Mihin te laitatte tarpeettomat kirjat? Appivanhempien kirjahylly pitäisi tyhjentää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Repäise kannet pois, lehdet saa laittaa paperinkeräykseen.

Ei välttämättä, kannattaa tarkistaa oman paikkakunnan tilanne. Täällä pitää laittaa palavaan jätteeseen.

Palava jäte? Ei meillä ole tällaista keräysastiaa.

Kirjaston kierrätyshyllyt, Helsingissä on Kampissa kierrätyshylly suutarin luona, vankilat, sairaaloista voi kysyä, turvakodit ymv. Jos on oikeasti jotain roskaa, kuten vuoden 1962 tietokirjoja, niin roskiin vaan ainakin ne. 

Kannattaa tsekata, onko arvokkaitakin kirjoja seassa. Minulla ainakin on muutamia 100 euron hintaisia perustuen seurantaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Finlandia-kirja on kätevin, osaavat seuloa sieltä osan jopa myyntiin.

Hyvin krantusti ottavat nykyään. Tarjosin sinne paria sataa kirjaa muutama vuosi sitten, ihan historia- ja sota-aiheisia tietokirjoja yms. Mukana myös yksi, josta pyytävät vieläkin 150€. Piti lähettää kuvat. Lupasivat koko satsista 20€, olisivat tosin lähettäneet pakkausmateriaalit ja hakeneet. Ymmärrän alan vaikeudet, mutta lisäsivät vielä, että mukana pitää olla ehdottomasti myös se kalliimpi kirja. Jos tuossa vaiheessa jo epäillään, niin annoin. Vein kirjoja erilaisiin kierrätyshyllyihin (kaupungissamme oli tuolloin sellaisia ainakin kolme, pari kirjastoissa ja yksi kauppakeskuksessa) ja loput Konttiin suljetussa laatikossa. Kierrätyshyllyihin vein kerralla parikinkymmentä kirjaa, kun kukaan ei huomannut. 

 

Sitä kalliimpaa kirjaa tarjosin poikani opiskelukaupungin ant

Heillä on muutettu ansaintalogiikka tuon jälkeen. Ihan kaikki kelpaa, mutta älä kuvittele, että sinulle maksetaan kirjoistasi, joilla on tunnearvoa. Finlandia-kirja jalaa vuosittain kymmeniä tuhansia kirjoja maksutta eteenpäin luettavaksi, joten en ihan ymmärrä, miksi vain sinun tavallasi ihmiset saavat kirjoja ilmaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Repäise kannet pois, lehdet saa laittaa paperinkeräykseen.

Poltettavaan jätteeseen, uusi sääntö.

Riippuu alueesta. Täällä meillä päin virallinen ohje on, että sekajätteeseen.

Revi kannet kartonkikierrätykseen ja sivut paperikeräykseen. Appivanhemmat hautausmaalle.

Ostaako kukaan vanhoja Jallu ja Kalle lehtiä?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tsekata, onko arvokkaitakin kirjoja seassa. Minulla ainakin on muutamia 100 euron hintaisia perustuen seurantaan.

99 % tavallisista ihmisten kirjahyllyistä löytyvistä kirjoista on täysin arvottomia. Suoraan roskapönttöön vaan. Ei niillä ole mitään arvoa, eikä kukaan niitä halua.

Tietysti jos sieltä löytyy joku Mikael Agricolan raamatun ensipainos omistuskirjoituksella niin sellaisella saattaa olla jotain arvoa. Ehkä divarissa maksavat siitä pari kymppiä. Ja sekin vain ehkä.

Harvinaisemmat kannattaa myydä antikvariaattiin. Sitten kirjastojen kierrätyshyllyt, mutta niihin ei tietosanakirjoja tai vastaavia. Sekajätteeseen loput tai paperinkeräykseen, jos irrottaa kovat kannet.

Vierailija kirjoitti:

Ostaako kukaan vanhoja Jallu ja Kalle lehtiä?

Onko sivut liimautuneet yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaako kukaan vanhoja Jallu ja Kalle lehtiä?

Onko sivut liimautuneet yhteen?

