**MAALIT 2007 viikolla 14**

MÖHKIS;

Kait se hymyilykin on yksilöllistä. Mein eka hymyili 7vkon iässä, toka 3vkon iässä ja tämä kolmas kyllä mun mielestä jo kans muutama päivä sitten hymyjä laukoi urakalla, kun lepertelin heleällä ja kirkkaalla äänellä. (Normiääneni on siis sellai matala ja miehekäs.. ;) )



HANAN;

On juu oikein ihanaa, kun poika hoitaa tarpeensa noinkin hienosti. Tiedän vaan jo valmiiks, että tää muuttuu ja sit on varmana tulevaisuudessa ihan sairaan vaikeeta saada sitä potalle oppimaan, kun näin päin menee tää juttu. :D



Meillä hikattiin viikko kymmeniä kertoja päivässä, sit se loppui kun seinään. Ihme homma. Eli ei neuvoja ole kyllä, mut ihan kamalaa se kyllä oli.



Voimia kaikille, jotka kamppailevat ties minkä asian kanssa. :) Mulla taitaa suurin murhe olla tällä hetkellä se, että pojalla nenä enempi ja enempi tukkoinen ja sieltä saa imeä sellasta vihreetä paksua räkää ulos ja tää tuleva yö nyt pelottaa. Onneks hän itse on ainut lapsi kotona niin ei muita herätä sitten, jos yön valvoo ja kitisee. Sipulia/valkkaria ei ole, joten tässä vielä kaupassa täytyy pyörähtää, että saa rohtoja sängynpieleen. Raasua sääliks käypi..



Lähden saunaan rentoutumaan. On siitä ollutkin jo monen viikon tauko. Miltäköhän mahtaa tuntua sekin puuha, kun ei enää olekaan raskaana siellä lauteilla keikkumassa hyvää asentoa etsien..? :D



Papu ja Hermanni

En ole aikoihin kirjoitellut mitään, on ollut sen verran kiireinen viikko takana, meillä on kastajaiset jo sunnuntaina ja sen vuoksi on pitänyt tehdä jonkin verran järjestelyjä.Mutta nyt alkaa näyttämään hyvälle. Meillä tarjoillaan karjalanpaistia +perunoita ja paria salaattia + leipää tietysti.Ja kakku kahvit tietysti.



Muuten neidon kanssa elämä on sujunut todella hyvin, syö ja nukkuu ja tietysti seurustelee tosi pitkiä aikoja. illat on tankkaus hetkiä aika pitkälti, mutta oikeastaan minä nautin siitä. Kolmen aikaisemman lapsen kohdalla imettäminen kun ei ole oikein sujunut tai siitä ei ole saanut nauttia kauaa. Yöt meillä nukutaan todella hyvin sellasta 7h ainakin tai enemmänkin.No siinä ajassa ehtii iskä ja äitikin lepäämään tosi hyvin.



Minulla tietysti asiat ovat sen puolesta tosi hyvin , kun mies on kotona kanssa ja auttaa lasten hoidossa tosi paljon.Tyttö on kietonut iskän jo sormen ympärille vaikka ikää on vasta vajaa 3 vk:a Mutta niin kai ne tytöt aina tekee.



Kun nla:n täti kävi punnitsemassa vk:n ikäisenä oli painoa tullut 450g sairaalasta lähdön jälkeen eli vajaassa viikossa. Mutta täytyyhän sen painon noustakin sellaisella syömisellä mitä tyttö pitää.



Jalan kipsaus hoidot ovat onnistuneet todella hyvin ja ensi viikolla olisi taas uuden kipsin vaihto. Ja tilanne on toivottavasti taas parantunut.



Mutta nyt pitää jatkaa järjestelyjä ja tehdä lapsille välipalaa.



