Muita joiden lapsi on sijoitettu, mutta syy on itsessä eikä muissa

Ok. Tsemppiä.  Minkä ikäinen lapsi ja miksi sijoitukseen päädyttiin? Eikö lapsi voinut mennä isälle?

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tsemppiä.  Minkä ikäinen lapsi ja miksi sijoitukseen päädyttiin? Eikö lapsi voinut mennä isälle?

Lapsi oli melkein 13v, nyt 14v. En ole koskaan ollut parisuhteessa lapsen isän kanssa, eikä isä ole hirveästi ollut lapsen elämässä mukana. Syynä sijoitukseen on minun päihderiippuvuuteni. Jouduin sairaalahoitoon komplikaation vuoksi, jolloin lääkäri teki lasun. Siitä vyyhti lähti purkautumaan. Olin toki jo jonkun aikaa ajatellut että tämä ei voi jatkua näin. 

Olen saanut apua päihderiippuvuuteen, käyn kahdesti viikossa a-klinikalla ja vuoden vaihteessa olin kaksi kuukautta kuntoutuksessa. Siitä oli tosi iso apu. Tarkoitus on että lapsi muuttaa vielä kotiin. Häntä ei ole huostaanotettu, asuu sukulaisperheen luona ja saan tavata häntä oikeastaan niin paljon kuin haluan.

Ap

Sä oot jo päässyt pitkälle asian suhteen. Nää jotka eivät näe itsessään vikaa, eivät voi tehdä niitä muutoksia mitä pitäisi tehdä, jotta välit lapsen kanssa voisi toimia.

Hyvä että sait apua ja lapsi saa elää perheessä, eikä laitoksessa

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että sait apua ja lapsi saa elää perheessä, eikä laitoksessa

Ai perkele luin aloituksen huonosti. Ei ole kokemusta, muksu on mutta ei lasukokemusta. Sorry höpinät

Kiitos rehellisyydestä, olet selvästi pystynyt ajattelemaan vaikeassa tilanteessa myös lapsen parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tsemppiä.  Minkä ikäinen lapsi ja miksi sijoitukseen päädyttiin? Eikö lapsi voinut mennä isälle?

Lapsi oli melkein 13v, nyt 14v. En ole koskaan ollut parisuhteessa lapsen isän kanssa, eikä isä ole hirveästi ollut lapsen elämässä mukana. Syynä sijoitukseen on minun päihderiippuvuuteni. Jouduin sairaalahoitoon komplikaation vuoksi, jolloin lääkäri teki lasun. Siitä vyyhti lähti purkautumaan. Olin toki jo jonkun aikaa ajatellut että tämä ei voi jatkua näin. 

Olen saanut apua päihderiippuvuuteen, käyn kahdesti viikossa a-klinikalla ja vuoden vaihteessa olin kaksi kuukautta kuntoutuksessa. Siitä oli tosi iso apu. Tarkoitus on että lapsi muuttaa vielä kotiin. Häntä ei ole huostaanotettu, asuu sukulaisperheen luona ja saan tavata häntä oikeastaan niin paljon kuin haluan.

Ap

Sun asiat ovat todella hyvin. Lapsi on päässyt tuttuun perheeseen, se on parasta mitä voi tapahtua näissä tilanteissa. Oot saanut itse apua, se on hyvä. Nyt sun pitää ajatella itseäsi ja omia voimavaroja. Kuntoutuminen ei ole niin nopeaa että parissa kuukaudessa ongelmat ovat ohi. Nyt vaan jatkat itsesi kanssa uutta elämäntapaa. Lapsi pärjää kyllä. 

Onnittelen ap. Olet järkevä ihminen ja pääset varmasti päihteistä kokonaan eroon. Ihanaa, rukoilen nyt puolestasi.

Kyllä, olen todella kiitollinen sukulaisille jotka ottivat lapsen luokseen Lapsella on siellä hyvä olla.

