Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vinkkejä erosta toipumiseen! Miten tästä pääsee yli..
22.07.2025 |
Olen nainen ja exäni myös nainen, vaikka tuskin sillä tässä merkitystä on.
Olimme yhdessä kolme vuotta, olimme kuin paita ja peppu ja lähes 24/7 yhdessä. Kummatkin työttömiä ja yhteiskunnasta pudonneita. Kummallakaan ei juuri muita ystäviä.
Suhteemme on ollut yhtä vuoristorataa, olemme eronneet ja palanneet yhteen lukuisia kertoja. Minusta tuntuu ettei minulla ole ollut enää muuta elämää kuin hän. Olen mukautunut hänen tarpeisiinsa, tunnen olevani vastuussa jopa hänen mielialoistaan. Kun kännykkä kilahti viestin merkiksi, pelkäsin että millä tuulella hän on ja olenko tehnyt jotain ärsyttääkseni.
Viimeinen pisara minulle oli, kun hän riidan päätteeksi otti minua takaa päin kurkusta puristusotteeseen ja löi päähän. Kun menin vessaan, hän tuli perässä ja iski minua isoisänsä vanhalla kävelykepillä monta kertaa niin että keppi meni lopulta palasiksi.
Kaikesta huolimatta minulla on ikävä. Mieli syöttää päähän vaan niitä hyviä muistoja. Miten erosta eteenpäin? Minulla on yksinäistä ilman häntä. Hän oli mustasukkainen kaikista kavereistani ja siksi kaverisuhteet ovat jääneet.
N38
Kommentit (21)
Traumasuhde.
Onko sulla aiemminkin ollut löheisriippuvuutta? Mistä se juontaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumasuhde.
Onko sulla aiemminkin ollut löheisriippuvuutta? Mistä se juontaa?
Ei mielestäni ole. Minulla ei ole ollut kuin kolme parisuhdetta elämäni aikana, kaksi muuta olivat ihan normaaleja suhteita mielestäni. Toki läheisriippuvuus voi kohdistua muuhunkin kuin kumppaniin. Pitkä päihderiippuvuushistoria minulla on. Tällä hetkellä olen päihteetön, ollut noin vuoden. Myös exäni on päihderiippuvainen. Yksi syy eroon on myös se että itse haluan olla päihteetön ja minua kuormittaa kun pelkään milloin toinen retkahtaa.
Ap
Hyväksyin sen. Ei kenenkään ole pakko olla enää suhteessa mikä ei toimi. Katselen uutta parempaa kumppania ja tää on kivaa.
Eron jälkeen on vain hyväksyttävä vaikeat tunteet. Omien tunteiden kirjo oli juurikin eron jälkeen valtavan laaja: viha, pelko, syyllisyys, häpeä, kateus, helpotus, ilo, kaipaus... Vuoden pari annat itsellesi luvan rämpiä suossa ja jonain päivänä huomaat, että haluatkin nousta sieltä ylös ja löydät jotain uutta mukavaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi itsellesi MIES!
En ole koskaan ollut ihastunut mieheen, saati tuntenut seksuaalista vetoa. Yritin kyllä nuorena harrastaa seksiä miesten kanssa koska "niin kuului tehdä". Yhdestä yhden illan jutusta sain ainokaisen lapseni 15 vuotta sitten.
Miehet kyllä ovat kavereina hyviä.
Ap
Aika auttaa. Syksyllä olet jo paremmissa fiiliksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös ollut väkivaltaisessa parisuhteessa (miehen kanssa) ja aika on auttanut toipumisessa. Meillä taustalla oli myös exän alkoholismi. Kohtele itseäsi hyvin, se on tärkeintä mitä voit tehdä. Älä ota takaisin vaikka mikä olisi.
tsemppiä täältä.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut väkivaltaisessa parisuhteessa (miehen kanssa) ja aika on auttanut toipumisessa. Meillä taustalla oli myös exän alkoholismi. Kohtele itseäsi hyvin, se on tärkeintä mitä voit tehdä. Älä ota takaisin vaikka mikä olisi.
tsemppiä täältä.