Kaksosmamma ja tyttö

Joku oli tiedustellut sitä nukkumis asiaa, meillä typy nukkuu meidän välissä ihan samalla patjalla kuin minä miehen kanssa. Omassa sängyssäkin viihtyy, mutta kun typyllä on tapana välillä pulautella aika runsaasti ja sitä maitoa tulee sitten nenästäkin ja se tahtoo tukkia vähän nenääkin samalla, joten sen takia. Meillä on esikoinen nukkunut aivan samalla tavalla meidän välissä ja hyvin onnistui silloinkin...



Kaksosmamma

minusta tuntuu, että jos on odottanut n 40 rv (joillakin vähemmän ja sitten näitä allekirjoittaneita lehmiä joiden kantoaika on piitkä) ja synnyttänyt tavalla tai toisella, on se aina saavutus sinänsä. Varmaan kipu on erilainen sektion jälkeen kuin ns. normaali ja sektioineet monesti sanovatkin jälkikivun olevan voimakasta. Sitä en itse tiedä, joten hatunnosto sektioiduille.

JOtkut taas tuovat esille sen hyvän puolen sektiossa, etteivät lantionpohjalihakset ole joutuneet ventyksen kohteeksi ja näin ollen lpl palautuminen lirahteluineeen on nopeampaa kuin alasynnytyksessä... no jaa tässäkin lienee paljon kudostyyppisiä eroja.



Toi rintakumifiilistely on tuttua mullekin, mutta sen tietää että maitotuoksu ja näky on niin kauan kun imettää ja se vain kuulu asiaan.



MEillä pieni nukkuu mun vieressä vaikka pinnasänky ja koppakin on lähellä. Mä vaan tykkään nukkua vauvan kanssa heti kun olen hänet vierelleni saanut. Ei turvallisinta mutta läheisystävällistä.



Pieni ei nuku enää kunnolla , vatsaväänteet ovat saapuneet riesaksemme. Tarjoilen disflatyliä, ei taida tosin paljon auttaa.



Jollakin oli paino tippunut hyvin. Mulla ei ole vaan olen veltto läjä. Syän tosin paljon herkkuja.



Aloin luovuttamaan maitoakin mutta se hemmetin cereus bakteeri on mulla aina maidossa. Eilen uitutti ihan urakalla ku kaikki tähän mennessä luovutetut maidot oli hylätty. Merde. Ei ihme että on äidinmaidosta pula kun cereus on kuitenkin normaali bakteeri eikä mikään vihollinen. Joku vaan oli keksinyt sen olemassaolon ja niin lentää viemäriin maitova. Ja olen luovuttanut kaikkien viiden kohdalla eikä kolmen ekan kohdalla ollu ikinä hylsyjä mutta ei silloin cereusta pidettykään pahana.



NO joo tosi pitkääperjantaita ja päästäistä hyvää itsekullekin

On se vaan kumma miten te jaksatte takoa järkeä mun umpiluiseen kalloon..aika sankareita ootte kyllä kaikki :) kiitos siitä.



TUKISUKKIS;

Ähäkutti, mulla ei oo oikeestaan sektion jäliltä ollu ollenkaan kipuja, vähän arka kohta on masussa mutta tuntuu lähinnä samalta kun iso mustelma - ei sen pahempaa.

Löysin pienen korjattavan jutun tekstistäsi - ei paha juttu, mutta yleinen luulo, opin tän itekin vasta osastolla ku fysioterapeutti kävi luennoimassa lantionpohjan lihaksistosta..eli; sektioitujen käy yhtä hullusti kun alateitse synnyttäneidenkin lantionpohjan lihasten osalta. Ne on ne löystyttävät hormonit jotka tekee sen enimmän pahan, lisäks koko raskauden ajan jatkunu paine lihaksia vastaan. Näin opasti f.terapeutti kun asiasta kysyin, on kuulema yleisesti luultua että synnytyksen aiheuttama paine tekee eniten pahaa..vaan ne onkin ne hormoonit.



Äääh..jotain piti kirjottaakin mutta nyt alkaa kuulua kitinää joten...ciao!



