LOKAMASSUT-HUHTIKUU

Olin neuvolassa kuluneella viikolla, ja siellä oli kaikki ok. Sydänääniä etsittiin pitkään, ja näytti siltä ettei löydy, kunnes sitten vihdoin ja oudosta kulmasta painamalla ne saatiin kuuluviin :). Mulla oli siis 11+1 vkoa (Marvik!). Mutta ilmeisesti istukka vähän edessä, ja ei kuulu helposti, joten aivan mahdollista ettei vielä 11+ viikoillakaan välttämättä kuulu.

EE: sillä kotimasiinalla en ole vielä saanut kuulumaan ollenkaan, mutta en hermostu kun kerran neuvolassa kuuluivat. Maksettiin siitä n. 50 euroa, ja ajateltiin itse myydä se edelleen myöhemmin, jos ei onnistuta sitä hajoittamaan.



Pomollekin jouduin jo kertomaan, ja vastaanotto oli hmmm, sanoisko ristiriitainen. Tilanne on hieman hankala, mutta toivon että selviää ilman suurempia tappeluja. Mulla on töissä useita riskitekijöitä, jotka tulevat olemaan tässä keväällä pienoinen ongelma. Jos muu ei auta, niin aion kyllä mennä valittamaan tilanteesta lääkärille, joka toivottavasti joko antaa esim. jonkunlaisen lausunnon tai sitten kirjottaa saikkua niille päiville jolloin en voi osallistua töihin läheskään täysimääräisesti. On tää hankalaa...mutta mitään pienintäkään riskiä en suostu ottamaan. Tärkeysjärjestys tässä on oltava, vaikka vaikeaa onkin vahtia omia etujaan :/.



Muuten täällä toivottavasti kaikki ok. Pelkoja riittää, aina silloin kun jaksaa pelätä, mutta nyt on välillä sellaisia aikoja ettei juuri ajattelekaan koko asiaa. Ens viikolla olis se pelätty/kaivattu np-ultrakin, ja sitten ollaan taas vähän viisaampia.



Peukkuja kaikille ens viikon ultraan ja neuvolaan menijöille! TOivotaan että kaikilla sujuu yhtä hienosti kuin tähän mennessä on sujunut.



t. Meri 11+4

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! Ihanaa Meri, että sydänäänet kuuluivat. Haluaisin niin itsekin kuulla ne jo. Seuraavassa neuvolassa pääseekin sitten kuuntelemaan. Olen itsekin miettinyt tuota kotidoppleria, mies vaan hymähteli sille mutta itseä se kyllä kiinnostaisi tämän epävarmuuden vuoksi. Kuinka pian se tuli ja mistä tilasit kuin oli noin halpa? Jollain sivulla näytti olevan jotain 80 euron paikkeilla. Siellä ainakin sanottiin että vasta noin 12-14 viikoilla ehkä alkaa kuulumaan kotilaitteella.



EmmaEmilia, mulla on täsmälleen samoja fiiliksiä. Jotenki tuo mitä sanoit, ettei meinaa vaan uskoa että kaikki nyt menisi hyvin on niin totta. kun kerran on jo vuosia tullut pettymyksiä ja epäonnea eteen niin miten nyt yhtäkkiä kaikki menisi hyvin..ehkä pitää vaan ajatella, että nyt vihdoin on meidän vuoro onnistua. Kyllä mullakin aina palailee tuo epävarmuus aika pian ja välillä pitää varmistella mieheltä, että kaikki tapahtunut on totta, mutta silti tuntuu, että mitä useampi todiste siitä, että raskaana ollaan ja pikkuisella on toistaiseksi kaikki hyvin, tuo epävarmuus pienenee aivan pikkiriikkisen joka kerta.



