Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muuttuuko lähes kaikki parisuhteet vähitellen kaverillisiksi suhteiksi?
31.07.2025 |
Mietin vaan, kun kerran matchasin Tinderissä 35-vuotiaan miehen kanssa ja hän kertoi, että hänellä oli puoli vuotta sitten päättynyt avoliitto siksi, koska he olivat yhdessä naisen kanssa todenneet, että parisuhde oli muuttunut pelkästään kaverilliseksi.
Mietin vaan, että eikös tuo ole ihan normaalia? Eikös lähes kaikki, tyyliin 90% pitkistä parisuhteista (5 vuotta ei edes ole älyttömän pitkä suhde) muutu kaverilliseksi? Alkuhuuma tutkitusti kestää vain max pari vuotta. Ei se mun mielestä ole mikään syy erota, jos romanttiset tunteet laimenee, jos kuitenkin muutoin on kivaa ja viihtyy kumppanin seurassa. Tai en ainakaan ihmettele, jos lapsia ei synny tai erotaan pikkulapsiaikana: parisuhde ei kestä niin pitkään, että lasten hankkiminen tulisi ajankohtaiseksi tai jos lapsi on hankittu lyhyen seurustelun jälkeen, niin pikkulapsiaikana arki tulee vastaan.
Kommentit (32)
Ei muutu. Totta kai myös kaveruus ja kumppanuus lujittuu ja kasvaa, mutta romanttisten tunteiden ei tarvitse kadota mihinkään. Minulla oli edellisessä 15 vuoden suhteessa intohimoa loppumetreille asti, ja nykyisessä 10 vuoden suhteessa ei ole edes alkuhuuma poistunut, päinvastoin. Vanhempani ovat olleet yhdessä 50 vuotta ja romantiikka roihuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos parisuhteen liekkiä ei pidetä yllä, on riskinä että joko kasvetaan erilleen eikä kumpikaan enää tunne toistaan, tai sitten suhde kaverillistuu niin, että välit ovat sinänsä hyvät ja molemmat tuntevat toisensa, mutta romantiikkaa ei enää ole.
Mielestäni se on väistämätöntä, että kun alkuhuuma loppuu ja selvitään sen jälkeisestä todennäköisestä ristiriitavaiheesta, jossa molemmat hakevat omaa tilaa, edessä on kumppanuusvaihe jossa ollaan enemmän erillään toisesta kuin alkuhuumavaiheessa. Eihän sellainen voi vuosikymmeniä kestää että tehdään ihan kaikki aina käsi kädessä. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö silti voisi välillä viettää toisen kanssa sellaisia hetkiä, jolloin eletään kuin vastarakastuneet.
Monessa pitkässä suhteessa tulee vaiheita, joista romantiikka unohtuu hetkellisesti arjen kiireiden keskellä, ja puolisot elävät kuin olisivat vain kavereita toisilleen. Mutta romantiikan saa palautettua, kun toinen aloittaa sen ja toinen lähtee siihen mukaan. En usko, että kovin moni haluaa tietoisesti elää kaverillisessa suhteessa toisen kanssa. Mutta joskus se vaatii molemmilta ponnisteluja, että romanttinen liekki pysyy suhteessa yllä.
Ei siis mikään automaatio todellakaan että pitkä suhde kaverillistuu. Joillekin käy näin, mutta jotkut onnistuvat olemaan yli 60 vuotta naimisissa ja katsomaan silti toisiaan kuin olisivat ensitreffeillä. Joillakin romantiikka katoaa suhteesta vuosiksi, mutta se saadaan takaisin kun molemmat tekevät sen eteen töitä.
Ei. Himoitsen 27 vuoden jälkeen, että tuo alaston mies tulisi jo pois uimasta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi en edes seurustele
Lauseen loppuun piste.
Miksei se urpo seurustele. Tämän vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteen liekkiä ei pidetä yllä, on riskinä että joko kasvetaan erilleen eikä kumpikaan enää tunne toistaan, tai sitten suhde kaverillistuu niin, että välit ovat sinänsä hyvät ja molemmat tuntevat toisensa, mutta romantiikkaa ei enää ole.