Tapperttiini ja Puksu-Leevi 3vkoa

Elikkäs meille syntyi 30.3 tytön tylleröinen. 3690g ja pituutta oli 50cm. En ole jaksanut tänne juuri kirjoitella kun synnytys veti aika huonoon kuntoon. Nyt alkaa olla jo vähän parempi olo ja jaksan jo puuhastellakin jotain :) Sairaalasta päästiin pois tiistaina, aijemminkin oltais päästy mutten ollut siinä kunnossa että olisin voinut lähteä.



Tulin kysymään teiltä yhtä asiaa!!!!



ONKO TEILLÄ HÄPYLUU KIPEÄ?

Minulla tuntuu että joku painais sitä luuta sisältä päin ja en kärsi aina edes seisoa. Kipu loppuu heti jos pidän kädellä vastaan, eli pitelen kiinni siitä luusta. Ihana olis lenkkeillä jne, mutta se luu homma on niin inhottava etten kärsi :( Alapää ei oikeestaan oo muuten kipeä, se luu vaan. Välillä en kärsi istua enkä makuulla liikkua kun se sattuu niin paljon siihen luuhun. Välillä taas ei koske ollenkaan. Olen huomannut että rakon täyttyessä kipu siinä luun kohdilla on kovimmillaan. Onko tämä normaalia vai onko jotain vialla? Mietin jo että pitääkö tästä lääkäriin lähteä.



Sitten taas kun yskäsee tai niistää niin tuntuu että peräsuoli pullistuu ulos asti :/ Voi kun oliski nää kaikki kivut loppunu siihen synnytykseen, mutta ei vaan loppunu! Mieluummin olisin ollu raskaana vaikka 2 viikkoo pitempään kun potenu tätä alapäätä :(



Jouhi ja neiti tasan viikon

Onneksi olkoon tytöstä! Mä sit kerkesin lähteä päivää ennen kun sä tulit osastolle :), oltiin muuten tukisukkiksen kanssa huonekavereita :). Kylläpä meni sairaalassa olo aika kivasti, kun oli hyvä huonekaveri!

Mullakin on häpyluu kipeä, ei kyllä niin kipeä kuin sulla, mutta huomasin heti kun kotiin pääsin, että häpyluu kipeytyy enemmän, tää mamma kun ei malta levätä. Ja mä kun aivastan niin tuntuu että alakerta repee, mutta ajan kanssa nää kivut helpottaa. Jos tuo häpyluu on aivan mahdottoman kipeä niin käy vaan lääkärissä näytillä, onhan se voinut murtua synnytyksessä, vaikka tuo melko harvinaista taitaa ollakin...

Meillä rytmi on kyllä täysin pyllyllään..päivät nukutaan ja yöt kukutaan :/



TAPPI: tjaah.. mä kyllä ajattelen että synnytys mikä synnytys olipa niin taikka näin. Rankempi (yleensä) on sektio, syvine haavoinen, kipuineen yms. ja mitä tulee kipuihin jotka supistuksista aiheutuu niin olihan sinunkin synnytyksesi melkoista kärvistelyä niiden käynnistysyritysten takia ja siihen vielä päälle kuites lopulta sektio.

Ainut ERO alatie- ja sektiosynnytyksessä on se että siinä sektiossa ei ole ponnistusvaihetta ;)

Itse pelkään/pelkäsin enemmän sitä että jouduttais leikkaamaan kuin että se alatiesynnytys onnistuisi..että näin! Äitinä se ei sinua muuta yhtään oletpa synnyttänyt miten tahansa :)



JOUHI: Se häpyluu kipeytyi entisestään mulla tuossa synnytyksen jälkeen ja oli pahimmillaan noin reilun viikon synnytyksestä, nyt tasan 2 viikkoa synnytyksestä ja oiskohan aavistuksen ehkä paranemaan päin..(toiveajattelua ;)) Mulla vaivaa vain oikeestaan makuulla ja yöt on kauheita, luut aivan paukahtelee ja on tosi kipeät ja joudunkin Buranaa siihen ottamaan (synn.lääk. lupa). Jos nostelen raskaita niin se myös aiheuttaa sen kivun. Paranee se mutta hiljalleen!



