ROHKEIDEN heinäkuisten HUHTIKUU

Aluksi täytyy heti kommentoida, että olipa mukava lukea noin positiivinen kirjoitus kaksosperheen elämästä! Uskomatonta arjen energia pursuaa tekstistäsi, masuasukkiko! Uskon minäkin arkirutiinien voimaan ja niitä kyllä täytyy alka kehittää heti alusta alkaen pojan kanssa. Välillä pelkään sitä, miten elämä lähtee sujumaan, mutta tästä sain kyllä voimaa uskoa, että jos kahden vauvan kanssa menee noin mutkattomasti ja hyvin, niin miksei sitten yhdenkin kanssa. Perheet on tietty erilaisia, mutta positiivisuudella pärjää pitkälle.



Olen minäkin vaihteeksi sairaslomalla, koska aloin ihan yhtäkkiä oksentaa eilen iltaruuan jälkeen. En tiedä, olisiko norovirusta uudelleen (podin sen jo kertaalleen helmikuussa), mutta ainakin akuutein pahoinvointi meni onneksi ohi yöhön mennessä. Päätin kuitenkin jäädä kotiin, etten rasittaisi mahamönkijää turhaan. Olen tyypillisesti huono jäämään kotiin puolikuntoisena, mutta kai sitä on alettava ajattelemaan muutakin kuin vain omaa tohottamista.



Pojalla tuntuu olevan hyvin vilkas vaihe menossa. maha heiluu ja muljuu välillä niin, että koko mamma meinaa hypähdellä. Eilen ei tuntunut kyllä järin kivalta, kun oksennusten välillä sain mojovia iskuja ylävatsaan... Toissailtana tunsin vatsan läpi sojottavan polven tai kyynärtaipeen tms. Aika ufoa... Tuntuu uskomattomalta, että tyyppi on jo melkein 30 senttiä pitkä ja painoakin on ilmeisesti 800 gramman kieppeillä!



Kaunista kevätpäivää toivotellen,

bb76 ja Jäpikkä 25 vko

Olipa IHANA kirjoitus kaksosista. Tuon vinkin (söivät samalla lusikalla samalta lautaselta) aion ottaa käyttöön ja meillä ilman muuta pyritään samarytmisyyteen. Ei kai kukaan järkevä ihminen yritäkään lapsentahtisuutta kaksosten kanssa?



Mutta siis kerta kaikkiaan ihanasti kirjoitettu kirjoitus - koodivärit ja kaikki, hih ;). Pitääpä lukea miehellenikin.

...pahoittelut koirasta :(. Meilläkin isännän metsästyskaveri lopetettiin pari kuukautta sitten - se tosin asui anoppilassa, mutta silti minunkin metsästäjämiehelleni tuli pala kurkkuun. Ja nyt anoppilaan onkin hankittu jo uusi kaveri riekkometsälle syksyksi. Olen kyllä vähän varoittanut miehelleni, että voipi olla, että tämän syksyn metsäretket jää vähän vähemmälle...

Eilen oli lääkäri ja kaikki on oikein hyvin. Supistukset eivät ole saaneet mitään aikaiseksi, ultralla mitaten kohdunkaulaa reilu neljä senttiä. RR ok, hb vaan paranee ja painoakin tullut kohtuullisesti. Hienoja uutisia siis. Nyt kyllä pahasti näyttää siltä, että on kohta työviikko edessä. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei mitään esteitä työnteolle ole.



Kyllä kaksosten kanssa hyvin pärjää, kun ei ota asioista ylimääräistä stressiä. Meilläkin pidettiin samaa rytmiä kotona yllä, jonka vauvat saivat jo keskolassa, samoin syöteltiin samalla lusikalla samalta lautaselta sitten aikanaan... Muutenkin kaikki tuntui sujuvan kivasti, vaikka vauvoja olikin kaksi ja joskus ilman muuta väsytti. Saapi kysellä, jos tulee mieleen jotain.



Voi harmi Masuasukkiko teidän hauvan kanssa :(.



Nyt ollaan muuten jo nimetkin keksitty sekä tyttöä että poikaa ajatellen. Tai no kolmannet nimet ovat vielä harkinnassa...



