Lue keskustelun säännöt.
Lapseni komentaa minua. Mistä se on voinut alkaa?
31.07.2025 |
Itse en lastani komenna vaan puhun hänelle rauhallisesti. Tarvittaessa ohjeet annan kyllä jämäkästi painokkaalla äänellä, mutta en huutamalla komenna. Lapsi ei myöskään ole koskaan komentamalla saanut minulta mitään (sitä mitä yrittää komentamalla vaatia). Eli ei ole oppinut, että komentamalla saisi mitä haluaisi. Ikää hänellä on 6, kohta 7. Ja tuo tapa on todella rasittava. Mistä voi johtua että komentaa?
Kommentit (83)
No lapsihan saattaa osoittaa sinulle ihan vain mieltänsä tai saattaa olla itse taipuvainen komentelemaankin. Lapsi on persoonallinen ihminen.
Toisaalta, oletko liian ehdoton tai vaativa esimerkiksi?
Ole vain ihan rehellinen ja tuon ikäisen lapsen kanssa on jo helppo keskustella asioista.
Lapsilla on myös useasti huumorintajua joten saattaa vähän kokeillakin erilaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin se olisi hänessä automaattinen reaktio silloin, jos haluaa saada jotain. Ei hän tee sitä tahallaan vaan joutuu jotenkin yllättäen sellaiseen komentamistilaan, josta ei pääse pois vaikka haluaisi. Ap
Olet varmaan jossain määrin oikeilla jäljillä tässä. Tuon ikäisen aivojen kehitys on vielä alkutekijöissään. Lapsen itsesäätely (tai vielä nuoren aikuisenkaan 25-30-v saakka) ei vastaa aikuisen itsesäätelyä. Kun lapsi haluaa asiaa x, se ajaa yli hänen aivoissaan kaikki käyttäytymissäännöt, toisten tunteet sun muut ja ne helposti unohtuvat. Vähän temperamentti- ja luonnekysymys, kuinka voimakkaasti lapsi näihin sisäisiin impulsseihinsa reagoi. Sinun reagoi ehkä hieman vahvemmin kuin lapsi, joka malttaa pyytää kauniisti vähemmällä harjoittelulla.
Lapsen kanssa kannattaa siis ihan konkreettisesti harjoitella näitä tilanteita: kun tulee tämä komennusmoodi, keskeytät lapsen heti alkuunsa ja pysähdytte miettimään yhdessä, mikä on parempi tapa toimia. Mitään kovin pitkällisiä selostuksia ja järkiperusteluja ei ole pakko antaa, suuret linjat riittää (eli ihan vain että äitiä tai muita aikuisia ei komenneta, vaan). Toistoa ja toivotun käytöksen palkitsemista niin pitkään, että alkaa mennä jakeluun.
Lapsi ei komentele jos et tottele. Sinun ei kuulu totella. Hänen kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei komentele jos et tottele. Sinun ei kuulu totella. Hänen kuuluu.
Luitkohan aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Joskus näkee lapsia, jotka tykkäävät ottaa tuota käskyttäjän roolia, ovatkohan oppineet oman elämänsä aikuisilta tai mediasta. Luulen, että lapsellasi on tällaisia kavereita esimerkiksi päivähoidossa ja kopioi heidän käytöstään.
Ei kannata aina syytellä vaan keskittyä lapseen ja tilanteisiinkin.
Puhukaa niiden lastenne kanssa.
Jos lapsi kovasti komentelee ja se tuntuu jo häiritsevältä eikä sovi kuvaan niin omatkin tunteet on hyvä sanoittaa.
Lapselle voi kertoa että ei tunnu mukavalta että komentelet minua niin paljon ja voi kysyä miksi teet niin?
Voi syntyä hyvää keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei komentele jos et tottele. Sinun ei kuulu totella. Hänen kuuluu.
Ei tälläistä mustavalkoisuutta kannata harjoittaa, älä nosta itseäsi lapsesi yläpuolelle. Se on lapsen alistamista ja nöyryyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liian kiva ja joustava vanhempi. En kuitenkaan tarkoita, että ns.kaverivanhempi joka ei laita rajoja. Lapselta hämärtynyt roolit ja luulee, että on kanssasi samalla tasolla eli ei ymmärrä kuka on vanhempi.
Aina on mahdollisuus tähän mutta mukavuudesta, ymmärtäväisyydestä ja suvaitsevaisuudesta ei pidä tehdä huonoa asiaa.
