Ikuisesti itseään etsivä ystävä. Olemme lähes viisikymppisiä ja alan väsyä

Teet mitä teet, ystävääsi et saa muutettua. Jos saat suhteesta enemmän hyviä kuin huonoja asioita, jatka sitä. Jos rasittaa liikaa, niin feidaa takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

 

 

Jotenkin on ehkä turha alkaa arvailla edes mikä ap:n ystävällä on. Sen sijaan ap:n tulisi miettiä omia voimavarojaan. Jos tuntuu ettet jaksa, niin onko järkeä altistaa itseään niille tilanteille. Olisiko parempi vain todeta, että ette sovi toisillenne. kärsiikö ystäväsi itse noista elämänmuutoksistaan? Jos ei tunnu kärsivän, niin ehkä se on hänelle vain hyväksi, että kokeilee ja opettelee uusia juttuja. 

Kyllä luulen että hän kärsii, on  usein sanonut että haluaisi vaan kivan miehen,kivan talon ja oman pihan mutta kun "mikään ei onnistu". Koetan tukea ja rohkaista, mutta  miten kauan jaksan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Entisellä ystävälläni on ADHD ja meininki oli juuri tuota mistä ap puhuu. Aluksi virheellisesti diagnosoitiin epävakaaksi juurikin tuon takia, että identiteetti ja miehet vaihtuivat lennosta. Tatuointitaiteilijan uran sijasta alkoi kynsitaiteilijaksi :D Ja se firma oli pystyssä kuukauden...

Lisänä vielä se, että oli aina muiden taskuilla kinuamassa rahaa. Joskus varasteli, minulta vei kalliita koruja ja siihen loppui ystävyys. Korvasi nuo korut mulle vuosia myöhemmin.

Vakuuttaa, että on stimulanttilääkityksen myötä eri ihminen ja sen kyllä huomaakin, että on rauhallisempi ja on sittemmin jopa opiskellut AMK-tutkinnon ja kykenee tavalliseen palkkatyöhön. Mutta en pysty luottamaan häneen tuon koruepisodin jälkeen. Olimme ystäviä alle 10 vuotta, joten miksi ihmeessä ap on jaksanut tätä 30 vuotta?!

Adhd juuri pahenee vaihdevuosi-iässä naisilla.

Vaatetyyliä on ihan normaalia vaihtaa tilaisuuden mukaan. Ei ole mitään sääntöä, että kun olet 50v. silloin pitää sonnustautua vain yhden tyylisiin vaatteisiin. 

Miesystävätkin monella vaihtuvat, ei nykymaailmassa ole enää helppoa löytää pysyvää kumppania, etenkään vanhana naisena.

Sen sijaan tuon seksuaalisen suuntautumisen vaihtelu on erikoista, bi on luontaisesti kiinnostunut vuorollaan miehistä ja naisista mutta ei kukaan ole välillä lesbo ja välillä hetero.

Muuten tuo kuulostaa ihan perus hoitamattomalta ahdh:lta.

Hmmmmm, miksi sinun pitäisi tietää missä vaatteissa hän tulee? Oletko itsestäsi epävarma ja tarvitset turvallisuutta? Mitä väliä missä vaatteissa joku toinen liikkuu? En ole koskaan ikinä edes suonut ajatustakaan sille missä vaatteissa joku toinen liikkuu. Pidän huolen omista vaatteistani, en toisen. Ei minun persoonani vaikuta millään tavalla toisen ihmisen vaatteet. Pitäisiköhän sinun jutella tuosta ongelmastasi terapeutille?

Vierailija kirjoitti:

Vaatetyyliä on ihan normaalia vaihtaa tilaisuuden mukaan. Ei ole mitään sääntöä, että kun olet 50v. silloin pitää sonnustautua vain yhden tyylisiin vaatteisiin. 

Miesystävätkin monella vaihtuvat, ei nykymaailmassa ole enää helppoa löytää pysyvää kumppania, etenkään vanhana naisena.

Sen sijaan tuon seksuaalisen suuntautumisen vaihtelu on erikoista, bi on luontaisesti kiinnostunut vuorollaan miehistä ja naisista mutta ei kukaan ole välillä lesbo ja välillä hetero.

Muuten tuo kuulostaa ihan perus hoitamattomalta ahdh:lta.

*siis adhd:lta

Kuulostaa epävakaalta. Se identiteetin metsästys ei välttämättä lopu. Lähipiiristä nähtyä. Voi vielä kuolinvuoteellaankin miettiä millainen on ja mitä haluaa elämältä.

Miten pukeutumistyyli muuttaa persoonaa? Olen luullut että on ihan normaalia pukeutua erilaisiin asuihin. Itsellä välillä tosiaan lenkkivaatteet, välillä cargohousut ja huppari, välillä jakkupuku, välillä kukkamekko, jne. Tulkitseekohan joku että persoonani on kiinni vaatetyylissä ja vaihtuu samalla kun asukokonaisuus? Mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

Jotenkin on ehkä turha alkaa arvailla edes mikä ap:n ystävällä on. Sen sijaan ap:n tulisi miettiä omia voimavarojaan. Jos tuntuu ettet jaksa, niin onko järkeä altistaa itseään niille tilanteille. Olisiko parempi vain todeta, että ette sovi toisillenne. kärsiikö ystäväsi itse noista elämänmuutoksistaan? Jos ei tunnu kärsivän, niin ehkä se on hänelle vain hyväksi, että kokeilee ja opettelee uusia juttuja. 