Peerit rv 27+5

Meilläkin oli eilen neuvolalääkäri, kaikki oli taas niin kuin pitääkin eikä kohdunkaula ollut reagoinut supisteluihin, jotka viime aikoina ovat vain lisääntyneet. Iltaisin töiden jälkeen ei kovasti enää pysty touhuamaan, lyhytkin kävelylenkki käynnistää supistelut joten todella hissuksiin pitää liikkua. No, nyt en enää jaksa huolestua, täytyy vaan ottaa aina iisimmin jos alkaa supistella.



Täälläkin poika on alkanut jumpata ja jytistellä aika aktiivisesti, yölläk herään monta kertaa tiukkoihin potkuharjoituksiin ja päivällä tulee pitkiä sarjoja kylkiin ja palleaan. ;) Jalkapalloilija siis tulossa.



Eilen kävin ensimmäistä kertaa " koeajamassa" lastenvaunuja... Nyt täytyy ottaa mittanauha käyttöön, toivottavasti se suosikkimalli mahtuu meidän hissiin! :)



Aurikoista viikonjatkoa kaikille!

Kirsu rv 26+1

Jälleen on edellisistä kuulumisista vierähtänyt aikaa... Kaikki on täälläkin ihan ok, vaikka joka viikko ilmenee jotain pientä " huolestumisen" aihetta. Ensi viikolla on kuitenkin jo maagiset 30 rv:a täynnä!



Mahakin on alkanut jo kasvaa, vaikka viime viikonvaihteen juhlissa ei kukaan vielä olisi huomannut mitään ilman miehen julkista ilmoitusta. Samoin kauhistelen koko ajan vauvan liikkeiden vähyyttä, kun suurin osa teistä tuntuu tunteneen liikkeet jo monta viikkoa ja niitä tuntuu olevan reilusti.



Itselläni liikkeitä on tosi vähän, vaikka ultrien mukaan vauva onkin varsin vilkas tapaus. Viimeksi selvisi, että istukka on kohdun etureunassa ja vauvelin jalat juuri sen kohdalla eli taitaa potkiskella vain istukkaa.



Verenpainearvot ovat pysyneet samoissa, mikä on hyvä juttu. Uusimpana vaivana parin lämpimämmän päivän aikana ilmeni mieletön turvotus. Onko muilla kokemuksia? Se onneksi laski lämpötilojen laskun myötä. Toivonkin nyt, että kesähelteet alkakaisivat vasta lähempänä heinäkuuta!



Päivä kerrallaan kohti kesää!



Taru rv 29+1

Kivaa huomata, että jollain on samanlaista kun mulla. Tulen kyllä perässä vasta viikolla 25+3 mutta todellakaan ei kukaan välttämättä epäilis mun odottavan jollei tietäs. Toki vähän on vattaa mutta kun mulla on ennen raskauttakin ollu ja makkarat edelleen niin ei kyllä tosiaankaan vois ihan noin vaan todeta. Pari kaveria menee mun kanssa samassa aikataulussa ja heillä jo komeat kessit.



Samoin liikkeitä en tunne juuri ollenkaan. Oikeastaan ennen viime viikonloppua ei tuntunu mitään ja nyt tällä viikolla on tuntunut ehkä joka päivä joku pieni hetkittäinen. Mutten mitään kunnon monotuksia eikä säännöllisesti. Ei edes rehkimisen jälkeen eikä muutenkaan iltaisin nukkumaan käydessä.



Mut nyt on riennettävä ruokakauppaan ja kotiin. Viikonloppuja kaikille!

Masusasukki; kiitos ihanasta kirjoituksesta, luin sen jo aiemmin tai itse asiassa montakin kertaa, mutta nyt vasta istahdin koneen äärelle kirjoittamaan. Tulee itselle turvallinen fiilis, että kyllä tästä selvitään vaikka välillä pelottaa =)



Kunpavauva; kiva oli lukea sunkin kuulumisia. Mä olin ihan vakuuttunut, että leviän tasaisesti myös sivusuuntaan mutta ihme kyllä vatsa kasvaa aivan kuten itsekin kuvailit eteenpäin. Onko sulla alkanut tuntua jo pientä painetta alaspäin? Musta itsestäni tuntuu välillä etenkin kävellessä, että maha painaa jo melkoisesti. Iltaisin kun ottaa tuon tukivyön pois silloin vasta vatsan painon huomaakin.



