Nyt tulee avautuminen työttömyydestä
Vattu mitä skeidaa. Jokainen euro pitää laittaa sivuun, kun ei uskalla tehdä mitään suurempia, kuin käydä ruokakaupassa ja sielläkin pihistellä. Kun ei voi tietää kuinka pitkään työttömyys jatkuu, joten jokainen euroa pitää käyttää harkitusti, ei mitään ylimääräistä. Joten tämä johtaa tylsyyteen, ei voi oikein mitään tehdä, ei matkustella josta pidän tosi paljon.
Epävarmuus. Se on pahinta. Jos nyt joku soittaisi ja kertoisi, että olen saanut töitä ja voin aloittaa työt elokuun alussa, niin se jo helpottaisi, se tieto, että on töitä tulossa. Nyt en tiedä milloin saan töitä, vai saanko enää koskaan näin 36-vuotiaana. Onko se jo Suomessa ikäloppu.
Se, että tässä murjussa pitää asua johon muutin työttömyyden alkaessa, ei ollut enää varaa edelliseen asuntoon jossa asuin. Ei ole varaa maksaa vuokraa joka oli 890 euroa + muut kulut kuten ruoka ja laskut. Hädin tuskin työttömyysetuus on tuota porrastuksen jälkeen. Jonkun verran säästössä, mutta säästöjä en ala peruselämiseen käyttämään kuten vuokraan tai ruokaan.
Ja mulla tulee ihan just itku, kun tää tilanne on ihan p"ska. Kesäkuussa jäin työttömäksi, ja joo tiedän ettei se ole vielä pitkä aika, mutta jotkut ihmiset on sanonut olleensa LinkedInissä työttömiä parikin vuotta. Muutamaan työhaastatteluun pääsin heti kesäkuussa, mutta heinäkuu ollut täysin hiljaista, ei yhtään yhteydenottoa työpaikoista joihin olen hakenut. Joka päivä odottanut, että soitettaisiin työhaastatteluun, mutta turhaan. En enää jaksa vahdata puhelinta. En ole käyttänyt LinkedIniä nyt hetkeen, kun sielläkin ihmiset vain kertoo, että eivät saa töitä ja luetellaan, että kuinka monta vuotta ollaan oltu työttömiä. En kaipaa negatiivisuutta, kun elämä muutenkin on jo sitä valmiiksi.
Ei ole mitään alaa mitä haluaisin lähteä opiskelemaan ja kuitenkin jo kaksi ammattitutkintoa. Aluksi mietin, että lähdenkö opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi, mutta ala ei kiinnosta mutta töitä olisi. Työvoimatoimiston virkailija sanoi, että miettisin vielä, koska jos kiinnostusta ei ole niin opiskelu tulee olemaan tosi raskasta.
Yrittäjäksi minusta ei ole.
Jos oikeasti minäkin nyt olen työtön lukuisista työhakemuksista huolimatta, niin eikö se ole sama päättää itse omat päivänsä. Ei se tämäkään ole elämää, että jokainen päivä muistuttaa selviytyjät tv-sarjaa. En mä ole syntynyt tänne miksikään tv-tähdeksi / selviytyjät tähdeksi.
Välillä jo miettinyt ulkomaille lähtöä jonkun Baronan kautta Espanjaan, kun palkkaavat välillä suomenkieltä puhuvia eri tehtäviin. Kielitaidossa olisi parantamisen varaan ja englanti on rallienglantia, kun pitäähän siellä paikallisia käytännön asioita kuitenkin hoitaa, joten se askarruttaa, että tulisinko heti maitojunalla takaisin, tai laittaisiko työnantaja heti pois.
Jotenkin tänään vain ärsyttää ja turhauttaa kaikki.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Jos Espanjaan lähdet niin eläminen on siellä halvempaa, mutta palkka voi olla pienempi.
Työttömyysetuudet vielä pienempiä ja Suomessa kaikki poskettoman kallista. Työttömänä ei ole hääviä, ei mitään järkevää sisältöä ja päivät vain valuu viemäristä alas. Aika on kallista jopa Reino Nordin sanoo sen, "Ajetaan" kappaleessa. Tuo kappale on tosi hyvä, juuri sellaista asennetta, että ei tulla enää takaisin.