Jos olet ollut liian salliva ja joustava niin tilannetta on helppo korjata, hieman jämäkkyyttä ja itsearvostusta, lempeästi kuitenkin.
Lapset kokeilevat helposti asioita kun ympäristö on turvallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lapsihan saattaa osoittaa sinulle ihan vain mieltänsä tai saattaa olla itse taipuvainen komentelemaankin. Lapsi on persoonallinen ihminen.
Toisaalta, oletko liian ehdoton tai vaativa esimerkiksi?
Ole vain ihan rehellinen ja tuon ikäisen lapsen kanssa on jo helppo keskustella asioista.
Lapsilla on myös useasti huumorintajua joten saattaa vähän kokeillakin erilaisia asioita.
En mielestäni ole ehdoton kuin turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja nukkumaanmenoajassa arkena. Melko ehdoton olen siinäkin, että muita ihmisiä pitää kohdella hyvin. Mutta muissa asioissa olen valmis usein neuvottelemaan ja harkitsemaan kompromissiakin, jos lapsen perustelut on viisaat ja hyvät. Kuten sanottu niin en ole tyranni vaan joustava äiti, ja kuuntelee lapsensa mielipiteitä. Silti olen turvallinen aikuinen, joka viime kädessä määrää asiat, en mikään kaveri. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liian kiva ja joustava vanhempi. En kuitenkaan tarkoita, että ns.kaverivanhempi joka ei laita rajoja. Lapselta hämärtynyt roolit ja luulee, että on kanssasi samalla tasolla eli ei ymmärrä kuka on vanhempi.
No olen kyllä kieltämättä kiva äiti ja myös joustava äiti. Olen luullut että ne on hyviä asioita. Laitan kyllä rajoja silti paljonkin, ja pidän niistä kiinni. Mutta joo, voi olla että lapsella sitten on hämärtynyt roolit, mutta en oikein tiedä miksi niin olisi voinut käydä. Vaikkapa turvallisuusasioissa olen hyvinkin suora ja jämäkkä ja niistä en jousta koskaan. Ap
Ei lapsella välttämättä ole hämärtynyt yhtään mikään, lapset kasvavat ja oppivat joten turvallisessa seurassa on helppo osoittaa mieltänsä ja kokeilla rajojansakin.
Lapset kasvaessaan vahvistuvat joten täytyy myös hieman välillä harjoitella kanssakäymistä uusien taitojen myötä.
Kannattaa olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa jotta hänen tilannetajunsa sekä ihmistuntemuksensakin kasvaa.
Tämä auttaa elämässä muutenkin mutta auttaa myös havaitsemaan että äiti ymmärtää, ei suutu mutta ei ole mahdollisesti manipuloitavissakaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsihan saattaa osoittaa sinulle ihan vain mieltänsä tai saattaa olla itse taipuvainen komentelemaankin. Lapsi on persoonallinen ihminen.
Toisaalta, oletko liian ehdoton tai vaativa esimerkiksi?
Ole vain ihan rehellinen ja tuon ikäisen lapsen kanssa on jo helppo keskustella asioista.
Lapsilla on myös useasti huumorintajua joten saattaa vähän kokeillakin erilaisia asioita.
En mielestäni ole ehdoton kuin turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja nukkumaanmenoajassa arkena. Melko ehdoton olen siinäkin, että muita ihmisiä pitää kohdella hyvin. Mutta muissa asioissa olen valmis usein neuvottelemaan ja harkitsemaan kompromissiakin, jos lapsen perustelut on viisaat ja hyvät. Kuten sanottu niin en ole tyranni vaan joustava äiti, ja kuuntelee lapsensa mielipiteitä. Silti olen turvallinen aikuinen, joka viime kädessä määrää asiat, en mikään kaveri. Ap
Lapsesta kasvaa vain vahvempi ja itsevarmempi joten äitiä yleensä koetellaan välillä. Täysin normaalia ja mielestäni arvostettava asia.
Kun ylläpitää rakkaudellista suhdetta lapseen, antaa hänen olla oma itsensä ja antaa hänen oppia turvallisesti niin kaikki sujuukin paremmin.
Huumorintajua ettei mene liian vakavaksi.
Ihan hyvältä kuulostaa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liian kiva ja joustava vanhempi. En kuitenkaan tarkoita, että ns.kaverivanhempi joka ei laita rajoja. Lapselta hämärtynyt roolit ja luulee, että on kanssasi samalla tasolla eli ei ymmärrä kuka on vanhempi.
