Pää ihan sekaisin lapsikysymyksen vuoksi.
Hankkia lapsia vaiko ei?
Viesti tuntuu olevan tosi selkeä: lapsiperhe-elämä on todella rankkaa, mutta silti sen arvoista.
Yksikään järkisyy ei tue lapsen hankkimista. Eli lapsi on kallis, oma elämä mennyttä, maailma menossa päin persettä, liikaa ihmisiä maailmassa yms. yms.
Tunnesyyt ehkä puhuu taas lapsen hankkimisen puolesta. Lapset on myös tosi hauskoja ja kivaa seuraa, saa nähdä maailman lapsen silmin ja osallistua iloon yms..
Toisaalta tuntuu, että näitä hyviä puolia on romantisoitu - hyvät hetket ovat vain pieni osa kokonaisuutta.
Miten te hyvät ihmiset olette pystyneet päättämään?
Kommentit (112)
Kuulostaa vahvasti siltä että sun ei kannata hankkia lapsia
En hahmota, miten oma elämä on lasten kanssa mennyttä. Lapsethan ovat mitä suurimmass määrin omaa elämää.
Älä hanki lapsia, jos aiot elää heidän kauttaan!
Älä hanki. Lapseton elämä on mukavaa ja melko huoletonta.
Mä tein lapsen aika nuorena (21v). Lapsi oli toki haluttu, mutta nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin en tiedä, oliko se kovin hyvä ajatus. Lapsi nyt jo aikuinen, mutta edelleen kova huoli hänestä on. Ei ole saanut työpaikkaa ja jotenkin hän vaan ajelehtii päivästä toiseen. Yritän auttaa parhaani mukaan, mutta yhteiskunta on nyt vaan tällainen tällä hetkellä, että ei kovin hyvin mene:/
Vierailija kirjoitti:
Itselle kynnyskysymyksen muodostaa lääketeollinen mutilaatio ja pakko-orjuus (koulu ja "ammattiin" kouluttautuminen). Eivät ole ihmisarvon mukaisia asioita. Itselle sekä pikkulapsiaika että koulu olivat helvettä, eikä kiinnosta tuottaa sieluja sellaiseen. Viihdyn hyvin työyhteisöjen ulkopuolella eli jos saisi tehdä lapsen tällaiseen vapauteen, niin miksei. Mutta orjuuteen..? Niin että joutuisin itsekin orjatöihin ja lapsi jonnekin päikkyyn mahojen hoitoon.. ? Ei kiitos.
Lisäksi tuo miesten omistajuus on aika ongelmallinen. Siittäjälle tulee omistajuus vauvaan nykyään käytännössä sillä hetkellä kun vauva on putkahtanut pillusta. Vaikka äitiys on paljon pidempi prosessi kuin tämä, vuosia kestävä juttu. Ja vauvaa ei saisi erottaa äidistään, se on molemmille erittäin vakva trauma ja väkivaltaa. Lisäksi kaikki synnytys- ja äitiysväkivallat.
Syntymä ja lapset itsessään ovat ihan kiva juttu. Mutta se miten ne on tässä yhteiskunnassa järjestetty, lapset laitetaan koulutukseen tehotuoantokoneen osasiksi ja naiset orjatöihin, mies omistelee ja pahoinpitelee molempia, naista r aiskataan ja mutiloidaan, lasta mutiloidaan... Lapsikaappausjärjestelmä. Kaikki tämä. Miksi haluaisin laittaa itseni tai lapseni tällaisen läpi.
Vierailija kirjoitti:
Itselle kynnyskysymyksen muodostaa lääketeollinen mutilaatio ja pakko-orjuus (koulu ja "ammattiin" kouluttautuminen). Eivät ole ihmisarvon mukaisia asioita. Itselle sekä pikkulapsiaika että koulu olivat helvettä, eikä kiinnosta tuottaa sieluja sellaiseen. Viihdyn hyvin työyhteisöjen ulkopuolella eli jos saisi tehdä lapsen tällaiseen vapauteen, niin miksei. Mutta orjuuteen..? Niin että joutuisin itsekin orjatöihin ja lapsi jonnekin päikkyyn mahojen hoitoon.. ? Ei kiitos.
Oletko harkinnut hoitotasapainosi uudelleenetsimistä?
Laita plussat ja miinukset paperille. Kumpia tulee enemmän? Tuntuu siltä että enemmän miinuksia?
On parempi katua ettei hankia lasta kuin että hankkii koska jälkimmäisessä kärsijäksi tulee myös lapsi.