Minä en ole koskaan syyttänyt tilanteesta muita kuin itseäni. Olen aina ollut yhteistyökykyinen sossujen kanssa ja tehnyt ne toimenpiteet joita he "vaativat". On vain hankala tosiaan löytää vertaistukea, tai ainakin sellaista jota kaipaisin. Facen ryhmässä haukutaan sossuja kuorossa, itsessä ei ole mitään vikaa ja sossu on vain suuri paha joka vie lapset ilman mitään syytä.

Aluksi oli tietysti ihan hirveää kun lapsi muutti pois. Koti tuntui todella tyhjältä enkä kärsinyt itkemättä käydä lapsen huoneessa. Itseinho ja syyllisyys olivat musertavia. Mutta kuten yleensäkin, kaikkeen tottuu. Meillä on hyvät ja lämpimät välit lapsen kanssa, ja olemme pystyneet puhumaan asioista6, siitä mikä johti tähän. Tällä hetkellä tapaan lasta päiväseltään kahdesti viikossa vähintään, ja juuri myönnettiin yökylät eli hän saa olla kerran viikossa yön kotona

Ap

Tsemppiä uuteen alkuun! Lopetin juomisen ja meni reilu vuosi ennen kuin tuntui siltä ettei ajatus alkoholin maistamisesta ole luonteva. Täytyy kyllä hattua nostaa, että olet ylipäänsä jaksanut yksinhuoltajana. Eikö se sukulaisperhe voisi jatkossakin olla tukena niin saisit välillä levähdyshetkiä? 

Onpa ihana lukea tällaista. Anna ap rauhassa aikaa itsellesi ja lapselle. Asiat kyllä järjestyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä uuteen alkuun! Lopetin juomisen ja meni reilu vuosi ennen kuin tuntui siltä ettei ajatus alkoholin maistamisesta ole luonteva. Täytyy kyllä hattua nostaa, että olet ylipäänsä jaksanut yksinhuoltajana. Eikö se sukulaisperhe voisi jatkossakin olla tukena niin saisit välillä levähdyshetkiä? 

Kiitos! Minulla tulee kohta vuosi täyteen raittiutta, ensi kuussa. Vaikeita hetkiä on edelleen, mutta yhä vain harvemmin.

Sukulaisperhe on ollut tukena koko ajan, lapsi on todella läheinen ollut heidän kanssaan koko ikänsä. Varmasti ovat tukena jatkossakin. Yksinhuoltajana ollut välillä rankkaa. Masennus ja paha ahdistuneisuushäiriö saivat minut ylipäätään kokeilemaan huumeita, ja jäin heti koukkuun. Ahdistus katosi tyystin, joten helppohan sitä oli jäädä koukkuun. Mutta ajan saatossa riippuvuudesta tuli taakka ja menetin paljon, mm. oikeuteni toimia hoitoalalla. Töissä minulla ei ollut ongelmia, mutta kun hain apua niin lääkäri ilmoitti valviraan. Mutta luvat on mahdollista saada vielä takaisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä uuteen alkuun! Lopetin juomisen ja meni reilu vuosi ennen kuin tuntui siltä ettei ajatus alkoholin maistamisesta ole luonteva. Täytyy kyllä hattua nostaa, että olet ylipäänsä jaksanut yksinhuoltajana. Eikö se sukulaisperhe voisi jatkossakin olla tukena niin saisit välillä levähdyshetkiä? 

Kiitos! Minulla tulee kohta vuosi täyteen raittiutta, ensi kuussa. Vaikeita hetkiä on edelleen, mutta yhä vain harvemmin.

Sukulaisperhe on ollut tukena koko ajan, lapsi on todella läheinen ollut heidän kanssaan koko ikänsä. Varmasti ovat tukena jatkossakin. Yksinhuoltajana ollut välillä rankkaa. Masennus ja paha ahdistuneisuushäiriö saivat minut ylipäätään kokeilemaan huumeita, ja jäin heti koukkuun. Ahdistus katosi tyystin, joten helppohan sitä oli jäädä koukkuun. Mutta ajan saatossa riippuvuudesta tuli taakka ja menetin paljon, mm. oikeuteni toimia hoitoalalla. Tö

Mielenterveyslääkeitä kannattaa kokeilla ahdistukseen, jos se vielä vaivaa. Näitä usein haukutaan, mutta moni saa niistä apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä uuteen alkuun! Lopetin juomisen ja meni reilu vuosi ennen kuin tuntui siltä ettei ajatus alkoholin maistamisesta ole luonteva. Täytyy kyllä hattua nostaa, että olet ylipäänsä jaksanut yksinhuoltajana. Eikö se sukulaisperhe voisi jatkossakin olla tukena niin saisit välillä levähdyshetkiä? 