Kaikilla tuntuu menevän hyvin ja kaikki on mallillaan¿*koputtaa puuta*. Toivottavasti näin mennäänkin vielä pitkään tai siltä nämä viikot alkavat pikkuhiljaa tuntua siis pitkiltä.



Mä kävin NKL:lla kontrollissa ja vauvoilla edelleen tuota koko hajontaa, kyse ei siis ole mittavirheestä =( Kokoero oli edelleen 200g (A oli hieman reilu 1,2kg ja B hieman reilu 1,4kg). Lääkäri sanoi, että ei olisi vielä huolissaan tilanteesta. A ei näyttänyt ruipelolta tai kehittymättömältä vain hieman pienemmältä, kun B siis taas vaikutti hieman pulleammalta. Myös sukupuoli saattaa selittää tuota eroa, mutta seurataan nyt mihin suuntaan mennään. Kahden viikon päästä seuraava ultra, joten ihan normaalissa kontrolli tahdissa mennään.



Neuvolassa kaikki oli ok tällä viikolla, ainoastaan tuota mun kutinaa ja ihottumaa ihmeteltiin. Mulla ei ikinä ole ollut ihon kanssa mitään, paitsi silloin joskus alkuraskaudessa. Nyt mulle tuli viikko sitten ihan käsittämätön ihottuma. Sain siihen kolmet lääkkeet, mutta eivät tunnu tehoavan. Herään aina öisin siihen, että raavin ihan hirveesti. Ihottuma alkoi mahasta ja siitä levinnyt nyt muuallekin kroppaan. Onko kellään muulla? NKL:lla lääkäri määräsi mulle uudeksi lääkkeeksi ataraxia, mietin että uskaltaako sitä ottaa? Otin eilen illalla yhden ja sehän veti koko nupin ihan sekaisin, vauvatkaan eivät ole tänään olleet yhtä aktiivisia joten ilmeisesti nekin aika pöllyssä. Lääkäri ei tiennyt mistä mahtaisi johtua, raskausmyrkytystä ei ole ja vielä ensi viikolla katsotaan jotain arvoja. Ihmmeellistä ja todella raivostuttavaa¿



Hb oli vieläkin 124. Mietin, että olisiko kuitenkin hyvä jossain vaiheessa aloittaa rauta? Täytynee ensi viikon neuvolassa muistaa kysyä. Sf-mitta alkaa olla jo aika reipas, 39cm. Tosin itsestä tuntuu, että tuo maha nyt vielä kauhean iso ole- valmistelen itseäni henkisesti tulevaan =) Ajattelin ensi viikolla tehdä viimeisiä hankintoja, niin että saan tuon lasten huoneen valmiiksi ja kaupasta kaikki viimeiset hankinnat tehtyä. Kohta tilanne saattaa olla aikas tukala tuolla kaupoissa juoksemiseen.



Tulipas paljon tarinaa¿



Onni rv 29+3

Eipä ole tullut paljoa kirjoiteltua, nyt kävin neuvolassa ja aattelin päivittäää tännekin tilannetta.



Eli kaikki näytti olevan ok. Verenpaine oli 127/66, hemppa noussu 135!! (viimeksi 97), sf-mitta oli hienot 29,5cm ja vauva raivotarjonnassa.Sykkeet oli siinä 140 noin.Pissakin puhdas. PAinoa tällä kertaa vain 297g per viikko, tuli tosiaan syötyä nyt tarkemmin kun viimeksi sain saarnat ;) Kaikki oisi hyvin, jos sais tän pääkopan pidettyä kasassa. Välillä meni jo paremmin mutta nyt taas onnistuin jostain lukemaan kuinka jollakin oli vauva menehtynyt isommilla viikoilla. Mulla on ihan kauhea kohtukuoleman pelko, enkä oikein saa sitä pidettyä aisoissa. Eikä oikein kenellekkään voi siitä puhua, kun kaikki vaan hyssyttelee...Mutta ei siitä sen enempää. Täytyy vaan pitää kädet ristissä että tämä lapsi oisi tarkoitettu syntyväksi.



Tasaviikotkin tuli täyteen perjantaina, huomenna lähtee mies ja kolme viikkoa pitää olla tarkkana ettei vauva pullahda ulos, kauheet vihlasut kohdunsuulle on arkipäivää jo ja kipeähköjä ja tosi napakoita supistuksia myös...Täytyy levätä sen minkä voi, mutta kun on kaksi touhotinta jo ennestään....niin ei tässä oikein voi koko ajan lonkkaa vetää.



