Ärsyttää kaverit, jotka haluavat nähdä juuri viikonloppuisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, onhan se ärsyttävää, kun me yksieläjät käymme töissä emmekä jaksa työpäivän jälkeen lähteä ap:ta viihdyttämään. 

Käyn kyllä itsekin töissä. Ehkä se sitten on yksineläjälle raskaampaa. 

ap

Niin, esimerkiksi hoitotyö on tosiaan raskaampaa kuin sinun kevyt toimistohommasi. 

Toimistotyö tehneenä, ja nykyään sote-alalla olevana ei voi sanoa muuta kuin voi hyvä tavaton miten typerä kommentti :D 

Mitä typerää on faktoissa? Ei joku kevyt toimistotyö ole mitään verrattuna esim. päivytysksessä sairaanhoitajana toimimiseen. Hoitoala on muutakin sinun paperinpyörittel

Mitä sä sotetantta oikein sekoilet? Ei kukaan täällä ole mitään keulinut. Ihan vain kerrottiin, että päivystyksessä työskentely on raskaampaa kuin kevyt toimistotyö. Tuon nyt voi lapsikin päätellä. Miksi et sinä osaa?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei edes tiedä mitä teen työkseni. Hirveät oletukset. 

ap

Helppo päätellä, ettei se kovin raskasta voi olla, jos  työpäivän jälkeen on vielä energiaa nähdä kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulliko tänne nyt joukko yksineläjiä, kun näin hirveä pillastuminen aiheesta. 

ap

Ei, vaan ihmisiä joilla on oma elämisen arvoinen elämä myös perheen ulkopuolella. Etkö osaa lukea kommentteja?

Niin minullakin, mutta viikonloput haluan pyhittää läheisimmille ihmisille. Perheeni lisäksi vanhempani ja kahta ystävää voin kyllä nähdä viikonloppuisin. 

En halua varsinkaan kesällä, että en voisi lähteä vaikka ex tempore -reissuun, koska olisin sopinut lyhyen näkemisen ei niin läheisen kaverin kanssa. 

ap

No sitten perut tapaamisen, jos ihminen ei ole edes läheinen sinulle? 

En pidä itse perumisesta, joten pyrin olemaan tekemättä sitä muillekaan, oli läheinen tai ei. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei edes tiedä mitä teen työkseni. Hirveät oletukset. 

ap

Helppo päätellä, ettei se kovin raskasta voi olla, jos  työpäivän jälkeen on vielä energiaa nähdä kavereita. 

Kannattaisi alkaa harrastamaan vaikka liikuntaa, jos tuo on tilanne. Voisi auttaa jaksamisongelmiin. Tai vaihtaa alaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei edes tiedä mitä teen työkseni. Hirveät oletukset. 

ap

Helppo päätellä, ettei se kovin raskasta voi olla, jos  työpäivän jälkeen on vielä energiaa nähdä kavereita. 

Ihmisillä on niin erilaisia energiatasoja. Jotkut jaksavat oikein hyvin harrastaa ja nähdä kavereita töiden jälkeen ja jotkut väsyvät jo pienestä työstressistä. Liikunnalliset ihmiset yleensä jaksavat ihan eri tavalla työelämässä kuin sohvaperunat. Tämä on tullut niin monta kertaa nähtyä. Työkaveri valittaa väsymystä koko ajan, vaikka sama työtehtävä ja työajat. Vyötäröstä näkee, ettei liikunta paljon maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei edes tiedä mitä teen työkseni. Hirveät oletukset. 

ap

Helppo päätellä, ettei se kovin raskasta voi olla, jos  työpäivän jälkeen on vielä energiaa nähdä kavereita. 

Kannattaisi alkaa harrastamaan vaikka liikuntaa, jos tuo on tilanne. Voisi auttaa jaksamisongelmiin. Tai vaihtaa alaa. 

