Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku jolla on ollut pitkä avioliitto takana ja eronnut, siitä
03.08.2025 |
aikuisia lapsia menee vielä uudelleen naimisiin siinä 50-60 vuoden iässä. En millään ymmärrä. Miksei seurustelu riitä?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa turvata kumppaninsa tulevaisuuden
Entä lasten? Kiva lapsilla joskus selvittää isä/äitipuolen kanssa perintökuvioita
Liekkö kaikilla hyviä välejäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden ratkaisut eivät sinulle kuulu. Toki täällä voit ihmetellä, mutta mitä siitä hyödyt tai saat? Ihan samaahan se on, kuin ihmettely siitä, miksi joku laittaa ketsuppia hernekeittoon tai joku toinen on kolme vuotta kotirouvana tai joku kolmas käy viisi kertaa viikossa kuntosalilla . . .
Tuonikäiset miehet lähtee toiselle kierrokselle itseään puolet nuoremman uuden vaimon kanssa ja saa vielä lapsiakin. Moni heistä onkin paljon parempi isä ja puoliso liitossa joka on solmittu +50 ikäisenä.
Koska osa on joutunut naimisiin puolihuolimattomasti tahtomattaan jonkun laastarisuhteensa kanssa nuorempana. Ei saanut sitä kenet oikeasti halusi. Sitten leikittiin perhettä ja ehkä "onnellista" 20-25v kunnes lapset lähti maailmalle. Sitten jäädään kahdestaan henkilön kanssa jota ei oikeastaan ole koskaan rakastanut eikä alun perinkään halunnut vaan ajatukset kantautuu aina siihen henkilöön jota nuorena rakasti ja kenet oikeasti halusi. Parisuhdetta ja romantiikkaa ei oikeastaan ole ollut enää kymmeneen vuoteen, ollaan kuin sisko ja veli, asutaan yhdessä taloudellisista syistä ja vaivattomuuden takia, korkeintaan kunnioitetaan toista pitkästä yhteisetä elämästä ja kun on yhteinen jälkikasvu. Sitten kun tuleekin eteen henkilö johon taas ihastuu ja rakastuu (tai jonka alun perinkin halusi ja jota odotti), sitten toteutetaan se mitä oltiin aina molemmat haluttu. Tätä odottelen itsekin....
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on joutunut naimisiin puolihuolimattomasti tahtomattaan jonkun laastarisuhteensa kanssa nuorempana. Ei saanut sitä kenet oikeasti halusi. Sitten leikittiin perhettä ja ehkä "onnellista" 20-25v kunnes lapset lähti maailmalle. Sitten jäädään kahdestaan henkilön kanssa jota ei oikeastaan ole koskaan rakastanut eikä alun perinkään halunnut vaan ajatukset kantautuu aina siihen henkilöön jota nuorena rakasti ja kenet oikeasti halusi. Parisuhdetta ja romantiikkaa ei oikeastaan ole ollut enää kymmeneen vuoteen, ollaan kuin sisko ja veli, asutaan yhdessä taloudellisista syistä ja vaivattomuuden takia, korkeintaan kunnioitetaan toista pitkästä yhteisetä elämästä ja kun on yhteinen jälkikasvu. Sitten kun tuleekin eteen henkilö johon taas ihastuu ja rakastuu (tai jonka alun perinkin halusi ja jota odotti), sitten toteutetaan se mitä oltiin aina molemmat haluttu. Tätä odottelen itsekin....
Hyvä kuvaus. Itsellä oli vastaava tilanne, erosin ilman kolmatta osapuolta.
Harvassa tosiaan on ne aidon onnelliset liitot, ehkä 1/100 on sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroamiset ihan turhia. Hirveesti vaivaa ja hankaluuksia muutenkin näistä avioeroista. Parasta vain jatkaa sen oman kanssa. Itse olen todennut tämän jo kauan aikaa sitten, ja pysyn ukkoni kanssa kuolemaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa turvata kumppaninsa tulevaisuuden
Entä lasten? Kiva lapsilla joskus selvittää isä/äitipuolen kanssa perintökuvioita
Liekkö kaikilla hyviä välejäkään.