Nyt lapset riehaantuvat, yliväsyneitä ovat.. nukkumaan siis!!



Sinna

Tuli niin pikainen lähtö tuossa muutama tunti sitten että piti palata vielä tuota lantionpohjalihas -juttua kommentoimaan eli mullekkin sanottu että vaikka lopulta päädyttäisi sektioon niin lantiopohjalihakset ovat aivan yhtä heikossa kunnossa kuin alatiesynnytyksenkin jälkeen koska se itse synnytys ei niitä heikennä vaan raskaus!



Kumman hyvässä kunnossa itsellä on nuo lantionp.lihakset vaikka olin varautunut niiden " jo näin kolmannen" jälkeen olevan tooooosi huonossa kunnossa kun muistelen kakkoselta niiden olleen aika huonot :/



No mut nyt mä lähden sinne unille kun kaikki nukkuu ja katsotaanhan vain kun saan pääni ihanasti tyynyyn niin poitsuli herää :(



Sinna

Poika syntyi rv 42+1 imukupilla ja vauriot äidissä sen mukaiset =(



Nyt vasta sairaalasta kotiin ( viikko) ja yritetään toipua kokemuksesta.



Aia , neiti 2,5 v ja poju 1 viikko

Tuosta häpyluun kipeydestä. Minulla on aivan sama juttu. Kärsin jo raskauden aikana liitoskivuista joiden vuoksi jäin sairaslomallekin luvattoman aikaisin.

Synnytyksessä en revennyt, ei tehty episiotomiaa ja muutenkin toipuminen oli nopeaa. Kunnes.... kotona n. kolme päivää synnytyksen jälkeen alkoi häpyluussa tajuton kipu. Kipu on pahinta juuri silloin kun nousen ylös ja alan esim. kävelemään. Ensimmäinen viikko oli tuskaa, yölläkin sängystä noustessa vedet valui silmistä ja sattui niin per...sti. Otin särkylääkettä ohjeen mukaan. Soitin synnärillekin ja kysyin neuvoa.

Sitten sain peräpukamat, kamalaa. Viikon rasvaamisen jälkeen alkoi persekin parantua mutta edelleen yskäistessä tuntuu perseessä (anteeksi kielenkäyttö) inhalta. Kaipa se suoli joskus palautuu ennalleen.



Jos tästä jotain huvittavaa haluaa etsiä niin se, että mikää muu ns. normaali paikka ei ole ollut kipeä vaan nämä kummalliset sivuvaivat. Nyt alkaa olla paikat jo suht kunnossa, vieläkin tosin iltaisin sattuu häpyluuhun ja välillä kovastikin. Pitää jälkitarkastuksessa mainita asiasta ja pyytää varmuuden vuoksi resepti vahvempiin särkylääkkeisiin.



Z ja tytöntyllerö tasan 3 viikkoa :)

Häpyluusta: mulla se oli ihan tosi kipee heti synnytyksen jälkeen kestäen noin neljä vuorokautta. Ekat kaksi päivää oli niin kipeä, että piti kävellä peruuttaen. Kummaa, se auttaa! Kätilö kokeili, ettei se ole murtunut. Sängyllä makasin ja kätilö painoi luuta. Sanoi, että jos tämä painaminen ei koske, niin ei se sit oo murtunu. Se liitos on vaan niin paljon venynyt, että tekee kipeetä. Jännä kun ei mulla ollu mitään tämmöstä esikoista odotellessa eikä synnytyksen jälkeen. Tää kakkonen toi kaikki vaivat mukanaa.



