Sijais- ja adoptiovanhempien kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä sijaisvanhempana olen tuntenut lapsen omaksi ihan heti. Oma ja rakas ja toivottu.

Sijaisvanhempi

Näinhän ei saa ajatella, koska koko sijoituksen päämäärä on palauttaa lapsi vanhemmilleen.

Teet väärin lasta kohtaan.

Osa sijaislapsista saa uuden pysyvän perheen. Lapselle on aina tärkeää, että häntä rakastetaan kuin omaa. Ei rakkaus ole keneltäkään pois.

Huostaanottoja on voitu tehdä väärin perustein, mikä on toki valtava tragedia jne. Mutta osalla biologiset vanhemmat ovat vanhemmaksi kelpaamattomia, eikä lasta pitäisi palauttaa heille koskaan.

Ei ole olemassakaan sijaislapsia. Nuo lapset eivät sijaista ketään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin tienaa sijaisvanhempana. Helppoa rahaa. Sossu uskoo kaiken. Ei tarvitse edes hoitaa. Suosittelen!

Sinulla ei ole aavistustakaan, joten pidä suusi kiinni! 

 

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tiedä enää miten sinulle pahoitella kysymystä tai sen muotoilua enempää? Monet muutkin asiat kiinnostavat, mutta tätä nyt kysyin täällä. 

Älä lannistu.  Kauhean pahantuulinen ihminen tuo sinulle vastannut.  Jätä omaan arvoonsa.

Ei kukaan määrittele sitä, mitä, miten ja missä järjestyksessä sinä asioita pohdiskelet ja kyselet kokemuksia.  Sitäpaitsi nimenomaan lapsen puuttuminen onkin usein se adoption tai sijaisvanhemmuuden lähtökohta.

Minä tunnen yhdet adoptio vanhemmat.  Lapsettomuus heilläkin tähän johti ja hekin pohdiskelivat samoja asioita.  Ihan kotimaisen adoption sitten saivat ja hyvin meni, sanoisin, että erittäin onnistunut tapaus.  Lapsi on nyt jo aikuinen ja hyvin koulutettu,  tasapainoinen ja fiksu ihminen.  Minä usein jo unohdankin sen, että hän on adoptoitu.