Pitäskö tulevasta murehtimisen sijaan löytää tähän hetkeen se tyytyväisyys ja toistaa sitä tarvittaessa?
Aika monella sama tilanne, työttömiä on paljon ja moni joutuu pakko muuttamaan edullisempaan asuntoon. Luopuminen on raskasta ja ahdistavaa, eikä tulevaisuus näytä paremmalta. Itse lohduttaudun sillä, että mikään ei ole pysyvää, ei edes nykyinen elämäntilanne, ei edes vuodenajat ole pysyviä.
Moni aloittaa Espanjasta ja jatkaa sitten matkaansa muualle ulkomaille, kielitaito karttuu kyllä, pitää olla vain rohkea.
Samassa tilanteessa, 1,5v työttömänä. Olen alkanut hakea ulkomaille työn perässä, Suomen tilanne on todella huono ja pää räjähtää tästä ahdistuksesta, toimettomuudesta ja toivottomuudesta. Vanhusten takia olisi hyvä pysyä täällä, mutta perheellisenä rahat eivät enää riitä, eikä töitä saa mistään.
Opiskelin kerran ja sitten tuli työkkäristä ilmoitus että jos jatkan opiskelua niin työttömyystuki katkee. Opiskelin vuoden ja lopetin. Sitten puolen vuoden päästä piti mennä työkkäriin ja virkailija kysyi haluaisinko opiskella vielä. Vit-tu mä räjähdin sille ja haukuin sen lyttyyn ja sanoin että justiinsa minä opiskelin ja pti lopettaa kun tuet menisi. Se sanoi että se oli jonkun virkailijan moka, ei tukia olisi pitänyt katkaista. Sanoin vaan että haista paska en opiskele enää koskaan mitään.
Laita hakemuksia ulkomaille, jos vaikka tärppäisikin ja saisi jonkun kivan työn! Ei voi olla ainakaan kurjempaa kuin tuo nykyinen elämä.
Laita kaikki irtorahat jemmaan patjan alle tai vastaavaa. Älä pidä tilillä.
Työtön kohta 10 vuotta, en pääse enää töihin, olen luovuttanut.
Sama. Kaikki meni, sukulainen kuoli, asunto meni ja työpaikka meni alta. Lohdullista on se, että kun on menettänyt näin lyhyessä ajassa kaiken tärkeän, niin ole enää mitään. Voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.
Oma päivä työttömänä: herään, teen aamutoimet, katson työpaikkailmoitukset + laitan hakemuksia, kuuntelen musiikkia, katson YouTubea, katson illan telkkaria ja teen iltatoimet, nukkumaan. Sama seuraavana päivänä.
Säästöjä jos on ja joutuu niillä elämään, se on halvempaa ulkomailla, mutta jos ei kielitaitoa ole niin työllistyminen on kyllä vaikeaa. Työttömyyskorvauksella ollessakin saa kyllä matkustaa 3kk ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa, 1,5v työttömänä. Olen alkanut hakea ulkomaille työn perässä, Suomen tilanne on todella huono ja pää räjähtää tästä ahdistuksesta, toimettomuudesta ja toivottomuudesta. Vanhusten takia olisi hyvä pysyä täällä, mutta perheellisenä rahat eivät enää riitä, eikä töitä saa mistään.
Toivottomuus on pahinta, kun ei ole paremmasta tietoa. Työ mahdollistaa niin moneen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Säästöjä jos on ja joutuu niillä elämään, se on halvempaa ulkomailla, mutta jos ei kielitaitoa ole niin työllistyminen on kyllä vaikeaa. Työttömyyskorvauksella ollessakin saa kyllä matkustaa 3kk ajaksi.
