Muuttaisitteko yhteen

Vierailija kirjoitti:

Lapset joutuvat vaihtamaan koulua, jos muutatte koulualueen ulkopuolelle. Karua ysiluokkaiselle. Luultavasti siirtää kirjat isälleen. Samoin käy ehkä nuoremman kanssa   Onko sen arvoista?

Miksi lapset ei voisi asua isän luona jos haluavat?

30 km ei ole mielestäni pitkä matka, tuo on enemmän järjestelykysymys ja jos pystytte kuskaamaan niin en näe suurta ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat nuo lapset sen ikäisiä, että todennäköisesti haluavat kokonaan isälleen, jos sun kanssa elämä muuttaa jonnekkin hevonkuuseen. Että vähän tuo nyt on tuollainen kumpi sulle on tärkeämpää: se mies vai ne lapset?

Joissain kohtaa niistä lapsista on kuitenkin ns luovuttava. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria tulee kuulla. 

Kuuleminen ei tarkoita sitä, että järjestetään asumisolosuhteet, jossa ei voi asua.

Kuka nyt sellaisia olosuhteita on järjestämässä? 

Vierailija kirjoitti:

Pitää aikuisen (vaikka onkin lapsia) ajatella myös itseään ja omaa hyvinvointiaan. Lapset kyllä sopeutuvat.

Oma vanhempani taisi ajatella näin, kun usein muutettiin ja koulut vaihtui samalla.

Lopputuloksena ei ainuttakaan lapsuudenystävää, ja ylipäätään on vaikeuksia luoda pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, kun aina muutettiin siinä vaiheessa kun ystävyyssuhteet olivat vasta syventymässä.

Vierailija kirjoitti:

30 km ei ole mielestäni pitkä matka, tuo on enemmän järjestelykysymys ja jos pystytte kuskaamaan niin en näe suurta ongelmaa.

Se tarkoittaa vähintäänkin 60km päivässä ja siihen päälle vielä mahdolliset vapaa-ajan menot. 

Vierailija kirjoitti:

30 km ei ole mielestäni pitkä matka, tuo on enemmän järjestelykysymys ja jos pystytte kuskaamaan niin en näe suurta ongelmaa.

On se siinä kohtaa kun kaikki kavereiden kanssa hengailut pitää suunnitella hyvin etukäteen. Ei voi vain mennä spontaaniksi kaverille kyläilemään suoraan koulusta, vaan kaikki pitää sopia tyyliin useita päiviä etukäteen. Lopulta ne kaverit ei välttämättä mihinkään enää pyytele, kun tietää ettet kuitenkaan pääse.

T. Itselläni oli teininä samaa luokkaa oleva koulumatka

Olin kasilla kun mun äiti muutti jonnekin orimattilaan ja mä jäin isälle turkuun. 

Tapailette vielä toiset 3 vuotta, niin on lapset jo peruskoulunsa suorittaneet. Sen jälkeen asuinpaikka määräytyy koulun sijainnin mukaan. Se toisen asteen koulu voi olla sellaisella paikkakunnalla, jossa ei asu kumpikaan vanhempi.

Oma lapsi asuu kauimpana koulusta luokallaan. Kukaan kavereista ei koskaan pääse/jaksa tulla kylään, koska on niin pitkä matka. 

En muuttaisi, jos mies on oikea ei suhde kaadu siihen että odotatte muutaman vuoden. Vielä isompi ongelma olisi mielestäni se että lapset joutuisivat muuttamaan toisen valmiiseen kotiin. Eivät varmaan tuntisi sitä omaksi kodikseen, minullakin kävi niin ihan aikuisena kun muutin entisen mieheni taloon. Hiippailin nurkkia pitkin kun kaikki oli valmiina. Olin kuin kylässä omassa kotonani siellä. 10 vuotta eikä se koskaaan tuntunut omalta. Ja sitten tietysti tuo kun koulumatka ja kaverit jäävät kauemmas olisi omalla kohdallani iso tekijä.

Lapsivapaat viettäisin miesystäväni luona ja arkisin oleskeltaisiin sitten muuten yhdessä miten ehtii. Näin itseasiassa teinkin, oli parin vuoden tapailusuhde joka loppui keväällä. Lapset ensin. Itsekin olen kolmen teinin yh ja oma elämä odottaa vielä hetken. Lupasin lapsilleni ettei saman katon alle tule muita niin kauan kun he kotona ovat.

Lasten paikka on yhdessä talossa. Ei mitään reissuelämää. Jätä isälle.

Jotenkin en nyt ihan usko ap:n ruusutarhan todellisuuteen... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat nuo lapset sen ikäisiä, että todennäköisesti haluavat kokonaan isälleen, jos sun kanssa elämä muuttaa jonnekkin hevonkuuseen. Että vähän tuo nyt on tuollainen kumpi sulle on tärkeämpää: se mies vai ne lapset?