Kiitos 🧡 Hän on pari kertaa yrittänyt soittaa, puhelin ilmoittaa että estetystä numerosta yritetty soittaa. Olen estänyt hänet joka paikassa. Joskus tulee heikkoja hetkiä, mutta yritän olla lujana.
Aiemmat eroyritykset kosahtaneet just siihen että olen aina mennyt takaisin kun hän on ruinannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi kun erosin, kuuntelin hirveän surullista musiikkia eroiltana ja latasin samalla useamman deittiapin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain luin että lesbo pariskunnista eroaa noin 70%, heteroista noin 50% ja homoista noin 30%. Ei oo linkkiä laittaa, enkä muista missä tämä oli, enkä tiedä onko edes totta mutta jotenkin tuntuu että voisi pitää paikkansa.
Traumakemiasuhteesta eroaminen on vaikeampaa kuin tavallisesta. Etsi tietoa, yritä taistella kuin päihderiippuvuutta vastaan, koska sitä se on. Aivot ovat koukuttuneet mielihyvään, joka laukeaa vaikean vaiheen jälkeen, kun palaatte yhteen. Luulet ettei hänen veroistaan ole muuta, ei ketään joka loisi noin vahvan vaikutuksen. Eikä olekaan, se reaktio ei ole terve. Mieli luulee sen olevan rakkautta, ei se ole. Ei rakkaus satuta tai pelkää. Olet sitä vahvempi. Vielä tulee kamalia kaipauksen hetkiä, älä anna niille periksi. Selviät kyllä, minäkin selvisin. Nyt erosta 4kk ja alan toipua pikkuhiljaa.
Tämmöinen suhde laukaisee läheisriippuvaiset toiminnot, minulla on kokemusta myös terveistä suhteista ja eroista niistä. Traumakemiasuhteesta lähteminen on itsensä kuiville ajamista. Ja raskasta. Uskalla kokea jokainen tunne, vaikka se olisi kuinka vaikea. Se on ainut tie vapauteen.
Jos tuntuu, ettet pääse yli, suosittelen (itsekin sellaisen käyneenä) eroryhmää. Tosin sellaiseen ei yleensä pääse, jos suhde on ollut kovin henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen, koska sellainen vaatii ennemminkin yksilöterapiaa.
Tärkeintä on löytää elämään uutta rytmiä, mielekästä tekemistä ja sellaisia asioita, jotka tukevat sun itsetuntoa ja hyvinvointia yleisesti. Älä myöskään anna exän ottaa suhun yhteyttä, väkivalta, mustasukkaisuus ja päihteet ajaa sut kans alas.
Joten ensimmäisenä estät hänet kaikkialta ja keskityt luomaan sun elämään uutta rytmiä. Kun elämässä on hyviä rutiineja mistä pitää kiinni, niin traumojen ja muiden tunteiden käsittely helpottuu. Onko sulla jotain edullisia/vaivattomia mielenkiinnonkohteita, joista pitää kiinni? Itsellä oli vuosia sitten tilanne jossa toinen oli saanut painettua mut alas ja mä aloitin oman toipumisen leivonnasta ja lenkkeilystä. Ensin vähän kerrallaan, sitten loin niistä selkeän arkirytmin. Sitten aloin ottamaan yhteyttä entisiin ystäviin ja rupattelemaan kadulla vieraiden ihmisten kanssa esim ihmisten koirista tai kiertelin museoita ja ajauduin juttelemaan ihmisten kanssa. Tein arjen pieniä ja kilttejä tekoja, pyyteettymyys ja ihmisten hymyt toivat voimia. Siitä sitä pala kerrallaan löysi taas itsensä. Tärkeintä oli vain aloittaa ja pitää itsensä liikkeellä ja eristää itsensä haitallisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että lesbo pariskunnista eroaa noin 70%, heteroista noin 50% ja homoista noin 30%. Ei oo linkkiä laittaa, enkä muista missä tämä oli, enkä tiedä onko edes totta mutta jotenkin tuntuu että voisi pitää paikkansa.
Jaa, enpä tiedä pitääkö paikkansa. Itse olen eronnut rekisteröidystä parisuhteesta kyllä. Siis ei tämä uusin exä, vaan sitä edellinen.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Aika auttaa.