Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus lapsettomia kohtaan tuntuu kummalliselta
31.07.2025 |
Koska ei ketään ole (toivottavasti?) pakotettu vanhemmaksi vasten tahtoaan vaan ihan itse on valittu se rooli. Niin miksi pitää purkaa paha mieli lapsettomiin?
En ole koskaan ymmärtänyt.
Mistä on kyse , ellei katkeruudesta (kadutaan päätöstä kun tehtiin päätös nuoruuden hölmöydessä tms) ?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Eipä täällä näy kovin paljoa aloituksia katkerilta vanhemmilta. Sen sijasn lapsettomst velat huutaa täällä päivät pitkät miten heille ollaan kateellisia. Juu, ei olla.
T. Yhden äiti
Se onkin aika tabu aihe vielä maailmassa joten ihmekö kun siitä on vähän tekstiä. Käypäs lukemassa regretfulparentsia redditissä niin huomaat että se on maailmanlaajuinen ilmiö. Onneksi siitä nyt aletaan puhua. Katuvia vanhempia on paljon ja he tarvitsevat vertaistukea ihan jo pelkästään lasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään, joka olisi katkera lapsettomille. Meillä on lähipiirissä lähinnä yksilapsisia ja lapsettomia. Ollaan siis kaikki tavallaan tehty epätyypillinen ratkaisu, joka saatetaan kyseenalaistaa.
Missä tällaiseen katkeruuteen törmää?
Vauvapalstalla
Työpaikoilla
Sukulaisten keskuudessa
Riippuu ihmisestä että milloin ja missä. Mutta sitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Parasta mitä omalle kohdalle käynyt on kun lapseton tulee neuvomaan lapsellista
Miksei voisi neuvoa? Lapsettomia ihmisiä työskentelee lasten kanssa ja heillä saattaa silti olla lähipiirissä lapsia, joiden hoitoon he osallistuvat. Ei lapsettomuus automaattisesti tarkoita, ettei tiedä lapsista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus omana valintana on rohkea teko, jota joutuu aina selittelemään toisin kuin lasten hankkimista eli valtavirran ja yhteiskunnan normien mukana menemistä. Ehkä siksi?
Jep.
Sama juttu oli omassa nuoruudessani se viinan juonti (Suomessa tätä ihmettelyä, ei muualla).
Mikset sää ota - mitä sun lasissa on - kuin sää tommottis ku kaikki muut o tämmöttis - ja sitä rataa. 😁
Terveisin vela, nainen, 60 +
Joskus ihmetellään miksi en halua lapsia. Kun kerron oman ja sukuni sairaushistorian yleensä ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille tekee päiväkoti hyvää vaikka olisi työtön, näkee muita lapsia ja saa kavereita jos esim naapurissa ei asu muita lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma elämä menee suurimmaksi osaksi paussille kunnes lapsi menee kouluun
Menee jos antaa sen mennä. Itse olen jatkanut ainakin ihan normaalisti melko aikaa vieviä harrastuksiani jne. vaikka lapset ovat vasta 1v ja toinen vastasyntynyt. Valintoja ja järjestelykysymyksiä.
Varmasti myös tietty etuoikeutettu asema ja raha ratkaisee tuossa. Jos ei ole kunnon tukiverkkoja, ei rahaa lapsenvahtiin ja puolisollakin on aikaa vieviä harrastuksia tai vaikka töitä, niin siinähän järjestelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä täällä näy kovin paljoa aloituksia katkerilta vanhemmilta. Sen sijasn lapsettomst velat huutaa täällä päivät pitkät miten heille ollaan kateellisia. Juu, ei olla.
T. Yhden äiti
Niinpä. Tosin epäilen, että niistä suurin osa on saman lapsivapaa-jankkaajan tuotoksia. Sama tyyli ja samanlainen tapa jankata termistöstä.
Oikeassa elämässä ei juuri katkeria ihmisiä näy. Paras ystäväni on lapseton. Meillä on todella erilaiset elämät, mutta silti todella paljon yhteistä. En keksi ainuttakaan syytä miksi olisin katkera hänelle tai kenellekään muullekaan, joka ei elä samalla tavoin kuin minä.
