Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies huomioimaan?
25.07.2025 |
Mies puuhailee paljon omia juttujaan ja on todella nihkeä lähtemään kanssani mihinkään. Alussa kävi kanssani kahvilla ja lenkillä, suunnitteli yhteisiä reissuja ja muuta, mutta nyt ei lähde kotoa millään. Haluaisin käydä testaamassa lähistölle avatun uuden kahvilan ja naapurikaupungin kehutun ravintolan, mutta ei. Ehdotin lomalla päiväretkeä lähialueen patikointireitille, mutta sekään ei kelvannut.
Emme asu yhdessä, mutta vietän paljon aikaa miehen luona ja tunnen oloni itsestäänselvyydeksi. Mies menee pihahommissaan ja harrastuksissaan. Illalla katsotaan yhdessä telkkaria. Tämä ei ole se mitä parisuhteelta haluan.
En tarvitse erikoisia lahjoja tai elämyksiä, mutta edes se yhteinen kävelylenkki olisi kiva juttu. Pitääkö tässä ruveta todella vaatimaan, että oma kumppani huomioi?
Kommentit (43)
Mene sinne kahvilaan ja ravintolaan ja patikointiretkelle yksin tai jonkun ystävän kanssa, joka haluaa lähteä. Jos et saa suhteelta, mitä haluat, niin tee omat johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennut että mitä kauemmaksi venyn, sitä enemmän mies kiinnostuu. Hyvä muistutus taas, että voisi olla aika ottaa etäisyyttä.
Niin oletko nyt ap _miehesi mielestä_ miellyttävä seuraa ylipäätään? Vai saatko viikoittain/päivittäin agressiivisia tunnehumppakohtauksia ja kanssakäyminen kanssasi on tuskaista vääntämistä ilman yhteistä säveltä?
En keksi miksei mukavan ja miellyttävän ihmisen kanssa haluaisi tehdä asioita. Agressiivisen negailijan kanssa taas monikin juttu tuntuu työltä.
Kahvilaa ja patikointia... Joo, en minäkään lähtis. Just tuommosia akkojen juttuja.
Nämä ovat sellaisia mamman tissipoikia, jotka on lapsesta asti opetettu minäminä-maailmaan. Ydienperheoppi on kyllä mennyt jakeluun, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat. Huomiota irtoaa tasan silloin, jos kikkeli kiinnostuu. Tämä on ennemminkin sääntö kuin poikkeus esimerkiksi 60-luvulla syntyneiden papparaisten keskuudessa. Luiskaan. Turhaa ihmisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille naisille yllätyksenä se että me miehet ei ihan oikeasti haluta olla parisuhteessa teidän kanssanne? Jos sellaiseen ajautuu, niin ei me jakseta myöskään panostaa eroon. Itse vain suhteessa aina lopetin kaiken huomioimisen ja odottelin että milloin nainen tajuaa lähteä. Naiset ovat silleen takiaisia, että jäävät roikkumaan pitkäksi aikaa, eivätkä ymmärrä suhteen olevan ohi. Kauan kipuilevat ennen kuin ymmärtävät, mutta silloinkin kääntävät asian päälaelleen, aivan kuin eropäätös olisi ollit yksin heidän. Mies ei muka ymmärrä aiheuttaneensa eron, vaikka mies nimenomaan on henkisesti eronnut jo kauan sitten.
Mikäs oman elämänsä objekti siellä on? Ajautuu parisuhteeseen, ei jaksa erota? Kuinka laiska tai väsynyt sitä voi olla, ettei jaksa yhtään olla oman elämänsä puikoissa? Ei tuo yleistä ole, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Kahvilaa ja patikointia... Joo, en minäkään lähtis. Just tuommosia akkojen juttuja.
Aikalailla kaikki tuntemani miehet käyvät kahviloissa, ravintoiloissa, matkoilla ja moni käy patikoimassakin. Ihan normaaleita aikuisen ihmisen juttuja. Jos sun miehuus horjuu siitä, että joku ehdottaa kahvilaa tai patikointia, niin ei siinä paljon maskuliinisuutta ole. Kuulostat lähinnä epävarmalta pojanklopilta etkä aikuiselta mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin annan äänen tuolle että keräät kamppeesi ja menet omalle asunnolle. Touhuat omiasi ja itse kyllä vastaisin miehen puheluihin ja viesteihin. Ehkä mies ehdottaisi treffejä tai yhteistä tekemistä kun et olekaan itsestään selvyys siinä. Jos ei niin ei kait sitä sitten kiinnosta.
Eikös tästä ole se joku lasten laulu joka pienille tytöille opetetaan, että saa huomiota miehiltä:
"alapää-tissit-peppu-huulet----tissit-peppu-huulet..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et saa häntä huomioimaan etkä aktivoitumaan millään. Hän on saamaton vätys. Vain miehen vaihtaminen auttaa.
Nyt mulla on seuraa ja seksiä, toisin kuin entisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ette asu yhdessä, joten mitään velvollisuutta kummallakaan ei ole.
Ole viikko tai kaksi ottamatta yhteyttä tai vastaamatta viesteihin.
Katso miten reagoi.
