Kummallinen tunne kun ei puolisoon uskalla enää luottaa, mutta miten älyttömän paljon häntä rakastaa

Niin no nainen rakastuu huonekasviin, eläimeen ja jopa kidnappaajaansa. Moni nainen rakastaa jopa miestä joka pahoinpitelee häntä tai hänen lapsiaan.

Kasaapa kamasi ja lähde menemään. Uusi onni odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olette ollut yhdessä ja onko teillä lapsia? 

Vaikuttaa mihin?

Vaikuttaa ainakin siihen kuinka vaikeaa käytännössä olisi erota. Tiedän ihmisiä jotka ovat sinnitelleet ilman luottoa kumppaniin (jatkuva valehtelu) vain siksi, että lapsilla olisi ollut perhe. Lopulta valehtelu iski vaikutuksineen myös lapsiin.

Huonoon suhteeseen jääminen ei yleensä ole lopultakaan kenenkään etu. Väärin toimivakaan ei pääse korjaamaan elämäänsä kun nykyisellä menollakin pärjää hyvin. 

Kunnollisen, kiltin, alkoholia käyttämättömän ja kotona viihtyvän hyvän miehen kanssa tätäkään ongelmaa ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olette ollut yhdessä ja onko teillä lapsia? 

Vaikuttaa mihin?

No onko miehellä useampi nainen kierrossa? Oletko ap ns kakkosnainen?

Vierailija kirjoitti:

Kunnollisen, kiltin, alkoholia käyttämättömän ja kotona viihtyvän hyvän miehen kanssa tätäkään ongelmaa ei olisi.

Valehtelu vai? Totta helvetissä olisi. 

Älä vaan lankea siihen yliymmärtämisen ansaan, että mies siksi valehtelee ja jättää kertomatta kun ei halua pahoittaa mieltäsi tai satuttaa sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Kunnollisen, kiltin, alkoholia käyttämättömän ja kotona viihtyvän hyvän miehen kanssa tätäkään ongelmaa ei olisi.

Voi kuule oma ex mies oli sellainen ja kyllä sellaiseksi kelmiksi paljastui ettei toista.

Nainenkin voi menettää luottamuksen, se ei ole pelkästään miesten yksinoikeus. Luottamusta joko on, tai ei ole. 

Läheisriippuvuus

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan lankea siihen yliymmärtämisen ansaan, että mies siksi valehtelee ja jättää kertomatta kun ei halua pahoittaa mieltäsi tai satuttaa sinua. 

Mun ukko yritti tätä, kun hänellä oli salasuhde. "En kertonut, koska rakastan sua enkä halunnut satuttaa sua." Täräytin suorat sanat takaisin, että "paskat, jos rakastaisit, et olis tehnyt noin". 

Se nyt on vaan niin ettei ihminen muutu, voi toki esittää muutosta mutta ihminen on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkosi on manipuloiva narsisti, joka vetelee sinua naruista kuin marionettia.

 

Tunnet lähemminkin? 

Älä puhu väärää todistusta lähimmäisestäsi, eli suu suppuun jos et oikeasti tunne.

Ap elää valheessa. On oikein pyrkiä herättämään hänet todellisuuteen.

Ap itse kertoi miehen pettäneen ja valehdelleen.

Mielistely kuuluu narsismin taudinkuvaan,

Teeskentelee, ei muutu, mutta oppi kiertämään miinat sinun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jaksaa vermaan näytellä hyvää saadakseen sun luottamuksen takaisin seksin toivossa, toimii omista tarpeistaan. Kunnes taas mokaa ja sun pää turtuu ja tottuu.

Eipä meillä seksiä niin usein ole että sen takia jaksaisi näytellä vuosia 😄

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Rakkautta on ja hyvä olla yhdessä, luottamusta ei. Mutta kaikkeen tottuu. Se nyt vaan on meidän suhteen miinuspuoli, täydellisiä suhteitahan ei ole.

Totta, näin olen ajatellut itsekin. Kai tässä molemmat on tavallaan rikkinäisiä olleet. Nyt tuntuu että vuosien jälkeen menee paremmin kuin koskaan. 

Ap

Mulla sama.Tapailen naimisissa olevaa(eroamassa).Tiedän että ollut kaksi naista ja pelkään kokoaika että jatkaa.Meillä nin hauskaa ja mahtavaa yhdessä ja hän auttaa mua kaikessa.(ei asuta yhdessä).Työpäivänään hän on mun luona usein kun itse työtön nyt.Meillä pitkä historia.Seksi aivan mahtavaa.Hän tuo jotain jäätelöä pakettikaupalla mietin tääkö kaiken korvaa ja satunnaiset risteilyt/kylpylät.

