Muuttuuko lähes kaikki parisuhteet vähitellen kaverillisiksi suhteiksi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se näin on. Kaverillinen suhde vain merkitsee eri asioita eri ihmisille. Toisille se tarkoittaa että romanttiset tunteet ovat täysin kuolleet ja toinen on ihan yhdentekevä. Toisille se tarkoittaa sitä että ollaan hitsaannuttu yhteen ja rakastetaan, mutta intohimoa ei enää ole niin kuin suhteen alussa. Jälkimmäinen tulee välttämättä eteen pitkässä suhteessa jossa vanhetaan yhdessä. 

Luin vastikään tutkimusta jossa seksielämäänsä tyytyväisimmät parit olivat yli 25 vuotta yhdessä olleita pareja, ja he myös arvioivat seksielämänsä siinä kohtaa parhaaksi mitä se oli koko suhteen aikana ollut. (Toki siis tämä koski niitä pareja joilla seksi ei ollut syystä tai toisesta loppunut). Itse mietin vaan, että on kiva odottaa miten tämä vielä voi parantua :)

Kyllä kokemusta on, mies tulee viiskymppiseksi, muna ei toimi. Kaverisuhde tai joku pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muutu. Totta kai myös kaveruus ja kumppanuus lujittuu ja kasvaa, mutta romanttisten tunteiden ei tarvitse kadota mihinkään. Minulla oli edellisessä 15 vuoden suhteessa intohimoa loppumetreille asti, ja nykyisessä 10 vuoden suhteessa ei ole edes alkuhuuma poistunut, päinvastoin. Vanhempani ovat olleet yhdessä 50 vuotta ja romantiikka roihuaa.

Et ole ilmeisesti kummosta alkuhuumaa koskaan kokenut jos sitä on muka jäljellä vielä 10 vuoden jälkeen. 

Miksi ajattelet noin? Tietenkin alkuhuumasta on poistunut ne kuluttavat elementit, kuten unettomuus ja ruokahaluttomuus ym., mutta en ajattele että ne edes ovat alkuhuuman ydintä vaan sen harmillisia sivuvaikutuksia, jotka eivät edes johdu niinkään ihastumisesta vaan epävarmuudesta tuntemattoman edessä ynnä muusta sellaisesta joka onneksi poistuu. Vain se puhdas huumaantuminen toisesta on jäänyt ja sehän se nautinnollinen osa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se näin on. Kaverillinen suhde vain merkitsee eri asioita eri ihmisille. Toisille se tarkoittaa että romanttiset tunteet ovat täysin kuolleet ja toinen on ihan yhdentekevä. Toisille se tarkoittaa sitä että ollaan hitsaannuttu yhteen ja rakastetaan, mutta intohimoa ei enää ole niin kuin suhteen alussa. Jälkimmäinen tulee välttämättä eteen pitkässä suhteessa jossa vanhetaan yhdessä. 

Luin vastikään tutkimusta jossa seksielämäänsä tyytyväisimmät parit olivat yli 25 vuotta yhdessä olleita pareja, ja he myös arvioivat seksielämänsä siinä kohtaa parhaaksi mitä se oli koko suhteen aikana ollut. (Toki siis tämä koski niitä pareja joilla seksi ei ollut syystä tai toisesta loppunut). Itse mietin vaan, että on kiva odottaa miten tämä vielä voi parantua :)

Joo, meillä kanssa avioliittoa 25 v takana ja seksi on ihan parhaimmillaan ollut viime vuodet. Meillä tosin oli kyllä se 3 vuoden tauko seksillä välillä mikä ei oikeasti johtunut kaverillisuudesta vaan ihan kunnon parisuhde kriisistä, josta yli pääseminen vei aikaa. 

No jos haluaa, että parisuhde on vain sitä alun räiskyvää aikaa, niin sitten se on niin. 

Mutta jos haluaa, että rakastumisen tunteen jälkeen oikeasti halutaan rakastaa toista, se on valinta. Arki on tylsää usein, kyllä. Mutta onhan se arki paljon mukavampaa, jos sen saa jakaa rakastamansa ihmisen kanssa. Eikä tuo automaattisesti tarkoita, että seksi loppuu. Jollain loppuu, mutta useimmilla ei. Itse asiassa seksi voi olla paljon parempaa, kun tunnetaan hyvin, mitä kumppani kaipaa.

Puolison kanssa kehittyy vahva ystävyys, tosin ei aloittajan tindertapauksen kohdalla, koska mies vaikuttaa olevan täysi tollo, joka ei pärjää missään ihmissuhteessa.

Ei. Tässä pitää erotella! Jos suhde on lähtenyt siitä että on molemminpuolista vetovoimaa mutta persoonat vain ''ok", tulee henkisen yhteyden puute raskaaksi pidemmän päälle. Seksi vähenee ja ehkä loppuu tai suhde muuttuu sellaiseksi jossa ainoa yhteys on seksi. Jos taas suhde on henkisesti alusta alkaen syvällinen, ilman fyysistä vetovoimaa tulee siitä kaverisuhde. Jos fyysinen ja henkinen vetovoima ja kunnioitus on kohdillaan voidaan kysyä onko ihastusta? Jos toisen kanssa tulee toimeen kuin paita ja peppu ja seksi sujuu, mutta itse ihastus puuttuu, suhde luultavasti ajautuu sisarusmaiseksi tai kaverisuhteeksi.

