Katkeruus lapsettomia kohtaan tuntuu kummalliselta

Vierailija kirjoitti:

Todella yleistä. Liekö sitten se kateus toisen vapaudesta elää itsellensä tekee mammat katkeraksi.

Monelle vanhemmalle on yllätys että ei tehdäkään enää mitä huvittaa kun lapset tulee. Ne vanhemmat jotka tekee edelleen mitä huvittaa niin päätyy lapsineen lastenvalvojan asiakkaaksi.

Kuulepas. En usko ollenkaan, etteivätkö lasta haluavat ymmärrä, ettei lasten tulon jälkeen tehdä enää vain sitä, mikä itseä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus omana valintana on rohkea teko, jota joutuu aina selittelemään toisin kuin lasten hankkimista eli valtavirran ja yhteiskunnan normien mukana menemistä. Ehkä siksi? 

Itse olen nyt 43, enkä ole koskaan joutunut selittelemään lapsettomuutta ni. Joskus joku on kysynyt, että onko minulla lapsia, mutta kun olen sanonut, ettei ole, eikä tule, kukaan ei ole enempää udellut. Ei myöskään sukulaiset.

Mutta kaikilta muilta veloilta ilmeisesti kysytään jatkuvasti ja joka paikassa asiasta ja vielä syyllistämään sävyyn.

Jopa terveyskeskuksessa ja kaupan kassalla joutuu tämän tästä perustelemaan lapsettomuuttaan, kun katkerat ihmiset siitä kyselevät.

Tosielämässä lapsettomalla on vain itsensä, jonka ympärillä pyöriä. Siksi heidän maailmansa on pieni: vain he itse!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta mitä omalle kohdalle käynyt on kun lapseton tulee neuvomaan lapsellista

Tätä tapahtuu paljon ja aina huvittaa se lapsenmielisyys. 

Monesti olisi hyvä, että lapselliset kuuntelisivat lapsettomien ohjeita, tai edes jonkun ohjeita. Maailmassa on liikaa lapsien kaltoinkohtelua. Lapset eivät ansaitse sitä.

Itse olen saanut lapsettomalta neuvoja, ettei lapselle pitäisi ostaa leluja eikä viedä niin paljon eri paikkoihin, kun niihin kuluu rahaa ja lapsi oppii liian hyvälle. Mitä hyötyä tuollaisesta neuvosta on kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus omana valintana on rohkea teko, jota joutuu aina selittelemään toisin kuin lasten hankkimista eli valtavirran ja yhteiskunnan normien mukana menemistä. Ehkä siksi? 

Itse olen nyt 43, enkä ole koskaan joutunut selittelemään lapsettomuutta ni. Joskus joku on kysynyt, että onko minulla lapsia, mutta kun olen sanonut, ettei ole, eikä tule, kukaan ei ole enempää udellut. Ei myöskään sukulaiset.

Mutta kaikilta muilta veloilta ilmeisesti kysytään jatkuvasti ja joka paikassa asiasta ja vielä syyllistämään sävyyn.

Olet vaan tyhmä.

Veai? Vapaaehtoisesti aivoton?

Tällainen "äiti" ? Lapsiparat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämä menee suurimmaksi osaksi paussille kunnes lapsi menee kouluun

Menee jos antaa sen mennä. Itse olen jatkanut ainakin ihan normaalisti melko aikaa vieviä harrastuksiani jne. vaikka lapset ovat vasta 1v ja toinen vastasyntynyt. Valintoja ja järjestelykysymyksiä.

Ja se on sitä omaa elämää, ei,pidä elää sitku-elämää. Se voi jäädä elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta mitä omalle kohdalle käynyt on kun lapseton tulee neuvomaan lapsellista

Tätä tapahtuu paljon ja aina huvittaa se lapsenmielisyys. 

No menee se toisinkin perin. Lapsettomille voidaan antaa ohjeita miten tämä voisi elää kun "sinulla on niin paljon vapaa-aikaa" tmv.

Tämmöiseen en ole törmännyt missään, jos joku ei ole tullut rutisematta tekemisen puutteistaan,

Jos se lapsiarki on niin ihanaa ja maailman ihmeellisin asia, niin miksi juuri äidit ovat täällä hyökkääviä ja aggressiivisia..

Aah ei lapsia aaah aah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapsenpusaajat edes mieti miksi tekevät lapsia, kunhan tekevät "kuten kuuluu". 

