Onko sinulla ollut narsistinen ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Mulle alkaa tulla tästä narsismi-termistä aika kova fatique. Kun sehän pitää diagnosoida paljon lukeneen lääkärin toimesta. Sama homma jos joku on psyko. Sadismi taas on yleisempää.

Saahan sitä kehittää itselleen uupumuksen ihan vapaasti mistä tahansa.

Ei, arkipäivän narsismi-"doagnoosia" ei tarvitse tehdä paykiatrin toimesta. Ja jos ylipäätään saisit narsistin lääkäriin, mistä sinä hänen  diagnoosinsa kuulisit?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä asiaa taas. Suvussa on ollut yksi pariskunta, joka on eronnut. Mies on sukulainen ja naisesta tuli ystäväni. Eron aikoihin nainen alkoi avautua, mitä heillä on tapahtunut. Hän on puhunut, että mies on narsisti ja mies haukkuu häntä narsistiksi. En ihan usko, että kumpikaan on, kun ei heistä diagnoosia ole tehty, mutta mielestäni miehellä on narsistisia piirteitä. Ihan mukavan oloinen ihminen, mutta hänelle on tärkeää, miltä asiat näyttää ulos päin, esim hieno talo, auto, työ, harrastukset jne. Mutta nämä jutut mitä nainen on kertonut, kuulostaa välillä niin uskomattomilta ja menee toisen puheiden kanssa ristiin, niin jommankumman on pakko valehdella. Niin aina mietin, että kumpi heistä valehtelee. 

Miten sinä voit tietää kummankaan diagnooseista? Ja migreenikin on migreeni, on diagnosoitu tai ei. 

No kappas vaan, että jompi kumpi valehtelee. Narsisti aloittaa usein maineensa suojeluprojektin, jotta totuutta ei uskottaisi. Lisäksi mustamaalaaminen keksityillä väitteillä on yksi narsistin kostotoimi.

Ja kyllä, narsistin temput ovat uskomattomia, koska terve psyyke ei keksi sellaisia, ei riitä mielikuvitus.

Vierailija kirjoitti:

TÄMÄ: Jaksoi aina korostaa miten hänellä on ne tietyt tärkeät ystävät ja minä en ole sellainen. Kerran esimerkiksi esitteli minulle kaikkia kalliita lahjoja, joita oli hankkinut jouluksi näille tärkeille ystäville. Minulle ojensi esittelyn lopuksi lahjaksi rasian Juhlapöydän konvehteja. Selväksi teki, että lahjani oli eri luokkaa kuin tärkeiden ihmisten. (En edes ymmärrä, miksi kukaan esittelee muiden lahjoja noin, en itse tekisi noin koskaan.)

 

Minutkin on kerran kutsuttu kaverin luokse hänen puolestaan paketoimaan hänen joululahjojaan paremmille kavereille :D :D Siis että piti vääntää jotain ruokakoreja sellofaaniin kun hän ei itse osannut edes tuota. Ja sainko kyseisenä jouluna häneltä itse mitään - ehei :D Voiko räikeämpää ollakaan?

Tässä he testaavat sitä, kuinka alhainen uhrin omanarvontunto onkaan. Kaikille tavoite: marssia ulos tai vähintään aloittaa suhteen katkaisu, kun kohtaa tuollaista. Jos kyseessä on psykopaattisempi tapaus, nauttivat vielä siitä, miten nöyryyttävät sinua tuossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TÄMÄ: Jaksoi aina korostaa miten hänellä on ne tietyt tärkeät ystävät ja minä en ole sellainen. Kerran esimerkiksi esitteli minulle kaikkia kalliita lahjoja, joita oli hankkinut jouluksi näille tärkeille ystäville. Minulle ojensi esittelyn lopuksi lahjaksi rasian Juhlapöydän konvehteja. Selväksi teki, että lahjani oli eri luokkaa kuin tärkeiden ihmisten. (En edes ymmärrä, miksi kukaan esittelee muiden lahjoja noin, en itse tekisi noin koskaan.)

