Mies haluaa koiran, minä en. Miten pystyitte selviämään vastaavasta?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on tosi koirahenkinen niin voi olla parempi hankkiutua hänestäkin eroon.

Itse kyllä homomiehenä ottaisin heti sen miehen, joka on koiraihminen jos olisin sinkku. Parempaa miestä saa etsiä!

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli koira sillä ehdolla, että se on täysin miehen vastuulla. Nyt on miehellä kamala valitus, kun joutuu yksin sen hoitamaan. Miehellä kun on sellainen työ, että joutuu lenkkeilemään sen kanssa yöllä.

xD Voi miestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on tosi koirahenkinen niin voi olla parempi hankkiutua hänestäkin eroon.

Itse kyllä homomiehenä ottaisin heti sen miehen, joka on koiraihminen jos olisin sinkku. Parempaa miestä saa etsiä!

Niinpä, homot ja koirat ja miehet... Hyvä lauma. Naiset sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Mies otti koiran, minä  en hoitanut sitä lainkaan. Miehen mielestä hänellä oli lupa nukkua aamulla pitkään, joten koira pissasi eteiseen. Minä en jälkiä siivonnut edes miehen ihmeteltyä asiaa. Sanoin, että ei ole minun virtsaani. Miehellä meni ihan oikeasti 3 kk siihen, että hän ymmärsi minun olevan tosissani sen suhteen, että en koiraa hoida. 

Koira lähti, en tiedä, että mihin. Viimeinen niitti oli kaiketi se, kun koira pureskeli miehen puhelimen ja ajokortin. Toki näin, että koira niitä raatelee, mutta jos haluaa koiran, niin vastaa sen koiran hoidosta. Tai sitten se, että kun koira ensimmäisen kerran tuli sänkyymme, niin minä poistuin enkä sinne palannut.

xD Lol! Miehet!

Vierailija kirjoitti:

Meille ei tule koiraa koska minä hoidan yksin nyt talon siivoamisen. Jos puolisokin tarttuu imuriin ja hoitaa koiran yksin, saa ottaa. Mutta minä en halua nähdä talossa taas yhtään kuolaa enkä koira karvaa,niin ei tule koiraa. Tuttavan koira meillä kävi tunnin, kamala karvan määrä jo joka paikassa. Ei kiitos.

Jos asunnon imuroiminen herättää jo tällaiset tunteet, niin ei jatkoon katsele vain niitä tiktokkeja ja tilaa tiëmusta uudet tekoripset

Meillä minä olen halunnut melkein kaikki koiristamme. Mies ei ole niitä halunnut paria lukuunottamatta, mutta on suostunut että minä otan koiran. Ja koiria.

On päivänselvää että meillä on ja tulee aina olemaan koiria ja mieskin sen tietää. On siihen sopeutunut, lenkittää ja hoitaa. Ja kyllähän tuo niistä on aina myös pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelkaa vähän lisää koirankoulutusta tai pyydä miestä opiskelemaan. Nuo on koulutuksellisia asioita. Koiran ei tarvitse nuolla eikä haistella eikä ylipäänsä koskea ihmisiä ollenkaan ilman lupaa.

Pannat ja lääkkeet karkottaa punkit. Lenkityksessä on työtä, mutta se pitää ihmisen liikkeessä. On parempi liikkua kuin maata koko päivää. Et keksi tarpeeksi hyviä syitä torjua koiraa, joudut taipumaan

Koira on eläin, ei siitä aina tiedä millaisia käytösongelmia ja viettejä tulee.

Punkkeja tulee oikeastaan aina.

Märkä koira haisee. 

Loppujaan aika vähän on keskivertokoiralla ns vaivattomia vuosia: ei pennun käytösongelmia, muttei vielä vanhuuden vaivojakaan. 

 

Kenenkään aikuisen ihmisen ei tarvitse kotonaan taipua tuollaiseen, tai keksiä selityksiä jotka kelpaisivat sinulle. Jos ei pidä koirista, niistä ei vain pidä vaikket juuri sinä näkisi noita negatiivisia puolia minään. 

Vaimo halusi. Minä en.

Tuli koira, kaksikin.

Lähti vaimo, koirat jäi.

Ja niitäpä nyt hoitelen.

Vaimo joskus jotain haluaa.

