Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi pahin vastoinkäyminen/pettymys?
16.07.2025 |
Itsellä ollut sellainen kokemus joka vienyt elämänilon ja masentanut täysin sängynpohjalle. Vastoinkäyminen ja pettymys on ollut niin suuri että olen harkinnut itsemurhaa päivittäin.
Olen elämässäni ajautunut onnellisesta ja iloisesta ihmisestä vaikeasti masentuneeksi ja lamaantunreksi käveleväksi ruumiiksi.
En kykene nauttimaan mistään mikä ennen tuonut iloa. En tiedä miten selviän tästä.
Kommentit (34)
No miksi et kerro mikä se kokemus oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on sikäli hankala aihepiiri, koska jokaisen kokemusmaailmat ovat niin erilaiset. Jos joku kertoo täällä surustaan, niin sitä ei tulisi arvostella tai arvottaa. Valitettavasti sellaista tapahtuu ja siksi olisin kriittinen mitä jaan tuntemattomille vaikeista kokemuksistani.
ei ap
Tämän takia en kerrokaan tarkkaa syytä koska moni pitäisi sitä liian vähäpätöisenä. Ja voisi nauraa tilanteelle. Itselle paljon rankempaa en voisi tietää ja jollekin joka ei ymmärrä omaa tilannettani niin se voisi kuulostaa vaan joltain mitättömältä takaiskulta.
Ap
Oletko tottunut saamaan aina kaiken helpolla?
En. Olen tehnyt paljon töitä onneni eteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en kerrokaan tarkkaa syytä koska moni pitäisi sitä liian vähäpätöisenä. Ja voisi nauraa tilanteelle. Itselle paljon rankempaa en voisi tietää ja jollekin joka ei ymmärrä omaa tilannettani niin se voisi kuulostaa vaan joltain mitättömältä takaiskulta.
Ap
Eihän kukaan voi tukea sinua, jos et anna siihen mahdollisuutta.
Itselläni on ollut niin vaikea koko elämä, että on vaikea valita, minkä ottaisi pahimmaksi. Varmaan koko elämän kaikkineen. Silti ymmärrän, että jollekin muille pieneltäkin näyttävä asia voi olla sen kokijalle todella suuri ja vaikea.
Petyitkö johonkin ihmiseen pahasti? Menetit jotain?
Elämäni pahimmat pettymykset ovat entisen avoliittoni päättyminen ja entisen työpaikkani lakkauttaminen. Näin, vaikka molemmista seurasi jälkikäteen ajatellen muutos parempaan, eikä suinkaan huonompaan. Vaan tilanteen ollessa päällä, olin todella ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en kerrokaan tarkkaa syytä koska moni pitäisi sitä liian vähäpätöisenä. Ja voisi nauraa tilanteelle. Itselle paljon rankempaa en voisi tietää ja jollekin joka ei ymmärrä omaa tilannettani niin se voisi kuulostaa vaan joltain mitättömältä takaiskulta.
Ap
Eihän kukaan voi tukea sinua, jos et anna siihen mahdollisuutta.
Itselläni on ollut niin vaikea koko elämä, että on vaikea valita, minkä ottaisi pahimmaksi. Varmaan koko elämän kaikkineen. Silti ymmärrän, että jollekin muille pieneltäkin näyttävä asia voi olla sen kokijalle todella suuri ja vaikea.
Petyitkö johonkin ihmiseen pahasti? Menetit jotain?
Tarkemmin en kerro jottei minua tunnistettaisiin mutta lyhyesti korkeakoulun opiskelijavaihto keskeytys puolessa välissä omien terveydellisten syiden vuoksi.
Todella rankka pettymys kun suunnitellut tätä kovasti ja odottanut ja kaikki menee pieleen. On tässä ollu itsemurha ajatukset hyvin läsnä ja vaikea masennus .
