Onko normaalia että 65-vuotiaat leikkii niin vannhuksia, että mitään ei voi enää tehdä?

Jotkut suorittavat eläkepäivänsäkin kuin duracellpuput.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut suorittavat eläkepäivänsäkin kuin duracellpuput.

Eihän kaikki ole tuossa iässä vielä edes eläkkeellä.

Loppujen lopuksi elämä on korvien välissä eikä ulkoisissa hötöissä.

Ihan normaalia! Kun vihdoinkin on niin vanha, ettei tarvitse ottaa ketään perheenjäsentä huomioon, niin saa olla tekemättä yhtään mitään. Miksi pitäisi matkustella ja kärvistellä vaippa housuissa, kun normaalielämässä vessaan pääsee juuri silloin kun haluaa eikä jonottamalla!

Riippuu ihmisestä ja terveydestä.

Olen 59 v. ja olen huomannut, että työpaikan örvellystyhyt eivät ole kiinnostaneet enää vuosiin. Kuten ei myöskään ulkomaan työmatkat innosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut suorittavat eläkepäivänsäkin kuin duracellpuput.

Eihän kaikki ole tuossa iässä vielä edes eläkkeellä.

Juuri nyt moni 65 v. on. Olen syntynyt -66 ja normieläkeikä oli muistaakseni noin 66 v. 

Yksi täti suvussa heittäytyi jo alle 55-vuotiaana "vanhaksi muoriksi" joka ei pysty enää mihinkään. Ei uskaltanut olla yksin kotonaan eikä kesämökillään, pelkäsi ryöstömurhaajia ja sairauskohtauksia. Oli nuorena sairastellut melko paljon mutta toipunut. Oli jäänyt päälle tarve olla koko ajan huomion ja hoivan kohteena ja aikuinen lapsensa sekä sisaruksensa lapsineen joutuivat palvelemaan ja pitämään seuraa aina. Lopulta oli 65 vuotta täyttäessään jo haudassa. Ei terveys kestänyt jatkuvaa lepäilyä ja voivottelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut suorittavat eläkepäivänsäkin kuin duracellpuput.

Eihän kaikki ole tuossa iässä vielä edes eläkkeellä.

Juuri nyt moni 65 v. on. Olen syntynyt -66 ja normieläkeikä oli muistaakseni noin 66 v. 

Olen syntynyt 1960. Mun vanhasta oppikoululuokasta ei yksikään ole vielä eläkkeellä. 

Jos on sairastanut kivuliaasti selkää, jalkoja ym. niin 67-v. alkaa jo olla aika väsynyt. Ainakin minä. Hiivin kauppaan kyllä ja kävelen hieman ulkona, enempään en pysty enkä jaksa. Matkat - no 2 h junalla on jo suuri tapahtuma ja ennätys. Kotona läppäri kyllä käy kuumana, kirjapino odottaa ja jääkaapissa on paljon vihanneksia odottamassa kohta jatkokäsittelyä myöhäiselle lounaalle. Pukeutuminen: farkut, huppari, maiharit, tennarit jne. Hametta en voi pitää, se tunkee rollaattorin ja keppien väliin. Että aktiivisempi mielelläni olisin, mutta ei ole autoa ja julkisilla on todella vaikea kulkea ilman saattajaa ja apua. Näyttelyt, kulttuuririennot ym. ovat melkoisen hankalasti saavutettavissa. :( Kaikki eivät ole fyysisesti terveitä edes nuorempana!

 Voi olla masentunut jos ei jaksa mitään. 

Ainakin näin 64-vuotiaana elää uutta nuoruuttaan kun lapset ovat maailmalla ja vaikka puolison kanssa menee mukavasti, niin kumpikin on löytänyt paljon myös omia harrastuksia. Olen aloittanut ihan uusia asioita, nautin uusista tavoista kuntoilla ja uusista sosiaalistista ympyröistä. 

Toisaalta, kun ei enää ole pulisonlöytämispaniikkia niin kapakoissa ja soittoruokaloissa on ihan kauhean tyhmää. Meneehän sitä lasilliselle ystävien seurassa mutta että pitäis roikkua siellä puoleenyöhön...ei kiitos. 

Samoin, kuten edellinen sanoi - työtoverit ei enää kiinnosta noin sutinamielessä eikä toisaalta ole mitään ylenemistoiveita (ne pitää heittää jo viiskymppisenä) niin käyn työpaikan tapahtumissa tasan sen ajan mikä on pakko ja mistä saa palkkaa. Teemapäivät ja tyhyt on ihan ok, mutta takana on se aika kun piti käydä jatkoilla duunikaverien kanssa. Lähimpien duunikaverien kanssa voi joskus käydä syömässä tai lasillisella, mutta ei siis yhtään huvita mikään laajempi "illanistujainen". Niissä joutui roikkumaan aikanaan, vaikka olisi halunnut olla kotona lasten kanssa, nyt ei enää ole pakko. 

jos poikkeuksellisesi suostun johonkin vapaa-a ajan vietot, niin alkoholia en ota. Otan senkin vähän mieluiten kotona, omassa nojatuolissa verkkarit jalassa.