Tää vauva on muutenkin paljon esikoista vaativampi. Ihan normaali vauva ilmavaivoineen päivineen. Vaatii sylittelyä, silittelyä, läheisyyttä, huutaa kovaa oli syy mikä tahansa jne. Esikoinen oli niin vähään tyytyväinen. Vaati itkien vain maitoa ja alusta lähtien vain 4 h välein. Uuden vauvan kanssa herätään joka yö n.3 kertaa. Ei tääkään vielä mitenkään haastava vauva oo. Pelkäänkin koliikin tuloa ja hermojeni pettämistä enemmän kuin mitään muuta.



Esikoista syöttämään...

....saanko mä tulla jo tänne puolelle, vaikka ei vielä(kään) vauvaa olekaan..???? On niin turhauttavaa jutella itse itselleen tuolla maalismasujen pinossa ja huhtikuisiin tuntuu oudolta mennä, kun eihän sieltä tunne ketään! Mulla viikot tänään tasan 41, eikä synnytyksestä tietoakaan. Tiistaina äitipoli, jolloin kuulemma vielä helposti laittavat kotiin jos mulla ja vauvalla kaikki ok. Ennen viikonloppua kuitenkin kai käynnistelevät, jos ei muuten mitään tapahdu.



Vielä kerran hirvittävästi onnea teille kaikille maaliksille vauvoistanne, nauttikaa nyyteistä vaikka rankkaa onkin!!



tiiariikka rv41 POKS POKS

Mun maalismasusta synty huhtivauva, joten en ny tiiä, alkasinko tekeen tuttavuutta huhtisten kanssa, vai roikunko täällä tuttujen juttuja lukemassa. Onko meän syntyneet-listaa enää olemassakaan? Tässä nopeesti nää tiedot anoppilan koneelta:



Eli la oli 24.3. ja poika poksahti maailmaan aprillipäivänä rv 41+1, niinku olin pitkin raskautta vitsailluki! Painoa oli 3910 g ja pituutta huikeet 53 cm. Synnytyksestä enemmän myöhemmin.



Kotona on oltu nyt kolme yötä, joista ekat kaks meni enemmän tai vähemmän valvoessa. Tisseistä roiskuu veri, mutta periksi en anna. Nyt tuli kutsu. Palataan!



Udidi ja poika 6 päivää

Kiitos Tappi ft-näkökulmasta. On aina hyvä oppia uutta. Sitä näköjään niin fakkiutuu omiin näkemyksiinsä ja valistaa sitten niiden pohjalta. Edelleen voisin ft:nä nähdä, että ponnistus itsessään ja sen seuraukset ovat usein omiaan viemään lpl kuntoa hetkeksi heikommaksi. Luonnollisesti hormonaaliset tekijät, paine alaspäin, kudostyyppi jne ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat lpl toimintaan, kuten myös vatsaselkälihasen kunto.



Nyt mahaoireinen vauva kätisee. Hetkeen toiseen.

TIIARIIKKA JA UDIDI;

Senkun kuulkaas kirjotatte vaan..ei täältä ole tiettävästi ennenkään ketään pois potkittu, paremminkin on otettu avosylein vastaan :)



Tiedättekös, mun kamala pelko mummon tänne " muuttamisesta" on ollu ihan turha. Hämmästyin oikein itsekin kun hoksasin että mun äiti ei ole tosiaankaan käyny edes kylässä kun kaks kertaa tän parin vkon aikana!! Soitellu kyllä on likipitäin joka toinen pvä mutta tänne se ei ole muuttanut niinkun pahoin pelkäsin - wau! Ehkäpä on olemassa siis jonkinlaista luottoa mun vauvanhoitokykyihin. Oooh.

Sen sijaan anoppi..tekee musta hullun!! Siellä käyminen on tuskaaaaa...koko eilisen päivää hän kulki mun perässä ja kuunteli vauvaa, jokaista tuhahdusta, jokaista inahdusta..jokaisen trööt äänen jälkeen alko viiden minuutin jankkaus " tuliko kakka? tuliko? tuliko se nyt?? eikö tullu? tuliko?" ...jestas, ja tiedoks vaan että Puksun yleisin ääni taitaa olla tuo trööt, yleensä se on kuitenki vaan ilmaa. Huoh, mä niin odotan että miehen sisko saa lapsen niin me saadaan olla edes vähän enempi rauhassa siellä käydessä..vielä kuukauden päivät ni sitte.



