Jos sinua ei opastettu kotona, mistä opit elämäntaitoja?
Vanhempani olivat useimmiten joko töissä tai läsnä lähinnä fyysisesti. Siispä opin monta asiaa jälkijunassa lähinnä sattuman kautta. Tähän tapaan:
- Kouluun mennessä en osannut kirjaimia tai kirjoittaa omaa nimeäni. Numerot taisin osata yhdestä kymmeneen, korkeintaan kahteenkymmeneen. Laskutoimituksista en ollut kuullutkaan.
- Kellotaulua meillä ei kotona opetettu. Opin sen ehkä koulussa, vaikka asiasta ei ole jäänyt muistikuvia. Sama juttu oikean ja vasemman kanssa.
- Minua ei opetettu solmimaan kengännauhoja. Äitini kompensoi asian ostamalla minulle tarralenkkareita n. 11-vuotiaaksi asti. Koulussa minua kiusattiin "vauvakengistä".
- Kävelin koulumatkat ekaluokkalaisesta asti. Liikennesääntöjä ei kuitenkaan opetettu riittävän perusteellisesti. Kaveri tiesi kerran etukäteen, että ohitsemme ajava auto tulee kääntymään. Ihmettelin asiaa, jolloin kaveri opetti, että autoissa on suuntavilkku.
- Käytöstapojakaan ei opetettu. Kävimme joskus sukulaisen luona syömässä ja mietin kovasti, pitäisikö ruuasta kiittää. Uskaltauduin kuitenkin sanomaan kiitos tälle vanhemmalle miessukulaiselle. Isäni nolasi minut ihmettelemällä kovaan ääneen, kuka lapselle on tuollaista opettanut.
- Kuukautisten olemassaolosta kuulin 10-vuotiaana Cosby Showsta. Äidilläni oli sairaanhoitajan koulutus, mutta näistä asioista ei kotona puhuttu.
- Minua ei opetettu puolustamaan itseäni. Kerroin kotona monta kertaa koulukiusaamisesta. Useimmiten asia jäi siihen. Vanhemmat perustelivat asiaa sillä, että opettaja ei kuitenkaan tekisi asialle mitään, koska hän ja rehtori kuuluivat erääseen puolueeseen, jota vanhempani inhosivat.
- Seurustelusta ja seksistä opin Suosikki-lehdestä ja myöhemmin fanfictionista. Harmittelin kerran äidilleni, että ihailemani poika olikin ihastunut yhteen kaveriini. Äitini "lohdutti" sanomalla, että nuoret pojat nyt ovat niin ulkonäkökeskeisiä. Jäin siihen käsitykseen, että vain klassisen kauniit ihmiset voivat seurustella. Muutenkin äitini varoitteli pojista, että heidän seuraansa ei kannata hakeutua edes kaverina.
Näiden lisäksi olen oppinut kantapään kautta monta asiaa aikuisena. Mistä sinä olet oppinut elämäntaitoja, jos et kotoa?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
En ole oppinut tekemään ruokaa. Muuta kuin pöperöitä.
Sama. Ilman koulun kotitalousopetusta söisin varmaan vieläkin eineksiä. Myöskään viikkosiivousta ei kotona tehty. Olen opetellut siivoamista omin päin. T. Ap
Ihan opettelemalla olen oppinut kaikki "aikuisuuden" perustaidot. Muutin kotoa ollessani 15v. Ensimmäisen kerran valmistin itselleni ruokaa ollessani noin 5v.
Uteliaisuus. Ei pelkää haasteita. Tekemällä oppii.
Hoitajilta. Perhepäivähoitajilta, tarhan hoitajilta, opettajilta. Lehdistä kirjoista TV:stä kavereiden vanhemmilta.
Minua ei opetettu tekemään ruokaa, eikä koulun köksantunneiltakaan juurikaan mitään oppinut niin kun muutin omilleni opin kokeilemalla + keittokirjoista joita ostin kirpparilta ja kaikki muutkin taidot joita en kotona oppinut lähinnä opin itse kokeilemalla ja sähläämällä kun muutin pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei opetettu tekemään ruokaa, eikä koulun köksantunneiltakaan juurikaan mitään oppinut niin kun muutin omilleni opin kokeilemalla + keittokirjoista joita ostin kirpparilta ja kaikki muutkin taidot joita en kotona oppinut lähinnä opin itse kokeilemalla ja sähläämällä kun muutin pois kotoa.