Anteeksi omanapainen tilitys, on jotenkin väsy olo.



T:IPanapiina kera Sisun 30+4

Kaikilla näyttää raskaus sujuvan vallan mainiosti, mikä on kyllä ihanaa kuulla. Tarullakin taisi se raskausmyrkytysepäily jäädä epäilyasteelle?



Myös täällä kaikki hyvin, tänään oli neuvola ja voin taas todeta, ettei se ainakaan meillä ole mistään kotoisin. Toki siellä tehdään ne pakolliset mittaukset, mutta ei sitten oikein muuta. Paino on vielä lähtölukemissa ja sf mittaa ei edes otettu - tosin syystä, että huomenna olen menossa ultraan (omakustanteisesti kylläkin). Supistuksiin ja ihmeelliseen kylkipistokseen sanoi vain, että ihan normaalilta kuulostaa... No kyllä vähän ihmetyttää jos on normaalia, ettei kauppakeskuksessa voi autosta markettiin kävellä ilman että tuntuu tosi keljulta... Onneksi huomenna on se lääkäri...



Myös minulla on ollut samanlaisia pelkoja kuin Ipanapiinalla - pelottaa kamalasti että vielä jostain syystä menetämme tämän pikkuisen. Eilen luin kirjaa Omalla tavalla äiti ja siellä oli näitä ikävämpiäkin tarinoita. En tiedä miksi mun piti myös ne tarinat lukea, tuli niin kamala olo...

Minua kyllä myös pelottaa tämän raskauden suhteen kovasti vaavin menettäminen. Aluksi olin varma etten voi tavallaan näin helposti raskautua uudelleen, sitten koko alkuajan pelkäsin keskenmenoa ja nyt sitten myös kohtukuolemaa tai että synnytyksessä tapahtuu jotain ikävää. Jotenkin kai tuntuu siltä, että kun kaikki on nyt menyt hyvin, niin pakko sattua vielä jotain ikävää... Mutta siis en todellakaan koko aikaa ajattele näin. Yleensä otan päivän kerrallaan ja nautin raskaana olosta ja siitä ajatuksesta, että kohta vauva jo syntyy.



Nyt vähän meinaa stressiä pukkaa, kun ensi viikonloppuna on lasten synttärit ja sitä ennen pitäisi pari remonttia saattaa loppuun, sitten tavanomaiset synttärijärjestelyt ja lisäksi maanantaiksi tehdä yksi suuritöinen viime tippaan jäänyt kouluhomma. Itse asiassa sen pariin täytyy nytkin palata.



Hyvää loppuviikkoa kaikille, en ehkä edellä mainituista syistä ehdi pahemmin täällä nyt vierailla :)



Peerit rv 28+4

Pitkästä aikaan sitä taas kirjoittelee kuulumisia. Kaikilla on aika hyvällä mallilla odotus, ilman suurempia ongelmia. Täällä on ollut puhetta kohtukuolemista ja muista peloista. Mulla ei noita ajatuksia ole ollut, mutta kieltämättä jos tyttö on jonain päivänä ollut hiljaisempi sitä alkaa tökkimään, syö namia tms. jotta liikkeet tuntuisivat. Kai se alun todella paha pahoinvointi ja siitä selviäminen ovat sitten luoneet uskoa tulevaan.



Ipanapiina ihan hyvin voit tänne purkaa tuntojasi musta tuntuu, että kaikilla meillä on pieni pelko persuksissa koko ajan. Siis ollut silloin alkuun keskenmenoriski yms. Nyt sitten, että synnytys ei sujukaan ja siinä tapahtuu jokin komplikaatio tms. Mutta vauvan synnyttyä tuleekin varmaan sitten se, että hengittääkö hän. Mä meinaan huomasin, kun kaverin 1kk ikäistä tyttöä pidin olalla ja kun hän siinä nukkui oli pakko kysyä äidiltä että näkyyhän naama, että saahan neiti nyt varmasti happea. Jos ei tätä lapsettomuuden taustaa olisi takana, niin ehkä sitä ottaisi rennommin siis EHKÄ.