Miikuli (olit vastannut tuonne toiseen ketjun) ja Vilja, täällä on myös alamahakipuja, jotka tuntui lisääntyvän tuossa viimeisen parin viikon aikana. myös tuota painon tunnetta ja juilimista alapäähän on. Mulla on ollut mahakipuja koko ajan, joten vaikka niiden lisääntyminen ensin pelottikin, jotenkin en osaa enää niistä huolehtia. Mulla on endoa ympäri vatsaonteloa, mm. umpilisäkkeessä ja palleassa ja lisäksi se on jotenki liimannut kudoksia kohdun ja virtsarakon välillä, joten ajattelin olevan niitä. Perjantaina ultrannut lääkäri kuitenkin sanoi, että ilman endoakin alkuraskauteen kuuluu usein alamahakipuja.



Mun pitää tehdä myös jotain päätöksiä vaatehankinnoista piakkoin. yhdet farkut menee ongelmitta päälle, muutamat siten, että iltapäivästä puristavat ikävästi. Myöskään paitoja ei oikein ole kunnollisia, kun yleensä suosin mahd. tyköistuvaa mallia ja nyt ne tahtoo olla vähän kittanoita.



Soitin neuvolaan seuraavaa aikaa ja np-ultran tietoja perjantaina. Mukava terkka vastasi puhelimeen ja onnitteli hyvistä uutisista. Sovittiin seuraavaa aikaa huhtikuun loppupuolelle. Sitten tulikin puhe verinäytteistä, joita nuori terkka ei ottanut viime käynnillä, vaan sano että ensi kerralla ehtii. Oma terkka ihmetteli sitä ja sanoi, että suositus on, että miel. viimeistään 12. viikkoon mennessä..menen käymään pääsiäisen jälkeen viikoilla 13 ja risat, ja lupasi, että voidaan kuunnella sydänääniä, vaikka nuorempi terkka sanoi että vasta 15-16 viikoilla kuuluvat. Omituista.



Olipas taas paljon sanottavaa..nauttikaa sunnuntaipäivästä ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



Kimberly 12+1

Itse en ole mennyt lankaan, mutta hauskaa on ollut netistä käydä katsomassa miten eri sivustot ovat yrittäneet ihmisiä jekuttaa :-)



Ehdin jo masentua että tähän loppuu suhteellisen helppo alkuraskaus kun perjantai-iltana oksensin oikein komeasti. Sen jälkeen ei kuitenkaan ole ollut tarvetta, joten oli ehkä vain se kerta tai johtui jostain vallan muusta. Toivotaan parasta!



Olen tässä miettiny toksoplasmoosin vaaraa. Luin tässä jostain, että myös marsuista voi saada tartunnan. Minullahan noita on kaksi kappaletta häkissä mussuttamassa, ja kun minun ovat, niin minähän ne myös täysin hoidan. Toisaalta kun marsuja on ollut kuitenkin käytännössä lähes koko ajan viimeisten 20 vuoden aikana, luulisi että tartunta olisi jo tullut jossain vaiheessa, eikä siitä näin ollen tarvitsisi enää huolehtia.



Onko täällä ketään esim. kissaihmistä joka tietäisi asiasta enemmän?



Daran

olen miettinyt toksoa myös syystä, että naapurimme kisu tekee välillä tarpeitaan pihallemme ja koska tykkään pihahommista. Menen huomenna tämän hitsin pahoinvoinnin takia yksityisesti lääkärille, niin ajattelin kysyä, että jos ei maksa hirveesti, niin käyn otattamassa sen varmuuden vuoksi. Muutenhan sitä ei saa mitenkään tietää, onko sairastanut vai ei.

Enkelivauva lepää äidin kohdussa ja toisemme hyvästelemme ylihuomenna osastolla. Tuska on kamala.



Hyvää jatkoa teille



miikuli 11+4

Osanottoni Miikkuli sinulle ja miehellesi! Olen niin pahoillani teidän puolesta, todella surullinen uutinen! Voimia teille surussanne!



Santes76

miikkuli: aivan kamalia uutisia :´(. Olen tosi pahoillani. Voimia hirmuisesti huomiseen. Olen kokenut itse saman ja tiedän (ainakin vähän) miltä susta tuntuu. Tuska on aivan kamala, mutta täytyy vain elää läpi. Halauksia.



t. Meri

syvä osanottoni. Ihan kauhean epäreilua ja surullista. Yrittäkää jaksaa!