 

Minutkin on kerran kutsuttu kaverin luokse hänen puolestaan paketoimaan hänen joululahjojaan paremmille kavereille :D :D Siis että piti vääntää jotain ruokakoreja sellofaaniin kun hän ei itse osannut edes tuota. Ja sainko kyseisenä jouluna häneltä itse mitään - ehei :D Voiko räikeämpää ollakaan?

Tässä he testaavat sitä, kuinka alhainen uhrin omanarvontunto onkaan. Kaikille tavoite: marssia ulos tai vä

Se juuri että tavallinen, ystävällinen, muita huomioon ottava ihminen (joka kenties kotona kasvatettukin miellyttämään) ei edes tajua että tässä testataan jotain valta-asemaa kun hänelle se oli vain kiva yhdessäolon hetki ennen kuin näitä vastaavia alkoi olla niin paljon ja mennä yhä härskimmiksi että vihdoin silmät aukesivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TÄMÄ: Jaksoi aina korostaa miten hänellä on ne tietyt tärkeät ystävät ja minä en ole sellainen. Kerran esimerkiksi esitteli minulle kaikkia kalliita lahjoja, joita oli hankkinut jouluksi näille tärkeille ystäville. Minulle ojensi esittelyn lopuksi lahjaksi rasian Juhlapöydän konvehteja. Selväksi teki, että lahjani oli eri luokkaa kuin tärkeiden ihmisten. (En edes ymmärrä, miksi kukaan esittelee muiden lahjoja noin, en itse tekisi noin koskaan.)

 

Minutkin on kerran kutsuttu kaverin luokse hänen puolestaan paketoimaan hänen joululahjojaan paremmille kavereille :D :D Siis että piti vääntää jotain ruokakoreja sellofaaniin kun hän ei itse osannut edes tuota. Ja sainko kyseisenä jouluna häneltä itse mitään - ehei :D Voiko räikeämpää ollakaan?

Tässä he testaavat sitä, kuinka alhainen uhrin omanarvon

Se juuri että tavallinen, ystävällinen, muita huomioon ottava ihminen (joka kenties kotona kasvatettukin miellyttämään) ei edes tajua että tässä testataan jotain valta-asemaa kun hänelle se oli vain kiva yhdessäolon hetki ennen kuin näitä vastaavia alkoi olla niin paljon ja mennä yhä härskimmiksi että vihdoin silmät aukesivat.

Ja se miellyttäjäksi kasvaminen on suuri ongelma, mistä pitää kasvaa ulos, KUNHAN sen tajuaa. Itselläni meni pitkään tajuta, mutta kun tajusin, opiskelin narsistin ja psykopaatin "pelikirjan", jotta tunnistan minua satuttavat taktiikat. Ja aloitin miellyttämisestä poisopettelun ja muodostin omat rajani, jotka pohjautuvat minun omanarvontuntooni. Kai tätä pitää treenata koko loppuikä, en tiedä...

Vierailija kirjoitti:

Ja se miellyttäjäksi kasvaminen on suuri ongelma, mistä pitää kasvaa ulos, KUNHAN sen tajuaa. Itselläni meni pitkään tajuta, mutta kun tajusin, opiskelin narsistin ja psykopaatin "pelikirjan", jotta tunnistan minua satuttavat taktiikat. Ja aloitin miellyttämisestä poisopettelun ja muodostin omat rajani, jotka pohjautuvat minun omanarvontuntooni. Kai tätä pitää treenata koko loppuikä, en tiedä...

Tämän juuri yritän omassa kasvatustyylissäni korjata omaa lasta kohtaan. Olen hänelle ihan suoraan sanonut että saat sanoa ei, mutta ehdotan tällaista ja sitten minun on tyytyminen siihen haluaako lapsi suostua asiaan vai ei. Omassa nuoruudessa tuota mahdollisuutta ei koskaan ollut vaan kiristettiin milloin milläkin taipumaan vanhemman tahtoon (no, se on toinen juttu se, tässä ketjussa puhuttiin narsistista kavereista, ei vanhemmista). Mutta pidän siis erittäin tärkeänä sen että saa sanoa ei. Se on todella tärkeää ettei pakosta vaan suostu kaikkeen sen enempiä ajattelematta. Se on sen ongelma jolle sanottiin ei, keksiä toinen suunnitelma tai sopeutua. Mutta se toinen ei ole vain pelinappula jolle näennäisesti ehdotetaan jotain eikä hyväksytä kieltävää vastausta.