Miten minun liikkumiseni vaikuttaa ap:n työhön? Siitähän tässä nyt puhuttiin, ei minun työstäni. Itse olen kesälomalla, joten turhaan minusta huolehdit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulliko tänne nyt joukko yksineläjiä, kun näin hirveä pillastuminen aiheesta. 

ap

Ei, vaan ihmisiä joilla on oma elämisen arvoinen elämä myös perheen ulkopuolella. Etkö osaa lukea kommentteja?

Niin minullakin, mutta viikonloput haluan pyhittää läheisimmille ihmisille. Perheeni lisäksi vanhempani ja kahta ystävää voin kyllä nähdä viikonloppuisin. 

En halua varsinkaan kesällä, että en voisi lähteä vaikka ex tempore -reissuun, koska olisin sopinut lyhyen näkemisen ei niin läheisen kaverin kanssa. 

ap

No sitten perut tapaamisen, jos ihminen ei ole edes läheinen sinulle? 

En pidä itse perumisesta, joten pyrin olemaa

No sitten tässä on kyseessä vähän niin kuin itseaiheutettu ongelma. Jos et saa suutasi auki, ei kukaan voi tietää, ettet halua lähteä. 

Itseä ärsyttää ihmiset, jotka keksii jonkun spontaanin menon, josta ei voisi kieltäytyä. Jos on jo sopinut jo jotain muuta, niin se ei ole riittävä syy. Sitten taas mökötetään vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muiden pitää hakeutua samanhenkisten seuraan, mikset sinä hakeudu samanhenkisten seuraan? Taas elämä pilalla, kun suuta ei saa auki ja vaan olettaa, että muilla on tyhjä elämä ja itsellä vain värikäs ja tärkeä, kun on ihan mies ja lapsi.

Voin kyllä omasta puolestani nähdä näitä ihmisiä viikolla. 

ap

Tarkoitin siis, että nimenomaan viikonloppuisin kannattaisi hakeutua vaikka sinkkujen seuraan, kun monella perheellisellä on omat juttunsa silloin. 

ap

No tämän sä olet varmaan kertonut niille kavereillesi? Mitä tuumasivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei edes tiedä mitä teen työkseni. Hirveät oletukset. 

ap

Helppo päätellä, ettei se kovin raskasta voi olla, jos  työpäivän jälkeen on vielä energiaa nähdä kavereita. 

Ihmisillä on niin erilaisia energiatasoja. Jotkut jaksavat oikein hyvin harrastaa ja nähdä kavereita töiden jälkeen ja jotkut väsyvät jo pienestä työstressistä. Liikunnalliset ihmiset yleensä jaksavat ihan eri tavalla työelämässä kuin sohvaperunat. Tämä on tullut niin monta kertaa nähtyä. Työkaveri valittaa väsymystä koko ajan, vaikka sama työtehtävä ja työajat. Vyötäröstä näkee, ettei liikunta paljon maistu.

Mikä sairaus aiheuttaa tuollaista pakkomiellettä liittää kaikki asiat ylipainoon? Esimerkiksi oma työni ei ole fyysisesti lainkaan kuormittavaa, mutta silti en työpäivän jälkeen jaksa olla sosiaalinen, koska työpäivän aikana tapahtuva jatkuva sosiaalisuus on vienyt kaikki mehut henkisesti. Mikään määrä liikuntaa ei tuohon auta, koska kyse on luonteestani. 

Meidän kaikkien kavereita käy meillä miten sattuu. Ovat arjessa ja viikonlopuissa mukana. Ei meidän perheen rytmi häiriinny, jos ykskaks pari tai kolmekin kaveria ilmaantuu nurkkiin.

Toisiaan jos jonnekin lähdetään, niin voihan sitä kahdella tai kolmellakin autolla tehdä matkaa. Viime lauantaiaamuun kun herättiin, niin siskoni oli just pyörällyt pihaan. 50 kilsaa aamutuimaan ja oli aamupalaa vailla.