Ragazzina mulla oli kans niitä supisteluja tai niitä taidetaan harjoitussupisteluiksi kutsua, siis massu menee ihan kovaksi. Silloin pahimpaan aikaan olo oli todella tuskainen ihan pienestäkin matkasta. Ja kun ne pääsivät ¿pahoiksi¿ oli istuminenkin tuskaista. Mähän olin niistä saikulla yhteensä 5vkoa ja mulle ainakin neuvolatäti sanoi, että joillakin ne ovat vaan niin pahoja tai tuskaisia, ettei sille voi mitään ettei voi pahemmin liikkua. Mulla on niiden aikaan ollut pelkoa siitä, että ne tekevät jotain hallaa kohdunsuulle, mutta näin ei onneksi ole käynyt. Nyt kun vkoja on kasassa 30+1 niin viime viikko ole ensimmäinen pitkään aikaan, etteivät supistukset olleet enää häiritseviä vaikka massu menikin kovaksi.



Onnikin on niin kovasti jo kasvatellut massua. Tosi tyhmä kysymys, mutta pitäisikö kaksosvauvojen yleensä olla saman kokoisia? Voiko tuo koko ero johtua mahdollisesti siitä, että toinen ¿vie¿ toisen ravinnon? Hyvä kuitenkin, että seuraavat tilannetta. Mites muuten noissa kaksosraskauksissa tehdäänkö niissä yleensä sektio vai ihan alatiesynnytys?



Sitten omaa pulleaa napaa. Tänään oli neuvola ja sf-mitta oli 29, painoa oli tullut vain 200g/vko ja neuvolatäti kysyi jo syönkö mä ollenkaan. Sanoin, että syön ja olen syönyt karkkia ja pullaa ja nyt on kuulemma syödä ihan kunnolla. Hemppa oli nousut 135, kun viimeksi oli 110 ja aloitin sen rautakuurin. Massu siis kasvaa vaikkei painoa paljoa tulekaan. Mä joudun vkolla 36 synnytystapa-arvioon ja nyt ensimmäistä kertaa täti otti puheeksi sektion. Siis vielä siitä ei paljoa jutellut, mutta antoi ymmärtää, että siihenkin olisi nyt syytä alkaa varautumaan. Hän sanoi, että käsipelillä hänestä tuntuu, että tuolta hyvin mahtuisi 3kg vauva tulemaan, mutta siellä 4d-ultrassa arvioitiin syntymäpainoksia 3,5kg. Pakko kai alkaa asennoitumaan sektioon vaikka mieluummin kokisin alatiesynnytyksen, jotenkin pelottaa siinä sektiossa se että siitä tulee kamalan kipeäksi yms. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten jo 2vkon päästä. Olin ihan yllättynyt, että nytkö jo alkaa tuo tiheämpi tahti. Sehän taitaa vaan tarkoittaa sitä, että synnytys alkaa uhkaavasti lähestyä. Toukokuussa meillä onkin haikaranpesässä synnytysvalmennus kerrat. Mulla alkaa vkolla 19 kesäloma ja sen perään sitten äippäloma, kamalan äkkiä mennyt aika.



t. joalin, jolle on vihdoin ensi viikolla tulossa vaunut saksasta, peukut pystyyn, että ovat selvinneet ehjänä kuljetuksesta.

Heippis,



Minä olen perjantaina menossa kaksosten painoarvioultraan, mutta jo viime ultrassa gyneni täällä Norjassa sanoi, että erimunaiset kaksoset on yksilöitä, eikä heidän voi olettaakaan kasvavan samaan tahtiin. Minulle ainakin, Onni, tuo sinun kaksostesi painoero kuulostaa ihan normaalilta haarukkavaihtelulta. Eihän mittauksetkaan ole aina tarkkoja. Ja onko sillä mitään väliä, jos toinen painaa syntyessään kolme ja toinen kolme ja puoli kiloa? Pääasia olisi, jos saisi molemmat tyypit noin kolmekiloisiksi.



Minä olen nyt 30. raskausviikon hujakoilla (en enää pysy laskuissa ja neuvolan tätini on niin seniili, että laskee koko ajan väärin) ja painoa on tullut 12 kg. Miten muiden painojen nousu? Minulla nousi viikoilla 10-20 sellaiset kahdeksankinsataa grammaa viikossa, mutta nyt tuo viikkotahti on ollut vajaata puolta kiloa.



Terkut siivoamisen keskeltä kaikille! Kohta ollaan jo toukokuussa ja sitten ei aikaakaan, kun jo synnytellään.

