Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö käymään juoksulenkillä näillä helteillä keskipäivällä?
Kommentit (46)
En halua. Menen illalla tai aikaisin aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen illalla klo 20 oli vielä +27, kävelyksi meni joten en kyllä keskipäivälläkään yritä juosta. Hiki tuli ja pulssi nousi kävellenkin.
Pystyn, mutta en ehdi vasta kuin illalla. Kuten näkyy, kovin on kiirettä ;)
Haen aina kovuutta. Juoksen kesälenkkareilla jäällä vaikka pinta olisi täysin kirkas ja vetinen. Haen tasapainoa ja kaatumatekniikoita. Juoksen loskassa kesälenkkareilla siten että kengät kastuu ja tulee olo että pitäisi lopettaa kesken, mutta vien lenkin loppuun varpaat jäässä ja mustelmilla. Jos kiukuttaa, niin pysähdyn tien veireen ja vedän kovia kierrepotkuja puun runkoon, niin kipu vie ajatukset takaisin tielle. Sitten jopa nilkutan koko lenkin loppuun, vaikka sattuisi kovasti.
En te kompromisseja vaan vien tehtävän päätökseen, jos olen retkelle lähtenyt. Suunnittelen vuosia ja harjoittelen ahkerasti eläen tiukasti hetkessä. Kovilla helteillä voi harrastaa asvalttijuoksua paljain varpain. Silloin askel nopeutuu itsestään. Kovuus tulee että tehdään kovia juttuja ja ei anneta periksi koskaan.
Tulee huono olo jo pelkästään siitä, kun näen puolen päivän paahteessa ihmisiä juoksemassa mustissa vaatteissa. Miksi ihmeessä mustissa? Miksi eivät edes valkoista pue, niin olisi edes vähän viileämpää? Itse jaksan vasta iltamyöhällä käydä juoksemassa ja silloinkin joudun ottamaan jossain vaiheessa paidan pois ja sitten tissit heiluu, niin, että hei hei ohikulkijat. Siis miestissit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertooko se kovasta kunnosta jos pystyy juoksemaan päivällä näillä helteillä?
Just parasta. Hiki oikein valuu! Lenkin jälkeen voi hypätä uimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertooko se kovasta kunnosta jos pystyy juoksemaan päivällä näillä helteillä?
Ei kovaa kuntoa kannata juoksemalla harjoitella. Kovuudestahan se kyllä kertoo, monessakin mielessä. Kovuutta kannattaa harjoitella, kunto tulee ja menee. Jos juokset joka päivä täysiä, niin kunto laskee, mutta kovuus kasvaa.
Henkinen kovuus on se mitä jotkut hakee, koska fyysinen kunto on liian helppoa kasvattaa ja vaatii vain aikataulutusta.
Todellinen kovuus tulee siitä, kun kroppa ilmoittaa ettei nyt halua osallistua ja sattuu ja ehkä revähti paikat, niin sä jatkat ja taistelet.
Se on kovuutta se. Kovuudella voitetaan oma itse ja muut.
Raksalla tehdään raskasta työtä helteessä koko päivä, ei ole mitenkään ihmeellistä jos joku pystyy juoksemaan helteessä yhden lenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan hyvin pystyn ja mielelläni käynkin. Tosin jos mahdollista niin vielä parempi on kun välttää keskipäivän tunteja.
Tämä hellekauhistelu on ihan älytöntä. Nyt on kesä ja lämmintä, nauttikaa siitä!
Vierailija kirjoitti:
No ihan hyvin pystyn ja mielelläni käynkin. Tosin jos mahdollista niin vielä parempi on kun välttää keskipäivän tunteja.
Tämä hellekauhistelu on ihan älytöntä. Nyt on kesä ja lämmintä, nauttikaa siitä!
Miten pitkiä lenkkejä juokset helteellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä tuo kovin älykästä olisi.
En juokse hyvällä enkä huonolla säällä.
Joo mutta eihän kukaan tee niin jos on mahdollista tehdä lenkki aikaisin aamulla ja jos unirytmi mahdollistaa. Lähtö viimeistään klo 8 niin oikein mukava on juosta
Ei kesällä juosta vaan pyöräillään tietenkin 🙂
Vierailija kirjoitti:
Haen aina kovuutta. Juoksen kesälenkkareilla jäällä vaikka pinta olisi täysin kirkas ja vetinen. Haen tasapainoa ja kaatumatekniikoita. Juoksen loskassa kesälenkkareilla siten että kengät kastuu ja tulee olo että pitäisi lopettaa kesken, mutta vien lenkin loppuun varpaat jäässä ja mustelmilla. Jos kiukuttaa, niin pysähdyn tien veireen ja vedän kovia kierrepotkuja puun runkoon, niin kipu vie ajatukset takaisin tielle. Sitten jopa nilkutan koko lenkin loppuun, vaikka sattuisi kovasti.
En te kompromisseja vaan vien tehtävän päätökseen, jos olen retkelle lähtenyt. Suunnittelen vuosia ja harjoittelen ahkerasti eläen tiukasti hetkessä. Kovilla helteillä voi harrastaa asvalttijuoksua paljain varpain. Silloin askel nopeutuu itsestään. Kovuus tulee että tehdään kovia juttuja ja ei anneta periksi koskaan.
Ymmärrän pointtisi. Minä olen vanha ämmänräähkä, enkä todellkaan pysty tuollaiseen. Mutta kävelen paljain jaloin sepelillä ja lumessa. Ja jotain pieniä fakiirijuttuja. Minulla on särkyjä ilman taukoa. Haluan, ettei kipumekanismi ja kivunsieto häiriinny.
Pystyn mutta en ole tyhmä joten en tee niin.