Kiitos! Minulla tulee kohta vuosi täyteen raittiutta, ensi kuussa. Vaikeita hetkiä on edelleen, mutta yhä vain harvemmin.

Sukulaisperhe on ollut tukena koko ajan, lapsi on todella läheinen ollut heidän kanssaan koko ikänsä. Varmasti ovat tukena jatkossakin. Yksinhuoltajana ollut välillä rankkaa. Masennus ja paha ahdistuneisuushäiriö saivat minut ylipäätään kokeilemaan huumeita, ja jäin heti koukkuun. Ahdistus katosi tyystin, joten helppohan sitä oli jäädä koukkuun. Mutta ajan saatossa riippuvuudesta tuli taakka ja menetin paljon, mm. oikeuteni toimia hoitoalalla. Tö

Oletko korvaushoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä uuteen alkuun! Lopetin juomisen ja meni reilu vuosi ennen kuin tuntui siltä ettei ajatus alkoholin maistamisesta ole luonteva. Täytyy kyllä hattua nostaa, että olet ylipäänsä jaksanut yksinhuoltajana. Eikö se sukulaisperhe voisi jatkossakin olla tukena niin saisit välillä levähdyshetkiä? 

Kiitos! Minulla tulee kohta vuosi täyteen raittiutta, ensi kuussa. Vaikeita hetkiä on edelleen, mutta yhä vain harvemmin.

Sukulaisperhe on ollut tukena koko ajan, lapsi on todella läheinen ollut heidän kanssaan koko ikänsä. Varmasti ovat tukena jatkossakin. Yksinhuoltajana ollut välillä rankkaa. Masennus ja paha ahdistuneisuushäiriö saivat minut ylipäätään kokeilemaan huumeita, ja jäin heti koukkuun. Ahdistus katosi tyystin, joten helppohan sitä oli jäädä koukkuun. Mutta ajan saatossa riippuvuudesta tuli taakka ja m

Minulla on käytössä kolme eri masennuslääkettä, yksi niistä ollut jo teinistä saakka. 

Ap

"Oletko korvaushoidossa?"

Kyllä olen, nyt ollut neljä kuukautta. Se on ollut todella hyvä ratkaisu minun kohdallani. Anteeksi kun en osaa käyttää tuota lainausta.. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tsemppiä.  Minkä ikäinen lapsi ja miksi sijoitukseen päädyttiin? Eikö lapsi voinut mennä isälle?

Lapsi oli melkein 13v, nyt 14v. En ole koskaan ollut parisuhteessa lapsen isän kanssa, eikä isä ole hirveästi ollut lapsen elämässä mukana. Syynä sijoitukseen on minun päihderiippuvuuteni. Jouduin sairaalahoitoon komplikaation vuoksi, jolloin lääkäri teki lasun. Siitä vyyhti lähti purkautumaan. Olin toki jo jonkun aikaa ajatellut että tämä ei voi jatkua näin. 

Olen saanut apua päihderiippuvuuteen, käyn kahdesti viikossa a-klinikalla ja vuoden vaihteessa olin kaksi kuukautta kuntoutuksessa. Siitä oli tosi iso apu. Tarkoitus on että lapsi muuttaa vielä kotiin. Häntä ei ole huostaanotettu, asuu sukulaisperheen luona ja saan tavata häntä oikeastaan niin paljon kuin haluan.