Täytyy sanoa, että en ole kyllä perheellisenä tällaiseen katkeruuteen törmännyt. Minulle on aikalailla samantekevää, onko jollakin lapsia vai ei ja mitkä syyt siihen ovat vaikuttaneet. Monenlaista tarinaa olen kuullut. Minä olen kiitollinen lapsestani ja olisin toivonut useampaa, mutta sain yhden. Luultavasti olisin sopeutunut lapsettomaankin elämään ihan hyvin. Jonkun toisen valinnat tai olosuhteet ei ole itseltä poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus omana valintana on rohkea teko, jota joutuu aina selittelemään toisin kuin lasten hankkimista eli valtavirran ja yhteiskunnan normien mukana menemistä. Ehkä siksi?
Itse olen nyt 43, enkä ole koskaan joutunut selittelemään lapsettomuutta ni. Joskus joku on kysynyt, että onko minulla lapsia, mutta kun olen sanonut, ettei ole, eikä tule, kukaan ei ole enempää udellut. Ei myöskään sukulaiset.
Mutta kaikilta muilta veloilta ilmeisesti kysytään jatkuvasti ja joka paikassa asiasta ja vielä syyllistämään sävyyn.
Olet vaan tyhmä.
Veai? Vapaaehtoisesti aivoton?
Vierailija kirjoitti:
Kun on itse pilattu elämänlaatu lisääntymällä niin harmittaahan se että toinen ei tee samoin. Kateutta toisen vapaudesta ja onnesta.
"Misery loves company"
No johan nyt. Ei meillä ole elämänlaatu pilaantunut lasten myötä, rikastunut ja monipuolistunut kyllä. En äitinä ollenkaan kadehdi velan vapautta. Minä olen erittäin onnellinen lapsistani enkä kaipaa enää liki 40 vuoden vapauttani. Se vapaus silloin oli kivaa, nyt vapaus on vaan muuttanut muotoaan. Tykkään nykyään olla äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton enkä ole koskaan törmännyt tällaiseen käyttäytymiseen. Jotain tuppukylän ongelmiako?
Itsellä ei oo tota kokemusta, että olisin lapsettomille jostain katkera. Olisi ollut valtavan surutyön ja sopeutumisen paikka mulle, jos en lapsiani olisi saanut. Ehkä olisi musta tullut katkera.
Olen jo sen ikäinen, että lapset ovat maailmalla, joten ihan tavisarjessa elän aika lapsetonta elämää. Suureksi ihmetyksekseni oon huomannut, että kulmikkaimmat ja tikustakin riitaa haastavat ikäiseni naiset ovat yllättäen lapsettomia. Onko taustalla jonkinlaista pettymystä elämään vai onko se oma hyvinvointi edellä eletty elämä tehnyt joustamattonmaksi ja resilienssiä kehittämättömäksi. Toisten sanat ja teot tulkitaan ilkeyden yrityksiksi ja koko ajan iskee " huono tuuri".
Satun olemaan ihminen, joka heittäytyi vanhemmuuteen täysiä ja koin hyvinkin paljon luopumista, oivaltamista ja jatkuvaa uudelleen suuntautumista, kun elämä ei koskaan totellut mun suunnitelmia. Nyt kun perhe-elämä on ohi osaltani ja itsekseni elelen, arvostan suunnattomasti sitä kaikkea oppia mitä niiltä vuosilta sain. Luottamuksen elämää kohtaan ja rakkauden syvyyden kokemuksen. Ei pienet mokat ja esteet suista mua negatiivisiin oksentamiskohtauksiin kanssaihmisten päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tainnut pää pehmetä vauva palstalla, kun tällaisen kuvitelman on AP kehitellyt. Oikeassa elämässä mulla ei ole haisuakaan kuka on tyytyväinen tai epätyytyväinen elämäntilanteeseensa puhumattakaan kateellisesta tai ilkeästä käytöksestä. Lisääntyminen on niin herkkä aihe niille joilla on ongelmia asian kanssa, että sitä kehittelee muiden harmittomista kommenteista vaikka mitä salaliittoteorioita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuuden valitseminen ei ole rohkeutta vaan juuri päin vastoin. Silti siitä pitää pitää hirveetä meteliä, kuinka se on muka juuri oikein.