No olen kyllä kieltämättä kiva äiti ja myös joustava äiti. Olen luullut että ne on hyviä asioita. Laitan kyllä rajoja silti paljonkin, ja pidän niistä kiinni. Mutta joo, voi olla että lapsella sitten on hämärtynyt roolit, mutta en oikein tiedä miksi niin olisi voinut käydä. Vaikkapa turvallisuusasioissa olen hyvinkin suora ja jämäkkä ja niistä en jousta koskaan. Ap
Ja siis sanoin tämän arveluni, koska itse olen samassa tilanteessa. Vaadin paljonkin asioita, mutta olen myös joustava koska haluan luoda lapseen luottamuksellisen avoim
Vaikuttaa vähän siltä että lapsen pitää olla liian itsenäinen. Itse löytää ratkaisu tai kyseenalaistaa jos aikuinen tekee tyhmästi. Ei lapsille tarvitse huutaa, mutta pitäisi olla selkeää ohjaamista kasvamisen tukena, eikä laittaa heitä itse ratkaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapseni tarvitse olla liian itsenäinen tai aina löytää itse ratkaisu. Enemmänkin hän on epäitsenäisempi kuin moni muu ikäisensä. Mutta kannustan häntä ajattelemaan itse. Ap
Tulinen temperamentti. Ei siinä muuta ole. Vähän kuin italialaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liian kiva ja joustava vanhempi. En kuitenkaan tarkoita, että ns.kaverivanhempi joka ei laita rajoja. Lapselta hämärtynyt roolit ja luulee, että on kanssasi samalla tasolla eli ei ymmärrä kuka on vanhempi.
No olen kyllä kieltämättä kiva äiti ja myös joustava äiti. Olen luullut että ne on hyviä asioita. Laitan kyllä rajoja silti paljonkin, ja pidän niistä kiinni. Mutta joo, voi olla että lapsella sitten on hämärtynyt roolit, mutta en oikein tiedä miksi niin olisi voinut käydä. Vaikkapa turvallisuusasioissa olen hyvinkin suora ja jämäkkä ja niistä en jousta koskaan. Ap
Ja siis sanoin tämän arveluni, koska itse olen samassa tilanteessa. Vaadin paljonkin asioita, mutta olen myös joustava koska haluan luoda lapseen luottamuksellisen avoim
Vastasit jo tuossa aiemmin, että lapsi sanoo, ettei voi itselleen mitään, nyt sitten, että lapsi joutuu tilaan, josta ei pääse pois. Oletko varma, ettei näitä analyysejä lipsahda lapsellesikin? Seuraavaksi voisi väittää, että käytöskin on 100% geneettistä, ja per seilylle nyt vaan ei voi mitään. Mahdollistat itse, jätät portin auki. Eikä mitään harrastuksiakaan, ettei lapsi rasitu. Kovat on ajat edessä, kun koulu alkaa. Sinä voit vielä päättää, saako lapseltasi vaatia mitään, vai lähdetäänkö tekemään lumihiutaleuraa.
t. täyspäisten äiti, pedagogi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liian kiva ja joustava vanhempi. En kuitenkaan tarkoita, että ns.kaverivanhempi joka ei laita rajoja. Lapselta hämärtynyt roolit ja luulee, että on kanssasi samalla tasolla eli ei ymmärrä kuka on vanhempi.