Ap

Hienoa, että olet päässyt noin pitkälle parempaan suuntaan päihdeongelman kanssa. Ja mikä parasta, lapsesi on sukulaisten luona ja saatte tavata. Hyväksyitkö sijoituksen ja oliko kiireellinen. Kiireellinen tarkoittaa huostaanottoa, joka muuttuu kuukauden päästä sijoitukseksi. Riippuen toki tilanteestasi. Itselläni on kokemus tällaisesta tilanteesta, koska yksi lapsistani ei vain kyennyt noudattamaan perheemme sääntöjä, uhmasi kaikkea. Kiireellinen sijoitus, jossa kysyttiin minun mielipide ja kuukauden päästä muuttui avohuollon päätökseksi. Tämä prosessi olisi kestänyt 3kk, mutta katkaisin sen itse, soittamalla sossuun ja kerroin pätevän syyn, jota en tässä kerro. Mutta rankkaa oli tuo sijoitusaika. Vaikkakin jäi lyhyeksi. Tästä on yli 10 vuotta aikaa ja lapseni on aikuinen ja voi hyvin. On edelleen oman tien kulkija. 

Olemme myös sijaisvanhempia, että jokseenkin tuttua toiminta on. 

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko korvaushoidossa?"

Kyllä olen, nyt ollut neljä kuukautta. Se on ollut todella hyvä ratkaisu minun kohdallani. Anteeksi kun en osaa käyttää tuota lainausta.. 

Ap

Mä varoitan että ei ole niin hyvä ratkaisu kun annetaan ymmärtää. Yli 20v tän korvaushoito puolen ihmisten elämää seurannut. Moni elää vuosia, kymmeniä vuosia, loppu elämän noilla myrkyillä. Ne loppujen lopuksi laskee sun elämänlaatua. Kannattaa opetella olemaan kokonaan ilman aineita. Tuo ei ole kun riippuvuuden siirtämistä johonkin mikä on laillista riippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tsemppiä.  Minkä ikäinen lapsi ja miksi sijoitukseen päädyttiin? Eikö lapsi voinut mennä isälle?

Lapsi oli melkein 13v, nyt 14v. En ole koskaan ollut parisuhteessa lapsen isän kanssa, eikä isä ole hirveästi ollut lapsen elämässä mukana. Syynä sijoitukseen on minun päihderiippuvuuteni. Jouduin sairaalahoitoon komplikaation vuoksi, jolloin lääkäri teki lasun. Siitä vyyhti lähti purkautumaan. Olin toki jo jonkun aikaa ajatellut että tämä ei voi jatkua näin. 

Olen saanut apua päihderiippuvuuteen, käyn kahdesti viikossa a-klinikalla ja vuoden vaihteessa olin kaksi kuukautta kuntoutuksessa. Siitä oli tosi iso apu. Tarkoitus on että lapsi muuttaa vielä kotiin. Häntä ei ole huostaanotettu, asuu sukulaisperheen luona ja saan tavata häntä oikeastaan niin paljon kuin haluan.

Ap

Hyväksyin sijoituksen, koska ei ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa. Ei siis ollut kiirellinen, vaan avohuollon tukitoimi. Sukulaiset saivat oheishuoltajuuden ja niinpä lapsi asuu nyt vain toisten huoltajien luona, tällä vältettiin huostaanotto. Kiitos sinulle, ja tsemppiä sijaosperheenä toimimiseen, teette tärkeää työtä! 

En oikein ymmärrä tällaista vanhakantaista syyllisten etsimistä, joten kannustaisin ratkaisukeskeisyyteen (sekä vanhempien, lapsien että ammattilaisten asenteissa). Perinteisesti auttamistyössä on ollut halu ymmärtää,  mistä ongelmien syyt johtuu.  Mutta syytettynä ollessaan ihminen etsii helposti syitä itsensä ulkopuolelta. Ongelmanratkaisu estyy, koska yksilön on hankala nähdä muita ratkaisuja, kuin niitä,  jotka on sopusoinnussa hänen oman selityksensä kanssa. Tästä syystä ratkaisukeskeisyydessä ei keskitytä ongelmien syihin, vaan esim. menneisyyden tapahtumat nähdään voimavarana. Tutustu Ben Furmanin kirjoihin ratkaisukeskeisyydestä.