Nykyään taitaa olla lapsettomia, joko tahallisesti tai tahattomasti, joka ikäluokassa enemmän kuin *lapsellisia*. Mikä sitten on lauman mukana elämistä?
Vierailija kirjoitti:
Eipä täällä näy kovin paljoa aloituksia katkerilta vanhemmilta. Sen sijasn lapsettomst velat huutaa täällä päivät pitkät miten heille ollaan kateellisia. Juu, ei olla.
T. Yhden äiti
Ei mulle ole kukaan huutanut olevansa kateellinen. Sen sijaan työvuoroja ehdotetaan usein sillä perusteella tietyille ajanjaksoille, kun mulla ei ole lapsia joiden kanssa pitäisi viettää aikaa. Myös loma-aikoja yritetään kovasti vaihtaa, jos satun saamaan hyvän loman juuri parhaaseen aikaan ja joku äiti-ihminen joutuu lomailemaan vaikka elokuussa ja itkee, kun ei voi lähteä lasten kanssa mihinkään koko kesänä. Minusta se kateus kulminoituu näihin elämän pikku ongelmiin, jotka vapaaehtoisesti lapsettomilta ilmeisesti puuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Eivät lapsenpusaajat edes mieti miksi tekevät lapsia, kunhan tekevät "kuten kuuluu".
"Lapsenpusaajat"- tökeröä kielenkäyttöä. Kyllä kaikki tuntemani lapselliset ovat omalla kohdallaan harkinneet tarkkaan oman tahtonsa. Miksi kukaan hommaisi lapsia siksi, että se vaan pitää, "kuten kuuluu"? Velat jostain syystä puolustelevat omaa kantaansa kiihkeästi ja usein rumasti solvaten lapsellisia. Miksi he tekevät näin, kun he ovat onnellia omasta valinnastaan? Ei minulla äitinä ole mitään tarvettaa "puolustella" kenellekään omaa valintaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut elävät niin tiukasti yhteiskunnan normien mukaan, etteivät siedä jos joku kehtaa tehdä eri tavalla. Se saa heidät kyseenalaistamaan omaa elämäänsä, mikä on monelle aika negatiivinen tunne. Ihmiselle taitaa loppujen lopuksi olla aika alkukantaista, että pyritään kaikin mahdollisin keinoin todistamaan muille, että omat valinnat olivat juuri niitä oikeita.
Eikö sinulla omaa tahtoa? Seuraat muiden valintoja ja hermoilet teetkö oikein? Todistelet jotain muille?
Hanki nyt se itsetunto.
Opettele lukemaan? Puhuin yleisesti niistä, jotka arvostelevat toisten valintoja, koska itse ovat selkeästi epävarmoja omista valinnoistaan. Kun on tyytyväinen elämäänsä, niin en usko että on tarvetta kyseenalaistaa sitä, miksi joku teki lapsia tai joku ei. Valitettavasti on aika yleistä, ettei ihminen ole tyytyväinen elämäänsä, ja pönkittää silloin itsetuntoaan arvostelemalla muita.
Vierailija kirjoitti:
Ja silti AP ja moni muu lapseton on valittamassa tällä palstalla lasten aiheuttamia kuluja valtiolle tai lapset häiritsevät pihaleikeissä kovalla äänellä krapula-aamuina.
Vaaditaan suurempia päivähoito maksuja ja lapsilisien karsinta, jotta rahaa riittäisi aikuisille työttömille enemmän viinaan 🤦
Ja nyt uhriudutaan, aikuisten oikeasti, hei, onko kaikki hyvin?
Onko sulla kaikki kunnossa ?
Mutta kaikilta muilta veloilta ilmeisesti kysytään jatkuvasti ja joka paikassa asiasta ja vielä syyllistämään sävyyn.