Rakastatko ihan oikeasti ihmistä, johon ei voi luottaa? Sitäkö on rakkaus?

Mä en voi luottaa enää mun mieheeni ja musta tuntuu etten rakastakaan sitä enää. Lasten takia yhdessä. Lapset ovat onnellisia, koska meillä ei ole riitaisia välejä. Voi silti olla että vielä joskus rakastun siihen taas, vaikka koskaan en usko että siihen enää luotan. 

Kun luottamusta ei enää ole eikä sitä enää tule niin aika vinksahtanutta myös tää elämä on.

Viimeksi tänään mietin taas kysyväni mieheltäni, mitä mieltä mies olisi suhteestamme, jos minä olisin käyttäytynyt kuten hän. Olisiko liitto silloin mikään liitto? Voisiko puhua enää rakkaudesta? Mitä ihmettä tää yhteiselo enää on? Mitä jos lapsillemme kerrottaisiinkin vain totuus näistä miehen jo vuosikymmeniä jatkuvista vaihtuvista sivusuhteita? Haluaa, ettei lapsille kerrota, vaikka minusta tuntuu, että tuo nykyinen sivusuhde on meillä jo yksi vähän epämieluisa perheenjäsen. Siksi vain vähän, kun voin itse paremmin kun mies on poissa. Mies ei suostuisi kuitenkaan ikimaailmassa muuttamaan tämän luokse. 

Mies vaan porskuttaa tuossa tyytyväisenä elämäänsä.

Yritän löytää elämääni muuta itseäni kiinnostavaa  mielekkyyttä ja elämänsisältöä ja olla välittämättä. Pelaahan meillä talous molemmilla kahdestaan paremmin kuin kummallakin yksin tahoillaan. Onhan tuosta miehestä älykästä juttuseuraa ja apuakin, jotain hoivaa ja huolenpitoa puolin ja toisin. 

Lasten ei tarvitse juosta kahdessa paikassa meitä katsomassa tai myöhemmin avustamassa kuten minä olen tehnyt ja teen. 

Mutta on tää niin syvältä. 

Mutta eihän minulla mitään hätää ole, kaikki on muuten kohdillaan. Kelläpä elämä on täydellistä, ainahan se on keskeneräistä, rikkinäistäkin ja muotoaan muuttavaa. Kun aikaa kuluu, tapahtuu asioita, joita ei olisi osannut kuvitellakaan, elämä yllättää koko ajan, kun aikaa kuluu. Kaikki voi ratketa aikanaan ihan kuin itsestään. Niin liikaa ei kannata murehtia ja pohtia ja päätään vaivata. Elää hetkessä vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun luottamusta ei enää ole eikä sitä enää tule niin aika vinksahtanutta myös tää elämä on.

Viimeksi tänään mietin taas kysyväni mieheltäni, mitä mieltä mies olisi suhteestamme, jos minä olisin käyttäytynyt kuten hän. Olisiko liitto silloin mikään liitto? Voisiko puhua enää rakkaudesta? Mitä ihmettä tää yhteiselo enää on? Mitä jos lapsillemme kerrottaisiinkin vain totuus näistä miehen jo vuosikymmeniä jatkuvista vaihtuvista sivusuhteita? Haluaa, ettei lapsille kerrota, vaikka minusta tuntuu, että tuo nykyinen sivusuhde on meillä jo yksi vähän epämieluisa perheenjäsen. Siksi vain vähän, kun voin itse paremmin kun mies on poissa. Mies ei suostuisi kuitenkaan ikimaailmassa muuttamaan tämän luokse. 

Mies vaan porskuttaa tuossa tyytyväisenä elämäänsä.

Yritän löytää elämääni muuta itseäni kiinnostavaa  mielekkyyttä ja elämänsisältöä ja olla välittämättä. Pelaahan meillä talous mo

Hui! Mä en pystyisi tuohon. Kirjoitin tuossa etten enää luota mieheeni enkä enää rakastakaan, mutta jos hän olisi harrastanut seksiä toisen naisen kanssa, se olisi ollut avioliiton loppu. Meidän tapauksessa pettäminen oli lievempää, ja luottamuksen pettäminen tapahtui kohtuullisen lyhyen ajan sisällä pitkässä liitossa.