Lue keskustelun säännöt.
Pää ihan sekaisin lapsikysymyksen vuoksi.
01.08.2025 |
Hankkia lapsia vaiko ei?
Viesti tuntuu olevan tosi selkeä: lapsiperhe-elämä on todella rankkaa, mutta silti sen arvoista.
Yksikään järkisyy ei tue lapsen hankkimista. Eli lapsi on kallis, oma elämä mennyttä, maailma menossa päin persettä, liikaa ihmisiä maailmassa yms. yms.
Tunnesyyt ehkä puhuu taas lapsen hankkimisen puolesta. Lapset on myös tosi hauskoja ja kivaa seuraa, saa nähdä maailman lapsen silmin ja osallistua iloon yms..
Toisaalta tuntuu, että näitä hyviä puolia on romantisoitu - hyvät hetket ovat vain pieni osa kokonaisuutta.
Miten te hyvät ihmiset olette pystyneet päättämään?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
En hahmota, miten oma elämä on lasten kanssa mennyttä. Lapsethan ovat mitä suurimmass määrin omaa elämää.
Elämältä putosi pohja kun itsenäistyivät eivätkä ole enää tekemisissä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vissiin edes lukenut, miten ennakkoluuloisesti ja epäystävällisesti se jolle tuossa vastattiin kirjoitti asenteistaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta tarkoitusta elämässä olisi kuin kasvattaa seuraava sukupolvi? Ilman muuta hankit lapsia, jos siihen on järkevät mahdollisuudet :)
Elämän sisällöksi ei tule pitkän päälle riittämään instagram ja matkustelu.
Tätä ihmettelen myös. Millä lapsettomat tyydyttävät tarpeitaan ja kuka kannattelee heidän merkityksellisyyden tunnettaan? Ovat niin olevinaan kun eivät pakota omaa lastaan kuolemaan. Ällöttäviä pyhimyksiä.
Ihan mielenkiinnosta, koska sen tyhjän olon pitäisi tulla? Lähes viiskymppisenä olen erittäin tyytyväinen, että ei ole ketään roikkumassa jalasta tarpeineen. Saatikka lapsenlapsia, huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta tarkoitusta elämässä olisi kuin kasvattaa seuraava sukupolvi? Ilman muuta hankit lapsia, jos siihen on järkevät mahdollisuudet :)
Elämän sisällöksi ei tule pitkän päälle riittämään instagram ja matkustelu.
Tätä ihmettelen myös. Millä lapsettomat tyydyttävät tarpeitaan ja kuka kannattelee heidän merkityksellisyyden tunnettaan? Ovat niin olevinaan kun eivät pakota omaa lastaan kuolemaan. Ällöttäviä pyhimyksiä.
Olet ennakkoluulojesi vanki. Mutta laitetaan nyt silti rautalangasta:
Lapsettomilla on upeita asioita elämässään, joista nauttia, esim:
- perhe: eli puoliso ja muut henkilöt jotka kokee perheekseen
- biologinen perhe: äiti, isä, sisarukset
- sukulaiset: serkut, isovanhemmat yms
- ystävät
- harrastukset
- työura
- vapaa-aika
- lepo
On mielikuvituksen puutetta jos ei keksi elämäänsä muuta mielekkyyttä kuin lapsen hankkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut lapseni keskimääräistä nuorempana, ja sellainen huoleton nuoren aikuisen elämä jäi minulla erittäin lyhyeksi vaiheeksi. Varmaan voisi sanoa, että oikeastaan menetin huolettoman elämänvaiheen parikymppisestä 30-vuotiaaksi. Muuta en koe menettäneeni lasten vuoksi, sillä olen saavuttanut monenlaista sekä opinnoissa että työelämässä ja samaan aikaan olen voinut olla aidosti läsnäoleva äiti lapsilleni. Vauvan ja pienen lapsen hoivaaminen oli aivan ihanaa. Edelleen muistan, kuinka ihanalta tuntui, kun takkutukkainen taapero kömpi päiväunien jälkeen syliini. Nyt jälkikäteen harmittelen lähinnä sitä, etten tajunnut, kuinka nopeasti vierähtävät ne vuodet, jolloin lapset ovat todella intensiivisesti läsnä elämässäni. Vanhemmuus ei todellakaan ole mitään loputonta yöheräilyä, korvatulehduskierrettä tai harrastuksiin kuskaamista. Koko elämänkaaren ajalla vanhemmuus on enimmäkseen sitä, että elämässä on hirmuisen rakkaita ihmisiä
Olipa hyvä kirjoitus, kiitos.