Jos lapsia ei halua saada 100% innokkuudella, sitten ei pidä hankkia ollenkaan. 99% ei riitä koska sitten alkaa todennäköisemmin kaduttaa ja näitä tarinoita on tälläkin palstalla jonkun verran että vanhemmat katuu lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle kynnyskysymyksen muodostaa lääketeollinen mutilaatio ja pakko-orjuus (koulu ja "ammattiin" kouluttautuminen). Eivät ole ihmisarvon mukaisia asioita. Itselle sekä pikkulapsiaika että koulu olivat helvettä, eikä kiinnosta tuottaa sieluja sellaiseen. Viihdyn hyvin työyhteisöjen ulkopuolella eli jos saisi tehdä lapsen tällaiseen vapauteen, niin miksei. Mutta orjuuteen..? Niin että joutuisin itsekin orjatöihin ja lapsi jonnekin päikkyyn mahojen hoitoon.. ? Ei kiitos.
Lisäksi tuo miesten omistajuus on aika ongelmallinen. Siittäjälle tulee omistajuus vauvaan nykyään käytännössä sillä hetkellä kun vauva on putkahtanut pillusta. Vaikka äitiys on paljon pidempi prosessi kuin tämä, vuosia kestävä juttu. Ja vauvaa ei saisi erottaa äidistään, se on molemmille erittäin vakva trauma ja väkivaltaa. Lisäksi kaikki synnytys- ja äitiysväkivallat.
Se hoitotasapainon hakeminen... Ihan oikeasti, tekstisi on todella huolestuttavan kuuloista.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein lapsen aika nuorena (21v). Lapsi oli toki haluttu, mutta nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin en tiedä, oliko se kovin hyvä ajatus. Lapsi nyt jo aikuinen, mutta edelleen kova huoli hänestä on. Ei ole saanut työpaikkaa ja jotenkin hän vaan ajelehtii päivästä toiseen. Yritän auttaa parhaani mukaan, mutta yhteiskunta on nyt vaan tällainen tällä hetkellä, että ei kovin hyvin mene:/
Vaikutat itse kypsymättömältä. Tilanne on tällä hetkellä monella se, että elää vapaasti sen sijaan että olisi joku strukturoitu rakenne. En usko, että "apusi" on edes avuksi, vapaan ihmisen tulee löytää itse se frameworkki missä elämäänsä elää.
Nainen voi muuten holhota ja huolehtia lapsensa kuoliaaksi. Suosittlens ulle terapiaa ja meditaatiota, irtaantumista aikuisesta lapsestasi. Huolesi voi tappaa hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle kynnyskysymyksen muodostaa lääketeollinen mutilaatio ja pakko-orjuus (koulu ja "ammattiin" kouluttautuminen). Eivät ole ihmisarvon mukaisia asioita. Itselle sekä pikkulapsiaika että koulu olivat helvettä, eikä kiinnosta tuottaa sieluja sellaiseen. Viihdyn hyvin työyhteisöjen ulkopuolella eli jos saisi tehdä lapsen tällaiseen vapauteen, niin miksei. Mutta orjuuteen..? Niin että joutuisin itsekin orjatöihin ja lapsi jonnekin päikkyyn mahojen hoitoon.. ? Ei kiitos.
Lisäksi tuo miesten omistajuus on aika ongelmallinen. Siittäjälle tulee omistajuus vauvaan nykyään käytännössä sillä hetkellä kun vauva on putkahtanut pillusta. Vaikka äitiys on paljon pidempi prosessi kuin tämä, vuosia kestävä juttu. Ja vauvaa ei saisi erottaa äidistään, se on molemmille erittäin vakva trauma ja väkivaltaa. Lisäksi kaikki synnytys- ja ä
Niin siis yhteiskunnan rakenne on erittäin huolestuttava naisten ja lasten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle kynnyskysymyksen muodostaa lääketeollinen mutilaatio ja pakko-orjuus (koulu ja "ammattiin" kouluttautuminen). Eivät ole ihmisarvon mukaisia asioita. Itselle sekä pikkulapsiaika että koulu olivat helvettä, eikä kiinnosta tuottaa sieluja sellaiseen. Viihdyn hyvin työyhteisöjen ulkopuolella eli jos saisi tehdä lapsen tällaiseen vapauteen, niin miksei. Mutta orjuuteen..? Niin että joutuisin itsekin orjatöihin ja lapsi jonnekin päikkyyn mahojen hoitoon.. ? Ei kiitos.
Oletko harkinnut hoitotasapainosi uudelleenetsimistä?