"Lapsenpusaajat"- tökeröä kielenkäyttöä. Kyllä kaikki tuntemani lapselliset ovat omalla kohdallaan harkinneet tarkkaan oman tahtonsa. Miksi kukaan hommaisi lapsia siksi, että se vaan pitää, "kuten kuuluu"? Velat jostain syystä puolustelevat omaa kantaansa kiihkeästi ja usein rumasti solvaten lapsellisia. Miksi he tekevät näin, kun he ovat onnellia omasta valinnastaan? Ei minulla äitinä ole mitään tarvettaa "puolustella" kenellekään omaa valintaani.

En ole tuon aiemman kommentin kirjoittaja, mutta ihmiset hommaa lapsia "koska pitää" koska se on se miten heidät on kasvatettu. Ihan oikeasti. Minä olen itse lapseton, mutta meidän suvussa on tällainen kasvatus ollut. Mummo ihan avoimesti on kertonut, että hän meni naimisiin ja perusti perheen, koska se oli hyvän naisen merkki ja sotien jälkeen niin kuului tehdä. Muu ei olisi tullut kuuloonkaan hänen perhepiirissään. Äitini on myös mennyt myöntämään, että perusti perheen koska sellaisen mallin hän oli kotoa saanut. Sitten paljastuikin kokemuksen kautta, ettei äidistäni oikein ollut lasten kasvattajaksi ja hän on todennut, ettei olisi lapsia hankkinut jos olisi ollut vähän enemmän ymmärrystä omista toiveista. Ehkä oman ikäluokkani aikuisilla alkaa viimein karista tuo "koska pitää" syy pois, mutta heitäkin varmasti vielä on. 

Näin lapsettomana vajaa 60-vuotiaana en ole koskaan törmännyt tuollaiseen. Ja tunnen paljonkin lapsiperheitä. Hyvin olen aina kelvannut mukaan juhliin, tapahtumiin jne, eikä kukaan ole purkanut itseeni yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuuden valitseminen ei ole rohkeutta vaan juuri päin vastoin. Silti siitä pitää pitää hirveetä meteliä, kuinka se on muka juuri oikein.

Rohkeutta on tehdä päätös joka on itselle ja potentiaaliselle lapselle oikein.

On itsekkyyttä synnyttää lapsia maailmaan vasten tahtoa, ja lapset kärsivät, tulee eroperheitä, huostaanottoja jne . Ja minkä tähden? Koska pääsee postaamaan vauvakuvia someen? Koska pääsee ystävättärien kanssa samoihin piireihin? Koska pelkää elää yksin? Koska haluaa ilmaisen lähihoitajan omasta lapsestaan? Kaikki nämä ovat huonoja perusteluja.

Vanha sanonta: "Liian moni haluaa vauvan, liian harva haluaa vanhemmaksi"

Ei kai kukaan täyspäinen, aikuinen nainen synnytä lasta vastoin tahtoaan. 

*Emme me kysy, lapsettomat vain haluavat kuulla, että kysyisimme noin. Kun kerron, että menen hakemaan lapsen varhaiskasvatuksesta, ryhtyy lapseton selittämään, että tuossa yksi syy, miksi hän ei halua lapsia, lapsi on kahle.

Emme me kysy, lapseton vain puolustautuu, koska kuulee kaikessa epäilyjä valinnastaan.*

Suurimmalle osalle sukulaisista, saati sitten työkavereista tai naapureista on aivan sama onko joku joku lapseton ja jos on, onko sitä tahattomasti vai vapaaehtoisesti. Miksi lapsettomat lähtevät lähes aina ajatuksesta, että joku kritisoi heidän lapsettomuusvalintaansa? Mutta tämän päivän provohan tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta mitä omalle kohdalle käynyt on kun lapseton tulee neuvomaan lapsellista

Tätä tapahtuu paljon ja aina huvittaa se lapsenmielisyys. 

Monesti olisi hyvä, että lapselliset kuuntelisivat lapsettomien ohjeita, tai edes jonkun ohjeita. Maailmassa on liikaa lapsien kaltoinkohtelua. Lapset eivät ansaitse sitä.

Olen kolmen onnellinen äiti. En ymmärrä, mitä neuvoja lapseton tässä asiassa voisi minulle antaa.

Kaikista ei ole äideiksi siksi ovat valinneet lapsettomuuden se on rankkaa duunia,  monet tekevät lapsia vaikka ei ole soveliaita äideiksi. Meitä on moneen junaan. Jotkut haluavat elää vain itsellensä ja vapaata elämää vaikka olisi hyvä äiti. Ja on myös äitejä jotka eivät halua elää muutako lapsillensa, on myös äitejä jotka haluavat käydä kylillä välillä nollaamassa ja näkemässä kavereita mutta ei ole lastenhoitajaa jos yh.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus omana valintana on rohkea teko, jota joutuu aina selittelemään toisin kuin lasten hankkimista eli valtavirran ja yhteiskunnan normien mukana menemistä. Ehkä siksi? 