Kyllä. Jokainen määrittää itse rajansa ja on oikeutettu myös puolustamaan niitä, jos toinen ei niitä kunnioita. Voitte olla varmoja, että nämä ihmiset, jotka eivät kunnioita toisten rajoja, eivät todellakaan luovu omistaan.

Itselläni kyseessä on sisarukseni. Aina haukkumassa aivan kaikki selän takana, oli kyse sitten työkavereista, sisaruksista tai naapureista. Päin naamaa esittää kaikille tietenkin ylimukavaa ihmistä, mutta ajoittain maski lipsuu pois paikoiltaan ja ajautuu riitoihin joka opiskelupaikassa, asuintalossa, työpaikassa, harrastuspaikassa... Vika on aina muissa, tietenkin, sillä lääkärit, naapurin mummo, lastensa opettajat ja neuvolan terveydenhoitajat ovat vain "k*sipäitä" eivätkä osaa mitään. Muut ovat aina jollain tapaa mielenvikaisia tai hulluja, itsestänikin olen nämä haukut kuullut kun löin välit poikki ja hän aloitti jäätävän mustamaalausprojektin minusta :D hän on kova myös kehumaan itseään, vähintään sillain "nöyräkehuen" muttei tajua kuinka läpinäkyvää se on. Hänen puheidensa perusteella kukaan muu ei osaa yhtään mitään esimerkiksi hänen työpaikallaan, vaan hän on aina osaavin ja kekseliäin vaikka olisi vain harjoittelija alalla jota vasta alkoi opiskella. 

Läheisilleen (lapsensa, vanhempansa, sisaruksensa) osaa olla sitten aivan hirviö. Vain läheiset pääsevät näkemään sen sosiopaattisen julman käytöksen, eikä kukaan niistä narskun hyvänpäiväntutuista ikinä uskoisi hänen käyttäytyvän niin. Juokse ap heti kun voit, ei kannata kietoutua yhtään enempää äläkä kerro yksityisiä asioitasi yhtään tälle ihmiselle, hän kyllä levittelee ne eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle alkaa tulla tästä narsismi-termistä aika kova fatique. Kun sehän pitää diagnosoida paljon lukeneen lääkärin toimesta. Sama homma jos joku on psyko. Sadismi taas on yleisempää.

Saahan sitä kehittää itselleen uupumuksen ihan vapaasti mistä tahansa.

Ei, arkipäivän narsismi-"doagnoosia" ei tarvitse tehdä paykiatrin toimesta. Ja jos ylipäätään saisit narsistin lääkäriin, mistä sinä hänen  diagnoosinsa kuulisit?

Juuri näin. Narsistit harvoin hakeutuvat diagnosoitavaksi ja silloinkin yleensä läheisen ehdotuksesta. Toisekseen vaikkei narsistista persoonallisuushäiriötä olisikaan, niin paljon voi olla narsistisia piirteitä, joka tekee ihmisestä todella myrkyllisen. Meillä kaikilla on näitä piirteitä, mutta ilman häiriötä myös tiedostamme niitä ja voimme korjata. Umpinarsisti ei ikinä näe itsessään mitään vikaa ja hoitokin on todella vaativaa ja pitkäkestoista tämän vuoksi.

Syy miksi narsisti sana on tänä päivänä pinnalla on se, että se tiedostetaan paremmin yleisesti ja siitä puhutaan. Joidenkin tutkimusten mukaan 1% populaatiosta on narsisteja, ja 1 henkilö 22:sta psykopaatteja, joista kaikki ovat narisisteja, eli yllättävän paljon on heitä.