Monet tyytyvät edellämainittuihin koska niissä on paljon hyvää. Osa saattaa jopa haluta pelkkää seksisuhdetta kumppanilta ulkoistaen kaiken muun. Osalle ei jää valinnan varaa jos ei vaan ihastu ja rakastu deittailemiinsa henkilöihin.

Faktahan on se että molemminpuolinen intohimoinen rakkaus on harvinaista ja suurin osa tyytyy. Ihmekkös jos se niin kutsuttu liekki hiipuu ajan saatossa jos on tehty kompromisseja. Tätä mitenkään tuomitsematta, ihmisten pitäisi olla rehellisiä itselleen ja haluineen eikä odottaa tulen palavaa romanssia jos sitä ei alun perinkään ole ollut tai jos se on perustunut ailahteleville seikoille.

Vierailija kirjoitti:

No jos haluaa, että parisuhde on vain sitä alun räiskyvää aikaa, niin sitten se on niin. 

Mutta jos haluaa, että rakastumisen tunteen jälkeen oikeasti halutaan rakastaa toista, se on valinta. Arki on tylsää usein, kyllä. Mutta onhan se arki paljon mukavampaa, jos sen saa jakaa rakastamansa ihmisen kanssa. Eikä tuo automaattisesti tarkoita, että seksi loppuu. Jollain loppuu, mutta useimmilla ei. Itse asiassa seksi voi olla paljon parempaa, kun tunnetaan hyvin, mitä kumppani kaipaa.

Hmm, jäin oikein miettimään tätä. Minusta on outoa sanoa, että jos huuma ei ole loppunut niin suhde on "vain" sitä räiskyntää. Totta kai suhde on muuttunut ja vakiintunut eikä huuma ole suhteen ainoa puoli, mutta kyllä se leimansa antaa kaikelle yhdessäololle. Minun ei ole ikinä tarvinnut tehdä valintaa rakastanko miestäni vai en. Hänen kanssaan myöskään arki ei ole koskaan ollut tylsää. On kiva käydä kaupassa hänen kanssaan. Joskus jään silmät sydäminä katsomaan ikkunasta kun hän puuhailee pihalla. Ja kyllä, joskus minulla sydän pamppailee ilosta ja on vähän perhosia vatsassa kun kuulen että hän tulee töistä kotiin. Kun hän on läsnä, tunnen sen saman kihelmöivän jännitteen mikä on ollut alusta asti. Seksi on toki myös parantunut kaikkien näiden vuosien ajan, kun luottamus paranee, estot poistuu sekä opitaan tuntemaan mikä toimii kummallekin. Tiedä sitten olenko jotenkin poikkeus? Ainakin vanhemmillani näyttää vielä 50 vuoden jälkeen olevan vähän samanlaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muutu. Totta kai myös kaveruus ja kumppanuus lujittuu ja kasvaa, mutta romanttisten tunteiden ei tarvitse kadota mihinkään. Minulla oli edellisessä 15 vuoden suhteessa intohimoa loppumetreille asti, ja nykyisessä 10 vuoden suhteessa ei ole edes alkuhuuma poistunut, päinvastoin. Vanhempani ovat olleet yhdessä 50 vuotta ja romantiikka roihuaa.

Et ole ilmeisesti kummosta alkuhuumaa koskaan kokenut jos sitä on muka jäljellä vielä 10 vuoden jälkeen. 

Miksi ajattelet noin? Tietenkin alkuhuumasta on poistunut ne kuluttavat elementit, kuten unettomuus ja ruokahaluttomuus ym., mutta en ajattele että ne edes ovat alkuhuuman ydintä vaan sen harmillisia sivuvaikutuksia, jotka eivät edes johdu niinkään ihastumisesta vaan epävarmuudesta tuntemattoman edessä ynnä muusta sellaisesta joka onneksi poistuu. Vain se puhdas huumaantuminen toisesta on jäänyt ja sehän se nautinnollinen osa on.

Ei se ole enää alkuhuumaa jos siitä puuttuu tietyt elementit. Silloin se on jo jotain muuta. Alkuhuumassa myös ollaan täysin sokeita toisen huonoille puolille ja kaikille ongelmille ja negatiivisille puolille. Toinen ja suhde on vain kertakaikkisen täydellinen ja ihana. En usko että olet edelleen sitä mieltä että puolisosi on täydellinen ja virheetön vaikka hän toimisi miten. Etköhän ole löytänyt jo 10 vuoden aikana hänen ärsyttävät puolensa tai tapansa jotka toivoisit olevan toisin.

Olemme olleet kaverillisia alusta alkaen. Samankaltainen ajattelutapa, arvomaailma ja paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita.

Suhde muuttuu kaverilliseksi kun suutelu, kädestä pitäminen ja muu arjen hellyys loppuu. Sitten loppuu seksikin. Osa tyytyy, monet eroaa. 

Ei muutu jos pitää liekkiä yllä ja alunperin on romanttinen rakkaus <3