Ärsyttää kaverit, jotka haluavat nähdä juuri viikonloppuisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksineläjä ja saan viikolla sosiaalisen annokseni täyteen, ärsyttää perheelliset kaverit, jotka saavat juuri lauantaiksi sen lastenvahdin ja haluavat juuri silloin poukkoilla sinne tänne. Itse lataisin mieluusti akkuja vaikka hyvän kirjan parissa.

Oletko ehdottanut että näkisitte viikolla, söisitte vaikka päivällisen ystäväsi kotona niin ei tarvitse lapsia raahata minnekään tai hankkia hoitajaa?

Ei se toimi, kun ne nimenomaan haluaa pois kotoa ja vapaata lapsista. Tavallaan ymmärrän ja käytännössä taas en jaksa.

Ahaa, no kieltämättä tuollaisilla ihmisillä sosiaalinen elämä on sitten todella rajoittunutta ja vaatii läheisiltä melkoista joustoa. Mulla on lähinnä sellaisia perheellisiä ystäviä, jotka ovat huojentuneita

No eikä ole mitenkään rajoittunutta. Ystäväväni käyvät edelleen ulkona ja harrastuksissa ihan normaalisti ilman lapsiaan. Silloin kun vaimo lähtee, mies on lasten kanssa ja päinvastoin. Jos haluavat molemmat samaan aikaan ulos vaikkapa ravintolaan, niin mummot ottaa lapset mielellään. Miksi lasten saannin pitäisi rajoittaa ulkona käymistä silloin, kun perheessä on kaksi vanhempaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saatanan tyhmä pitää olla, jos kuvittelee, että joku vtun hikitreeni vähentää puheliaspaan tulevien puheluiden määrää ja sitä kautta poistaa sosiaalista kuormittavuutta`????? :DD::::

Kirjoituksesi taso kertoo ihan kaiken oleellisen. Miten daiju pitää ylipäätään olla, että päätyy tuollaiseen työhön ellei ole joku parikymppinen opiskelija kesätyössä? 

Sitä saa mitä tilaa, Veetipieni. Älä jankuta niin et saa asiattomia kommentteja. Ja yritä ymmärtää, että kaikilla ei ole isiä, joka maksaa kulut, vaan aikuisten pitää käydä töissä ihan rahan takia. 

Normaalisti ihmiset opiskelevat, saavat ammatin ja menevät töihin ammattia vastaavaan työhön, eivätkä jää kituuttamaan aikuisina surkeassa työssä. Muuten

Oho. Osuiko arkaan paikkaan? Ei se mitään, onneksi Suomessa voi opiskella vielä aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksineläjä ja saan viikolla sosiaalisen annokseni täyteen, ärsyttää perheelliset kaverit, jotka saavat juuri lauantaiksi sen lastenvahdin ja haluavat juuri silloin poukkoilla sinne tänne. Itse lataisin mieluusti akkuja vaikka hyvän kirjan parissa.

Oletko ehdottanut että näkisitte viikolla, söisitte vaikka päivällisen ystäväsi kotona niin ei tarvitse lapsia raahata minnekään tai hankkia hoitajaa?

Jos tarkoitus on nähdä ystävää, niin silloin ei ole lapset mukana. Karsea ajatuskin, että pitäisi yrittää jutella kuulumisia, kun lapset vieressä vaatii huomiota eikä pysty keskittymään aikuisten väliseen juttutuokioon.

Aina, kun tapaan lapsellisia ystäviäni he nimenomaan haluavat nähdä ilman lapsiaan, mieluiten poissa kotoa ja se käy minulle paremmin kuin hyvin. 

Jos minulla olisi noin itsekäs ystävä niin jättäisin pois elämästäni, ihan huolimatta siitä oliko mahdollisuus nähdä ilman lapsia vai ei. Ymmärrätkö miten ikävältä ihmiseltä kuulostat? Miksi haluat olla ystävä ihmisen kanssa, jos koet hänen lapsensa noin vastenmielisiksi?

Lapset ovat luonnollinen osa ystäväsi elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksineläjä ja saan viikolla sosiaalisen annokseni täyteen, ärsyttää perheelliset kaverit, jotka saavat juuri lauantaiksi sen lastenvahdin ja haluavat juuri silloin poukkoilla sinne tänne. Itse lataisin mieluusti akkuja vaikka hyvän kirjan parissa.

Oletko ehdottanut että näkisitte viikolla, söisitte vaikka päivällisen ystäväsi kotona niin ei tarvitse lapsia raahata minnekään tai hankkia hoitajaa?

Ei se toimi, kun ne nimenomaan haluaa pois kotoa ja vapaata lapsista. Tavallaan ymmärrän ja käytännössä taas en jaksa.

Ahaa, no kieltämättä tuollaisilla ihmisillä sosiaalinen elämä on sitten todella rajoittunutta ja vaatii läheisiltä melkoista joustoa. Mulla on lähinnä sellais

 

Hmm, tuntuu että teit nyt jotain omia johtopäätöksiäsi ja tulkintoja kommentistani. Puhuin ihan puhtaan matemaattisesti, että jos ei halua nähdä muuten kuin silloin kun saa lapsista vapaata niin kyllähän niitä mahdollisia slotteja on silloin vähemmän kuin silloin, jos sekä lapsivapaat hetket että ei-lapsivapaat hetket sopivat. 

Kyllä mieluiten tapaan ystäviä viikonloppuisin ja ihan sinkku olen. Syy ei ole kuitenkaan yksinäisyys tai tarve täyttää viikonloppuja, vaan ihan se, ettei viikolla riitä energiat ja aika työpäivän jälkeen. 

Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja työpäivien jälkeen  käyn muutaman kerran viikossa harrastuksissa, loput arki-ullan haluan ihan chillata kotona. Viikonloppuisin on paremmin aikaa myös ystäville. Sama juttu muuten myös parisuhteessa ja / tai perheellisillä ystävillä, arki-illat menee omissa jutuissa, viikonloppuisin on aikaa muuhunkin.

Varsinkin silloin, kun lapset olivat pieniä, en todellakaan halunnut arki-iltaisin lähteä minnekään. 

Ihmiset ovat erilaisia ja varsinkin, jos työ on vaativaa, ei välttämättä jaksa perheen ulkopuolisia juttuja. Olisiko sulla nyt kuitenkin asennevamma? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mieluiten tapaan ystäviä viikonloppuisin ja ihan sinkku olen. Syy ei ole kuitenkaan yksinäisyys tai tarve täyttää viikonloppuja, vaan ihan se, ettei viikolla riitä energiat ja aika työpäivän jälkeen. 

Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja työpäivien jälkeen  käyn muutaman kerran viikossa harrastuksissa, loput arki-ullan haluan ihan chillata kotona. Viikonloppuisin on paremmin aikaa myös ystäville. Sama juttu muuten myös parisuhteessa ja / tai perheellisillä ystävillä, arki-illat menee omissa jutuissa, viikonloppuisin on aikaa muuhunkin.

Varsinkin silloin, kun lapset olivat pieniä, en todellakaan halunnut arki-iltaisin lähteä minnekään. 

Ihmiset ovat erilaisia ja varsinkin, jos työ on vaativaa, ei välttämättä jaksa perheen ulkopuolisia juttuja. Olisiko sulla nyt kuitenkin asennevamma? 

Näin me ihmiset tosiaan ollaan erilaisia. Mulla myös vaativa työ ja muita osia elämässä, juuri siksi tarvitsen viikonloput itselleni. Selittää ehkä sen, miksi kavereiden kanssa on ollut vaikeampaa sopia tapaamisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mieluiten tapaan ystäviä viikonloppuisin ja ihan sinkku olen. Syy ei ole kuitenkaan yksinäisyys tai tarve täyttää viikonloppuja, vaan ihan se, ettei viikolla riitä energiat ja aika työpäivän jälkeen. 

Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja työpäivien jälkeen  käyn muutaman kerran viikossa harrastuksissa, loput arki-ullan haluan ihan chillata kotona. Viikonloppuisin on paremmin aikaa myös ystäville. Sama juttu muuten myös parisuhteessa ja / tai perheellisillä ystävillä, arki-illat menee omissa jutuissa, viikonloppuisin on aikaa muuhunkin.

Varsinkin silloin, kun lapset olivat pieniä, en todellakaan halunnut arki-iltaisin lähteä minnekään. 

Ihmiset ovat erilaisia ja varsinkin, jos työ on vaativaa, ei välttämättä jaksa perheen ulkopuolisia juttuja. Olisiko sulla nyt kuitenkin asennevamma? 

Näin me ihmiset tosiaan ollaan erila

No juurikin tämä. Mutta ap näyttää ajattelevan, että kyse on nimenomaan perheettömien yksinäisyyden tunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksineläjä ja saan viikolla sosiaalisen annokseni täyteen, ärsyttää perheelliset kaverit, jotka saavat juuri lauantaiksi sen lastenvahdin ja haluavat juuri silloin poukkoilla sinne tänne. Itse lataisin mieluusti akkuja vaikka hyvän kirjan parissa.

Oletko ehdottanut että näkisitte viikolla, söisitte vaikka päivällisen ystäväsi kotona niin ei tarvitse lapsia raahata minnekään tai hankkia hoitajaa?

Jos tarkoitus on nähdä ystävää, niin silloin ei ole lapset mukana. Karsea ajatuskin, että pitäisi yrittää jutella kuulumisia, kun lapset vieressä vaatii huomiota eikä pysty keskittymään aikuisten väliseen juttutuokioon.

Aina, kun tapaan lapsellisia ystäviäni he nimenomaan haluavat nähdä ilman lapsiaan, mieluiten poissa kotoa ja se käy minu

Jösses. Ystävien tapaaminen ilman lapsia on nimenomaan henkireikä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksineläjä ja saan viikolla sosiaalisen annokseni täyteen, ärsyttää perheelliset kaverit, jotka saavat juuri lauantaiksi sen lastenvahdin ja haluavat juuri silloin poukkoilla sinne tänne. Itse lataisin mieluusti akkuja vaikka hyvän kirjan parissa.

Oletko ehdottanut että näkisitte viikolla, söisitte vaikka päivällisen ystäväsi kotona niin ei tarvitse lapsia raahata minnekään tai hankkia hoitajaa?

Jos tarkoitus on nähdä ystävää, niin silloin ei ole lapset mukana. Karsea ajatuskin, että pitäisi yrittää jutella kuulumisia, kun lapset vieressä vaatii huomiota eikä pysty keskittymään aikuisten väliseen juttutuokioon.

Aina, kun tapaan lapsellisia ystäviäni he nimenomaan haluavat nähdä il

 

Miksi muotoilla asia kuin se olisi yleismaallinen totuus sen sijaan, että puhuisi vain omista toiveistaan? Vanhemmuuteen liittyy ihan tarpeeksi tuomitsemista ja paineita jo muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muiden pitää hakeutua samanhenkisten seuraan, mikset sinä hakeudu samanhenkisten seuraan? Taas elämä pilalla, kun suuta ei saa auki ja vaan olettaa, että muilla on tyhjä elämä ja itsellä vain värikäs ja tärkeä, kun on ihan mies ja lapsi.

Voin kyllä omasta puolestani nähdä näitä ihmisiä viikolla. 

ap

No sittehän kaikki reilassa. 2 vaihtoehtoa, tapaat heitä arkena tai et ollenkaan