Mielestäni on ihan hyvä, että ne jotka kokevat elämään liittyvät suuret kysymykset ennen kaikkea omien traumojen kautta ja kovin mustavalkoisesti, eivät lopulta hanki lapsia. Hyvä vanhemmuus on kaikkea muuta kuin mustavalkoista kasvattamista ja ajattelua, mutta siitäkin voi lapsen myötä kasvaa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hahmota, miten oma elämä on lasten kanssa mennyttä. Lapsethan ovat mitä suurimmass määrin omaa elämää.
Suomalaisilla usein on. En ikinä haluaisi lapsia, jos pitäisi elää niiden kanssa kuten perus suomimuijat käsittää lasten kanssa elämisen. Stressin täyteistä, aikataulutettua ja super tarkkaa arkea ja lomaakin - kaikki rentous poissa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ihan hyvä, että ne jotka kokevat elämään liittyvät suuret kysymykset ennen kaikkea omien traumojen kautta ja kovin mustavalkoisesti, eivät lopulta hanki lapsia. Hyvä vanhemmuus on kaikkea muuta kuin mustavalkoista kasvattamista ja ajattelua, mutta siitäkin voi lapsen myötä kasvaa ulos.
Kun tutkaillaan nykylasten menoa, niin miten meni vanhemmat, noin niinkuin omasta mielestä?! Aika surkeaa porukkaa "kasvattamassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hahmota, miten oma elämä on lasten kanssa mennyttä. Lapsethan ovat mitä suurimmass määrin omaa elämää.
Suomalaisilla usein on. En ikinä haluaisi lapsia, jos pitäisi elää niiden kanssa kuten perus suomimuijat käsittää lasten kanssa elämisen. Stressin täyteistä, aikataulutettua ja super tarkkaa arkea ja lomaakin - kaikki rentous poissa.
No älä elä sitten sellaista elämää. Ei meillä ainakaan eletä, vaikka lapsiperhe-elämää eletäänkin. Ihan itse saat aikuisena muovata elämäsi sellaiseksi kuin haluat...
Vierailija kirjoitti:
No meillä kaikilla ei ole ollutkaan sinun ongelmiasi, on vain ollut tieto siitä että haluan oman lapsen. Älä pilaa elämääsi maailman takia äläkä ainakaan pilaa itseäsi noilla typerillä asioilla. Lapset eivät siltikään sovi kaikille, et kuulosta rakkaudelliselta ihmiseltä. Lapsia ei myöskään hankita vaan ne ovat lahja joten jos saa lapsen niin tulee olla kiitollinen. Ole hyvä.
Samaa mieltä.
Vela 54 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, koska sen tyhjän olon pitäisi tulla? Lähes viiskymppisenä olen erittäin tyytyväinen, että ei ole ketään roikkumassa jalasta tarpeineen. Saatikka lapsenlapsia, huhhuh.
Jostain syystä kuulostat kovin katkeralta. Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta tarkoitusta elämässä olisi kuin kasvattaa seuraava sukupolvi? Ilman muuta hankit lapsia, jos siihen on järkevät mahdollisuudet :)
Elämän sisällöksi ei tule pitkän päälle riittämään instagram ja matkustelu.
Tätä ihmettelen myös. Millä lapsettomat tyydyttävät tarpeitaan ja kuka kannattelee heidän merkityksellisyyden tunnettaan? Ovat niin olevinaan kun eivät pakota omaa lastaan kuolemaan. Ällöttäviä pyhimyksiä.
