Lue keskustelun säännöt.
Lapseni komentaa minua. Mistä se on voinut alkaa?
31.07.2025 |
Itse en lastani komenna vaan puhun hänelle rauhallisesti. Tarvittaessa ohjeet annan kyllä jämäkästi painokkaalla äänellä, mutta en huutamalla komenna. Lapsi ei myöskään ole koskaan komentamalla saanut minulta mitään (sitä mitä yrittää komentamalla vaatia). Eli ei ole oppinut, että komentamalla saisi mitä haluaisi. Ikää hänellä on 6, kohta 7. Ja tuo tapa on todella rasittava. Mistä voi johtua että komentaa?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsihan saattaa osoittaa sinulle ihan vain mieltänsä tai saattaa olla itse taipuvainen komentelemaankin. Lapsi on persoonallinen ihminen.
Toisaalta, oletko liian ehdoton tai vaativa esimerkiksi?
Ole vain ihan rehellinen ja tuon ikäisen lapsen kanssa on jo helppo keskustella asioista.
Lapsilla on myös useasti huumorintajua joten saattaa vähän kokeillakin erilaisia asioita.
En mielestäni ole ehdoton kuin turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja nukkumaanmenoajassa arkena. Melko ehdoton olen siinäkin, että muita ihmisiä pitää kohdella hyvin. Mutta muissa asioissa olen valmis usein neuvottelemaan ja harkitsemaan kompromissiakin, jos lapsen perustelut on viisaat ja hyvät. Kuten sanottu niin en ole tyranni vaan joustava äiti, ja kuuntelee lapsensa mielipiteitä. Silti olen turvallinen aikuinen, joka viime kädessä määrää asiat, en mikään kaveri. Ap
"Lapsen perustelut ovat viisaat ja hyvät". Siis sen jonka aivojen kehitys oli täysin alkutekijöissään ja joka menee johonkin ihmeen komennustiloihin, josta ei pääse pois?
Miksi te annatte muksuille aikuisille kuuluvia oikeuksia ja alatte niiden kanssa neuvottelemaan?
Siis tämä kansakunta on niin tuhoon tuomittu näiden lässynlää-kasvattajien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoalla lapsella on usein hämärtynyt käsitys siitä kuka on aikuinen ja kuka lapsi. Jos hän on paljon aikuisten seurassa, hän kuvittelee että hänellä on samat oikeudet ja sama elämänkokemus kuin aikuisilla.
Et saa päästää häntä hyppimään silmillesi. Muuten olet pian arvaamattomassa kusessa. Kuusivuotias lapsi EI komentele eikä käskytä vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liian kiva ja joustava vanhempi. En kuitenkaan tarkoita, että ns.kaverivanhempi joka ei laita rajoja. Lapselta hämärtynyt roolit ja luulee, että on kanssasi samalla tasolla eli ei ymmärrä kuka on vanhempi.
No olen kyllä kieltämättä kiva äiti ja myös joustava äiti. Olen luullut että ne on hyviä asioita. Laitan kyllä rajoja silti paljonkin, ja pidän niistä kiinni. Mutta joo, voi olla että lapsella sitten on hämärtynyt roolit, mutta en oikein tiedä miksi niin olisi voinut käydä. Vaikkapa turvallisuusasioissa olen hyvinkin suora ja jämäkkä ja niistä en jousta koskaan. Ap
Ja siis sanoin tämän arveluni, koska itse olen samassa tilanteessa. Vaadin paljonkin asioita, mutta olen myös joustav
Vastasit jo tuossa aiemmin, että lapsi sanoo, ettei voi itselleen mitään, nyt sitten, että lapsi joutuu tilaan, josta ei pääse pois. Oletko varma, ettei näitä analyysejä lipsahda lapsellesikin? Seuraavaksi voisi väittää, että käytöskin on 100% geneettistä, ja per seilylle nyt vaan ei voi mitään. Mahdollistat itse, jätät portin auki. Eikä mitään harrastuksiakaan, ettei lapsi rasitu. Kovat on ajat edessä, kun koulu alkaa. Sinä voit vielä päättää, saako lapseltasi vaatia mitään, vai lähdetäänkö tekemään lumihiutaleuraa.
t. täyspäisten äiti, pedagogi
Vihdoinkin joku täysjärkinen aikuinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse en lastani komenna"
No tuossahan se vastaus tuli. Et aseta lapselle rajoja niin se alkaa hyppiä nenille.
