Elämäsi pahin vastoinkäyminen/pettymys?
Itsellä ollut sellainen kokemus joka vienyt elämänilon ja masentanut täysin sängynpohjalle. Vastoinkäyminen ja pettymys on ollut niin suuri että olen harkinnut itsemurhaa päivittäin.
Olen elämässäni ajautunut onnellisesta ja iloisesta ihmisestä vaikeasti masentuneeksi ja lamaantunreksi käveleväksi ruumiiksi.
En kykene nauttimaan mistään mikä ennen tuonut iloa. En tiedä miten selviän tästä.
Kommentit (34)
Perheemme menetti asunnon eikä kukaan auttanut. Olen itse sairastunut ja työkyky meni. Sen jälkeen kun jouduimme tilapäismajoitukseen, yllättäen löytyi kaikenlaista kunnan palkkaamaa konsulttifirmaa muka meidän tueksi. Miksi tätä rahaa ei kaytetty siihen että olisimme voineet asua asunnossamme? Nyt on koko elämä mennyt viemäristä.
En nimeä yhtä, mutta sanoisin että vanhemman aiheuttama henkinen väkivalta lapsena, bileissä kokemani raiskaus nukkuessani sekä elämäni rakkauden menettäminen olivat varmaan ne isoimmat. Toki olen menettänyt myös työpaikan pari kertaa, pari ystävää, kokenut lievää väkivaltaa ja toisen vanhemman vakava sairastuminen olivat kovia kokemuksia. Mutta olen myös saanut elämässä niin paljon hyvää joten sitä vaan jaksaa yrittää ja nykyään elämä hymyilee :) Ihminen voi olla yllättävän kestävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kuvittelet viimein onnistuneesi jossain: Suoritit ammatillisen perustutkinnon kiitettävin arvosanoin alalta, jossa piti olla työvoimapula. Huomaat olevasi täsmälleen samassa tilanteessa kuin ennen koulutukseen lähtemistä: Lähettelet työhakemuksia, joihin ei vastata yhtään mitään.
Oletko vaikeasti masentunut ?
En. Olen realisti.
Se, että näkee tosiasiat, eikä kuvittele elämäänsä paremmaksi kuin se oikeasti on, ei ole masennusta.
Kahteenkin kertaan kerroin kokemuksestani, mutta menee poistoon aina. Älkää kirjoittako mitään omakotitaloon liittyvää. Sensuuri iskee heti.
Teini-ikäisen lapsen im yritykset.
Itsemurha tässä on mielessä jatkuvasti
Ap
oman lapsen kuolema 90 luvulla ja nyt oma vakava sairaus josta ei ole paranemiis mahdollisuutta
Vaikka kävin paljin koulua ja varsin hyvin aina työllistäneellä alalla, työkokemukseni on vaan lähinnä määräaikaista pätkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en kerrokaan tarkkaa syytä koska moni pitäisi sitä liian vähäpätöisenä. Ja voisi nauraa tilanteelle. Itselle paljon rankempaa en voisi tietää ja jollekin joka ei ymmärrä omaa tilannettani niin se voisi kuulostaa vaan joltain mitättömältä takaiskulta.
Ap
Eihän kukaan voi tukea sinua, jos et anna siihen mahdollisuutta.
Itselläni on ollut niin vaikea koko elämä, että on vaikea valita, minkä ottaisi pahimmaksi. Varmaan koko elämän kaikkineen. Silti ymmärrän, että jollekin muille pieneltäkin näyttävä asia voi olla sen kokijalle todella suuri ja vaikea.
Petyitkö johonkin ihmiseen pahasti? Menetit jotain?
Tarkemmin en kerro jottei minua tunnistettaisiin mutta lyhyesti korkeakoulun opiskelijavaihto keskeytys puolessa välissä omien terveydellisten syiden vuoksi.
Ainakin minä ymmärrän pettymyksen. Itsekin jouduin pitämään opinnoista välivuoden terveydellisistä syistä.
Oletko ottanut huomioon, että itsetuhoajatukset eivät välttämättä ole omiasi vaan johtuvat aivokemiasi epätasapainosta tai mahdollisesta lääkityksestäsi.
Nyt toivotaan, että terveytesi kohenisi ja pääsisit jatkamaan elämääsi ja opintojasi, eikö. Mutta sure, ole pettynyt ja vihainen, anna kaikkien nousevien tunteiden tulla. Näin saat ne terveesti käsiteltyä heti oikea-aikaisesti.
Halaus <3
Vaikea ja etenevä sairastuminen, johon samaan syssyyn osui täysin demoninen ja alaspainava/narsistinen ihmissuhde.
Oletko vaikeasti masentunut ?