Vierailija kirjoitti:
Elämäni pahimmat pettymykset ovat entisen avoliittoni päättyminen ja entisen työpaikkani lakkauttaminen. Näin, vaikka molemmista seurasi jälkikäteen ajatellen muutos parempaan, eikä suinkaan huonompaan. Vaan tilanteen ollessa päällä, olin todella ahdistunut.
Ahdistunut muttei masentunut? Ei kuulosta kovin vakavalle kun muutos parempaan tullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kuvittelet, että kukaan haluaisi kertoa sinulle pettymyksistään, kun et itsekään kerro, mikä se pettymys oli?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet, että kukaan haluaisi kertoa sinulle pettymyksistään, kun et itsekään kerro, mikä se pettymys oli?
Pari viestiä ylempänä juuri kerroin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni pahimmat pettymykset ovat entisen avoliittoni päättyminen ja entisen työpaikkani lakkauttaminen. Näin, vaikka molemmista seurasi jälkikäteen ajatellen muutos parempaan, eikä suinkaan huonompaan. Vaan tilanteen ollessa päällä, olin todella ahdistunut.
Ahdistunut muttei masentunut? Ei kuulosta kovin vakavalle kun muutos parempaan tullut
Miksi ahdistus olisi lievempi mielenhäiriö kuin masennus? Usein niissä molemmissa on hyvin samankaltaisia tuntemuksia.
Koko elämäni on ollut sarja pettymyksiä. :D Ei jokaikinen juttu tietenkään, mutta...niin.
Synnyin päihdeongelmaisille vanhemmille -> traumoja.
Puutteellisen sosiaalistamisen, hygienian ym. takia jouduin kiusatuksi -> muutuin pelokkaaksi ja syrjäänvetäytyväksi, ihmisiä säikkyväksi.
Teininä huostaanotto paikkaan, jossa kaltoinkohtelua ja raisk.yritys -> lisää traumoja
Mielenterveys petti aikuisuuden kynnyksellä, samalla linjalla on jatkettu nyt 20 vuotta. En pääse ikäni tai diagnoosieni takia edes eläkkeelle; kaikki mistä kärsin on pohjimmiltaan terveen mielen reaktio minulle tapahtuneisiin asioihin olosuhteisiin. En ole ns. hullu, enkä sairasta mitään perinnöllistä. Roikun siis työttömänä kun en kunnon hoitoakaan saa...viimeksi reilu vuosi sitten hain Kelan tukea terapiaan, eivät kokeneet että vointini riittää. Roikutaan sitten löysässä hirressä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko elämäni on ollut sarja pettymyksiä. :D Ei jokaikinen juttu tietenkään, mutta...niin.
Synnyin päihdeongelmaisille vanhemmille -> traumoja.
Puutteellisen sosiaalistamisen, hygienian ym. takia jouduin kiusatuksi -> muutuin pelokkaaksi ja syrjäänvetäytyväksi, ihmisiä säikkyväksi.
Teininä huostaanotto paikkaan, jossa kaltoinkohtelua ja raisk.yritys -> lisää traumoja
Mielenterveys petti aikuisuuden kynnyksellä, samalla linjalla on jatkettu nyt 20 vuotta. En pääse ikäni tai diagnoosieni takia edes eläkkeelle; kaikki mistä kärsin on pohjimmiltaan terveen mielen reaktio minulle tapahtuneisiin asioihin olosuhteisiin. En ole ns. hullu, enkä sairasta mitään perinnöllistä. Roikun siis työttömänä kun en kunnon hoitoakaan saa...viimeksi reilu vuosi sitten hain Kelan tukea terapiaan, eivät kokeneet että vointini riittää. Roikutaan sitten löysässä hirressä. :D
Mikä sua siis pitelee ettet pistä elämääsi järjestykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko elämäni on ollut sarja pettymyksiä. :D Ei jokaikinen juttu tietenkään, mutta...niin.
Synnyin päihdeongelmaisille vanhemmille -> traumoja.
Puutteellisen sosiaalistamisen, hygienian ym. takia jouduin kiusatuksi -> muutuin pelokkaaksi ja syrjäänvetäytyväksi, ihmisiä säikkyväksi.