Tietenkin asetan rajat. En vain tee sitä komentamalla. Vaan rauhallisella äänellä ja tarvittaessa seuraamuksilla. Rajat on ja pitää. Se ei mitään käskytyshuutoa vaadi. Ap
Hiljainen ininä ei paljon kunnioitusta herätä. 70-luvulla jos ei sana kuulunut kerrasta niin sitten remmi lauloi persiillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin se olisi hänessä automaattinen reaktio silloin, jos haluaa saada jotain. Ei hän tee sitä tahallaan vaan joutuu jotenkin yllättäen sellaiseen komentamistilaan, josta ei pääse pois vaikka haluaisi. Ap
Olet varmaan jossain määrin oikeilla jäljillä tässä. Tuon ikäisen aivojen kehitys on vielä alkutekijöissään. Lapsen itsesäätely (tai vielä nuoren aikuisenkaan 25-30-v saakka) ei vastaa aikuisen itsesäätelyä. Kun lapsi haluaa asiaa x, se ajaa yli hänen aivoissaan kaikki käyttäytymissäännöt, toisten tunteet sun muut ja ne helposti unohtuvat. Vähän temperamentti- ja luonnekysymys, kuinka voimakkaasti lapsi näihin sisäisiin impulsseihinsa reagoi. Sinun reagoi ehkä hieman vahvemmin kuin lapsi, joka malttaa pyytää kauniisti vähemmällä harjoittelulla.
Lapsen kanssa kannattaa siis ihan konkreettisesti harjoitella näitä tilanteita: kun tulee tämä komennusmoodi, keskeytät lapsen heti al
Haloo. Lapsen aivojen kehitystä ei voi verrata aikuisen, 20-30-vuotiaan ihmisen aivojen toimintaa. Kyllä 25v on jo ihan aikuinen ja aivojen kehitys aikuisella tasolla. Joillain jo aiemminkin. Tässä ketjussa puhuttiin pienehköstä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsen isä käyttäytyy ?
Tai onko lapsi oppinut isän kautta mikä äidissä on kuitenkin vikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei komentele jos et tottele. Sinun ei kuulu totella. Hänen kuuluu.
Ei tälläistä mustavalkoisuutta kannata harjoittaa, älä nosta itseäsi lapsesi yläpuolelle. Se on lapsen alistamista ja nöyryyttämistä.
Alistaahan ja nöyryyttäähän se lapsikin vanhempaansa.
Lapsesi yrittää päästä laumanjohtajaksi ihan samalla tavalla kuin koira, jolle ei opeteta sen omaa paikkaa perheen hierarkiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei komentele jos et tottele. Sinun ei kuulu totella. Hänen kuuluu.
Ei tälläistä mustavalkoisuutta kannata harjoittaa, älä nosta itseäsi lapsesi yläpuolelle. Se on lapsen alistamista ja nöyryyttämistä.
Nimenomaan, anna lapsen kasvaa itsekseen, keskustelussa on voimaa, ei komentamisessa. Aikuinen ei aina ole oikeassa, ethän tätä yritä lapsesi kanssa.
Minun 4v yrittää myös käskyttää. Malli on varmaankin tullut naapurin tytöltä, joka komentaa kaikkia ympärillään. Pienempi ottaa mallia ja koittaa tehdä samalla tavalla.
Välillä on huvittavaa, kun leikkivät yhdessä. Molemmat komentaa toisiaan raivokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näkee lapsia, jotka tykkäävät ottaa tuota käskyttäjän roolia, ovatkohan oppineet oman elämänsä aikuisilta tai mediasta. Luulen, että lapsellasi on tällaisia kavereita esimerkiksi päivähoidossa ja kopioi heidän käytöstään.
Ei kannata aina syytellä vaan keskittyä lapseen ja tilanteisiinkin.
Puhukaa niiden lastenne kanssa.
Jos lapsi kovasti komentelee ja se tuntuu jo häiritsevältä eikä sovi kuvaan niin omatkin tunteet on hyvä sanoittaa.
Lapselle voi kertoa että ei tunnu mukavalta että komentelet minua niin paljon ja voi kysyä miksi teet niin?
Voi syntyä hyvää keskustelua.
"Hyvää keskustelua" sen muksun kanssa, jonka aivojen kehitys on alkutekijöissään, kuten joku aiempi kommentoija esitti?
Koittakaa nyt päättää, että onko se
Aivojen kehitys alkutekijöissään ??? Lapseni pelasi päiväkodissa toisen kanssa shakkia, päiväkodista kotimatkalla kävimme kaupassa, hieman ennen sitä hän taputti minua ja sanoin että olet ihana. Taka-ajatus oli saada kaupasta jotain mieleistä, ja niin tapahtui, strateginen veto, jota en torjunut. Nyt hän tekee työtä jossa ajattelu on tärkein työkalu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei komentele jos et tottele. Sinun ei kuulu totella. Hänen kuuluu.
Ei tälläistä mustavalkoisuutta kannata harjoittaa, älä nosta itseäsi lapsesi yläpuolelle. Se on lapsen alistamista ja nöyryyttämistä.
Alistaahan ja nöyryyttäähän se lapsikin vanhempaansa.
Hänellä on siihen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun 4v yrittää myös käskyttää. Malli on varmaankin tullut naapurin tytöltä, joka komentaa kaikkia ympärillään. Pienempi ottaa mallia ja koittaa tehdä samalla tavalla.
