Olen kyllästynyt kännyköihin. Kaipaan vanhaa puhelinkulttuuria.

Hälytysäänetkin on perseestä aina sydänhakkaan kun se alkaa tykittämään. Vituttaa kuunnella myös ihmisten puheluita ja ärsyttää kun ne aina pirisee.

On ihan hienoa että kehitystä on tapahtunut niin että saadaan puhelimet taskuun ja sitä voi käyttää kun on tarvis. Se miten puhelinta nykyään käytetään on ihan kauheata. Kokoajan pitäisi olla tavoitettavissa. Asioita ei enää sovita sillä tavalla etukäteen kuin ennen, sen kun voi sopia sitten lähempämä ajankohtaa, ja sitten singahdellaan pitkin kaupunkia. Tapaamisajankohtia ei kunnioiteta, myöhästymisestä on niin helppo ilmoittaa. Iltalenkillä ei keskitytä luontoon tms vaan juorutaan luuri korvalla. Kylässä ollessa voidaan juoruta puhelimessa. Kauppalista hoidetaan kaupasta puhelimella jne...



Itse pidän puhelimen aina mukana, mutta se on aina piippauksella, vastaan puhelimeen jos se sopii minulle ja jos ei sopinut soitan myöhemmin takaisin. Olen saanut kuulla tästä, nyt ovat keksineet alkaa soittaa miehen puhelimeen kun omasta ei saa kiinni. Tekstiviestejä en juurikaan harrasta. Höpöviesteihin en vastaa puhelimella enkä sähköpostilla.

Puhelimen käytön opettelin vasta noin 16 vuotiaana kun lankapuhelin tuli kotiimme. Tärkeät asiat soiteltiin puhelinkopista. Opiskeluaikojen alussa elin myös ilman puhelinta ja raahauduin sitten puhelinkoppiin kerran viikossa soittamaan, että kaikki on hyvin. Asioiden hoitaminen oli todella hankalaa ja puhelimella soittaminen oli kamalaa.



Nyt on kiva vaikka peiton alla rupatella puhelimella, ei ole kylmä, eikä pultsarit huutele sivukommentteja puhelimeen. Kun en halua/ennätä vastata, soitan myöhemmin takaisin jos koen sen aiheelliseksi. Ja soittelukin sujuu jännittämättä, kun on saanut harjoitella.

Kuten esim. jos joku soittaa sinulle ja et vastaa, joudut itse ottamaan yhteyttä soittaneeseen henkilöön. Tekstiviesteihin on vastattava, mieluiten mahd. nopeasti. Puhelimeen on ylipäätään vastattava, ja jos et vastaa, tietysti otat yhteyttä soittaneeseen henkilöön asap. ja selität, mitä niin akuuttia sinulla oli tekeillä, ettet ehtinyt tai voinut vastata. Ja niin edelleen. Tavallaan olet aina tilitysvelvollinen muille siitä missä olet ja mitä teet.



Minun sukulaiseni ja kaverini ovat onneksi jo tottuneet siihen, että en yksinkertaisesti jaksa aina päivystää kännykässä. Saatan jopa jättää puhelimen kotiin lähtiessäni asioille tai lenkille. Joskus aikaisemmin sain napakoita huomautuksia, jos en ollut joka tekstiviestiin lähettänyt vähintään hymiötä vastaukseksi, tai en ollut vastannut puheluun tms.