Uimakulttuuri Suomessa: kerro lapsuutesi rantareissuista: oliko vanhempia mukana?

Oli siihen asti kunnes opin kunnolla uimaan. Mutta meillä oli muutenkin järki päässä, joten ei tarvinnut huolehtia, vaikkei koko ajan ollut joku valvomassa.

Pikkulapset kävi keskenään uimassa 80- ja 90-luvulla eikä ollut mitään uimavalvojiakaan paikalla.

Ei ollut paitsi alle kouluikäisenä, siihen aikaan ei tainnut niin olla tapana vaan lapset sai enemmän mennä ja tulla. Olin kyllä hyvä uimaan ja kävin ihan ohjatussakin uimaharrastuksessa useamman kerran viikossa. Omat lapset opetin uimaan myös pienestä pitäen, mutta yksin en heitä jätä.

Isäni 75v siunaili ja mollasi 'tämän päivän vanhempia' noiden uimauutisten takia.

Unohti, että pikkusiskoni, hänen lapsensa, hengaili tuntikausia minun ja kavereideni kanssa ilman valvontaa. Ikää oli alimmillaan 3v ja minä 9v, uimassakin oltiin. 80-lukua oli se..

Veljen kanssa pyöräiltiin kahdestaan valtatien reunaa viiden kilometrin matka uimarannalle, oltiin silloin 7- ja 6-vuotiaat. Minä en osannut vielä uida. Tällaista oli 70-luvun alussa. Meille ei käynyt mitään, mutta pari tuttua poikaa hukkui.

Kyllä meillä vanhemmat vahtivat, kun olimme uimataidottomia 80-luvulla. Kun uimataito koheni, niin menimme sisarusten ja naapurin lasten kanssa keskenämme uimaan. Olimme jotain alakouluikäisiä. Aina kuitenkin sanottiin, että yksin ei saa mennä, vaan pitää olla kaveri mukana, ja pitää uida rantaa kohti tai sen suuntaisesti. Ikinä ei saa uida syvälle päin. Ja ukonilmalla heti pois järvestä.

En osaa uida. Siellä missä asuin ei ollut uimarantaa, eikä uimahallia. Eikä puhettakaan, että vanhemmat olisi jonnekin kuskanneet. 

Meidän kylällä 70- ja 80- luvulla ainoastaan meidän äiti ja yksi toinen äiti kävivät lastensa kanssa uimassa. Äiti myöskin opetti uimaan ja oli itse tehnyt kellukeliivit styroxista ja kankaasta. Itse sai alka uimaan kavereiden kanssa sitten kun osasi uida kunnolla. 

Menin uppeluksiin lapsena, äiti keskittyi muualle ja kauhoin pois käsillä. En osannut uida, myöhemmin kyllä kun uimakoulu tuli. Samoin luisuin liukkaalla kalliolta ja kesti ennen kuin vanhemmat huomasivat että olen parin sormen varassa vedessä, kallionkolosta pidin kiinni. Kuulin erään miehen hukkumistarinan myös josta hän lapsena selvisi. Yhdellä rannalla oli yksi vammautunut tyttö, kun oli elvytetty ja äitini meni sinne mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kylällä 70- ja 80- luvulla ainoastaan meidän äiti ja yksi toinen äiti kävivät lastensa kanssa uimassa. Äiti myöskin opetti uimaan ja oli itse tehnyt kellukeliivit styroxista ja kankaasta. Itse sai alka uimaan kavereiden kanssa sitten kun osasi uida kunnolla. 

Voin kuvitella, miltä nuo kotitekoiset kellukeliivit näytti. Viisas äiti. Takuulla oli lapsilla motivaatiota oppia uimaan, että pääsi niistä.

Enää sen jälkeen kun opin kunnolla uimaan niin ei enää ollut 

Olen hyvä uimari kun treenattiin veljen kanssa 2 kertaa viikossa uimahallissa 

En muista käyneeni koskaan yleisellä uimarannalla ennen kuin joskus lukioiässä. Meillä oli oma mökki, niin ei tarvinnut.

90-luku, isä tuli aina mukaan kun menin uimaan kavereiden kanssa (oli työtön niin pääsi koska vaan mukaan)

Totta kai oli vanhemmat mukana 80-luvulla. 

Ei ollut ennen kuin oli uimataito asiaa yksin. Mökillä en saanut olla pihallakaan ilman pelastusliivejä :D ei valvottu silmä kovana mutta ei kyllä luotettu että en hukkuisi. Kun uimataito oli, niin kavereiden kanssa käytiin rannalla. Jostain 8-9 v alkaen

Niin kauan oli vanhemmat mukana kunnes 8-vuotiaana lopulta opin uimaan, mikä tapahtui kesällä 1971.

Muksut saatiin keskenämme mennä uimaan milloin haluttiin, mikäli kaikki mukana olevat olivat uimataitoisia. Mentiin kaveriporukalla tai sukulaislasten kanssa. Taisi joku kerta olla niinkin, että serkussarjan nuorin ei vielä ihan osannut, mutta me vanhemmat luvattiin katsoa perään niin sekin pääsi.

Muutenkin tuohon aikaan sai lapset kulkea vapaammin ja valvomatta. Enkä väitä, että koskaan ei olisi mitään tapahtunut.

Minä kävin uimakoulun 6- tai 7-vuotiaana, vanhempien kanssa käytiin uimahallissa ennen ja jälkeen uimakoulun. Joskus alakouluikäisenä kävin kavereiden kanssa uimassa ilman vanhempia, en ehkö eka tai tokaluokkalaisena, ranta oli vähän kauempana ja pienenä piti pysyä lähempänä kotia. Tämä oli 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

En muista käyneeni koskaan yleisellä uimarannalla ennen kuin joskus lukioiässä. Meillä oli oma mökki, niin ei tarvinnut.

Etkö halunnut ystävien kanssa rannalle?

Joku aikuinen oli n.8v ikään saakka mukana. Siitä eteenpäin käytiin usein ilman aikuisia. Kukaan omassa lähipiirissä ei tunne yhtään hukkunutta. Varmastikin jos asia olisi koskettanut lähempää, niin vanhemmat olisi ollut pidempään mukana. Toki käytiin myös myöhemmin koko perheen kesken uimassa.

Vierailija kirjoitti:

Joku aikuinen oli n.8v ikään saakka mukana. Siitä eteenpäin käytiin usein ilman aikuisia. Kukaan omassa lähipiirissä ei tunne yhtään hukkunutta. Varmastikin jos asia olisi koskettanut lähempää, niin vanhemmat olisi ollut pidempään mukana. Toki käytiin myös myöhemmin koko perheen kesken uimassa.

Niin ja siis olen syntynyt 92