Välillä on huvittavaa, kun leikkivät yhdessä. Molemmat komentaa toisiaan raivokkaasti.
Näin ne oppivat. Täytyy osata myös puolustautua.
Vieläkin paremmin oppii kun ohjaa aina tarvittaessa lapsia, jos esimerkiksi menee vähän yli, toisen kiusaamiseksi tai ihan tappelemiseksi.
Tämä on vaan yksi käytösasia, mistä kannattaa harjoitella pois. Kutsun tätä usein lapsille Kiinan keisari vaiheeksi ja selitän myös, että hän ei voi missään mielentilassa käyttäytyä kuin Kiinan keisari, koska tulee olemaan sen vuoksi elämässään (koulussa näin alkajaiseksi) vaikeuksissa. En siis hauku lasta, vaan ulkoistan käytöksen Kiinan keisariksi, niin siitä on helpompi luopua, kun se ei ole osa lapsen persoonaa.
Kerron myös, että nyt me yhdessä opetellaan toinen tapa hallita sitä kiukkua, mikä saa keisarin esiin ja sovimme jonkun toiminnon, mitä hän menee tekemään sovitusti, kun tilanne tulee. Toiminto voi olla vaikka 20 haarahyppyä, rumien asioiden kirjoittaminen paperille, vessaan meneminen karjumaan jne... minkä lapsi siis itse valitsee. Ja sitten harjoittelette tätä, kun komennus ja ärsytys alkaa, niin ohjaat hänet rauhallisen jämäkästi tekemään sovittua toimintoa ja sitten kehut päälle, kun onnistuu. Lopulta, hänen aivonsa oppivat itse keskeyttämään toiminnon. Ja tämän saman voi ja kannattaa tehdä kotona, oli käytöspulma mikä hyvänsä.
t. lastenpsykan sairaanhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsihan saattaa osoittaa sinulle ihan vain mieltänsä tai saattaa olla itse taipuvainen komentelemaankin. Lapsi on persoonallinen ihminen.
Toisaalta, oletko liian ehdoton tai vaativa esimerkiksi?
Ole vain ihan rehellinen ja tuon ikäisen lapsen kanssa on jo helppo keskustella asioista.
Lapsilla on myös useasti huumorintajua joten saattaa vähän kokeillakin erilaisia asioita.
En mielestäni ole ehdoton kuin turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja nukkumaanmenoajassa arkena. Melko ehdoton olen siinäkin, että muita ihmisiä pitää kohdella hyvin. Mutta muissa asioissa olen valmis usein neuvottelemaan ja harkitsemaan kompromissiakin, jos lapsen perustelut on viisaat ja hyvät. Kuten sanottu niin en ole tyranni vaan joustava äiti, ja kuuntelee lapsensa mielipiteitä. Silti olen turvallinen aikuinen, joka viime kä
Lapsesta kasvaa vain vahvempi ja itsevarmempi joten äitiä yleensä koetellaan välillä. Täysin normaalia ja mielestäni arvostettava asia.
Kun ylläpitää rakkaudellista suhdetta lapseen, antaa hänen olla oma itsensä ja antaa hänen oppia turvallisesti niin kaikki sujuukin paremmin.
Huumorintajua ettei mene liian vakavaksi.
Ihan hyvältä kuulostaa minulle.
Antaa hänen olla oma itsensä? Entä jos lapsi toimii/käyttäytyy huonosti?
Kuulostat aikamoiselta lepsuilijalta, joka ei halua olla aikuinen vaan vain kiva kaveri lapselle.
Voisi mennä huoneeseensa miettimään hetkeksi miten ihmisille puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse en lastani komenna"
No tuossahan se vastaus tuli. Et aseta lapselle rajoja niin se alkaa hyppiä nenille.
Tietenkin asetan rajat. En vain tee sitä komentamalla. Vaan rauhallisella äänellä ja tarvittaessa seuraamuksilla. Rajat on ja pitää. Se ei mitään käskytyshuutoa vaadi. Ap
Hiljainen ininä ei paljon kunnioitusta herätä. 70-luvulla jos ei sana kuulunut kerrasta niin sitten remmi lauloi persiillä.
Kyllä meillä vanhemmat osasivat kasvattaa ilman lyömistäkin. Silti lapset eivät komennelleet vanhempiaan, vaan saivat olla turvallisesti lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minun 4v yrittää myös käskyttää. Malli on varmaankin tullut naapurin tytöltä, joka komentaa kaikkia ympärillään. Pienempi ottaa mallia ja koittaa tehdä samalla tavalla.
Välillä on huvittavaa, kun leikkivät yhdessä. Molemmat komentaa toisiaan raivokkaasti.
Mahtaa tulla kivat työkaverit joista joillekin.
Joillakin meillä on ajattelemaan kykeneviä lapsia. Me keskustellaan, hyväksyisitkö sen?