Lapsilla oli yövieraita ja hekin ruokittiin siinä sivussa. Sitten jo miehen kaveri kurvas pihaan. Oltiin tuumailtu, että lähdetään jonnekin autoretkelle. Ne yökyläkaverit oli siis viikonlopun.

Kamat kantoon ja autoihin. Tuli tyttöjen ja poikien autot ja eikun huristelemaan kohti Powerparkia, siellä kun ei ole koskaan käyty. 

Tai sitten edellisenä viikonloppuna tuli kaksi mun kaveria ja tuo miehen kaveri. Silloin pestiin porukalla mattoja. Oli pienet kesäkestit ja saunomistakin.

Vain lasten vieraista oli sovittu ja mahdollisesti yöreissusta muualle. Itselle on tärkeetä, että pidetään toisistamme huolta. Ei tämä mitään täyshuoltolaitos ole, mutta meille saa aina tulla. Jopa kun ei olla kotona. Aitta on auki ja siellä on pullovesiä, hiukopalaa ja ristikkolehtiä ja lukemista. Myös tilaa pötköttää ja puhtaita pyyhkeitä ja karskeja varavaatteita, jos tekee mieli uimassa käydä. yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulliko tänne nyt joukko yksineläjiä, kun näin hirveä pillastuminen aiheesta. 

ap

Ei, vaan ihmisiä joilla on oma elämisen arvoinen elämä myös perheen ulkopuolella. Etkö osaa lukea kommentteja?

Niin minullakin, mutta viikonloput haluan pyhittää läheisimmille ihmisille. Perheeni lisäksi vanhempani ja kahta ystävää voin kyllä nähdä viikonloppuisin. 

En halua varsinkaan kesällä, että en voisi lähteä vaikka ex tempore -reissuun, koska olisin sopinut lyhyen näkemisen ei niin läheisen kaverin kanssa. 

ap

No sitten perut tapaamisen, jos ihminen ei ole edes läheinen sinulle? 

En pidä itse perumisesta, joten pyrin olemaa

Kai tajuat, että tuo sinun ongelmasi on aivan typerä? Voit ihan hyvin sanoa, että voitte nähdä viikonloppuna jos ette ole lähdössä reissuun. Ei ole mikään pakko lyödä lukkoon asioita, jos ei halua. En lupaa edes läheisille ystävilleni, että nähdään varmasti tiettynä ajankohtana, ja ystäviä riittää edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei edes tiedä mitä teen työkseni. Hirveät oletukset. 

ap

Helppo päätellä, ettei se kovin raskasta voi olla, jos  työpäivän jälkeen on vielä energiaa nähdä kavereita. 

Ihmisillä on niin erilaisia energiatasoja. Jotkut jaksavat oikein hyvin harrastaa ja nähdä kavereita töiden jälkeen ja jotkut väsyvät jo pienestä työstressistä. Liikunnalliset ihmiset yleensä jaksavat ihan eri tavalla työelämässä kuin sohvaperunat. Tämä on tullut niin monta kertaa nähtyä. Työkaveri valittaa väsymystä koko ajan, vaikka sama työtehtävä ja työajat. Vyötäröstä näkee, ettei liikunta paljon maistu.

Mikä sairaus aiheuttaa tuollaista pakkomiellettä liittää kaikki asiat ylipainoon? Esimerkiksi oma

Ei tarvitse olla ylipainoinen, se on vain se selkein merkki siitä, ettei liikunta maistu. Liikunta auttaa nimenomaan henkiseen stressiin. Mistä sinä fyysisen työn keksit, kun siitä ei ollut mitään puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei edes tiedä mitä teen työkseni. Hirveät oletukset. 

ap

Helppo päätellä, ettei se kovin raskasta voi olla, jos  työpäivän jälkeen on vielä energiaa nähdä kavereita. 

Ihmisillä on niin erilaisia energiatasoja. Jotkut jaksavat oikein hyvin harrastaa ja nähdä kavereita töiden jälkeen ja jotkut väsyvät jo pienestä työstressistä. Liikunnalliset ihmiset yleensä jaksavat ihan eri tavalla työelämässä kuin sohvaperunat. Tämä on tullut niin monta kertaa nähtyä. Työkaveri valittaa väsymystä koko ajan, vaikka sama työtehtävä ja työajat. Vyötäröstä näkee, ettei liikunta paljon maistu.