Kiva kuulla, että suurin piirtein kaikille kuuluu hyvää tällä hetkellä. Noita pelkoja on kyllä aina silloin tällöin minullakin vauvan suhteen ja tänään viimeksi mietin, että mitä jos jotain kamalaa tapahtuu, kun ostimme vaunut ja tulimme kotiin niitten kanssa. Muitakin tarvikkeita ja vaatteita olen jo uskaltautunut hankkimaan, mutta silti pieni pelko-peikko nostaa päätänsä tasaisin väliajoin. Ei auta kuin luottaa siihen, että kaikki menee niin hyvin kuin on tarkoitettukin! Meillä kaikilla!



Omaa napaa: Painoa on tullut muuten minullakin ihan reippaasti (ainakin omasta mielestä), yhteensä JO 10 kg. En ole kyllä hirveän niuhasti suhtautunut syömisiini...pitäis varmaan. Kävelylenkit koiran kanssa sujuu onneksi hyvin, vaikka välillä massu pingottuu aivan kivikovaksi ja pitää hiljentää tahtia, mutta rauhallinen kävelyvauhti ok (koira tykkäis reippaammasta...) Hemoglobiini ja verenpaine koko ajan olleet normaalit, hyvä niin.



Hyvää vointia kaikille, iloitkaamme potkuista joita jo tunnemme!



Inka 27+3

Ja tosiaankin pelkojen kanssa painiessa tää taitaa mennä koko odotus. Alussa oli vuodot jotka pelotti ja nyt vauva ei juurikaan metelöi joten välillä huolettaa kovastikin onko kaikki ok. Mitään en ollut hankkinut ennen tätä päivää. Tänään ostin häkkisängyn ja huomenna menen katsomaan vaunuja samalla kun menen 4d ultraan.

Jotenkin tuntuu että vaunutkin pitää ostaa vasta ultran jälkeen. Tuli jo häkkisängyn kasaamisen jälkeenkin epäilevä olo.

Mutta eihän tässä mikään auta. Se on otettava mitä tuleman pitää. Ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Mutta positiivisin mielin ja kaikille aurinkoista odotuksen jatkoa :)

Siis muillakin on noita pelkoja, huh, onneksi en ole ainoa. Tai onneksi on kai aika huono ilmaisu tässä kohtaa, eihän meistä kukaan toivo noita pelkotiloja. Tuntuu tosiaan, että aina saa pelätä jotakin pahaa tapahtuvaksi. Alkuraskaudesta jännättiin pysyykö sisällä ja ei oikein uskaltanut huokaista tai iloita ollenkaan. Sen jäkeen saa pelätä, että kaikki sujuu hyvin, ei kromosomimuutosia tai muita vakavia sairauksia, lisäksi kohtukuolemakin pelottaa. Sitten kun näistä peloista selviää kalkkiviivalle, niin seuraavaksi mietityttää synnytyksen sujuminen. Siitäkin kun selviää, niin seuraavaksi saakin kytätä, että vauva varmasti hengittää, eikä tule kätkytkuolemaa. Äh, miksi mun aina pitää murehtia etukäteen.



Meillä siis oli keskiviikkona murheellinen päivä koiran lopetuksen takia. Pojille iski tiistai-iltana melkoinen paniikki koiran takia. Siinä sitten pari tuntia selittelin ja perustelin asiaa. Mies oli tietenkin iltavuorossa ja meikäläiselle tunneherkälle ihmiselle kaatui koko homma päälle. Siinä sitten itkettiin yhdessä. Emme ottaneet poikia eläinlääkärille mukaan, vaikka kovasti vaativatkin. Olivat sen aikaa naapurissa, ettei tarvinnut yksikseen murehtia kotona. Lopetuspiikin jälkeen tuli itselle jotenkin helpottunut olo, koska vihdoinkin se oli tehty ja kauan sitä oli suunniteltukin. Lääkärireissun jälkeen haimme pojat ja nuoremman koiran kotoa ja lähdimme miehen kotipaikalle hautaamaan. Rankka reissu sekin. Pojat osallistuivat kantamalla kiviä, koska peittelimme haudan lopuksi kivillä ja sammaleella, ettei metsän asukkaat saisi kaivettu hautaa auki. Pojat halusivat vielä ristinkin ja rakensimme sen yhdessä kepeistä. Oli myöskin jännä huomata kuinka nuorempi koira suhtautui kuolleeseen. Tosi varovasti haisteli, eikä yhtään tökkinyt kuonollaan. Käyttäytyi jotenkin ihmeen rauhallisesti. Pojat toki ovat jo 11 vuotiaita, mutta silti heiltä tuli tosi lapsekkaita kysymyksiä ja kommentteja, kuten esim. eikö me enää ikinä nähdä sitä ja ei sen ruokakuppia saa hävittää.