Itse olen nyt 43, enkä ole koskaan joutunut selittelemään lapsettomuutta ni. Joskus joku on kysynyt, että onko minulla lapsia, mutta kun olen sanonut, ettei ole, eikä tule, kukaan ei ole enempää udellut. Ei myöskään sukulaiset.

Mutta kaikilta muilta veloilta ilmeisesti kysytään jatkuvasti ja joka paikassa asiasta ja vielä syyllistämään sävyyn.

Olet vaan tyhmä.

Veai? Vapaaehtoisesti aivoton?

Voihan sen oman ymmärtämättömyytensä toisten, omista poikkeavista valinnoistavalinnoista itselleen selittää noinkin. Seuraavaksi varmaan tulee, että olen vielä ruma ja haisen pahalle, kuten eri mieltä olevat yleensä.

Joskus kun olin nuori, niin jossain sukutapahtumissa suvun "matriarkat" ihmettelivät lapsettomuuttani ja sitä, että lapset ei olleet mulle mikään prioriteetti kun samanikäisellä serkullakin oli jo 2 lasta. Muilta en ole koskaan kuullut mitään ihmettelyä tai patistamista, en edes vanhemmiltani ja appivanhemmilta.

Jotkut hehkuttaa perhettä ja lapsia, jotkut lapsettomuutta ja se on oikeastaan ihan sama kunhan ovat tyytyväisiä valintaansa ainakin 90% - koska aina mikään ei ole täyttä auvoa vaan välillä tulee niitä ärsytyksiä ja väsymystä omasta tilanteesta. Mitään itseeni kohdistuvaa varsinaista katkeruutta en ole kokenut, mutta kaipa sitä sitten on tai en vaan osaa ottaa sitä sellaisena.

Loma-ajat saattaa tietty aiheuttaa kitkaa, mutta onhan se ihan ymmärrettävää että perheellinen haluaisi viettää aikaa perheensä kanssa ja harmittahan se jos joku tuollainen ei sitten onnistukaan. Mutta onko sekään katkeruutta?

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton enkä ole koskaan törmännyt tällaiseen käyttäytymiseen. Jotain tuppukylän ongelmiako?

Ap:n kuviteltu ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Parasta mitä omalle kohdalle käynyt on kun lapseton tulee neuvomaan lapsellista

Toisaalta se, kun lapsen hankkineet ääneen ihmettelevät ja jopa kritisoivat lapsettomuuden valinneita; Et voi ikinä tietää, mitä "oikea/ aito rakkaus" on jos sulla ei ole lapsia! Kuka teitä hoitaa, kun tulette vanhoiksi?

Tällainen on vain ja ainoastaan itsensä muiden yläpuolelle nostamista ja pätemistä.

Minä olen "normaali", kun minulla on lapsia😇

Tuossa täytyy olla jotain "vikaa", kun ei saa saati halua lapsia...

Ja aina tämä perustuu tuomitsemiseen, kun ei oikeasti tiedetä mitä kenenkin lapsettomuuden taustalla voi olla.

Koska se voi olla oma valinta, biologinen syy tai jotain jopa näiden väliltä.

Suurin osa ihmisistä vain ajattelee niin mustavalkoisesti ja pitää omia ajatuksiaan ainoina oikeina. 

Ja myös lapsettomia joilla on hyviä neuvoja ja on myös tarhan tätejä joilla peukalo keskellä kämmentä

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei oo tota kokemusta, että olisin lapsettomille jostain katkera. Olisi ollut valtavan surutyön ja sopeutumisen paikka mulle, jos en lapsiani olisi saanut. Ehkä olisi musta tullut katkera.

Olen jo sen ikäinen, että lapset ovat maailmalla, joten ihan tavisarjessa elän aika lapsetonta elämää. Suureksi ihmetyksekseni oon huomannut, että kulmikkaimmat ja tikustakin riitaa haastavat ikäiseni naiset ovat yllättäen lapsettomia. Onko taustalla jonkinlaista pettymystä elämään vai onko se oma hyvinvointi edellä eletty elämä tehnyt joustamattonmaksi ja resilienssiä kehittämättömäksi. Toisten sanat ja teot tulkitaan ilkeyden yrityksiksi ja koko ajan iskee " huono tuuri". 

Satun olemaan ihminen, joka heittäytyi vanhemmuuteen täysiä ja koin hyvinkin paljon luopumista, oivaltamista ja jatkuvaa uudelleen suuntautumista, kun elämä ei koskaan totellut mun suunnitelmia. Nyt kun perhe-elämä on ohi osaltani ja itsekseni elelen, arvostan su

Kun ei ole mitään isompia ongelmia, tehdään pienistä asioista sellaisia.