Ihmisillä on myös erilaisia töitä. Raskas ei aina tarkoita fyysisesti raskasta. Ei välttämättä edes stressaavaa. Liikunta ei poista sitä asiaa, että esim. puhelinaspassa joutuu pälättämään niin paljon, että työpäivän jälkeen haluaa olla ihan hiljaa eikä jatkaa pälättämistä vielä kavereidenkin kanssa. 5

Hyvä trolli. Ärsyttääkö sua Ap se, että sulla ei ole ystäviä? Aika pelottavaa jos olisi sellainen kumppani, että koko perhe hajoaa jos sattuu näkemään satunnaisina viikonloppuina samaa sukupuolta olevaa ystävää vaikka kahvin merkeissä. Hyvillä ystävyyssuhteilla on tutkitusti positiivinen vaikutus ihmisen terveydelle ja sen takia niitäkin on hyvä vaalia. 

Siis AP:n kaveri on ehdottanut näkemistä viikonloppuna? Ap haluaa viettää jokaikisen viikonlopun perheensä kanssa ja kieltäytymisen sijaan tulee uhriutumaan vauvapalstalle? Ja tälläisellä ihmisellä on omia lapsia...........

Ei tarvitse olla ylipainoinen, se on vain se selkein merkki siitä, ettei liikunta maistu. Liikunta auttaa nimenomaan henkiseen stressiin. Mistä sinä fyysisen työn keksit, kun siitä ei ollut mitään puhetta?

Liikunta ei poista introverttiyttä. Sinä itse nostit esiin ylipainon, joten luonnollisesti oletin, että puhut fyysisestä rasituksesta, koska ylipaino ei vaikuta aivojen kuormittumiseen. Toki ylipaino ei myöskään tarkoita sitä, etteikö harrastaisi liikuntaa. Liikunnallinen ei ole sama asia kuin hoikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei edes tiedä mitä teen työkseni. Hirveät oletukset. 

ap

Helppo päätellä, ettei se kovin raskasta voi olla, jos  työpäivän jälkeen on vielä energiaa nähdä kavereita. 

Ihmisillä on niin erilaisia energiatasoja. Jotkut jaksavat oikein hyvin harrastaa ja nähdä kavereita töiden jälkeen ja jotkut väsyvät jo pienestä työstressistä. Liikunnalliset ihmiset yleensä jaksavat ihan eri tavalla työelämässä kuin sohvaperunat. Tämä on tullut niin monta kertaa nähtyä. Työkaveri valittaa väsymystä koko ajan, vaikka sama työtehtävä ja työajat. Vyötäröstä näkee, ettei liikunta paljon maistu.

Ihmisillä on myös erilaisia töitä. Raskas ei aina tarkoita fyysisesti raskasta. Ei välttämättä

Kokeile. Voit yllättyä, että jaksatkin olla sosiaalinen kunnon hikitreenin jälkeen. Edelleen, kukaan ei ole puhunut fyysisesti raskaasta työstä. Miksi fyysisesti raskaan työn lisäksi pitäisi edes käydä liikkumassa?

Vaikka olen parisuhteessa, niin mielummin näen kavereita viikonloppuisin. Työpäivän jälkeen en jaksa mitään ylimääräistä, mielummin menen kotiin lepäämään ja viettämään kumppanin kanssa aikaa. Viikonloppuisin on sitten paremmin aikaa ja energiaa nähdä muita.

Mulla on mies ja lapsia ja näen silloin tällöin kavereita viikonloppuisin. Toki ne kaverit, jotka parisuhteen myötä ovat viettäneet joka ikisen viikonlopun miehensä kanssa, ovat jääneet. Pikkulasten sitovuuden ymmärrän paremmin.