Riippuu ihan ihmisestä (geeneistä) kuinka pitkään säilyy toimintakykyisenä. Osa on saanut syntyessään niin huonot kortit, ettei elä edes kuusikymppiseksi asti, osa on raihnaisia jo kauan ennen sitä, ja jotkut harvat elävät 90-vuotiaiksi.

Ihminen itse tietää parhaiten oman toimintakykynsä rajat. Jos hän itse sanoo, ettei pysty, niin siihen kannattaa luottaa.

Juu. Appiukkoni on sellainen. Anoppini ja vanhempani eivät. Naurettavuuden huippu oli se kun appiukko voivotteli vanhuutta kun ei jaksa pyöräillä 3km matkaa. Isäni naurahti että eihän se ole matka eikä mikään. Tässä täytyy tietää, että isäni on appea pari vuotta vanhempi ja koko ikänsä ollut aktiiviurheilija. Appiukolla on pallomaha ja ei liiku mihinkään ilman autoa. Autostakin nousee vaivalloisesti ja ähisten ylös. Puhuessaankin hengästyy.

Vierailija kirjoitti:

Yksi täti suvussa heittäytyi jo alle 55-vuotiaana "vanhaksi muoriksi" joka ei pysty enää mihinkään. Ei uskaltanut olla yksin kotonaan eikä kesämökillään, pelkäsi ryöstömurhaajia ja sairauskohtauksia. Oli nuorena sairastellut melko paljon mutta toipunut. Oli jäänyt päälle tarve olla koko ajan huomion ja hoivan kohteena ja aikuinen lapsensa sekä sisaruksensa lapsineen joutuivat palvelemaan ja pitämään seuraa aina. Lopulta oli 65 vuotta täyttäessään jo haudassa. Ei terveys kestänyt jatkuvaa lepäilyä ja voivottelua. 

 

Eli sairasteleva ihminen tunsi vointinsa kehnoksi ja kuoli, ja sinusta kuolema johtui ihan vain siitä, että hän voivotteli oloaan? Ehkäpä kuitenkin se kehno olo ja voivottelu johtui siitä, että hän tunsi jo 10 vuotta ennen kuolemaansa kropan alkavan pettää.

Miksi tämä kiinnostaa sinua, ap?

Vierailija kirjoitti:

Huonoilla elintavoilla tuossa iässä on jo aika huonossa kunnossa: paljon alkoholia, tupakkaa, stressiä sekä lihaa ja roskaruokaa, plus vähän liikuntaa, kasviksia ja elämäniloa. 

Olen aina syönyt,epäterveellisesti, ei kyllä tupakkaa ja alkoa kohtuudella, stressiä paljon, liikuntaa kohtuudella, ikää 75 v, hyvässä kunnossa. Just tehtiin suuri labrapaketti ja lekuri sanoi, että arvot ovat terveen 3-kymppisen tasoa.🤯

Mistäs moiseen tulokseen olet tullut. Olen 71 v, tänä vuonna 3 ulkomaanmatkaa takana ja toinen mokoma edessä. Kesän vietän kotisuomessa, jota olen heinäkuussa ystäväni kanssa kierrellyt autoillen yli 900 km verran. Eilen kotiuduin ja maanantaina taas lähden, tällä kertaa yksin, kun käy samalla sukuloimassa ja vähän fiiliksen sekä säiden mukaan siellä sun täällä ajelen ja leiriydyn sinne missä hyvältä näyttää. Vaikka ikää jo vähän on, ei se ole estänyt tekemisiä, päinvastoin. Olen muutenkin sosiaalinen ja tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen. Pidän muutenkin huolta kunnostani ja 70 v lekurintarkastus näytti oikein hyvältä (uusin ajokorttini ja pidän vielä C kortin, siksi piti lekurissa käydä). Tänään olen nauttinut aurinkoisesta päivästä järven rannalla, jonne on kotoa 11 km matkaa. Tulin tänne kävellen ja kohta pakkaan reppuni ja kävelen kohti kotia, saunan lämmitän ja sitte voi vaikka hetken telkkua katsella ja samalla suunnitella jotain lisäkivaa huomiseksi. Huominen ilta on plakkarissa kun karaokeen meen lauleskelee toisen ystäväni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut suorittavat eläkepäivänsäkin kuin duracellpuput.

Eihän kaikki ole tuossa iässä vielä edes eläkkeellä.

Juuri nyt moni 65 v. on. Olen syntynyt -66 ja normieläkeikä oli muistaakseni noin 66 v. 

Olen syntynyt 1960. Mun vanhasta oppikoululuokasta ei yksikään ole vielä eläkkeellä. 

Meillä on osa työkavereista ottanut jo sen osa-aikaeläkkeen eli ovat lyhennetyllä työviikolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut suorittavat eläkepäivänsäkin kuin duracellpuput.

Eihän kaikki ole tuossa iässä vielä edes eläkkeellä.

Juuri nyt moni 65 v. on. Olen syntynyt -66 ja normieläkeikä oli muistaakseni noin 66 v. 

Olen syntynyt 49 ja eläkeikäni oli 65 v.

Äitini rupesi tekemään kuolemaa täytettyään 60. Nyt on 85 ja yhä elossa.

Jaa-a. Moni käyttää tekosyynä jotain muuta kuin ikää. Ei voi, kun on töitä/lapsia/lemmikki.