No olen kyllä kieltämättä kiva äiti ja myös joustava äiti. Olen luullut että ne on hyviä asioita. Laitan kyllä rajoja silti paljonkin, ja pidän niistä kiinni. Mutta joo, voi olla että lapsella sitten on hämärtynyt roolit, mutta en oikein tiedä miksi niin olisi voinut käydä. Vaikkapa turvallisuusasioissa olen hyvinkin suora ja jämäkkä ja niistä en jousta koskaan. Ap
Ja siis sanoin tämän arveluni, koska itse olen samassa tilanteessa. Vaadin paljonkin asioita, mutta olen myös joustava koska haluan luoda lapseen luottamuksellisen avoim
Minulla sama, olen halunnut rakentaa luottamuksellisen ja avoimen suhteen lapseeni. Ja olen onnistunutkin siinä. Ja olen halunnut opettaa häntä ajattelemaan itse, löytämään viisaita ratkaisuja tilanteisiin itse ja kyllä, olen opettanut myös, että jos aikuinen tekee jotain typerää, niin silloin sen voi kyseenalaistaa (idealla, että ei pidä mennä mukaan mihinkään, mikä ei ole itselle hyväksi). Jotenkin tuo lapseni komentava puhetapa on silti minusta outo, että mistä se on tullut. Kun hän tietää, että asioita saa vain nätisti pyytämällä ja olemalla kiva muita kohtaan. Ihan kuin se olisi hänessä automaattinen reaktio silloin, jos haluaa saada jotain. Ei hän tee sitä tahallaan vaan joutuu jotenkin yllättäen sellaiseen komentamistilaan, josta ei pääse pois vaikka haluaisi. Ap
No olipa melkoista tuubaa! Itselle aikoinaan olisi tuossa "komentamistilassa" käynyt niin, että fyysisen kurinpalautuksen jälkeen olisi kyllä ollut hyvin nopea pääsy tilasta pois. Kummasti se korvatillikka herättää harhoista.
Mitä jos komennat lasta lopettamaan komentamisen? Mitähän tapahtuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liian kiva ja joustava vanhempi. En kuitenkaan tarkoita, että ns.kaverivanhempi joka ei laita rajoja. Lapselta hämärtynyt roolit ja luulee, että on kanssasi samalla tasolla eli ei ymmärrä kuka on vanhempi.
No olen kyllä kieltämättä kiva äiti ja myös joustava äiti. Olen luullut että ne on hyviä asioita. Laitan kyllä rajoja silti paljonkin, ja pidän niistä kiinni. Mutta joo, voi olla että lapsella sitten on hämärtynyt roolit, mutta en oikein tiedä miksi niin olisi voinut käydä. Vaikkapa turvallisuusasioissa olen hyvinkin suora ja jämäkkä ja niistä en jousta koskaan. Ap
Jos sä kerran osaat laittaa rajat, niin mikä estää laittamasta rajat myös tähän rasittavaan käytökseen?
Laitankin. Ja se aina sillä hetkellä loppuukin. Kunnes alkaa seuraavana hetkenä uudelleen. Ja kierre jatkuu. Riippumatta kuinka ison seuraamuksen laittaa. Ap
Epäilenpä, että sinun "seuraamuksesi" ovat yhtä tyhjän kanssa. Eli lisää lässytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näkee lapsia, jotka tykkäävät ottaa tuota käskyttäjän roolia, ovatkohan oppineet oman elämänsä aikuisilta tai mediasta. Luulen, että lapsellasi on tällaisia kavereita esimerkiksi päivähoidossa ja kopioi heidän käytöstään.
Ei kannata aina syytellä vaan keskittyä lapseen ja tilanteisiinkin.
Puhukaa niiden lastenne kanssa.
Jos lapsi kovasti komentelee ja se tuntuu jo häiritsevältä eikä sovi kuvaan niin omatkin tunteet on hyvä sanoittaa.
Lapselle voi kertoa että ei tunnu mukavalta että komentelet minua niin paljon ja voi kysyä miksi teet niin?
Voi syntyä hyvää keskustelua.
"Hyvää keskustelua" sen muksun kanssa, jonka aivojen kehitys on alkutekijöissään, kuten joku aiempi kommentoija esitti?
Koittakaa nyt päättää, että onko se lapsi oikeasti lapsi vai joku minikokoinen aikuinen, jolta odotatte aikuisen tasoista keskustelua?
Ei se vain muijat toimi niin että asetetaan kielto tai raja ja siinä piste.
Hyviä kommentteja ketjussa eikä se aloittajaakaan hetkauttanut.
Älkää kysykö jos ette ole valmiita tekemään muutoksia.
Typerysaikuisia.
Joskus lapseni kiroilee suuttuneena ja tästä kyllä sanotaan ettei tule tämmöinen käytös kuuloonkaan. Lapsi pyytää anteeksi ja sanoo että lipsahtaa, kun on niin vihainen ettei osaa hallita sanojaan. Ja tämä voi kyllä toistua toisena hetkenä uudelleen. Niin miten laitat rajat tässä kohtaa? Pitääkö rankaista kunnolla.. Ihminen se lapsikin on kuten myös aikuisilta voi päästä joskus suusta mitä ei pitäisi
Ja hienosti on koulun alettua tämä sanavarasto laajentua, että jos syytetään vanhempia kielenkäytöstä seuraavaksi