On olemassa laki, joka turvaa lasten perintöosuuden ja uuden puolison kanssa voi tehdä avioehdon. Ei se avioehto vaikeaa ole toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On suhteita, joissa sen syvyys ja vakavuus mitataan papin aamenella tai tuomarin tapaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on joutunut naimisiin puolihuolimattomasti tahtomattaan jonkun laastarisuhteensa kanssa nuorempana. Ei saanut sitä kenet oikeasti halusi. Sitten leikittiin perhettä ja ehkä "onnellista" 20-25v kunnes lapset lähti maailmalle. Sitten jäädään kahdestaan henkilön kanssa jota ei oikeastaan ole koskaan rakastanut eikä alun perinkään halunnut vaan ajatukset kantautuu aina siihen henkilöön jota nuorena rakasti ja kenet oikeasti halusi. Parisuhdetta ja romantiikkaa ei oikeastaan ole ollut enää kymmeneen vuoteen, ollaan kuin sisko ja veli, asutaan yhdessä taloudellisista syistä ja vaivattomuuden takia, korkeintaan kunnioitetaan toista pitkästä yhteisetä elämästä ja kun on yhteinen jälkikasvu. Sitten kun tuleekin eteen henkilö johon taas ihastuu ja rakastuu (tai jonka alun perinkin halusi ja jota odotti), sitten toteutetaan se mitä oltiin aina molemmat haluttu. Tätä odottelen itsekin....
Teit todella väärin laastarisuhteellesi. Itsekästä myös lapsianne kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on joutunut naimisiin puolihuolimattomasti tahtomattaan jonkun laastarisuhteensa kanssa nuorempana. Ei saanut sitä kenet oikeasti halusi. Sitten leikittiin perhettä ja ehkä "onnellista" 20-25v kunnes lapset lähti maailmalle. Sitten jäädään kahdestaan henkilön kanssa jota ei oikeastaan ole koskaan rakastanut eikä alun perinkään halunnut vaan ajatukset kantautuu aina siihen henkilöön jota nuorena rakasti ja kenet oikeasti halusi. Parisuhdetta ja romantiikkaa ei oikeastaan ole ollut enää kymmeneen vuoteen, ollaan kuin sisko ja veli, asutaan yhdessä taloudellisista syistä ja vaivattomuuden takia, korkeintaan kunnioitetaan toista pitkästä yhteisetä elämästä ja kun on yhteinen jälkikasvu. Sitten kun tuleekin eteen henkilö johon taas ihastuu ja rakastuu (tai jonka alun perinkin halusi ja jota odotti), sitten toteutetaan se mitä oltiin aina molemmat haluttu. Tätä odottelen itsekin....
Tekstistäsi huokuu kyvyttömyytesi rakastaa. Sääli lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa turvata kumppaninsa tulevaisuuden
Entä lasten? Kiva lapsilla joskus selvittää isä/äitipuolen kanssa perintökuvioita
Liekkö kaikilla hyviä välejäkään.
Exäkin kuuluu kuolinpesään, jos ositus jää tekemättä. Joku menee useita kertoja naimisiin, tällöin voi olla liuta exiä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muiden ratkaisut eivät sinulle kuulu. Toki täällä voit ihmetellä, mutta mitä siitä hyödyt tai saat? Ihan samaahan se on, kuin ihmettely siitä, miksi joku laittaa ketsuppia hernekeittoon tai joku toinen on kolme vuotta kotirouvana tai joku kolmas käy viisi kertaa viikossa kuntosalilla . . .
Täällä kommenttipalstalla olevien mielipiteet eivät kuulu sinulle millään tavalla!!!
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on joutunut naimisiin puolihuolimattomasti tahtomattaan jonkun laastarisuhteensa kanssa nuorempana. Ei saanut sitä kenet oikeasti halusi. Sitten leikittiin perhettä ja ehkä "onnellista" 20-25v kunnes lapset lähti maailmalle. Sitten jäädään kahdestaan henkilön kanssa jota ei oikeastaan ole koskaan rakastanut eikä alun perinkään halunnut vaan ajatukset kantautuu aina siihen henkilöön jota nuorena rakasti ja kenet oikeasti halusi. Parisuhdetta ja romantiikkaa ei oikeastaan ole ollut enää kymmeneen vuoteen, ollaan kuin sisko ja veli, asutaan yhdessä taloudellisista syistä ja vaivattomuuden takia, korkeintaan kunnioitetaan toista pitkästä yhteisetä elämästä ja kun on yhteinen jälkikasvu. Sitten kun tuleekin eteen henkilö johon taas ihastuu ja rakastuu (tai jonka alun perinkin halusi ja jota odotti), sitten toteutetaan se mitä oltiin aina molemmat haluttu. Tätä odottelen itsekin....