Niin, emme asu yhdessä, mutta olemme vakavassa parisuhteessa. En tiedä mihin velvollisuuksiin viestissäsi viittaat? Jotenkin luulisin, että ajan viettäminen itsevalitun kumppanin kanssa olisi lähinnä ilo eikä velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista. Tilanne on itselleni vieras, sillä aiemmassa parisuhteessani toinen panosti yhteiseen aikaan ja keksi meille tekemistä yhtä innoissaan kuin minäkin. Muuten olimme sitten toisillemme hyvin epäsopivia, joten siksikin pidän outona, ettei nykyinen mies halua tehdä mitään.
Kavereidensa kanssa kyllä menee mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista. Tilanne on itselleni vieras, sillä aiemmassa parisuhteessani toinen panosti yhteiseen aikaan ja keksi meille tekemistä yhtä innoissaan kuin minäkin. Muuten olimme sitten toisillemme hyvin epäsopivia, joten siksikin pidän outona, ettei nykyinen mies halua tehdä mitään.
Kavereidensa kanssa kyllä menee mielellään.
Tauko ja ala tekemään noita kivoja juttuja ystäviesi kanssa. Vuokratkaa vaikka luxusmökki ja menkää sinne porukalla.
Mies joka terästäytyy ja muuttaa käytöstään tai uhriutuu ja alkaa kiukuttelemaan.
Kiukuttelijan voit sitten laittaa luiskaan. Ei sillä mitään tee tulevaisuudessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran ette asu yhdessä, asia on helppo. Pysyt omassa kämpässä ja katsot, milloin ukko alkaa kaipaamaan vai alkaako lainkaan. Jos tarvitsee sinua vain kassien tyhjennyksen, toivottavasti vedät johtopäätökset....
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille naisille yllätyksenä se että me miehet ei ihan oikeasti haluta olla parisuhteessa teidän kanssanne? Jos sellaiseen ajautuu, niin ei me jakseta myöskään panostaa eroon. Itse vain suhteessa aina lopetin kaiken huomioimisen ja odottelin että milloin nainen tajuaa lähteä. Naiset ovat silleen takiaisia, että jäävät roikkumaan pitkäksi aikaa, eivätkä ymmärrä suhteen olevan ohi. Kauan kipuilevat ennen kuin ymmärtävät, mutta silloinkin kääntävät asian päälaelleen, aivan kuin eropäätös olisi ollit yksin heidän. Mies ei muka ymmärrä aiheuttaneensa eron, vaikka mies nimenomaan on henkisesti eronnut jo kauan sitten.
Mikä masokisti sä oikein olet jos roikut suhteessa, missä et halua olla? Toi on melken typerintä mitä olen ikinä kuullut!
Olen nainen eikä muakaan huvittaisi kahvittelu tai kävelyt. Ehkei miehesi vain pidä noista asioista? Yritä keksiä jotain muuta yhteistä tekemistä. Jos mies ei suostu mihinkään, se kertoo paljon. Näyttäytyykö hän muuten yleisillä paikoilla kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen eikä muakaan huvittaisi kahvittelu tai kävelyt. Ehkei miehesi vain pidä noista asioista? Yritä keksiä jotain muuta yhteistä tekemistä. Jos mies ei suostu mihinkään, se kertoo paljon. Näyttäytyykö hän muuten yleisillä paikoilla kanssasi?
Näyttäytyy kyllä, mutta lähinnä kaupassa.
Kävelyillä kävimme suhteen alkuaikoina paljon ja retkeilimme lähialueiden luontokohteissa, joten aidosti luulin sen olevan miehelle mielekästä tekemistä. Kahvilla tai ravintolassa ei niin välitä istua, mutta minusta ei olisi liikaa vaadittu, jos seurustelukumppanin mieliksi kävisi edes silloin tällöin ihmisten ilmoilla. Olemme käyneet viimeisen vuoden aikana kahdesti kahvilassa ja kerran ravintolassa, sekin viikonloppureissun aikana. Minusta tämä ei ole paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Saisiko huomiosi?"
No tätäkin olen yrittänyt. Sanoin suoraan, että haluaisin edes kävelytreffeille tai sinne kahvilaan, mielestäni aivan normaaleja ja arkipäiväisiäkin asioita, mutta vastauksena oli vain raskasta huokailua kuin olisin täysin kohtuuton.
Ja parisuhde jatkuu yhä, koska....?
Toista ei voi muuttaa. Kun on kertonut tarpeensa, ja toinen kokee pyynnön kohtuuttomaksi, niin ehkä ette vaan sovi toisillenne.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin annan äänen tuolle että keräät kamppeesi ja menet omalle asunnolle. Touhuat omiasi ja itse kyllä vastaisin miehen puheluihin ja viesteihin. Ehkä mies ehdottaisi treffejä tai yhteistä tekemistä kun et olekaan itsestään selvyys siinä. Jos ei niin ei kait sitä sitten kiinnosta.
No en kyllä jaksaisi suhdetta, joka vaatisi tuollaista taktikointia ja pelailua.
Lähtisin kotiini, mutten vastaisi enää puheluun kuin sen verran, että kertoisin meidän olevan nyt eronneet.
Jos lähtisin parisuhteeseen, niin sen tulisi olla oikeasti mukavaa, ja soljua eteenpäin kuin itsestään. Jos minun täytyisi vähän väliä alkaa leikkiä jotain vaikeasti tavoiteltavaa saadakseni normaali-huomioivaa parisuhde-arkea, niin toteaisin ei kiitos sille parisuhteelle.
Sinähän siinä typerä takiainen olit kun jäit suhteeseen, jossa et halunnut olla.