Espanjassa pärjää hyvin rallienkullakin, ja Fugessa puhutaan paljon suomea. Espanjassa voi palkata myös asianhoitajan joka auttaa käytännön asioissa alkuun, näin ainakin eräs kaveri teki. Se alkuhan on aina hankalinta paikassa kuin paikassa, mutta kyllä arki yleensä sitten alkaa rullaamaan omalla painolla. Ennen lähdettiin ulkomaille ilman kielitaitoa ja pärjättiin hyvin ja aina pääsee takaisin jos ei pärjäisi, mutta mitään tuossa ei menettäisi että edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa, 1,5v työttömänä. Olen alkanut hakea ulkomaille työn perässä, Suomen tilanne on todella huono ja pää räjähtää tästä ahdistuksesta, toimettomuudesta ja toivottomuudesta. Vanhusten takia olisi hyvä pysyä täällä, mutta perheellisenä rahat eivät enää riitä, eikä töitä saa mistään.
Toivottomuus on pahinta, kun ei ole paremmasta tietoa. Työ mahdollistaa niin moneen asiaan.
Nimenomaan. Jos olisi paremmasta tietoa, niin uskaltaisi elää eri tavalla. Vaikea tilanne, kun ei näe enää muuta ulospääsyä kuin koko perheen elämän muuttamisen.
Mene töihin, kerää pulloja ja muuta telttaan, muita neuvoja ei tule!
Prioriteetit. Sulla on kämppä ja välttämätön toimeentulo hengissä säilymiseen, eli hätää ei ole. Luovu stressistä ja nauti turvatusta olemassaolosta, ne ei hyödytä töiden löytymisessä ollenkaan
Työmarkkinatilanne on nyt pari vuotta ollut aivan umpisurkea ja jos vaikka tunnelin päässä pilkottaisikin valoa, se on se Petterin juna joka vääjäämättä tulee ja jyrää.
Mä sain yllätyksekseni 5 kk pätkän töitä, aattelin et jospa tän jälkeen, syksyyn mennessä ois parempi tilanne ja omalla alallakin töitä, mut ei. Ei mitään. Samaa lamaa. Ei täällä töissäkään mitään tekemistä ole, joten tuskin jatkoa seuraa tätäkään sorttia. Harmi sinänsä, ihan mielelläni oisin täällä jatkanut siihen asti, et oma ala alkaa vetämään.
Jos oisin perheetön sinkku, lähtisin muille maille vierahille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästöjä jos on ja joutuu niillä elämään, se on halvempaa ulkomailla, mutta jos ei kielitaitoa ole niin työllistyminen on kyllä vaikeaa. Työttömyyskorvauksella ollessakin saa kyllä matkustaa 3kk ajaksi.
Espanjassa pärjää hyvin rallienkullakin, ja Fugessa puhutaan paljon suomea. Espanjassa voi palkata myös asianhoitajan joka auttaa käytännön asioissa alkuun, näin ainakin eräs kaveri teki. Se alkuhan on aina hankalinta paikassa kuin paikassa, mutta kyllä arki yleensä sitten alkaa rullaamaan omalla painolla. Ennen lähdettiin ulkomaille ilman kielitaitoa ja pärjättiin hyvin ja aina pääsee takaisin jos ei pärjäisi, mutta mitään tuossa ei menettäisi että edes yrittää.
Barona ja Staffpoint palkkaa nimen omaan suomenkieltä puhuvia Espanjaan, ei sitä työtä tehdä englanninkielellä, vaan suomenkielellä. Jos menet paikalliseen pankkiin maksamaan laskua, niin siellä sitten pitää puhua joko englantia tai espanjaa. En ole ikinä matkustellessa tehnyt kielestä ongelmaa, vaan lähdin yksin ensimmäiselle ulkomaan matkalle ja en todellakaan ole hyvä enkussa, tai niin hyvä kuin varmaan pitäisi, mutta pärjäsin. Suomalaiset asettaa niin korkean kynnyksen kielitaidolle, kun on kerran peruskoulussa kerrottu miten englantia kuuluisi puhua. Matkustellessa kuulee monenlaista englannin kieltä ja monella murteella.
Vierailija kirjoitti:
MEEPPÄS NYT LUUSERI AP TÖIHIN VAAN SIITÄ VALITTAMASTA.
Jäikö sinulta TAAS lääkkeet ottamatta?
Heinäkuussa saattaa olla työrintamalla hiljaista kun porukka lomailee monella työpaikalla. Syksyllä saattaa olla enemmän kuhinaa työmarkkinoilla.
Jos Espanjaan lähdet niin eläminen on siellä halvempaa, mutta palkka voi olla pienempi.