Joskus tuntuu että olisi kivempaa olla takaisin 70- tai 80-luvulla, vähän stabiilimpaa elämää ilman mitään somea ja nettiä..

Vierailija kirjoitti:

No enpä nyt tiedä oliko tuo ydinsodan odottelu mitenkään kauhean hilpeää aikaa sekään. Tsernobyl ja kaikki.

Ei me odotettu ydinsotaa.Tiedettiin että.uhla on mutta elämä oli iloista ja sosiaalista.

Joillakin oli, joillakin ei. Oli kurjaakin usealla, mutta silloin sodasta selvinneiden sukupolvien vuoksi tuolloin oikeasti osattiin arvostaa hyvinkin pieniä asioita hyvin korkealle ja iloita niistä. Todellakaan ei valitettu säästä saati ruuasta yhtään mitään. Nakkisoppaa kun sai, ja siellä oli vieläpä persiljaa, tai kalasopassa kunnon voita, siinä oli kesälle iloa! Metsä mansikat ja mustikat pujotettiin timoteihin ja syötiin maitotilkan kanssa.

Ja se arkisten askareiden ja asioiden itse tekeminen, etenkin maalla. Niihin oli aikaa. Ehti jutustellakin välissä niitä näitä.

Kaupungeissa ja työpaikoilla toki vietettiin 6-16 työelämää, mutta kodeissa oli kotirouvia ja neuvoloista kävi jopa kodinhoitaja tarvittaessa.

Sosiaalista oli kylillä ja kyläkaupoilla, kaupungeissakin taloyhtiön pihalla aina väkeä. Baareissakin aika moni viihtyi, ehkä jopa liikaakin. Sukujuhlia järjestettiin usein.

Muna-anjovisleivät salaattipedillä. Uutiset vain radiosta.

Talvella hiihtolenkin jälkeen äidin tekemä, höyryävä mustikkakiisseli.