Teininä huostaanotto paikkaan, jossa kaltoinkohtelua ja raisk.yritys -> lisää traumoja
Mielenterveys petti aikuisuuden kynnyksellä, samalla linjalla on jatkettu nyt 20 vuotta. En pääse ikäni tai diagnoosieni takia edes eläkkeelle; kaikki mistä kärsin on pohjimmiltaan terveen mielen reaktio minulle tapahtuneisiin asioihin olosuhteisiin. En ole ns. hullu, enkä sairasta mitään perinnöllistä. Roikun siis työttömänä kun en kunnon hoitoakaan saa...viimeksi reilu vuosi sitten hain Kelan tukea terapiaan, eivät kokeneet että vointini riittää. Roikutaan sitten lö
Kuulostat ilkeälle paskapersulle mutta olisiko vaikka se että henkilöllä ei yksinkertaisesti ole lainkaan voimia siihen? Se on aina toisen helppo huudella kun ei itse ole kokenut mitään vastaavaa.
Minulle se elämäni vaikein kokemus olisi ollut hyvän elämän eläneelle pikku juttu. Mutta minulle, joka on taistellut koko elämänsä ajan olemassaolon oikeutuksesta, se pikku asia "katkaisi kamelin selän".
Kun kuvittelet viimein onnistuneesi jossain: Suoritit ammatillisen perustutkinnon kiitettävin arvosanoin alalta, jossa piti olla työvoimapula. Huomaat olevasi täsmälleen samassa tilanteessa kuin ennen koulutukseen lähtemistä: Lähettelet työhakemuksia, joihin ei vastata yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko elämäni on ollut sarja pettymyksiä. :D Ei jokaikinen juttu tietenkään, mutta...niin.
Synnyin päihdeongelmaisille vanhemmille -> traumoja.
Puutteellisen sosiaalistamisen, hygienian ym. takia jouduin kiusatuksi -> muutuin pelokkaaksi ja syrjäänvetäytyväksi, ihmisiä säikkyväksi.
Teininä huostaanotto paikkaan, jossa kaltoinkohtelua ja raisk.yritys -> lisää traumoja
Mielenterveys petti aikuisuuden kynnyksellä, samalla linjalla on jatkettu nyt 20 vuotta. En pääse ikäni tai diagnoosieni takia edes eläkkeelle; kaikki mistä kärsin on pohjimmiltaan terveen mielen reaktio minulle tapahtuneisiin asioihin olosuhteisiin. En ole ns. hullu, enkä sairasta mitään perinnöllistä. Roikun siis työttömänä kun en kunnon hoitoakaan saa...viimeksi reilu vuosi sitten hain Kelan tukea terapiaan, eivät kok
Kuka sanoi että se helppoa olisikaan mutta lopulta kukaan muu ei pysty sitä tekemään kuin henkilö itse. Ei se auta jos vaan istuu ja odottaa että joku muu tekee jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko elämäni on ollut sarja pettymyksiä. :D Ei jokaikinen juttu tietenkään, mutta...niin.
Synnyin päihdeongelmaisille vanhemmille -> traumoja.
Puutteellisen sosiaalistamisen, hygienian ym. takia jouduin kiusatuksi -> muutuin pelokkaaksi ja syrjäänvetäytyväksi, ihmisiä säikkyväksi.
Teininä huostaanotto paikkaan, jossa kaltoinkohtelua ja raisk.yritys -> lisää traumoja
Mielenterveys petti aikuisuuden kynnyksellä, samalla linjalla on jatkettu nyt 20 vuotta. En pääse ikäni tai diagnoosieni takia edes eläkkeelle; kaikki mistä kärsin on pohjimmiltaan terveen mielen reaktio minulle tapahtuneisiin asioihin olosuhteisiin. En ole ns. hullu, enkä sairasta mitään perinnöllistä. Roikun siis työttömänä kun en kunnon hoitoakaan saa...viimeksi reilu
Ok boomer
Pääseeköhän tästä koskaan yli