Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden lapsi on sijoitettu, mutta syy on itsessä eikä muissa
23.07.2025 |
Haluaisin vertaistukea, mutta esimerkiksi Facen eräässä ryhmässä kaikki syyttävät sossuja ja kaikkia muita tilanteesta, eivät näe itsessään mitään vikaa. Haluaisin puhua siitä miten vaikeaa on kun lapsen sijoitus on omaa syytä ja miten syyllisyyden kanssa voi elää.
Minun lapseni asuu sijaisperheessä ja sijoitus on aivan omaa syytäni. Vika ei ole sossussa tai järjestelmässä. Päinvastoin, lastensuojelu on tehnyt hyvää työtä kohdallamme.
N38
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Tsemppiä. Minkä ikäinen lapsi ja miksi sijoitukseen päädyttiin? Eikö lapsi voinut mennä isälle?
Lapsi oli melkein 13v, nyt 14v. En ole koskaan ollut parisuhteessa lapsen isän kanssa, eikä isä ole hirveästi ollut lapsen elämässä mukana. Syynä sijoitukseen on minun päihderiippuvuuteni. Jouduin sairaalahoitoon komplikaation vuoksi, jolloin lääkäri teki lasun. Siitä vyyhti lähti purkautumaan. Olin toki jo jonkun aikaa ajatellut että tämä ei voi jatkua näin.
Olen saanut apua päihderiippuvuuteen, käyn kahdesti viikossa a-klinikalla ja vuoden vaihteessa olin kaksi kuukautta kuntoutuksessa. Siitä oli tosi iso apu. Tarkoitus on että lapsi muuttaa vielä kotiin. Häntä ei ole huostaanotettu, asuu sukulaisperheen luona ja saan tavata häntä oikeastaan niin paljon kuin haluan.
Ap
Tuohan on hyvä. 👍 Ajatteletbjoka tapauksessa lapsesi etua.
Hyvä ystäväni joutui 14-vuotiaana sijoitetuksi yksinhuoltajaäitinsä päihdeongelmien vuoksi. Tapasimme laitoksessa, kun hän tuli sijoitukseen. Itse olin tuolloin jo vakiokalustoa siellä.
Ystäväni äiti teki ihan älyttömästi töitä itsensä kanssa, että sai elämänsä kuntoon ja ystäväni takaisin luokseen. Hän oli aina avoin ystävääni kohtaan ja teki selväksi, että ystäväni on hänelle kaikista tärkein asia ja mikään tästä ei johdu ystävästäni. Ystäväni kyllä ymmärsi hyvin itsekin, että vaikka sijoitus tuntui kurjalta se oli pakollinen, jotta äitinsä pystyisi keskittymään täysin omaan paranemiseensa. Noin vuoden jälkeen ystäväni pääsi asumaan takaisin kotiin. Aikuisiänkynnyksellä hän työsti noita asioita enemmän ja kävi läpi jonkinlaisen vihavaiheen. Äitinsä otti kaiken vastaan, oli lähellä, mutta antoi tilaa. Nyt heillä on ollut jo vuosia hyvät ja läheiset välit, eikä kaverini äiti ole sortunut uudelleen päihteisiin.
Ymmärrän, että syyllisyys painaa, mutta toivon, että kykenet olemaan armollinen itsellesi. Itse pyörin sitten vähän enemmänkin noissa huumepiireissä ja opin sen, että vaikka joo, käyttö on oma valinta, ei kukaan ongelmakäytä käyttämisen ilosta. Aina se käyttö on oire jostain syvemmästä ongelmasta
Paljon voimia sinulle. Jos vanhat tavat alkavat kutsua, älä jää yksin vaan käänny jonkun puoleen jolle saat puhua ja jonka avulla yrittää kääntää ajatukset pois. Nostele vaikka tätä ketjua, yleensä täällä on aina meitä elämän murjomia, jotka eivät tuomitse, mutta ovat valmiita höpöttelemään. Sinun pitää nyt hetkeksi nostaa itsesi elämäsi tärkeimmäksi ihmiseksi, jotta voit tulevaisuudessa antaa lapsellesi kokemuksen siitä, että on sinulle se tärkein ihminen.
Tietääkö kukaan mitään vertaistukiryhmää esim. Facessa?
Poikani oli tässä viikonloppuna luonani yötä ja oli todella ihanaa. Nautin kovasti lapseni seurasta. Hän aina halaa minua ja laittaa joka ilta hyvän yön toivotukset.
Ap
Up