Monennenko lapsen syntymä on ollut rankin muutos?

Tokalapsi menee ihan siivellä. kolmas haaveissa.

Itsellä vasta ensimmäinen ja täytyy sanoa että kyllä tämäkin muutti ihan hirveästi. Onhan se helppo ja ihana lapsi ja hänen kanssaan on helppoa käydä joka paikassa... mutta se ensimmäisen vuoden valvominen ja väsyminen oli jotain niin kauheaa että en ole ihan varma pystynkö vielä rasittavampaan suoritukseen, etenkin kun nyt jo helpottaa.

ja ikäeroksi vähintään 3,5 vuotta. Tämä ketju vain vahvisti ajatusta!

Vierailija:

Ei vauvalle mitään kaukaloa koneeseen saa ottaa, sylissä se kulkee. Meidän kokemuksen mukaan. Jota on kertynyt siitä asti kun vauva oli 3 kk.

öh kyllähän saa. ostaa vauvalle oman paikan, ja jos ei rahat riitä, niin lentää selaisiin aikoihin ettei kone ole täynnä -> saa usein ilmaiseksi extrapaikan kaukalolle. meidän kokemuksen mukaan, jota on kertynyt siitä asti kun vauva oli 4 vkoa.

Nyt on kolme lasta.

Ekan ja tokan välillä kax vuotta ja toka oli vähän levoton. Nukkuivat tietenkin vuorotellen ja vauva oli kova yöheräilijä. hommaa enemmän kuin yhdessä. kolmas ollut otsi helppo ja ikäeroa edelliseen 4v.

se, kun odotimme 6. lasta ja tulikin 3 kerralla. Eli yhdessä hujauksessa tulimme 5 lapsen vanhemmista 8 lapsen vanhemmiksi. Kaksosmahdollisuuteen olimme kyllä tavallaan varautuneet, kun esikoiset ovat kaksoset, mutta kyllähän se aika järkytys oli kuulla, että kolmoset olivat tulossa. Nyt lapsia siis 8; 3 x 1,5v, 3v, 5v, 7v ja 2 x 9v. Enempää lapsia meille tuskin tulee, mutta mahdollisuus iltatähteen silti säilytetty=)

pakko vielä kommentoida, oli kaukalo tai ei, kahden kanssa yksin lentäminen pienten lasten kanssa on äärettömän rasittavaa ja työlästä ja vaikka olisi kokemusta jne silti voi lento mennä ihan penkin alle. Jos isä tai joku on kaverina, on vähän helpompaa, mutta ei takaa sitä että olisi vieläkään helppoa.

ja realistinen



MInulla neljä lasta koululaiset ja pienet lapset. Toinen ja neljäs ovat olleet raskainta aikaa, kaksi pientä lasta, se vaan on tiukka yhtälö, kaikista niistä syistä mitä tässä on tullut esiin. Isomman osapäivähoito( mitä meillä ei tosin ole käytetty, kerhoja vain), olisi helpotuksena vain osittaista, kaksi pientä alsta perheessä on vaan niin totaalista, että esim. vanhempien oma ja yhteinen aika on todellakin vähistä ja molemmilta vaaditaan tietynlaista viisautta ja malttia, että ei ala mitään peruuttamatonta hääräämään, kun kotona on hankalinta. TOKI lapsissakin on eroja, hyvällä tuurilla saa kaksi hyvin nukkuvaa ja rauhallista, aika kovilla on jos kaksi peräkkäin nukkuvat huonosti ja ovat pieniä duracellpupuja.



Mutta, puolensa kaikella, kyllä yksi lapsi on kuitenkin aika yksinäinen. Jos tyydyt lapsilukuna yhteen, kannattaa varautua siihenkin, että olet sitten lapsen kanssa pelaamassa, leikkimässä yms tai teillä on joku kaveri naapurista vähän välilä ja esim. matkoilla, mökillä ymns lapsi kaipaa ikäistänsä seuraa, jota sisaruksesta olisi automaattisesti.



Äitiys on rankkaa, se ei todellakaan ole mikään lasikan ja mukavuudenhaluisen ihmisen touhua, ainkain jos sen haluaa hoitaa kunnialla.

ensimmäisen ja toisen syntymä, koska olivat kaksoset. Kaksi seuraavaa on mennyt ihan mukavasti!

Vaikka ensimmäinen oli hyvinkin toivottu niin lapsen syntymä oli kuitenkin jonkinlainen shokki, elämä muuttui kertaheitolla. Toista lasta ei oltukaan suunniteltu mutta vauva menikin jo vanhalla rutiinilla. Nyt kiitän, että on kaksi noin pienellä ikäerolla(1,5v), leikkivät paljon yhdessä.

sanoa, että ensimmäinen lapsi muuttaa eniten. Elämä, millaisena sen on lapsen syntymään asti tuntenut, muuttuu täysin. Parisuhteelle jää vähemmän aikaa, on kasvettava äidin ja isän rooliin, omat tarpeet jäävät taka-alalle - ensimmäistä kertaa elämässä joku muu on todella tärkeämpi kuin oma itse. Lapsi oli toivottu ja odotettu, ja minulla oli kokemusta pienten lasten hoidosta ennestään, mutta silti ei lapsen tuomaa elämänmuutosta voi käsittää ennenkun omaan elämään tulee oma lapsi. Kaikki yksinkertaisesti muuttuu - eikä todellakaan pelkästään negatiiviseen suuntaan, vaan myös positiiviseen.



En näe, miten toinen lapsi voi muuttaa enemmän kuin ensimmäinen. Kyllä minusta yksilapsinen perhekin on perhe, ja elämää eletään lapsen ehdoilla pitkälti. Emme kyllä olekaan mitään ' lapsi rintareppuun ja festareille' - tyyppisiä-ihmisiä, vaan viihdymme kotona. Toki toisen lapsen syntymä hankaloittaa esim liikkumista, mutta meillä ei esimerkiksi kahdelle lapselle olisi sen vaikeampaa saada hoitajaa kun yhdellekään, koska kukaan ei hoida tätä ainokaistakaan ;).



Toinen lapsi haaveissa ehkä n. 3 vuoden ikäerolla, pienemmällä en jaksaisi.