Normaalistikin olen aika tunneherkkä ihminen ja itken aika helposti, mutta raskausaikana homma on luisunut ihan käsistä. Sitten kun sain itseni rauhoitettua, niin sydäntä riipaisevaa oli nähdä kuinka omat lapset surevat koiraa, jonka kanssa ovat viettäneet koko elämänsä. Nyt on pakko lopettaa tästä aiheesta tai tästä pillittämisestä ei tule loppua.



Noista kaikista peloista huolimatta taitaa minusta löytyä jotakin optimistinkin vikaa. Menin siis ja varasin syysloman ajalle etelänmatkan, viikoksi Kanarialle. Ajattelin kyllä heti negatiivisesti, että kyllähän sitä matkaa saa aina siirrettyä jos jotakin muttaa tulee matkaan vauvan kanssa (koputan puuta). Äitini oli heti kauhuissaan matkalle lähdöstä niin pienen vauvan kanssa, mutta eipä sitä kauheasti ole vaihtoehtoja jos meinaa koulujen loma-aikoina matkustaa etelän lämpöön ja vielä siten, että vauva ei itsekseen osaa liikkua. Taitaa kuitenkin olla helpointa reissata kun maitobaari kulkee mukana koko ajan, ei tarvitse lisäruokaa vielä antaa ja vauva pysyy vielä paikallaankin. Edelleen siis toivon kaiken sujuvan ns. normaalisti, mietin siis synnytystä, imetystä ja vauvan terveyttä.



-Masuasukkiko( rv jotakin, en ole oikein pysynyt laskuissa mukana)



Ps. Ihanaa enää neljä työpäivää jäljellä sitten alkaa kesäloma ja äippäloma. Nytkin vielä on neljä päivää vapaata vapun kunniaksi. Hyvää Vapun aikaa kaikille, juokaahan simaa ja syökää munkkeja hyvällä omallatunnolla!

Mä luulin olevani ainoa näiden pelkojeni kanssa. " Kiva" kuulla etten ole. Ehkä mulla sen takia on niin iso pelko pepussa, kun etäisesti tai läheisesti oon tullut näkemään näitä kohtukuolemia. Sitä vaan tietää ettei mikään ole varmaa vaikka olisi millä raskausviikolla jo menossa. Mutta onhan se niinkin, että nuo omat pienet rakkaat saattaa menettää koska tahansa, ei pelkästään raskausaikana. Pitäisti vaan iloita ja nauttia jokaisesta päivästä kun kaikki on hyvin. Oon myös ajatellut, että tavallaan tämä pelkääminen on myös osa juuri tämän lapsen äidiksi kasvamista. Mulla myös on noita pelkoja noiden hankintojen kanssa, että mitä jos tämänkin ostaa turhaan. Meillä on vaunutkin kesäkuun puoleen väliin asti liikkeessä. Mutta toisaalta, jos onnettomasti kävisi niin eiköhän ne turhat hankinnat oo siinä tilanteessa pienin murhe siiten.



Kaksosten painoeroista. Meillä oli myös jostain 27 viikosta alkaen kasvavaa painoeroa vauvoilla. Kummatkin kuitenkin kasvoivat tasaisesti ja nätisti OMIILLA kasvukäyrillään.Painoeroa piti olla lopuksi noin puoli kiloa B-vauvan eduksi, mutta hän olikin joutunut loppuviikkoina käyttämään varastojaan elintoimintoihin koska napanuora oli aika tiukilla, kolmesti kaulassa ja henkselit vartalon yli. Eli hyvin tasakokoisia sitten lopuksi olivat. Ja meillä myös erimunaiset, tyttö ja poika, joilla useinkin on tätä kokoeroa ja ei ole vaarallista!