Mielestäni se on väistämätöntä, että kun alkuhuuma loppuu ja selvitään sen jälkeisestä todennäköisestä ristiriitavaiheesta, jossa molemmat hakevat omaa tilaa, edessä on kumppanuusvaihe jossa ollaan enemmän erillään toisesta kuin alkuhuumavaiheessa. Eihän sellainen voi vuosikymmeniä kestää että tehdään ihan kaikki aina käsi kädessä. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö silti voisi välillä viettää toisen kanssa sellaisia hetkiä, jolloin eletään kuin vastarakastuneet.
Monessa pitkässä suhteessa tulee vaiheita, joista romantiikka unohtuu hetkellisesti arjen kiireiden keskellä, ja puolisot elävät kuin olisivat vain kavereita toisilleen. Mutta romantiikan saa palautettua, k
Hyvin kirjoitettu, eikä kommenttini tarkoitus ole olla eri mieltä mutta haluan vaan mainita että ehkä suhteen kulku voi myös vaikuttaa asiaan. Me jouduttiin juuri alussa viettämään paljon aikaa erillään, ja omaa tilaa oli liikaakin. Sitten kun päästiin monen vuoden jälkeen tilanteeseen että voitiin tehdä käsi kädessä kaikki, niin ei siitä ole enää halunnut irrottautua kuin välttämättömyyksien edessä. Jotenkin tuo alun erossaolo ajoi kumpaankin niin ison kaipauksen toista kohtaan, että se ei ole ikinä poistunut eikä kumpikaan ole kaivannut erityisesti tilaa vaan päinvastoin lähemmäs. Alkuhuuma ei ikinä loppunut, vaan muuttui vaan ihanammaksi ajan myötä kun ne yleiset alun haittapuolet, eli epävarmuus ym. poistuivat ja tilalle tuli turvaa ja luottamusta heittäytyä huumaan yhä syvemmin. Takana nyt 11 vuotta.
Muuttuspa. Omien empiiristen havaintojeni mukaan 80% parisuhteista muuttuu ..ttuilusuhteiksi, joissa kaikki oma henkinen lika on "hyväksyttävää" kaataa sen kumppanin niskaan ja puhua tästä paljon rumemmin kuin ikinä kehtaisi kenestäkään muusta läheisestä. Jos romanttiset tunteet laimenee niin sellainen "friends with benefits" -parisuhde olisi paljon parempi vaihtoehto. Ahdistaa suorastaan kuunnella, miten rumasti monet omista kumppaneistaan puhuu. (Itsekin tein tätä, kunnes oivalsin ilmiön ja olen pyrkinyt vähentämään ja suhtautumaan avopuolisooni kunnioittavammin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvät ja sellaiset joissa ollaan oikeasti sopivan kanssa yhdessä muutu.
"Perhetutkijat Petteri Eerola ja Henna Pirskanen kirjoittavat kirjassa Perhe ja tunteet, että se, kuinka ihmiset puhuvat ja ajattelevat rakkaudesta tai rakentavat romanttiselle rakkaudelle perustuvia suhteita, perustuu ainakin osittain niille tavoille ja käytännöille, jotka rakentuivat varhaisen keskiajan Euroopan hoveissa.Maailma on sen koommin muuttunut, mutta parisuhdetta arvioimme yhä osittain vanhentunein perustein. Ja petymme, eroamme ja menetämme uskomme rakkauteen. Romanttinen rakkaus on käsite, jota ei oikeastaan ole olemassakaan. Seuraavassa perustelen, miksi.Romanttiseen rakkauteen sisältyy vahvasti ajatus kumppanin pyyteettömästä ihailusta ja ihannoinnista. Näemme rakkautemme kohteen vaaleanpunaisten silmälasien läpi, täydellisenä olentona. Arjelle ja realismille ei ole romantiikassa tilaa.Siksi petymme vääjäämättä jossain vaiheessa. Mielestäni olemme sekoittaneet kaksi eri asiaa. On olemassa romanttinen rakastuminen ja toisaalta realistinen rakkaus."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, on normaalia. Biologinen himo keskittyy uusiin kumppaneihin eli on vahvimmillaan alkuvaiheessa ja sen jälkeen pitäisikin sitten laantua, toverillistua, ja elämään löytää muuta sisältöä kuin sukuelinhommelit.
Iso osa ihmisistä kuitenkin tuntuu elävän jossain aika sekopäisessä psykoosissa ikuisesta siittämisestä. Naisen keho vaan ottaa lastin lastin jälkeen spermaa vastaan. Huh huh, hyh hyh.