Voi Miikuli en tiedä mitä sanoa..itku tulee sun puolesta. Voimia teille sinne ja koettakaa jaksaa läpi tämä kamala aika.

Miikuli en tiedä mitä sanoisin, tuntuu niin pahalta puolestanne!



Halaus!!



-Monoliisa-

Paljon voimia teille.Itkettää :´( En osaa edes kuvitella miltä tuntuu.



Le Cheile

Ei ole paljon muuta sanottavaa kuin suuret pahoittelut todella synkistä ja surullisista uutisista. Veti mielen tosi matalaksi ja omat pelot nousi taas kohisten pintaan, mutta kaikesta huolimatta paljon rutistuksia ja jaksamista tämän kaiken yli.



Syvästi pahoillaan,



EE

Sanoja ei löydä, mutta henkisesti olemme kaikki tukena. Elämä on todella epäreilua.



Daran

Kylläpä möyräisi vatsasta kun luin Miikulin suru-uutisen. Tuntuu ihan hirveän pahalta vaikka ihan vieraita ihmisiä toisellemme ollaankin. En osaa muuta toivoa kuin että jaksatte tukea miehenne kanssa toisianne tällä vaikealla hetkellä ja lähteä vielä uuteen yritykseen jossain vaiheessa.



Vaikka mieli onkin apea Miikulin puolesta ja omat pelot nousivat taas pintaan, niin ultrauutisiahan tässä tulin alunperin kertoilemaan. Neuvolassa käytiin jo siis viime torstaina ja meidät vastaanotti erittäin huumorintajuinen ja mukava hoitaja. Hänen kanssaan menikin yli tunti ja erittäin ammattitaitoiselta henkilöltä vaikutti. Multa mitattiin sitten paino, hemoglobiini, verenpaine ja virtsanäytekin otettiin. Hemppa olikin melko alhainen, 117 mutta kuulemma rautalääkitykseen ei vielä kannata ryhtyä ennen 20. viikkoa. Verenpaine oli normaali mutta pissatestissä oli viitteitä kohonneista leukosyyteistä ja th kyselikin oliko ollut pissataudin oireita. No eipä ollut mutta viikonloppuna sellaisia tuntemuksia sitten alkoi tulemaan. Huomenna menen sitten aamusta antamaan näytteen ja se lähetetään labraan. Toivottavasti ei mitään vakavaa ja saisi hoidettua mielellään ilman lääkkeitä...



Sitten se ihana asia: saimme sydänäänet kuuluville vaikka silloin oli meneillään vasta 10+2. Tsum, tsum, tsum kuului monitorista, syke n. 150. Oli kyllä metka tunne! Mulla on ollut samanlaista kuin joillakin muilla, että mitään ei oikein tunnu joten ihan hassua, että vatsassa olisi jotain elämää! Vointi on ollut nyt hieman energisempi mutta edelleen hajut ovat voimakkaita enkä kalaa halua ajatellakaan syöväni.



Nyt sitten odotellaan ensi viikon torstaita, jolloin on se np-ultra. Pikkusen jo jännittää, etenkin nyt kun Miikulilla oli noin kamalia uutisia. Mutta toivotaan että suru-uutisia ei keltään enää tule ja saamme rauhottua tähän kallisarvoiseen odotukseen.



Ja toivottavasti pahoinvoinnit yms. riesat väistyvät niistä kärsiviltä ja eiköhän vaan, ollaanhan me jo näin pitkällä!



Aurinkoista pääsiäistä kaikille! Taas täytyy jatkaa näitä moninaisia projekteja...



Lilium, rv 11+0

olen tosi pahoillani puolestanne. Ei varmasti edes ole olemassa sanoja, joilla pystyisin lohduttamaan, mutta kovasti halauksia ja voimaa lähetän teille.



Kyllä pysäyttää tuollaiset uutiset, ja tosiaan niinkuin moni on kommentoinutkin, omat pelot nostaa päätään.