En nyt yhtään muista mistä muusta on kirjoiteltu. OOn täällä nyt lasten kanssa 4.ttä päivää yksin ja vielä pitäs yli kaksi viikkoa jaksaa. Sitten saakin jo alkaa eleleen aika normaalisti kun on melkein 34 viikkoa kasassa ja tätä ipanaa ei enää estellä syntymästä vaikka supistaisikin. Vähän kyllä jännittää, että kuinkas paljon sitä paikat on jo auki , iik.



T:Ipanapiina ja Sisu 31+1

Olipa tosiaan helpottavaa lukea muidenkin peloista. Itselläni ekat 12 viikkoa taisivat olla ne hankalimmat. No, sitten olenkin vähintään kahden viikon välein juossut jossain tutkimuksissa eri vaivojen takia, joten olen saanut tosi tiiviillä aikataululla tietää kaiken olevan kunnossa. SILTI olen ehtinyt parin viikon aikana hermostua! Mitä se olisikaan ollut ns. normaalilla neuvola/ultrakäyntiaikataululla?



Raskausmyrkytyksen uhasta kuulen varmasti enemmän maanantaina neuvolassa -varsinkin, jos näytteestä löytyy valkuaista. Nyt meinaan kotona mitattavat verenpainearvot ovat nousseet, joten nyt ollaan varmaan ihan siinä rajoilla, että jotain tehdään. En ole vielä uskaltanut kysyä, että mikä se toimintamalli on sitten. Uskoisin, että ensin ottavat pois töistä. Nyt on olokin muuttunut vähän väsyneemmäksi ja muutenkin erilaiseksi, joten toivon parasta ja pelkään pahinta. Sinänsä kyllä ihmeen hyvin on mennyt kaikesta huolimatta, koska en ole ollut yhtään sairaslomalla, jos se nyt on joku mittari.



Jos multa löytyy raskausmyrkytys, niin ihan mielenkiintoista nähdä, että kuinka pian ottavat vauvan ulos. Olen ollut jo pitkään siinä uskossa, että viimeistään kesäkuussa näiden vaivojen jälkeen vauva syntyy. Mistä vetoa, että kärvistelen armottomissa helteissä kuitenkin pari viikkoa lasketun ajan yli. :)



Ensi viikon testituloksia jännittäen,



Taru rv 30+2

Taitaa tämän otoksen perusteella kuulua ihan perusoireisiin olla koko raskausajan huolissaan jostain:/ Mä vahtasin neuroottisena veristä vuotoa ekat neljä kuukautta ja sen jälkeenkin on ollut omat murheensa. Viime viikkoina eniten huolta on aiheuttanut jatkuva harjoitussupistelu. Siitä olen kuitenkin kiitollinen, että tää kaveri on sen verran vilkas, että saan vahvistuksen vähintään parin tunnin välein, että tyyppi on elossa ja sillä " potkii hyvin" ;)



Viime keskiviikkona oli neuvola ja lääkäri. Ainakin kohdunkaula oli ihan kiinni ja kolme cm pitkä eli ei supistelu ole saanut mitään tuhoa aikaan. Kohtua tunnustellessaan lääkäri sai mojovan potkaisun takaisin;) Ihan oikein mokomalle kiusaajalle! Mitäs käy painelemaan toisen pikkukotia..



Loppuviikon työreissu ja remontin viimeistely on vienyt voimat aika tehokkaasti. Olen koko päivän yrittänyt saada aikaiseksi tiskausta, mutta näinköhän jää huomiseen. Se olis sitten vappuaatto ja bileet pystyyn!



Hyviä vointeja kaikille ja paljon simaa&munkkeja:)



BB76, rv 26+5

Peloista täytyy sanoa, että minä taisin käyttää pelkokiintiöni ykkösraskaudessa. Viikon 12 jälkeen tämä raskaus on ollut aika rauhallinen vamoilun suhteen. Ja vauvatkin on toki liikkuvaista sorttia.



Ultrassa perjantaina molemmat vauvat olivat pikkuisen viikkojaan isompia ja suunnilleen tasan samankokoisia, sellaisia 1,6 kilon klumppeja. Ennusti syntymäpainoksi yli kolmea kiloa per tyyppi. Kohdunkaula on lyhentynyt sentillä, mutta senttejä vielä riittää, joten ei tarvitse ruveta vuodelepoon.



Hauskaa sunnuntaita kaikille!



kunpavauva, Unto ja Lempi, n. rv 30