Olen ollut naimisissa 25 vuotta ja meillä on ollut monenlaisia vaiheita elämässä. Kerran oltiin selibaatissa 3 vuotta ja sen jälkeen oltu tosi intohimoisia seuraavat 3 vuotta. Siis rakastuttiin uudestaan toisiimme. Aviopuolisoiden pitäisi pitää jatkuvasti huoli siitä, että yhteys pelaa. Ilman yhteyttä ei ole rakkautta ja ilman rakkautta välit muuttuu kaverillisiksi. Jos joku sanoisi mulle että eron syy on se, että ajauduttiin erilleen tai välit muuttui kaverillisiksi, se olis kyllä selvä merkki mulle että tässä ei ole minulle potentiaalinen kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteen liekkiä ei pidetä yllä, on riskinä että joko kasvetaan erilleen eikä kumpikaan enää tunne toistaan, tai sitten suhde kaverillistuu niin, että välit ovat sinänsä hyvät ja molemmat tuntevat toisensa, mutta romantiikkaa ei enää ole.
Mielestäni se on väistämätöntä, että kun alkuhuuma loppuu ja selvitään sen jälkeisestä todennäköisestä ristiriitavaiheesta, jossa molemmat hakevat omaa tilaa, edessä on kumppanuusvaihe jossa ollaan enemmän erillään toisesta kuin alkuhuumavaiheessa. Eihän sellainen voi vuosikymmeniä kestää että tehdään ihan kaikki aina käsi kädessä. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö silti voisi välillä viettää toisen kanssa sellaisia hetkiä, jolloin eletään kuin vastarakastuneet.
Monessa pitkässä suhteessa tulee vaiheita, joista romantiikka unohtuu hetkellisesti arjen kiireiden keskellä, ja puolisot elävät kuin olisivat vain kavere
Tämä kuulostaa jo joltain kiintymyssuhdetraumalta. Hylkäämiskokemus saattaa johtaa eläimilläkin tuollaiseen käytöksee, että sitten ei enää suostu päästämään millään irti. Normaali kulku on kuitenkin olla yhtyä ja kasvaa siitä pikku hiljaa erilleen.
Vierailija kirjoitti:
"Perhetutkijat Petteri Eerola ja Henna Pirskanen kirjoittavat kirjassa Perhe ja tunteet, että se, kuinka ihmiset puhuvat ja ajattelevat rakkaudesta tai rakentavat romanttiselle rakkaudelle perustuvia suhteita, perustuu ainakin osittain niille tavoille ja käytännöille, jotka rakentuivat varhaisen keskiajan Euroopan hoveissa.Maailma on sen koommin muuttunut, mutta parisuhdetta arvioimme yhä osittain vanhentunein perustein. Ja petymme, eroamme ja menetämme uskomme rakkauteen. Romanttinen rakkaus on käsite, jota ei oikeastaan ole olemassakaan. Seuraavassa perustelen, miksi.Romanttiseen rakkauteen sisältyy vahvasti ajatus kumppanin pyyteettömästä ihailusta ja ihannoinnista. Näemme rakkautemme kohteen vaaleanpunaisten silmälasien läpi, täydellisenä olentona. Arjelle ja realismille ei ole romantiikassa tilaa.Siksi petymme vääjäämättä jossain vaiheessa. Mielestäni olemme sekoitt
Mutta eihän tuon tarvitse olla noin. Miksi realismille ei olisi romantiikassa sijaa? Itse olen melko varautunut ihminen ja olin aluksi todella epäileväinen kun miehessäni ei vaikuttanut olevan mitään vikoja. Sitten kun niitä lopulta alkoi paljastua, olin lähinnä helpottunut. Hän ei ollutkaan yli-ihminen vaan tuntui inhimillisemmältä ja entistä läheisemmältä. Ja sehän taas vaan kasvattaa romantiikkaa. En minä edes etsinyt täydellistä enkä mieheeni hänen täydellisyytensä takia rakastunut, vaan häneen itseensä vikoineen kaikkineen, joita on vaikea enää edes sinänsä pitää vikoina koska nekin ovat osa sitä mikä hänestä tekee hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Romanttinen rakkaus tarkoittaa syvää romanttista ja usein myös eroottista kiintymystä ja rakkauden tunnetta toiseen ihmiseen.