En käytä lääketeollisia palveluita sen enempä kuin huumaa itseäni millään muullakaan. Suomut pois silmiltä, se mitä siellä tehdään on pelkkää väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein lapsen aika nuorena (21v). Lapsi oli toki haluttu, mutta nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin en tiedä, oliko se kovin hyvä ajatus. Lapsi nyt jo aikuinen, mutta edelleen kova huoli hänestä on. Ei ole saanut työpaikkaa ja jotenkin hän vaan ajelehtii päivästä toiseen. Yritän auttaa parhaani mukaan, mutta yhteiskunta on nyt vaan tällainen tällä hetkellä, että ei kovin hyvin mene:/
Vaikutat itse kypsymättömältä. Tilanne on tällä hetkellä monella se, että elää vapaasti sen sijaan että olisi joku strukturoitu rakenne. En usko, että "apusi" on edes avuksi, vapaan ihmisen tulee löytää itse se frameworkki missä elämäänsä elää.
Nainen voi muuten holhota ja huolehtia lapsensa kuoliaaksi. Suosittlens ulle terapiaa ja meditaatiota, irtaantumista aikuisesta lapsestasi. Huolesi voi tappaa hänet.
Ok. Sulla ei taida kaikki muumit olla laaksossa.
Mitä muuta tarkoitusta elämässä olisi kuin kasvattaa seuraava sukupolvi? Ilman muuta hankit lapsia, jos siihen on järkevät mahdollisuudet :)
Elämän sisällöksi ei tule pitkän päälle riittämään instagram ja matkustelu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta tarkoitusta elämässä olisi kuin kasvattaa seuraava sukupolvi? Ilman muuta hankit lapsia, jos siihen on järkevät mahdollisuudet :)
Elämän sisällöksi ei tule pitkän päälle riittämään instagram ja matkustelu.
Ja sitten se taapero jätetään yksin rannalle, kun ei halutakaan/jaksetakaan olla se vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki. Lapseton elämä on mukavaa ja melko huoletonta.
Saattaa vaan tuossa 60-70 vuotiaana tulla aika tyhjä olo.
Vierailija kirjoitti:
Laita plussat ja miinukset paperille. Kumpia tulee enemmän? Tuntuu siltä että enemmän miinuksia?
On parempi katua ettei hankia lasta kuin että hankkii koska jälkimmäisessä kärsijäksi tulee myös lapsi.
Jos lapsia ei halua saada 100% innokkuudella, sitten ei pidä hankkia ollenkaan. 99% ei riitä koska sitten alkaa todennäköisemmin kaduttaa ja näitä tarinoita on tälläkin palstalla jonkun verran että vanhemmat katuu lapsiaan.
Tiedän useita 100% innokkaita jotka ovat aiheuttaneet vaimoilleen ja lapsilleen täysin peruuttamatonta tuhoa ja traumoja osaamattomuuttaan ja tietämättömyyttään. Jos halu olisi sen mittari, että kannattaako tehdä jotakin, jokainen inkel olisi maailman suurin panomies. Miksihän näin ei ole? Varmaan siksi, että kohteet katsovat ettei heistä siihen ole.
Lapsetkin joskus jättävä syntymättä, esim. s eksiorjuusliittoihin. Mutta silti nämä aikuiset halussaan pakottavat ja mutiliovat kehojaan niin, että V ITTU TULE NYT SE LAPSI!!!!!!!!!!!!! :D Ja sitten pahimmillaan jopa ostavat jonkun kaappauslapsen, kun ei millään muuten onnistu. Ihmisuhreja on siellä, missä päätökset tehdään halun perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki. Lapseton elämä on mukavaa ja melko huoletonta.
Saattaa vaan tuossa 60-70 vuotiaana tulla aika tyhjä olo.
Kyllä maailmassa hoivattavaa jar akastettavaa riittää, ei sen tarvitse oma sukuelinhedelmä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki. Lapseton elämä on mukavaa ja melko huoletonta.
Saattaa vaan tuossa 60-70 vuotiaana tulla aika tyhjä olo.
Miten niin? Ystäviä, tuttuja ja naapureita piisaa, samoin harrastuksia ja elämyksiä. Ei kannattaisi sinunkaan heittäytyä vain lastesi varaan. Moni lapsia tehnyt vanhus on yksinäinen kun lapset eivät käy eikä mitään sosiaalista verkostoa ole.
Itselle kynnyskysymyksen muodostaa lääketeollinen mutilaatio ja pakko-orjuus (koulu ja "ammattiin" kouluttautuminen). Eivät ole ihmisarvon mukaisia asioita. Itselle sekä pikkulapsiaika että koulu olivat helvettä, eikä kiinnosta tuottaa sieluja sellaiseen. Viihdyn hyvin työyhteisöjen ulkopuolella eli jos saisi tehdä lapsen tällaiseen vapauteen, niin miksei. Mutta orjuuteen..? Niin että joutuisin itsekin orjatöihin ja lapsi jonnekin päikkyyn mahojen hoitoon.. ? Ei kiitos.