Lähetin liian aikasiin, jäi pois käytöstavoista. Kotona ei opetettu sanomaan kiitos, ole hyvä eikä anteeksi, ne opin kavereiden perheiltä.
Eipä juuri opastettu kotona. Olen nyt 46v. Kiittämistä, tervehtimistä ym ei koskaan opetettu. Meidän perheessä ei perheenjäseniä tervehditty eikä kiitelty. Oikeastaan opin joitain asioita siten, että äiti kuitenkin sitten paheksuivat, jos tein väärin. Korvissa soi "ei niin ruukata tehdä".
Siivoukset ja ruoan laiton opin omasta kotitalouden kirjasta. Koulussa ja perhepäivähoidossa ole opinut monet asiat. Kellon, kirjaimet ja kengän nauhojen sitomisen olen oppinut ennen kouluun menoa.
Meidän piti osata kaikkea ilman opastusta.
Oletko ap autismikirjolla? Koska ihan rehellisesti sanottuna, nuo on asioita, joita ei OPETETA kenellekään, mutta normaalit ihmiset oppivat ne itsestään ympärillään olevia ihmisiä seuraamalla. Kyllä, useimmissa tapauksissa myös lukemisen, laskemisen ja kellon.
Mummo opettti käytöstavat, siksi olen vähän vanhanmallinen herrasmies.
Näin jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miksi ei opetettu esim. pesukoneen käyttöä? Ja tämä tietenkin aikana ennen nykymallista nettiä. Eikö tällaiset olisi järkevää opettaa ja käydä läpi? Jotenkin kämppiksen avulla varmaan opettelin pesemään pyykkiä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap autismikirjolla? Koska ihan rehellisesti sanottuna, nuo on asioita, joita ei OPETETA kenellekään, mutta normaalit ihmiset oppivat ne itsestään ympärillään olevia ihmisiä seuraamalla. Kyllä, useimmissa tapauksissa myös lukemisen, laskemisen ja kellon.
Kyllä ne sulle kerrotiin, et vain muista kun olit silloin niin pieni. Seuraammalla olet autoomaattisesti muita jäljessä.
Mä opin vasta aikuisena, että kun sanotaan "kiitos" niin siihen vastataan "ole hyvä".
Ja kun pyydetään anteeksi niin sovittaessa sanotaan "saat anteeksi".
Meillä ei myöskään puhuttu ihmisistä "hän" vaan "se". Tää hävetti itseä kun jossain vaiheessa havahduin ja aloin opettelemaan.
Oikein mitään konfliktitaitojakaan ei opetettu.
Olin 17 kun "ottoperheen" isä sanoi että nyt on aika mennä armeijaan, saatiin nuoremmalle "ottoveljelle" sitten valtion maksamaan opiskeluasunto.
No minulle alkoi sitten armeija maistua oikein hyvin ja olin siellä töissä 35 vuotta, siellä oppi sellaiset normaalit tavat.
Minusta tuli kapiainen ja eversti ja velipojasta tuli geologi, kummallakaan meistä ei niitä oikeita vanhempia olleet mutta hyvä "ottoisä" meillä oli, ihan täyspäinen
Kirjoista, netistä, koulusta ja telkkarista. Vanhemmat eivät opettaneet käytännössä mitään. Sosiaalisia taitoja ja tapoja opettelen nyt ulkomailla poikaystävän ja ystäviensä avustuksella.
Kuulostaa tutulle. Kaikki on opeteltu kantapään kautta. Myöskään mitään opastusta raha-asioiden hoitoon en ole kotoa saanut.
N76
Muutin kotoa puolivuotiaan lapsen kanssa, itse siinä on ollut pakko opetella asioita.
Minua ei kotona kehuttu vaan vähäteltiin , niin en oikein itsekkään kehu ketään, edes omaa poikaani-
Myöskään ihmisten halailua en siedä, meillä ei kotona halailtu.
En ole oppinut tekemään ruokaa. Muuta kuin pöperöitä.