Joissain kohtaa niistä lapsista on kuitenkin ns luovuttava. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria tulee kuulla. 

No itse en olisi kyllä 13 vuotiaasta vielä "luopumassa", enkä kyllä 15v ikäisestäkään. Niitä yhteisiä vuosia lasten kanssa on jäljellä oikeasti enää muutama, eikö se mies nyt sitä hetkeä odota? T: Kolmen aikuisen lapsen äiti

Keskity lapsiisi muutama vuosi. Käy viikonloppuna hoidattamassa itseäsi sen luona. Kerkeätte omaa perheidylliä elää vielä vanhankin ja varmasti tajuat myöhemmin miksi omat kämpät on aina hyvä. Älä sotke kehittyvien lastesi elämää yhden munan takia. Nyt on kyse sun lapsista ei sun mieliteoista.

Taas tehdään äidistä se paha ja lapsia ajattelematon.

Lasten isä muutti tälle paikkakunnalle jo lasten ollessa ihan pieniä. Ei välittänyt pätkääkään siitä, että minä ja lapset asuimme silloin 20km päässä. Minä muutin lasten kanssa isän paikkakunnalle perässä, jotta lapsilla olisi kaikki lähellä. Nyt kun minullakin vihdoin olisi elämässä onnea olenkin se paha, kun edes mietin yhteenmuuttoa elämäni miehen kanssa.

Ap

Muuttaisin sitten kun lapset asuvat omillaan. En halua riistää kavereita heiltä. Ja koulu olisi liian kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Taas tehdään äidistä se paha ja lapsia ajattelematon.

Lasten isä muutti tälle paikkakunnalle jo lasten ollessa ihan pieniä. Ei välittänyt pätkääkään siitä, että minä ja lapset asuimme silloin 20km päässä. Minä muutin lasten kanssa isän paikkakunnalle perässä, jotta lapsilla olisi kaikki lähellä. Nyt kun minullakin vihdoin olisi elämässä onnea olenkin se paha, kun edes mietin yhteenmuuttoa elämäni miehen kanssa.

Ap

Itse ajattelen niin, etten voi sille mitään mitä ex-puolisoni päättää tehdä. Mutta itse haluan taata lapselleni pysyvyyttä siinä muodossa, etten itse lähden muuttamaan hänen kanssaan kauaksi tutuista ympyröistä.

Muutenkin harkitsisin koko yhteenmuuttoa uudelleen, jos toinen sanelisi ehdoiksi vain joko muuton hänen nurkkiinsa, tai koko muuttoa ei tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Taas tehdään äidistä se paha ja lapsia ajattelematon.

Lasten isä muutti tälle paikkakunnalle jo lasten ollessa ihan pieniä. Ei välittänyt pätkääkään siitä, että minä ja lapset asuimme silloin 20km päässä. Minä muutin lasten kanssa isän paikkakunnalle perässä, jotta lapsilla olisi kaikki lähellä. Nyt kun minullakin vihdoin olisi elämässä onnea olenkin se paha, kun edes mietin yhteenmuuttoa elämäni miehen kanssa.

Ap

No eihän sitä onnea ole kukaan sinulta riistämässä. Oikea mies pysyy elämässäsi vaikka asuisitte eri talouksissa. Saanko kysyä, miksi yhteenmuutto olisi sinulle niin tärkeää? En piruile, vaan ihan oikeasti ajattelen että onko siellä takana joku menettämisen pelko tai muu syy? Uskotko että tämä on ainut mahdollisuutesi onneen ja mies katoaa, jos et muuta nyt sinne?

En muuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tehdään äidistä se paha ja lapsia ajattelematon.

Lasten isä muutti tälle paikkakunnalle jo lasten ollessa ihan pieniä. Ei välittänyt pätkääkään siitä, että minä ja lapset asuimme silloin 20km päässä. Minä muutin lasten kanssa isän paikkakunnalle perässä, jotta lapsilla olisi kaikki lähellä. Nyt kun minullakin vihdoin olisi elämässä onnea olenkin se paha, kun edes mietin yhteenmuuttoa elämäni miehen kanssa.

Ap

No eihän sitä onnea ole kukaan sinulta riistämässä. Oikea mies pysyy elämässäsi vaikka asuisitte eri talouksissa. Saanko kysyä, miksi yhteenmuutto olisi sinulle niin tärkeää? En piruile, vaan ihan oikeasti ajattelen että onko siellä takana joku menettämisen pelko tai muu syy? Uskotko että tämä on ainut mahdollisuutesi onneen ja mies katoaa, jos et muuta nyt sinne?

 

Itseäni taas mietityttää tuo ehdottomuus, eli miksi se yhteenmuutto on vain ja ainoastaan yhtäkuin teidän muutto miehen asuntoon? Miksei vaihtoehtona ole katsoa yhteistä asuntoa edes vähän lähempää niin, että lapsilla olisi mahdollisuus kulkea julkisilla itsenäisesti kouluun ja kavereille?