Lilium on menossa ihan samoilla viikoilla kun minä, ja np-ultrakin on samana päivänä! Ihanaa, että kuulitte vaavin sydänäänet jo neuvolassa. Mulla on vähän sama olo noiden oireiden kanssa, eli niitä ei oikeastaan ole, pari-kolme viikkoa vainonnut jatkuva nälkäkin on vähän helpottanut. Toisaalta olisi kiva, ja jotenkin todellsempaa, jos jotain oireita olisi, mutta toisaalta tietysti pitää olla tyytyväinen siitä, jos pääsee näin helpolla.



Sellainen mielenkiintoinen juttu mulla on ilmennyt, että hengitys tuntuu tosi raskaalta. Eli on sellainen tunne, että ei pysty vetämään keuhkoja niin täyteen ilmaa kuin haluaisi. Sitten joutuu vääntelehtimään ja vaihtelemaan asentoa, kunnes lopulta saa vedettyä keuhkot täyteen ilmaa ja olo helpottuu. Voiko kohtu olla kuitenkin sen verran kasvanut, että painaa jotenkin palleaa, vai olenko vain vainoharhainen? Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa?



Hyvää oloa ja jaksamista teille kaikille!

Bianco 11+0

Bianco,



Voisiko tuo hengenahdistuksen tunne olla ihan sitä, että raskausaikana hengästyy helpommin sydämen joutuessa tekemään enemmän töitä pumpatessaan verta myös sikiölle ja lisääntyneeseen verenkiertoon? Tuntuisi ihan loogiselta, että se voisi vaikeuttaa myös hapensaannin tunteeseen, vai mitä? Toivottavasti olo ei kuitenkaan tästä pahene!



Hauska juttu tosiaan, että mennään ihan samoilla päivillä. ;)



Lillukka

Olen niin todella pahoillani teidän puolesta! Kuten moni onkin jo todennut, niin ei löydy sanoja ja varmasti mitkään sanat ei riitä lohduttamaan. Kovasti toivon jaksamista sinulle ja miehellesi!



Omat pelot ainakin tuplaantu Miikulin uutisen vuoksi. Muutenkin on pelottanu koko ajan ja mitä pidempi aika kuluu edellisestä ultrasta niin sitä enemmän pelot kasvaa.

Mulla on Bianco ihan samanlaista " hapen puutetta" kun sullakin. Varsinkin iltaisin sängyssä tai muuten vaan makuulla ollessa. Saattaa mennä aika pitkäänkin ja tulla jo jonkinlainen hätäännys ennenkun taas saa keuhkot täyteen ilmaa. Ajattelin siitä mainita neuvolassa seuraavan kerran jos vaikka osaisi sanoa mistä johtuu.

Täällä on loma menny vähän pipariks tän pahoinvoinnin vuoksi. Oksentanu en juurikaan ole, mutta kuvotus on ihan kauheeta ja koko ajan heikko olo. Saas nähdä selviääkö sitä töihin ens viikolla.



mingu rv9+6

Kyllä vetää sanattomaksi. Voimia sulle ja miehelle.



Nevalaine

Hei,

tänään oli meillä se np-ultra, ja onneksi kaikki oli hyvin :). Jännitin sitä niin paljon, että kun homma oli ohi olin iltapäivän aivan poikki. Huimaa ja väsyttää. Turvotus oli 1.3 mm ja normaali, ja seerumiseulaa ei haluttu, koska olen kuullut että IVF alkuisissa voi antaa vääriä hälytyksiä. Toivotaan että kaikki on hyvin...näin ainakin tuon ultran perusteella :). Pää-perä mitta oli jo n. 6.2 cm, ja pää 12+1 viikkoja vastaava. Tuon pää-perä mitan perusteella meille tulee jättiläisvauva ;). Kovin oli paikallaan tutkimuksen ajan ja jouduttiin aika paljon ravistelemaan, että saatiin kaveri vaihtamaan asentoa np -mittausta varten. Yritän nyt ajatella, että kaikki menee hyvin. Ei tee hyvää vauvallekaan äidin stressi :/.



