysyväni mieheltäni, mitä mieltä mies olisi suhteestamme, jos minä olisin käyttäytynyt kuten hän. Olisiko liitto silloin mikään liitto? Voisiko puhua enää rakkaudesta? Mitä ihmettä tää yhteiselo enää on? Mitä jos lapsillemme kerrottaisiinkin vain totuus näistä miehen jo vuosikymmeniä jatkuvista vaihtuvista sivusuhteita? Haluaa, ettei lapsille kerrota, vaikka minusta tuntuu, että tuo nykyinen sivusuhde on meillä jo yksi vähän epämieluisa perheenjäsen. Siksi vain vähän, kun voin itse paremmin kun mies on poissa. Mies ei suostuisi kuitenkaan ikimaailmassa muuttamaan tämän luokse. 

Mies vaan porskuttaa tuossa tyytyväisenä elämäänsä.

Yritän löytää elämääni muuta itseäni kiinnostavaa  mielekkyyttä ja elämänsisältöä

Hui! Mä en pystyisi tuohon. Kirjoitin tuossa etten enää luota mieheeni enkä enää rakastakaan, mutta jos hän olisi harrastanut seksiä toisen naisen kanssa, se olisi ollut avioliiton loppu. Meidän tapauksessa pettäminen oli lievempää, ja luottamuksen pettäminen tapahtui kohtuullisen lyhyen ajan sisällä pitkässä liitossa.

Mitä teillä se luottamuksen pettäminen on ollut?

Ap