Minun narsistiystäväni oli mitä huomaavaisin ihminen. Ihmettelin, miten näin ihanaa ihmistä voi ollakaan. Olin otettu, että tällainen ihminen halusi olla ystäväni. Hän oli sosiaalisesti todella taitava, piti tilanteita hyppysissään ja osasi imarrella oikeissa kohdissa.

Kun aikaa kului, alkoi hänen käytöksensä ärsyttää. Myöhästeli tapaamisista, kaikki meni aina hänen aikataulujensa mukaan. Teki hyvin selväksi sen, että olin hänelle b-luokan ystävä. Kelpasin kyllä kuuntelijaksi ja avuksi, mutta hauskat jutut ja maksulliset menot hän teki tärkeämpien ystäviensä kanssa. Minut kutsuttiin aina viime tipassa kummilapseni synttäreille, vaikka varmasti juhlien ajankohta oli tiedossa aiemmin kuin paria päivää ennen juhlia. Olin siis hänen lapsensa kummi. Jälkikäteen oivalsin, että minut oli pyydetty kummiksi kalliiden lahjojen toivossa. Ystävän käytös muuttui vuosien kuluessa ilkeäksi. Hän vähätteli, ivasi ja jaksoi korostaa, miten itse on niin menestynyt. Olisi pitänyt ihailla hänen autoaan, kotiaan ja ammattiaan. Loppua kohden minä vain ohitin nämä tilanteet, joissa häntä olisi pitänyt hehkuttaa.

Erään kerran hän vain ilmoitti, että ystävyytemme oli tässä. Mitään selitystä en kysyessäni saanut. Antoi kuitenkin ymmärtää, että vika on minussa ja hän ei ole tehnyt mitään väärää. Tajusin tässä kohtaa, että hän oli tehnyt samoin myös aiemmille ystävilleen. Hänellä oli ollut tapana aina etsiä uusia yhteisöjä ja ystäviä, lopuksi katkaista heihin välit ja siirtyi seuraavaan paikkaan. Meni kauan tajutessa, miten myrkyllinen tällainen narsisti osaa olla. Jäi paha olo pitkäksi aikaa hänen seurastaan.

Työympyröissä on yksi viiskymppinen mies joka on jonkin sorttinen konsultti. Hän on patologinen narsisti ja mustamaalaa kilpailijoina kokemiaan henkilöitä. Tällä miehellä on mitättömät näytöt osaamisesta mut vaatii muilta ihailua ja palvontaa. On aivan vääristynyt minäkuva. Asia on kääntynyt nyt niin että ihmiset alkavat karttaa tätä juoruilijaa vaikka edessä päin koetetaan peesata jottei jouduta kohteeksi. Selän takana ollaan puhuttu että vähätkin konsulttihommat on katkolla. Joku puhuu aina firmaankin päin.

-Janosi näkyvää "menestystä": hänelle oli tärkeää tietynmerkkinen auto, tietynlainen koti ja arvostettu ammatti. Työssään oli kuitenkin levoton, ei pysynyt samassa työpaikassa kauaa. Tärkeää kuitenkin oli, että hän oli se menestynein, muiden menestys lähinnä ärsytti, ellei siitä ollut hänelle itselleen hyötyä.

-Vaikutti pintapuolisesti empaattiselta, mutta oikeasti se oli esitystä. Ei esimerkiksi ollut aidosti kiinnostunut toisten murheista. Ei esimerkiksi kysellyt vastoinkäymisiä kohdanneiden läheistensä vointia. Korkeintaan näön vuoksi laittoi harvoin tekstarin, mitä kuuluu.

-Antoi ymmärtää, miten hänen elämäntyylinsä ja valintansa ovat paljon muiden yläpuolella. Muiden elämä ja saavutukset olivat vaatimattomia. Jos joku menestyi tai sai huomiota, niin sivuutti asian täysin. Jos esimerkiksi läheinen oli esillä mediassa, ei todellakaan kehunut hyvästä tv-esiintymisestä.

