Mulla meni herne tosi syvälle nenään:-(
Lähisukuumme syntyi vauva pari kuukautta sitten. Odotimme itsekin lapsillemme serkkuvauvaa aivan innoissamme ja tuntui ihanalta sekä omasta puolesta, mutta erityisesti tuoreen vauvaperheen puolesta, kun he viimeinkin saivat odotetun esikoisen. Jokin aika sitten tuore äiti pyysi, että ristiäiset vietettäisiin meidän kotonamme ja tietenkin ilomielin suostuimme ja ajatus tuntui ihan oikeasti mukavalta. Aloimme tämän pyynnön perusteella odottaa kutsua kummeiksi, kun mieheni on kuitenkin vanhin sisarus vauvaperheen toiselle vanhemmalle ja olemme olleet paljon tekemisissä. Oma esikoisemme ei saanut vauvaperheen pariskuntaa kummeikseen, koska päätimme pyytää kummit ikäjärjestyksessä. Toiselle lapselle ilman muuta pyysimme tämän tuoreen vauvaperheen miehen ja naisen. Kun kyselin, ketä on ristiäisiin tulossa, sain sitten kuulla, että olivat kummivalinnat tehneet ja toinen veli vaimoineen oli kuitenkin pyydetty. Eli kotimme kyllä kelpaa, mutta me emme. Jokainen saa tietysti kummit valita itsekseen, mutta minusta on kyllä aika ikävää, että ollaan pyytämässä näin isoa palvelusta pitää ristiäiset meillä eikä meille sitten suoda kunniaa olla edes kummeja. Jotenkin kiinnostus lopahti koko vauvaan ja tuntuu, etten halua vähään aikaan nähdä koko perhettä. Tekisi mieli peruuttaa lupaus käyttää kotiamme, mutta sellaiseen en tietenkään alennu. En kuitenkaan aio erityisesti ruveta järkkäämään. Perusiivouksen teen, mutta en tee tarjottavia. Myönnän, että olen todella syvästi loukkaantunut - jonkun mielestä mitättömästä syystä, mutta tunteilleni en mitään voi ja loukkaantunut mikä loukkaantunut. Olen jo suunnitellut, että jos pyytävät seuraavan kummiksi, en ala (vaikka vamaan alan, mutta siis pahalta tuntuu.
Kommentit (24)
Hei,
olen pitkään seurannut tätä palstaa, ja nyt vihdoin päädyin luomaan tunnuksen, kun riipaisi niin paljon tuo niin turhalta kuulostava harmi.
Meillä kummien valinnan pohjana on ollut ajatus, että sukulaiset ovat joka tapauksessa läheisiä ja kummiksi valitseminen on ollut keino saada lapselle muita tiiviimpiä aikuissuhteita.
Teillä on selvästi läheiset välit, mistä tuo asunnon käytön pyytäminenkin kertoo. Älä anna kummiasian tulla väliin. Uskon, että teitä olisi varmasti pyydetty, jos olisi tajuttu, miten paljon asia teille merkitsee. Vauvan vanhemmat todennäköisesti uskoivat, että sukulaisuussuhde on itsessään niin vahva ja tärkeä asia, ettei sitä tarvitse kummiudella vahvistaa.
Jos et pääse asiasta yli, sinun kannattaisi ottaa se puheeksi ystävällisessä hengessä, eikä antaa sen myrkyttää välejänne.
Minäkin oletin aikanaan että minusta tulee 100% varmasti veljeni lapsen kummi. Petyin omalle oletukselleni ja olin hetken harmissani, lähinnä itselleni koska olin niin pettynyt kun semmoista olin toivonut. Ja harmitti vielä enemmän kun huomasin että kummiksi oli valittu sukulainen jonka minä olin ajatellut omalle lapselleni. Koko tätä asiaa en enää muistanut kunnes luin tätä keskustelua! Ilokseni voin kertoa, että tänä päivänä tuo veljeni, veljeni lapsi (ja myös lapsen äiti) on minulle tosi tärkeitä ihmisiä elämässäni. Ajattelin itsekseni että olen silti " kummi" tälle ihanalle ihmisen alulle vaikka sitä ei nyt kirkossa " kuulutettukaan" . Ja vietän ihan tosi paljon aikaa veljeni lapsen kanssa ja hän on minulle NIIN rakas! Hän ilahtuu aina minut nähdessäni ja meillä on tosi hauskaa! Luulempa että hän näkee kummejansa ehkä 2 kertaa vuodessa koska he asuvat niin kaukana. Meistä on tullut tosi läheiset eikä minua vaivaa ollenkaan että en ole hänen kummi.
Mitä tulee hänen kummiinsa, josta minä ajattelin lapselleni kummia, niin siinä vaiheessa kun minulle itselleni suotiin lapsi olin niin " erkaantunut" tuosta " kummista" koska he muuttivat silloin veljeni lapsen synnyttyä kauas pois. Meidän lapsella on kummit jotka ovat olleet meille läheisiä ja joidenka uskomme olevan lapsellemme aina läheisiä ihmisiä.
Tänä päivänä minulla on muitakin " ei kummilapsia" jotka ovat minulle kuin he olisivat kummilapsia. Auttaisko semmonen ajatus ollenkaan sinua?
Mitä tulee kodin lainaamisesta niin uskon että siitä voisi vielä keskustella. Lähtökohtana esim " siivous ja järjestelyt" ...että jaksankohan kuitenkaan lainata kotiani?
Kirjoitipa kauniisiti ja juuri ninkuin asian ydin onkin, myös minun mielestäni.
Eli lapsi ei kato sitä kka on kummi ja kuka ei ainakaan kovin pienenä.
Kaikkia kirjoituksia on ollut ja monia mileipiteitä.Joku ei ota kummisksi jos on lapsia jne... Tänä päivänä on kovin kiireistä kaikilla ja si toisaalta on mukava kun kummeillakin on lapsia kyläiillä jne...
Kaippa tuo on sellainen asia taas et jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee.
Hyvä vastaus oli sekin et jos susta tuntuu ette jaksa tuota siivousrumbaa sano se. Heille saattaa myös tulla lisää lapsia joten varmasti pääsette vielä kummiksi.
Terkuin 3 lapsen kummitäti
Ei kai aikuinen ihminen tuollaisesta voi loukkaantua? Jokainen valitsee ne kummit ihan niin kuin haluaa, ei kenenkään sisaruksia ole pakko ottaa kummeiksi ollenkaan. Itselläni ei ole sisaruksia eikä meillä käynyt edes mielessä pyytää miehen sisaruksia kummeiksi, toisen kanssa olemme muutenkin tekemisissä paljon ja toinen ei lapsista niin välitä. Ja mielestäni se että ristiäiset järjestetään teidän kotonanne ei todellakaan tarkoita että olette samalla automaattisesti kummeja, ilmeisesti teidän kotinne on sopivan kokoinen ja sopivan etäisyyden päässä? Olisithan voinut kieltäytyä ristiäisten järjestämisestä teillä jos ne nyt yhtäkkiä ovatkin taakka kun ette " päässeet" kummeiksi. Kai niissä yhtä paljon hommaa olisi vaikka olisittekin kummeja...?
Lapsen kanssa saa olla ihan yhtälailla tekemisissä vaikkei kummi olisikaan, ei kummilla ole mitään etuoikeuksia. Ehkä he myös ajattelivat että kun teillä on omiakin lapsia koette koko kummiuden taakkana, itse en ainakaan " kehdannut" pyytää kavereita joilla oli omia lapsia kun ajattelin että näillä on omissaan tarpeeksi hommaa.