Onko suositeltavaa opettaa lapselle viittomia, jos puhe ei ala kehittyä?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia vastauksia. Olnkohan tämä uutta? Omat lapseni ovat isompia, enkä ole kuullutkaan viittomista ei-kuulovammaisilla parivuotiailla, pelkästään kuulovammaisilla. Siksi laitoinkin avausviestiin sanan maalaiajärki. Oman kokemukseni on, että lapsi oppii puhumaan omaan tahtiinsa ilman puheterapian käyntejä 2-vuotiaalle. Mutta nyt tiedän paremmin. Kiitos keskustelijoille. Ap 

Ei ole uutta. Tukiviittomia on käytetty jo kymmeniä vuosia. Ne ovat nimenomaisesti tukiviittomia, eivät viittomakieltä. Jotkut lapset oppivat puhumaan, jotkut eivät, mutta ei viittomista haittaakaan ole kummassakaan tapauksessa. 

Mun poika ei puhunut sanaakaan vielä kaksivuotiaana ja siitä alkoi puheterapiakäynnit ja meillä kotona kävi puhevammaisten tulkki opettamassa viittomia. Nelivuotiaana alkoi tulla puhetta ja viisivuotiaana poika jo luki ja kirjoitti. Ihan omia aikojaan oppi, kerran opetin hänelle kirjaimet, hänellä on ilmiömäinen muisti. Myöhemmin sai Asperger -diagnoosin, nykyään puhutaan autismikirjosta. Tällä hetkellä hän opiskelee yliopistossa. 

Kyllä on ajat muuttunut, ennen lapsille puhuttiin paljon ja luettiin, ei viittomia...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ajat muuttunut, ennen lapsille puhuttiin paljon ja luettiin, ei viittomia...

Joo, niin on ja asuttiin luolissa, oi niitä aikoja. Ennen puhumattomat autistit päätyivät yleensä ennenaikaiseen hautaan. Joko "sudet veivät" lapsen tai kohtalona oli päätyä virumaan johonkin, vankilaan tai myöhemmin mielisairaalaan. 

Mä luin mun lapsille aina kouluikään asti. Silti toinen ei puhunut. Toinen kyllä puhui, mutta hänelläkin todettiin lukihäiriö myöhemmin. 

Ihan turhaa länkätystä, että tämä nyt johtuu vain nykyvanhempien laiskuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulossa on todettu vikaa tai on todettu jotain nepsy-puolta varmuudella testien kautta, mutta muuten kaksivuotiaalle en vielä opettaisi.  Mutta jos suvussa on kuulovammaa, ei kai siitä sen enempää haittaa ole kuin että opettaisi englantia, varsinkin jos perheessä on englanninkielinen jäsen. Kaksivuotiaana jos ei ole yhtään sanaa, sitten on syytä tutkia, mutta lauseita pitäisi alkaa tulla viimeistään kolmevuotiaana. 

Kaksivuotiaalla ei todeta vielä mitään "nepsypuolta". Diagnoosit tehdään vasta kouluikäisille, joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Viittomista ei ole mitään haittaa lapsen kehitykselle, vaikka lapsi myöhemmin osoittautuisi neurotyypilliseksi. Mutta jos lapsi ei tule ymmärretyksi puuttuvan puheen takia, niin sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. 

Lapsi oppii kyllä puhumaan jos on siihen kykenevä, eli jos puhetta ei tule, on tietenkin otettava viittomat avuksi. Lapsen kehitykselle on tärkeää, että hän pystyy ilmaisemaan itseään. Toki tämän lisäksi on selvitettävä, mikä estää puhumaan oppimisen, ja korjata se, mutta siinä voi mennä pitkään eikä lapsi voi odottaa sitä aikaa ilman tapoja viestiä ympäristönsä kanssa.

Vaikka puhetta ei ikinä tulisikaan, piltti oppii kansainväliset käsimerkit ja oppii kommunikoimaan ja kontaktoimaan niiden avulla näppärästi. Musta rinkula silmän ympärillä ja hento verinoro nenästä kertoo kommunikoinnin ja kontaktin intensiteetistä ja joskus myös kestosta.

-lastenanalyytikko, YYAMK-.

Minun poika ei puhunut kaksivuotiaana juuri mitään, pelkkiä yksittäisiä tavuja. Hänet ohjattiin neuvolan kautta puheterapiaan, jossa hänellä oli kamalan kivaa. Semmoisia tukiviittomiakin ehdotettiin 2005

Itse en ollut kovin huolissani, sillä poika ymmärsi hyvin puhetta ja suorastaan rakasti satujen kuuntelua.

Neuvolassa minua käskettiin kyselemään sukulaisilta, onko suvuissa viivästynyttä puheen tuottoa. Löytyi isoisosetä, joka tiedon mukaan oli puhunut vasta 4-vuotiaana. Sen takia poika ilmeisesti ohjattiin puheterapiaan.

3-vuotiaana hän pulputti jo kuin papupata

Tukiviittomia voi käyttää jo puolivuotiaankin kanssa. Vauva oppii helposti parisenkymmentä viittomaa. Helpottaa lapsen itseilmaisua, kun pystyy kertomaan asioita.

Puhuit maalaisjärjestä. Minusta maalaisjärjellä ajateltuna lasta helpottaa, kun saa itseänsä ilmaistuksi. Jos ja kun lapsella on vaikeuksia oppia puhumaan, niin mitä jää jäljelle: täydellinen tyhjyys itseilmaisussa vai tukiviittomat?

Tukiviittomat ovat käytössä päiväkodeissakin. Samoin monenmoiset kuvat. Niillä/niistä voi kielitaidoton/ puhetaidoton näyttää, esim.  että on vessahätä.

Kielenkehitystä tukee, että pystyy ilmaisemaan itseänsä. Jos puhetta lopulta tulee, niin sitämyötä jäävät tukiviittomat pois.