Että vaikka käytäis jossain.

Ja ärsyyntyy kun aikaa ei paljon oo.

Koiran lenkille nääs päästävä on.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on tosi koirahenkinen niin voi olla parempi hankkiutua hänestäkin eroon.

Aivan samaa mieltä tästä. Fanaattiset koiraihmiset ovat oma, pelottava ja epämiellyttävä ihmislajinsa. Ei tulisi mieleenkään alkaa seurustella rakkihullun kanssa. Kun olin hetken sinkku, kysyin aina - koira vai kissa? ennen kuin jatkoin tapailua.

Minulle tämä on ihan ehdoton EI. Koiraa ei tule ikinä ja jos sitä ei kunnioiteta, niin pitkäkin liitto saa päättyä eroon. Kaikki muut lemmikit kissoista alligaattoriin ovat mahdollisia, koira ei.

Exän oi koira saatava, ihan välttämättä. Pitkin hampain suostuin. Tavallaan hyväkin kun siinä tavallaan kirkastui minkälainen säälittävä vätys hän oli. Kokoajan vaan kädet pystyssä kun on liian hankalaa, ei jaksanut kouluttaa eikä ulkoiluttaa. Ihan kuin olisi lapsen kanssa koiran ottanut, vaikka luulin että oli aikuisesta naisesta kyse.

Meni arvostus ja kunnioitus niin täysin että ei huvittanut enää koko ihmistä silmissään katsella. Koiraan taas ehdin jotenkin kiintymään, joten nyt ollaan koiran kanss kaksin. Ehkä se teki minulle oikeastaan palveluksen?

Meillä ei ole tuollaista tilannetta, mutta jos olisi, niin puhuisimme asiasta ja keksisimme erilaisia ratkaisuehdotuksia. Esimerkiksi: Ei oteta koiraa, mutta mies käy hoitamassa kaverinsa koiraa. Tai otetaan koira, mutta ei nuorta koiraa vaan vanha, jolla on vain vähän elinaikaa jäljellä. Tai otetaan koira, mutta mies maksaa siitä minulle rahallisen kärsimyskorvauksen. Jne... Toivon mukaan keksisimme jonkin vaihtoehdon, joka sopisi molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sinua haittaa, jos miehesi haluaa lenkkeillä koiran kanssa? Olisit tyytyväinen kun pitää mielestään ja kehostaan huolta. Ja miksi ihmeessä haittaa jos koira nuuskii? Haittaako sinua kun koira kuunteleekin ympäristöä? Opettakaa koira siihen, että se ei saa nuolla ihmisiä. Ihme syitä.

En toivoisi niin säännöllistä elämää, jossa on tultava kotiin tiettyyn aikaan, jotta lenkitys tulee hoidettua. Se vaikuttaisi myös vierailujemme pituuteen. Voiko lähteä yöksi, entä pitkäksi päiväksi.  Pissatusväli on paljon lyhyempi kuin muiden lemmikkien minimihoitoväli.

Minua haittaa se että maistetaan ojasta kaikkea, haistellaan vierasta kakkaa ja tuodaan mukana punkkeja. Olen tiedustellut punkeista monilta. Kyllä töölöläis ja kalliolaiskoirillakin on punkkeja vaikka vain osa lenkistä on vihreässä.

Ei se koira maista sieltä ojasta mitään jos sen ei anneta maistaa. Oma koira ei ole kiinnostunut muiden kakoista. Mutta mihinkään Töölöön/Kallioon en suosittele koiraa ottamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tuollaista tilannetta, mutta jos olisi, niin puhuisimme asiasta ja keksisimme erilaisia ratkaisuehdotuksia. Esimerkiksi: Ei oteta koiraa, mutta mies käy hoitamassa kaverinsa koiraa. Tai otetaan koira, mutta ei nuorta koiraa vaan vanha, jolla on vain vähän elinaikaa jäljellä. Tai otetaan koira, mutta mies maksaa siitä minulle rahallisen kärsimyskorvauksen. Jne... Toivon mukaan keksisimme jonkin vaihtoehdon, joka sopisi molemmille.

Huvittavaa, että tätä on alapeukutettu. Mammoille ei käy edes se, että pariskunta keksii ongelmiinsa ratkaisun, joka tyydyttää kumpaakin.