Oi, miten romanttista!

80-luvulla yksi ystäväni tuoreina aviomiehineen muutti uuteen rivariin.  Sinne hankittiin sitten uudet huonekalut kun.  Tummanruskeaa puuta.

Hankkivat sen ison kirjahyllyn, jossa keskimmäisessä osiossa se televisiosyvennys.  Mutta kun ei ollut kirjoja, niin ystäväni liittyi kirjakerhoon.  Sitten tuli joka kk yksi kirja ja joskus joku bonuskirjakin. Pikkuhiljaa hylly täyttyi.  Kaikki sitä "Suuri suomalainen kirjakerho" -sarjaa.  Näytti niin hienolta ne kirjojen päädyt siinä hyllyssä.  Teki arvokkaan vaikutuksen. 

Kumpikaan ei niitä lukenut.

Minä olin katkeran kateellinen, kun ei ollut minulla uutta rivariasuntoa, ei uusia huonekaluja eikä sitä kirjahyllyä.  Eikä ollut miestäkään - vielä.

Nyt huvittaa meitä molempia.  Ne Suuret suomalaiset on aikoja sitten kärrätty jonnekin mihin lie.  Kirjahylly on meillä kummallakin, mutta nyt niissä on vain niitä, mitkä ehdottomasti halutaan säilyttää.  Niitä on kyllä minulla aika paljon. Muut kirjat haetaan kirjastosta, luetaan ja palautetaan pois.  Se on järkevää kirjankäyttöä.  

Itselläni meni tuossa iässä eläkemaksua, mutta se ei vain kerryttänyt omaa eläketkertymää ennen kuin 23-vuotiaasta eteenpäin

Vierailija kirjoitti:

Itselläni meni tuossa iässä eläkemaksua, mutta se ei vain kerryttänyt omaa eläketkertymää ennen kuin 23-vuotiaasta eteenpäin

Uups 😄 väärä ketju.

Kirjaston vaihtokärryyn

Tori annetaan ja tarkka noutoaika. Kaikki kerralla. Jos ei kelpaa, niin palavaan jätteeseen kierrätysroskapistteessä/jäte kierrätyskeskus tms. 

divariin, kierrätyskeskukseen, kirppikselle

Minulla on parin vuoden takaa aika jännittävä kokemus vanhan kirjahyllyn sisällöstä. Nykyään kuusissakymmenissä oleva äitini oli perheensä ainoa lapsi. Kun hän pari vuotta sitten peri äitinsä, hän totesi ettei jaksa ruveta tämän koti-irtaimistoa raivaamaan ja lupasi, että jos tyhjennän ja siivoan hänen edesmenneen äitinsä kämpän (vaari oli kuollut jo muutamaa vuotta aikaisemmin), saan pitää kaiken, minkä löydän.

Minulla oli joutilasta aikaa ja rupesin raivaamaan mummon pientä kotia. Huonekalut menivät suurimmaksi osaksi roskiin, astiat ja koriste-esineet lähetyskirpparille. Yhden taulun otin muistoksi, se ei ollut mikään tunnetun taiteilijan työ. Koruja löytyi muutaman sadan euron arvosta, joten kyllä sen eteen kannatti pari päivää huhkiakin.

Kirjahyllystä en odottanut löytäväni mitään  ja aloin kasata niitä suoraan roskiin heitettäväksi. Mutta sitten yksi kirjoista tipahti lattialle ja sen välistä leijaili 20 euron seteli. Minähän rupesin ravistelemaan niitä kaikkia noin kolmeasataa kirjaa läpi ja rahaa kertyikin peräti 670 euroa.

Ja sitten jysähti. Yhden kirjan välistä leijaili käsin kirjoitettu lappu, jossa luki seuraavaa:

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Tietosanakirjat meni jätteisiin. Muut myin kirpputorilla ihan hyvällä tuotolla, Torissa ja Facebookissa. Kirjoja oli joku 8 kirjahyllyä. Muutamia lahjoitin Facebookin kautta.

Ei niitä taideta mihinkään huolia, jossei teillä ole mitään arvokasta joukossa.