Kehittymättömän ihmisen kirjoitusta. On ollu varmaan lapsilla kiva elää tollasessa perheessä. Ja entäs sitten vaimosi. Tiesikö hän tunteistasi tai siis siitä ettei niitä ole koskaan ollutkaan. Kuvottavaa hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 47-v. nainen, parisuhteessa ollut 21v ja nuorin lapsistani on 5v. Voisin erota, jos en enää jaksaisi/ onnistuisi salaamaan avioliiton ulkopuolisia suhteitani, joihin tylsyys ja kyllästyminen minut ajoittain ajaa.
Vierailija kirjoitti:
Muiden ratkaisut eivät sinulle kuulu. Toki täällä voit ihmetellä, mutta mitä siitä hyödyt tai saat? Ihan samaahan se on, kuin ihmettely siitä, miksi joku laittaa ketsuppia hernekeittoon tai joku toinen on kolme vuotta kotirouvana tai joku kolmas käy viisi kertaa viikossa kuntosalilla . . .
Tämä. Enemmän ihmetyttää, että miten joku jaksaa tai viitsii vaivata päätään tällaisilla asioilla? Onko oma elämä tyhjää ja liian paljon aikaa mietiskellä turhuuksia?
Vastauksena kuitenkin pohdiskeluusi. Moni löytää sen aidon ja syvemmän suhteen pitkästi aikuisiällä. Siinä vaiheessa seula on elämänkokemuksen myötä jo hiukan tiheämpi ja harkitaan todella, että kenet siihen vierelle otetaan ja punnitaan tarkemmin, onko suhteessa kuinka paljon potentiaalia. Elämä on yleensä sekä naiselle että miehelle tehtävänsä tehnyt, oppia on tullut ja virheistä on fiksuimmat ottaneet oppia.
Kun yhteisillä intresseillä varustettu keskusteluun ja toisen huomioonottamiseen kykenevä kumppani löytyy, jonka kanssa yhteinen tekeminen sujuu, niin kriteerejä naimisiinmenolle ja yhteisen elämän jakamiselle voi olla todella huomattavasti enemmän verrattuna siihen nuorena solmittuun suhteeseen, jonka perusta voi olla huomattavasti heikompi johtuen siitä, että kaikki em. kokemuksen tuoma oppi vielä puuttuu. Siksi. Ja tässä vaiheessa oppia on tullut siitäkin, miten asia kannattaa hoitaa myös jälkipolvet huomioon ottaen. Eli avioehto lienee aika normaali käytäntö ja erityisen viisasta tehdäkin. Lähtökohtaisesti kumppaniksi kannattaa tietenkin valita ja hyväksyäkin vain sellainen ihminen, jonka sosiaaliset taidot ovat sillä tasolla, että pystyvät ottamaan kumppaninkin läheiset huomioon ja pysymään väleissä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-v. nainen, parisuhteessa ollut 21v ja nuorin lapsistani on 5v. Voisin erota, jos en enää jaksaisi/ onnistuisi salaamaan avioliiton ulkopuolisia suhteitani, joihin tylsyys ja kyllästyminen minut ajoittain ajaa.
Menepäs trolli sinne Porvooseen.
Me menimme. Meille avioliitolla on symbolinen merkitys: me olemme me ja haluamme osoittaa sen kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-v. nainen, parisuhteessa ollut 21v ja nuorin lapsistani on 5v. Voisin erota, jos en enää jaksaisi/ onnistuisi salaamaan avioliiton ulkopuolisia suhteitani, joihin tylsyys ja kyllästyminen minut ajoittain ajaa.
Menepäs trolli sinne Porvooseen.
En ole mikään trolli. Minulla on näin.
Aloitus on provo.
Minunikäiseni toisella kierroksella olevat menevät naimisiin aivan samoista syistä kuin nuoremmatkin toisella kierroksella olevat.
Ymmärrän että perintöä kyttääviä lapsia voi tilanne kismittää mutta myös meillä on oikeus elämäänme. Meillä ei ole velvoitetta jättää lyhyttä loppuelämäämme elämättä ja muuttua lastenlasten hoitokoneiksi tai perintöautomaateiksi.
M59+
Jos haluaa turvata kumppaninsa tulevaisuuden