Outo ehdotus tuo että mies voi hoitaa muiden koiria. Jos koiran tilalla olisi lapsi, kävisikö silloinkin että lapsia haluava osapuoli alkaa tekemään lapsenvahti keikkaa tai hakeutuu töihin päiväkotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tuollaista tilannetta, mutta jos olisi, niin puhuisimme asiasta ja keksisimme erilaisia ratkaisuehdotuksia. Esimerkiksi: Ei oteta koiraa, mutta mies käy hoitamassa kaverinsa koiraa. Tai otetaan koira, mutta ei nuorta koiraa vaan vanha, jolla on vain vähän elinaikaa jäljellä. Tai otetaan koira, mutta mies maksaa siitä minulle rahallisen kärsimyskorvauksen. Jne... Toivon mukaan keksisimme jonkin vaihtoehdon, joka sopisi molemmille.

 

Huvittavaa, että tätä on alapeukutettu. Mammoille ei käy edes se, että pariskunta keksii ongelmiinsa ratkaisun, joka tyydyttää kumpaakin.

Varmaan se on tuo rahallinen kärsimyskorvaus.. kenelle tulee tuollainen ees mieleen..

Juuri tästä syystä olen kertonut etukäteen aina miehille, että mulla on koira/koiria ja mulla tulee aina olemaan niitä vähintään yksi niin kauan, kuin olen siinä kunnossa, että niitä pystyn itse hoitamaan. Ja tämä sitten käy tai ei käy. En olisi miehen kanssa jolle se ei ole selkeää, ei olisi reilua kummallekaan. 

Sitten teidän tilanteeseen: Mikäli ainoa huolesi on hoitovastuu, karvat ja punkit, niin ehdottaisin kompromissia, jos ajatus ei ole täysin vastenmielinen. Jos et voi sietää koiria, niin älä hanki koiraa ja kerro se miehelle. Silloin koiran hankinnassa ei ole järkeä. Mikäli ainoa huolesi on juuri vaivalloisuus, niin mieti kompromissia:

Tässä nyt esimerkkejä mihin voisit vaikuttaa:

1) koira opetetaan olemaan tulematta sohville ja sänkyyn

2) mies sitoutuu tiettyyn siivousmäärään

3) mies sitoutuu hoitamaan koiran sekä lomareissujen hoitojärjestelyt. Autat vain hätätilanteissa esim vatsataudit, toinen sairaalassa yms. 

4) Saat vaikuttaa rodun valintaan, etsitte jonkun pienen, helppohoitoisen ja semmoisen turkin omaavan rodun, joka ei levitä karvaa niin paljoa ympäriinsä. Kaikki rodut ei esim ole niin aktiivisia, äänekkäitä ja vaativia kuin toiset.

5) Mies sitoutuu käymään koirakoulussa hakemassa hyvät opit koiran koulutukseen ja sovitte koiralle opetettavat pelisäännöt yhdessä. Meillä esimerkiksi koirilla ei ole asiaa keittiöön, ruokapöydän lähelle, sohville eikä sänkyyn. Kurakelillä koirien tassut pestään ennen sisälle tuloa, ne eivät saa hyppiä vauhkoina ihmisiä vasten ja niitä aktivoidaan tarpeeksi, jolloin kotona ollessa ne oleilevat suht rennosti. Koirat on opetettu myös matkustamaan asiallisesti ja ne kehtaa viedä kylään kun tietää että osaavat käyttäytyä.

Terv. 3 koiraa kotona, silti siistiä ja rauhallinen meno koko laumalla. 

En suostuisi koiran ottamiseen jos kumppani sitä ehdottaisi. Mielummin ottaisin vaikka eron. Inhoan koiria. 

N38

Vierailija kirjoitti:

Hankitte koiran ja sillä sipuli.

Tämä. Huomaat vielä itsekin pitäväsi siitä. Koirat on ihania. Samalla ne toimii henkilökohtaisena valmentajana kannustaen säännöllisesti päivittäin ulkoilemaan ja liikkumaan.

Avoero? Voitte silti olla yhdessä mutta mies hoitaa koiransa itse.

Pahimmillaanhan tässä käy niin, että sinä hoidat koiran, josta et edes pidä. Kaikki miehet eivät hoida edes lapsiaan.