-Ulkonäkö oli hänelle tärkeä. Jaksoi korostaa laihuuttaan ja sitä, miten miehistä hänen kroppansa on niin kaunis ja upea. Miestä ei kuitenkaan saanut näistä puheistaan huolimatta. Jaksoi aina hehkuttaa, miten häneen ihastuivat niin yliopiston professorit, opiskelukaverit kuin työkaveritkin.

-Yritti saada toisten olon epävarmaksi. Venkoili tapaamisten kanssa, viivytteli juhlakutsuihin vastaamista ja jätti asiat avoimeksi. Oli ilkeä, ei lohduttanut surevia ja alleviivasi, miten toiset ovat mitättömiä. Ei tehnyt mitään sellaista, mikä ei häntä itseään hyödyttänyt. Ei auttanut toisia. Näennäisesti saattoi sanoa "sano vain, jos tarvitset apua", mutta ei oikeasti tullut avuksi.

Luultavasti joo. Saneli ystävyyden ehdot. Käänsi omat mokansa minun virheikseni.

Ystävyys päättyi, kun elämäntilanteeni muuttui sellaiseksi, etten enää pystynyt tanssimaan hänen pillinsä mukaan. Minä olin tietenkin "syyllinen" ystävyyden päättymiseen. Tämä "syyllisyyden" kannan mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Työympyröissä on yksi viiskymppinen mies joka on jonkin sorttinen konsultti. Hän on patologinen narsisti ja mustamaalaa kilpailijoina kokemiaan henkilöitä. Tällä miehellä on mitättömät näytöt osaamisesta mut vaatii muilta ihailua ja palvontaa. On aivan vääristynyt minäkuva. Asia on kääntynyt nyt niin että ihmiset alkavat karttaa tätä juoruilijaa vaikka edessä päin koetetaan peesata jottei jouduta kohteeksi. Selän takana ollaan puhuttu että vähätkin konsulttihommat on katkolla. Joku puhuu aina firmaankin päin.

Kuuluuko kuvioon, että yrittää olla muka hyvä tyyppi, mutta ei kuitenkaan olekaan? Näitä on aina välillä työelämässä, mutta pidemmän päällehän se ei onnistu ainakaan Suomessa, jossa piirit ovat käsittämättömän suppeat. Moinen käytös konsultoinnissa tai myynnissä on jokseenkin ennen kuulumatonta ja ammatillinen itsemurha. Yksityiselämässä narsismi on hankalammin hallittavissa kuten tiedetään.

Jäi olo, että oma ystäväni näytteli tai veti jonkinlaista roolia. Alkuun oli todella lämmin ja hurmaava. Mitä kauemmin hänet tunsi, sitä ilkeämmäksi muuttui. Hänen seurassaan tuli hyvin ahdistunut olo. Ilmapiiri oli painostava. Hän muuttui hyvin kylmäksi.

Kun sairastuin vakavasti, hän lähetti sairaalaan suuren kukkakimpun ja osanottokortin. Tuon jälkeen olin hänelle täysin yhdentekevä. Sairaana ei ollut enää pönkittämässä hänen egoaan ja olin vain noloa seuraa.

Mun narsistinen ex-ystävä (hänellä siis paljon muutakin mutta tässä yksi) alkoi arvostella jopa kuulumiani Facebookin ryhmiä tai sivuja joista siellä olin tykännyt, niin tämä narsisti oli jotenkin tutkinut niitä - näkikö ne jotenkin julkisesti joskus? Niin hän kommentoi että pyh, kaikesta sinäkin täällä tykkäilet! 

Siis kenelle tulee mieleenkään a) alkaa stalkata kaverinsa tykkäämisiä somessa b) arvostella näitä päin naamaa?

Tästä on jo varmaan 15 vuotta aikaa mutta silti mieleen muistuu aina se puhina jos tulee ajatus että voisin jakaa somessa jotain. Tämän ystävän ihanan käytöksen takia enpä viitsi. Ehkä se oli se mitä hän tavoittelikin.

Ystäviä emme ole olleet enää vuosiin.