Hemoglobiinista, jollekin oli suositeltu rautalisää vasta rv 20 eteenpäin, mutta mulle sanottiin että jos on tarvetta ei ole mitään estettä alottaa sitä aiemmin. Mä olen niin väsynyt ja hb sillä rajoilla, että aloitin sen jo. Jossain rauta info nettisivuilla sanottiin, että suurimmalla osalla ei ravinnon rauta raskauden aikana riitä ja siksi vois kaikilla aloittaa Fe lääkityksen automaattisesti raskaana ollessa. No, en nyt tiedä tuosta, mutta ei se raudan puutekaan oo hyväksi kenellekään.



Tuosta kotidopplerista, ostin sen (vähän) käytettynä, joten siksi oli vähän halvempi. www.kuuntelevauvaa.fi (olikohan se noin) myydään masiinaa nyt vähän halvemmalla kuin muualla. Taitaa saada geelinkin kaupan päälle. Mulla ei oo vielä puoli viikkoa sitten kuulunut sillä niitä sydänääniä, mutta tänään ilmenikin että istukka on etuseinässä ja varmasti vaimentaa sydänääniä ja myöhemmin myös liikkeitä.



Tsemppiä muillekin ultriin/neuvoloihin meneville!



Jos Miikuli käyt täällä vielä, niin haluan sanoa että olet ollut ajatuksissani, ja toivon teille edelleen hurjasti jaksamista. Ja toivoa ja rohkeutta jatkoon.



t. Meri 12+0

Tänään oli siis kauan jännityksellä odotettu np-ultra ja painajaisten täyteisen yön jälkeen oli suunnaton helpotus kun kaikki oli hyvin. Pieni oli ottanut oikean kasvuspurtin ja 6 cm:n pituus vastasi ¿jo¿ viikkoja 12+5 (vaikka tänään siis ¿vasta¿ 12+2) :). Oli iso helpotus mulle, koska kuten varmaan muistatte niin vähän huolehdin aikaisemmin kun pituus oli parissa ekassa ultrassa ihan kasvukäyrän alalaidalla. Niskaturvotusta oli normaali 1 mm, mutta vähän odottelen vielä jännityksellä että tuleeko seerumiseulasta yhteydenottoa, kun siinäkin käytiin viime viikolla. Toivottavasti ei kuitenkaan tulisi mitään ylimääräisiä huolestumisen aiheita, koska nyt on taas niin hyvä ja onnellinen olo kuin olla ja voi. Olihan se ihan ihmeellistä nähdä pikkuinen monitorilla, kun sillä oli jo ihan oikeat kädet, sormet matkalla suuhun ja pienet jalat sykkyrässä. Näytti jo ihan oikealta vauvalta, kun sopivasta kulmasta saatiin toinen kuvattua. Kovasti se siellä pyöri ja liikehti ja vaikutti oikein hyvinvoivalta. Aivan epäuskoinen olo on edelleen, että voiko tämä todella tapahtua meille. Niin kun olin jossain vaiheessa täysin varma, että ikinä en tule olemaan raskaana. Tämä päivä on siis leijuttu korkealla maanpinnan yläpuolella ja uskaltauduttiin miehen kanssa jo ostamaan hyvien kuulumisten kunniaksi ensimmäisen pieni vaatekappalekin kaappiin odottamaan. Nyt pitäisi siis kai koittaa alkaa nauttimaan raskaudesta ainaisen jännittämisen sijaan, mutta kyllä ne pelot tuolla selän takana kurkkii varmaan ihan loppuun asti. Pahoinvointikin helpotti taas eilen ja kovasti elättelen toiveita että se ei enää jatkuisikaan¿ Mutta nyt olen kyllä taas henkisesti entistä vahvempi kestämään vaikka kuinka huonon olon kun taas pääsi tervehtimään pientä asukkia. Nyt vain harras pyyntö tuonne yläkertaan että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja suunnistaa nukkumaan.



Oikein aurinkoista ja ihanaa pääsiäistä sekä hyviä vointeja jokaiselle!



EE



Ps. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta minäkin oon miettinyt tän päivän aikana Miikulia monen monta kertaa. Tuollaiset uutiset kyllä varjostaa omaa onnea, vaikka tosiaan vieraita toisillemme ollaankin.