RINTAREPPU;

Kertoo mulle he..sanotaan siis ettei pientä saa istuttaa - mutta mites rintareppu tai kantoliina pystyasennossa? Saako kantaa jos tietty pää on tuettu? Eihän se tavallaan ole istumista jos on tuettuna esim.rintarepulla jalkojen välistä ja selästä jne..vai onko? Millon sitä sitte saa käyttää??

Kun ei toi Puksuttiini tahdo olla liinassa tollee ' makuuasennossa' vaan tahtoo olla sylissäkin pystyssä..rintarepun sain siskolta ja se olis kyllä ehkä aika kätevä.



Tapperttiini ja Puksuttiini 3vkoa ja 1pvä

TUKISUKKIS;

Se on kattos kun vanhaks elää ni kaikkea oppii..ja tieto kai muuttuu kun joku löytää uutta. En mäkään tollasesta tienny, enkä osannu edes ajatella enneku se ft sairaalassa valisti. Vaan kaipa se on ihan sama - treenatahan niitä lihaksia pitäs joka tapauksessa, siis niidenkin jotka ei oo ees synnyttäny..aina se vaan tuppaa jotenki unohtumaa tai jotain.



Tappi..kitinä kuuluu täälläkin

En nyt ehdi lukemaan sitä kuin hetken matkaa, koitan ehtiä myöhemmin kommentoimaan jos on jotain mihin mitään osaan sanoa ;-)



No ainakin muistaissa Tapille: Kyllä sektio on ihan yhtä synnyttämistä kuin alateitsekin synnyttäminen. Voin gastron puolella työskennelleenä sanoa että kun vatsan seutua mennään puukottelemaan, oli syynä sitten sektio tai mikä tahansa muu vatsan alueelle kohdistuva leikkaus, on siitä toipuminen yhtä työn ja tuskan takana kuin meillä jotka kärvistelemme kipeän alapäämme kanssa, jopa enemmänkin. Sitäpaitsi mulla oli nyt tämän tokan synnyttyä olo kuin en ikinä olisi synnyttänytkään, oikein hävetti kun muut äidit istuivat ruokasalissa reikätyynyillään kipeän näköisinä. Sektiossa olen aina pohdiskellut sitä että on hullua että sen jälkeen pitäisi vaan hampaat irvessä vauvaa hoidella, muiden leikkausten jälkeen annetaan sentään toipua kaikessa rauhassa. Että puolensa ja puolensa. Ikinä en ainakaan minä kehtaisi pitää sektioäitiä jotenkin kokemattomampana kuin alateitse synnyttänyttä! Ei toisen ihmisen pienemmäksi tekeminen itsestä sen isompaa tee.