Mulla oli narskuystävä, jolla oli tapana lopettaa ystävyyssuhteensa mahdollisimman kivuliaasti. Ei esimerkiksi niin, että kauniisti olisi todennut, että kokee kasvaneensa ystäviensä kanssa eri suuntaan ja siksi ei enää koe ystävyyttä mielekkäänä. Sen sijaan vältteli viesteihin vastaamista mahdollisimman pitkään, tavatessa ei ollut kiinnostunut toisen asioista ja puhui vaan omasta menestyksestään. Jos toinen kertoi vaikka saaneensa uuden työpaikan, niin ei edes onnitellut tai kysynyt asiasta enempää. Tai jos oli kutsunut esimerkiksi ystävänsä kylään, saattoi kesken kyläilyn häipyä toiseen huoneeseen ja oli puhumatta mitään. Ei kiittänyt, jos sai lahjoja. Viimeisimmällä kerralla vein hänelle kukkia, totesi vain ne saadessaan, ettei ole hänen lempilajikettaan ja käski perheenjäsentään viedä kukat muualle.

Kerran sitten ihmettelin ääneen, että onko jotain sattunut, kun hän ei vastannut viestiini. Tuohon mennessä ikävää käytöstä oli jatkunut kohdallani toista vuotta. Totesi vain, että tämä ystävyys on nyt tässä ja häntä ei kiinnosta olla tekemisissä. Kerroin, että tuntuupa ystävyyden loppuminen kurjalta, niin hän vain totesi, ettei tässä rupea lohduttamaan ja lähti pois.

Ei ole, mutta narsistinen 'vihollinen' on.

Nate jumaloi mua. Enkä tietääkseni ole tavannut ketään uutta ystävää. Josea kritisoin, koska jakoi ja nauroi väkisinotto videolle. Mehän ei ikinä olla käyty edes kahvilla, sikäli ihmettelen kyseisen henkilön palavaa halua elää mielikuvitusmaailmassa just mun kanssa. Suskille ja muille. Natehan vastaili teidän omassa ryhmächatissanne esittämiinne kysymyksiin. Ollaan edelleen yhdessä.

Kertoo tarinaa kuin valmistautuen siihen että voisit kuulla toisen version? Vastahyökkäyksenä kertoo ensin omansa.

Käytännössä tuskin ajattelee edes että toinen kertoo omaa versiotaan. Elää vaan maailmassa jossa keksii syyttää toista jostain asiasta.

Tapasin kerran juhlissa naisen josta uudehko miesystäväni oli kertonut että olivat olleet ystäviä mutta sitten nainen oli haukkunut häntä keskustelussa. Täysin solvannut kuinka miehellä ei ole ystäviä ym. En ole varma olivatko yrittäneet lyhyesti tapailla tai olisiko mies ollut kiinnostunut ennen tuota.

Sitten juhlissa nainen mielestäni oikein hyppäsi kertomaan emännälle kuinka viime tapaamisella mies oli psykoosissa tms. Tuolta naisen supattama ainakin kuulosti. Sitten ilmeili väkinäisesti kun istuimme lähelle sohvalla. Muuten juhlat onnistuivat ihan hyvin.

Näin miehen somesta että nainen oli yrittänyt lähettää miehelle ystävällisiä viestejä aina välillä, myös yksityisviestejä, samalla tavoin kuin monia vuosia aiemminkin. Mies ehkä liioitellen oli jättänyt vaan vastaamatta, mieheltä saamani vaikutelman mukaan koska seurusteli nykyään.

Tulkintani mukaan nainen oli jossain egoilukohtauksessa alkanut solvata nössönä pitämäänsä miestä. Mies oli sitten loukkaantunut.

Tapahtuiko jotain muuta ei ole tiedossa.

Tuskin mies oli vaikuttanut agressiiviselta jos nainen jatkoi tuttuun tyyliin somekommentointia. Ehkä vaan piti miestä ujona eikä välittänyt vastasiko mies.

Sitten maailman kirjat muuttuivat kun mies löysikin seurustelukumppanin. Naisesta samaa ei ole tiedossa.