Romanttinen rakkaus alkaa rakastumisesta toiseen ihmiseen. Rakastumista seuraa noin kahden vuoden mittainen vaihe, jolloin hormonien ja välittäjäaineiden vaikutuksesta ihminen ajattelee alinomaa rakkautensa kohdetta ja kokee hänen vuokseen voimakkaita tunteita kuten mielihyvää ja mustasukkaisuutta. Jos rakkaus on molemminpuolista, rakastuneet aloittavat usein parisuhteen. Huuman mentyä ohi pariskunnan välille voi jäädä jäljelle rauhallisempi kiintymys toisiaan kohtaan. Rakkaus edesauttaa ihmisiä muodostamaan pareja, jotka lisääntyvät ja pysyvät yhdessä ainakin lapsen ensimmäisten vuosien ajan."
Riippuu suhteesta. Olin naimisissa 14 vuotta josta viimeiset 3 vuotta oli kaverillinem suhde siis sukupuolielämä alkoi olla aika vähissä. Sitä tarkoitetaan kaverillinen suhde. No sit lopulta tuli eroki. Oltiin asuttu jp sen 3 vuotta osan viikosta erillään.
Toinen työn takia. Kasvetti jotenki vaa pois siitä suhteesta. Ei ollu mitään ihmeen traamaa. Kaikella on aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteen liekkiä ei pidetä yllä, on riskinä että joko kasvetaan erilleen eikä kumpikaan enää tunne toistaan, tai sitten suhde kaverillistuu niin, että välit ovat sinänsä hyvät ja molemmat tuntevat toisensa, mutta romantiikkaa ei enää ole.
Mielestäni se on väistämätöntä, että kun alkuhuuma loppuu ja selvitään sen jälkeisestä todennäköisestä ristiriitavaiheesta, jossa molemmat hakevat omaa tilaa, edessä on kumppanuusvaihe jossa ollaan enemmän erillään toisesta kuin alkuhuumavaiheessa. Eihän sellainen voi vuosikymmeniä kestää että tehdään ihan kaikki aina käsi kädessä. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö silti voisi välillä viettää toisen kanssa sellaisia hetkiä, jolloin eletään kuin vastarakastuneet.
Monessa pitkässä suhteessa tulee vaiheita, joista romantiikka unohtuu hetkellisesti arjen kiireiden keske
Tämä kuulostaa jo joltain kiintymyssuhdetraumalta. Hylkäämiskokemus saattaa johtaa eläimilläkin tuollaiseen käytöksee, että sitten ei enää suostu päästämään millään irti. Normaali kulku on kuitenkin olla yhtyä ja kasvaa siitä pikku hiljaa erilleen.
Miksi tuo olisi normaali kulku? Itse näen paljon normaalimpana kasvaa pikkuhiljaa yhteen. Tuo erilleen kasvamisen kaava tuntuu noudattavan sitä että ihastutaan päätä pahkaa mielikuvaan, sitten petytään ja pettyneinä kasvetaan erilleen.
On kuitenkin mahdollista myös tutustua, oppia toisen sisintä, ihastua ja rakastua siihen mitä toisessa aidosti on, kasvaa yhteen ja nauttia yhdessä rakennetun rakkauden läheisyydestä ja lämmöstä vaikka loppuikänsä.
Kyllä se näin on. Kaverillinen suhde vain merkitsee eri asioita eri ihmisille. Toisille se tarkoittaa että romanttiset tunteet ovat täysin kuolleet ja toinen on ihan yhdentekevä. Toisille se tarkoittaa sitä että ollaan hitsaannuttu yhteen ja rakastetaan, mutta intohimoa ei enää ole niin kuin suhteen alussa. Jälkimmäinen tulee välttämättä eteen pitkässä suhteessa jossa vanhetaan yhdessä.
Mitä se romantiikka ja intohimo tarkoittaa pitkässä suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Totta kai myös kaveruus ja kumppanuus lujittuu ja kasvaa, mutta romanttisten tunteiden ei tarvitse kadota mihinkään. Minulla oli edellisessä 15 vuoden suhteessa intohimoa loppumetreille asti, ja nykyisessä 10 vuoden suhteessa ei ole edes alkuhuuma poistunut, päinvastoin. Vanhempani ovat olleet yhdessä 50 vuotta ja romantiikka roihuaa.
Et ole ilmeisesti kummosta alkuhuumaa koskaan kokenut jos sitä on muka jäljellä vielä 10 vuoden jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Eivät muutu. N57, parisuhteessa 37 vuotta