Keskiviikkona oli pojan 1 kk neuvola, silloin olikin ikää tasan 4 viikkoa. Pitutta oli 53,5 cm, painoa 3970 g. Pipoa en nyt muista. Pieni mies, mutta 960 g on kuitenkin paino noussut kuukaudessa. Lopulta väsyin herran jatkuvaan rinnalla oloon, täällä sitä silloin päivittelinkin kun jätkä oli rinnalla 12,5 tuntia ja nyt olen antanut suosiolla lisämaitoa. Herra imee ensin puolisen tuntia rinnoista ja sitten annan nannia, sitä meneekin sitten desi vaikka herra olisi ollut rinnalla kuinka kauan. Sitten röyhtäisee päälle ja nukkuu taas 2-3 tuntia. Hassua kun meillä onkin yhtäkkiä vauva joka nukkuu! Pulauttelee usein, mutta yleensä kun olen imettänyt, ei niinkään pullon jälkeen. Öisin kun enemmän imetän kun en millään jaksaisi hakea korviketta keittiöstä, herra kröhisee ja kähisee ja pulauttelee niin että en saa nukuttua kunnolla. Viime yönäkin rauhoittui lopulta vasta kun annoin pullosta maitoa. Pikkumies vetelee pullostakin ihan kaikessa rauhassa sen maitonsa ja öisin se vähän mua harmittaa kun en jaksaisi millään pysyä hereillä niin kauan että poika saa syötyä loppuun :-) Edelleen harmittaa paljon että imetys ei luonannutkaan, mutta toisaalta nyt pystyn tekemään muutakin kuin istumaan sohvan nurkassa kaiket päivät vauva sylissä. Esikoinen on ainakin kiitollinen jos ei kukaan muu. Välillä mietin että annoinko liian helposti periksi, mutta positiivista kuitenkin että poika edelleen on osittaisimetyksellä eikä se ole vallan jäänyt pois. Äitiys on kovaa, teki niin tai näin niin aina on morkkis.



Nyt menen tekemään pienet kotijumpat ja sitten suihkuun.



Kaisu ja Poika 4 vko + 3 pvä

Tappi rintarepusta kyseli: Meillä oli esikoisen kanssa käytössä siitä asti kun oli sen 53 cm pitkä ja painoi 3,5 kg niin kuin babybjörnin repun ohjeessa suositeltiin. Fyssarit sanoo yhtä, liinailijat toista ja toiset yhtä sun toista, mutta näin yhden lapsen otannalla ihan hyvin kehittynyt tyttö meille ainakin siitä huolimatta tuli. Neuvolassa aina kehuttiin miten jäntevä ja hyvin kehittynyt on ja on edelleen. Ja neiti siis nukkui repussa kaikki päiväunensa 4 kk ikään asti... Se on sitten eri asia mitä sun selkäsi siitä tykkää, mulla tuli aluksi selkä kipeäksi mutta kun lihakset vahvistui niin reppu tuntui tosi hyvältä ja tehtiin pitkiä kävelylenkkejä reppuillen, neiti kun ei vaunuissa viihtynyt vaan huusi kuin palosireeni ja naapurit katsoi että noin se sitä lastansa itkettää...



No mutta nyt sätkimään lattialle perheen iloksi.



Kaisu

Ihanaa pääsiäistä täällä vietetään, on suklaamunia lapsille, pupukarkkeja (vai mitä nuo hedelmänamit mahtoivat olla) ja on suklaatäytekakkuakin. (Joku mamma siis lihoo ihan huolella täällä ennenkö edellisetkään on lähteny! ;) )



Poika nukkuu ja syö ja nukkuu ja syö. Kohta lähdetään ulos nukkumaan, kunhan ollaan ensin syöty. :)

Disflatyl on ehkä auttanut, kunei enää Niin paljon kipristele. Mietin vain, että onko sitä nyt ihan tervettä käyttää koko ajan eli kaks kertaa päivässä joka päivä? Että siis kuinka pitkään sitä voi huoletta käyttää? Puol vuotta?? Ehkä mä näitä kyselen sitten neuvolassa reilun viikon päästä. :D



Meillä on tuo rintareppu tuolla kaapissa vielä. Ei olla vielä käytetty. On mennyt niin hyvin kaikki, kun mies on kotosalla niin hoidetaan miten sattuu vuorotellen. Sit, kun isäntä menee töihin niin joutuu ehkä mamma jo siihen reppuun turvautumaan, jos ei muuten toi seukkailu ja kotihommat ota onnistuakseen samaan aikaan..



Tää oli taas tällai yli-itsekeskeinen teksti, kert sängystä jo kiljahtelua kuuluu eli maitoaika ja sit sinne ulos. Kunhan ei tuuli meitä vie kauas..



Voimia ja hyviä päiviä sekä öitä kaikille! :)



Papu ja Hermanni 3vkoa,3pvää