Kyllä luulen että hän kärsii, on  usein sanonut että haluaisi vaan kivan miehen,kivan talon ja oman pihan mutta kun "mikään ei onnistu". Koetan tukea ja rohkaista, mutta  miten kauan jaksan?

Ap

Oletkohan nyt ottanut turhaa taakkaa toisen unelmista. Miksi? Kai hänellä haaveita saa olla, miksi otat itsellesi paineita niiden toteutumisesta? Kuuntele vaan häntä, ei sinun tarvitse olla mikään ratkaisuautomaatti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

Jotenkin on ehkä turha alkaa arvailla edes mikä ap:n ystävällä on. Sen sijaan ap:n tulisi miettiä omia voimavarojaan. Jos tuntuu ettet jaksa, niin onko järkeä altistaa itseään niille tilanteille. Olisiko parempi vain todeta, että ette sovi toisillenne. kärsiikö ystäväsi itse noista elämänmuutoksistaan? Jos ei tunnu kärsivän, niin ehkä se on hänelle vain hyväksi, että kokeilee ja opettelee uusia juttuja. 

Kyllä luulen että hän kärsii, on  usein sanonut että haluaisi vaan kivan miehen,kivan talon ja oman pihan mutta kun "mikään ei onnistu". Koetan tukea ja rohkaista, mutta  miten kauan jaksan?

Ap

 

Luuletko, että jos hän saa sen kivan miehen, talon ja pihan, että tuosta rauhoittuu. Tiedät itsekin, että ei. 30 vuotta tunnettu ja yhä paapot ihmistä. Anna sen touhuta ja vouhottaa, se on hänen elämää.

On näitä nähty. Sairas ihminen jolla on jonkinasteinen persoonallisuushöiriö ja joka on kaiken lisäksi laiska ja välttelee kaikkea vastuunottoa. Amerikassa nuo ovat juuri niitä jotka elävät teltoissa kadulla.

Naispuolinen Peter Pan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

Jotenkin on ehkä turha alkaa arvailla edes mikä ap:n ystävällä on. Sen sijaan ap:n tulisi miettiä omia voimavarojaan. Jos tuntuu ettet jaksa, niin onko järkeä altistaa itseään niille tilanteille. Olisiko parempi vain todeta, että ette sovi toisillenne. kärsiikö ystäväsi itse noista elämänmuutoksistaan? Jos ei tunnu kärsivän, niin ehkä se on hänelle vain hyväksi, että kokeilee ja opettelee uusia juttuja. 

Kyllä luulen että hän kärsii, on  usein sanonut että haluaisi vaan kivan miehen,kivan talon ja oman pihan mutta kun "mikään ei onnistu". Koetan tukea ja rohkaista, mutta  miten kauan jaksan?

Ap

 

Sanot sitten vain, että olet koittanut tukea ja rohkaista, mutta nyt on tilanne sellainen ettet enää jaksa. Kysyt häneltä (luulemisen sijaan) suoraan kokeeko hän kärsivänsä noista nopeista käännöksistään ja kokeeko, että ne estävät elämänmuutosta. jos sanoo, että kyllä, niin ohjaat hänet mt-palveluiden pariin ja korostat ettet ajattele, etttä hän on hullu, vaan satut van tietämään, että sieltä voi saada apua tuollaisiinkin asioihin ja voivat alkaa ammatillisesti selvitellä onko jotain tukea saatavissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatetyyliä on ihan normaalia vaihtaa tilaisuuden mukaan. Ei ole mitään sääntöä, että kun olet 50v. silloin pitää sonnustautua vain yhden tyylisiin vaatteisiin. 

Miesystävätkin monella vaihtuvat, ei nykymaailmassa ole enää helppoa löytää pysyvää kumppania, etenkään vanhana naisena.

Sen sijaan tuon seksuaalisen suuntautumisen vaihtelu on erikoista, bi on luontaisesti kiinnostunut vuorollaan miehistä ja naisista mutta ei kukaan ole välillä lesbo ja välillä hetero.

Muuten tuo kuulostaa ihan perus hoitamattomalta ahdh:lta.

*siis adhd:lta

enemmänkin epävakaalta

Vierailija kirjoitti:

On näitä nähty. Sairas ihminen jolla on jonkinasteinen persoonallisuushöiriö ja joka on kaiken lisäksi laiska ja välttelee kaikkea vastuunottoa. Amerikassa nuo ovat juuri niitä jotka elävät teltoissa kadulla.

On törkeää luokitella kaikki erilaiset vastuunvälttelijäksi ja laiskaksi. Mikä itse mahdat olla. Sinä et tiedä muiden elämästä mitään. Häiriöitä tietysti joillakin on, mutta ei kaikilla ole ne syynä.

Kuullostaa epävakaalta ADHD-tapaukselta.

T. ADHD-nainen

ADHD tuli ekana mieleen. 

Raskaana viisikymppisenä?