Olet ennakkoluulojesi vanki. Mutta laitetaan nyt silti rautalangasta:
Lapsettomilla on upeita asioita elämässään, joista nauttia, esim:
- perhe: eli puoliso ja muut henkilöt jotka kokee perheekseen
- biologinen perhe: äiti, isä, sisarukset
- sukulaiset: serkut, isovanhemmat yms
- ystävät
Lapsiperheen vanhemmillako ei ole näitä? Kaikki katosi ystäviä ja sisaruksia myöten? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin parikymppisenä itseni lapsettomaksi yli 40-vuotiaaksi ja vaihtoehtoisesti myös lapselliseksi. Mietin ja ennakoin, kumpaa katuisin enemmän. Tulin siihen lopputulokseen, että katuisin enemmän lapsettomuutta. Nyt 45-vuotiaana kahden teinin äitinä ainoa asia mikä harmittaa, on se, ettei lapsia ole yksi enemmänkin.
Aika harvoin lapsiaan katuu. Voi se elämä silti olla hyvinkin rankkaa niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki. Lapseton elämä on mukavaa ja melko huoletonta.
Saattaa vaan tuossa 60-70 vuotiaana tulla aika tyhjä olo.
Miten niin? Ystäviä, tuttuja ja naapureita piisaa, samoin harrastuksia ja elämyksiä. Ei kannattaisi sinunkaan heittäytyä vain lastesi varaan. Moni lapsia tehnyt vanhus on yksinäinen kun lapset eivät käy eikä mitään sosiaalista verkostoa ole.
Vielä useampi lapseton vanhus on yksinäinen, koska ne ystävät ja tutut on suunnilleen saman ikäisiä ja vähintään yhtä vaivaisia, ja iso osa jo kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, koska sen tyhjän olon pitäisi tulla? Lähes viiskymppisenä olen erittäin tyytyväinen, että ei ole ketään roikkumassa jalasta tarpeineen. Saatikka lapsenlapsia, huhhuh.
Jostain syystä kuulostat kovin katkeralta. Huh huh.
Katkeralta? Mistä tuollaista keksit? Ei tällaiselle palstalle kannata tulla kertomaan kuinka hienoa lapseton elämä on kun on rahaa ja aikaa lähes loputtomasti.
Ihminen lopulta tekee kaikki asiat tunne edellä. Siis päätökset siitä, mitä haluaa. Rationaalisuus tulee esiin enemmän siinä, miten näitä asioita tavoittelee. Lapset on edelleen isolle osalle meistä vain niin vahva biologinen vietti (eli esim. "kutsumus") ettei päätös ole vaikea. Rationaalisuus tuli omalla kohdalla eteen lapsen saannin suunnittelussa. Jos vietti ei ole vahva, en tiedä jaksaisiko samalla tavalla, sillä totta on että lapsi muuttaa koko elämän menon, ja uuteen vaiheeseen auta muu kuin siirtyä. On varmasti rankkaa jos haikailee vanhaa. Jos sulla on rautainen tukiverkko, kehottaisin harkitsemaan asiaa lisää, muuten kuulostaa että halua ei ehkä niin paljon ole. Toki olen myös pariutunut kumppanin kanssa, jolla oli yhtä lailla vahva vietti lasten hankkimiseen. Ja jos raha ja maailmanmeno ei vaikuttaisi mitään, meillä olisi useampi lapsi (sanoisin 3-5), nyt yritämme toista ja jos natsaa, lapsiluku on täysi.
Itse sanoisin että huonot hetket on vain pieni osa kokonaisuutta - mutta tämähän on lopulta enemmän omasta pääkopasta kuin objektiivisesta totuudesta kiinni. Näetkö lasin olevan puoliksi täysi vai tyhjä?
Vanhukset ovat yksinäisiä oli lapsia tai ei. Paljon on itsestä kiinni millainen luonne on. Haluaako ihmiset olla tekemisissä. Usein lapset seurustelevat vain velvollisuudesta vanhojen vanhempiensa kanssa. Luotan enemmän ystäviin ja lemmikkien seuraan. Ja yksinkin on hyvä olla jos on saavuttanut mielenrauhan. Kysymykseen kannattaako lapsia tehdä ettei ole yksinäinen vanhuus, vastaus siis: ei.
En ihan ymmärrä näitä lapsia hankkineita, jotka yrittävät miettiä kuinka yksinäistä sitten vanhempana lapsettomalla onkaan. Ettehän te voi tietää asiasta yhtään mitään jos teillä kerran niitä lapsia on ja siihen hälinään olette tottuneet.
En mä mitään päättänyt. Niitä vaan alkoi tulla emättimestä.