Tuleeko täällä joku niin köyhästä suvusta, ettei saanut aikoinaan vanhemmiltaan mitään perinnöksi??

Juu. Ei heillä ollut koskaan mitään omaisuutta. Tai vanhemmillaan, vaikka olivat työteliäitä. Isovanhempien talo oli siinä vaiheessa käytännössä arvoton, pieni tulo siitä meni pesän kulujen kattamiseen.

Itse olen omaisuuteni tehnyt. Saa nähdä jääkö siitä mitään omille lapsille. Toivottavasti ei ainakaan riitaa.

Vierailija kirjoitti:

45-vuotiaana olen ollut työelämässä jo 22 vuotta, ja omaisuutta on kertynyt tähän mennessä 870 000 euron edestä, siihen kuuluvat asunto ja loma-asunto sekä auto.

Tätähän ei kysytty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni.

Vanhempansa keksivät alkaa yrittäjiksi kuusikymppisinä, sössivät asiansa ja kaikki meni.

 

Mitä sitten jos omia rahojaan käyttivät? Ei heidän rahansa vielä elossa ollessaan ole mitään "poikansa perintöä" vaan heidän omaa rahaansa.

T itse rahansa kerännyt

Edellinen vastasi kysymykseen, ei syyllistänyt vanhempiaan.

Vielä ovat elossa, mutta eiköhän sieltä tule vain rähjäinen omakotitalo syrjäseudulta perinnöksi.

Kuolema on monelle vieras asia.

Vaimoni 5-kymppisenä kävi lukion lupkkalokouksessa.

Hän kertoi, että 5 luokkatoveriaan on jo kuollut.

18-vuotiaan tyttäremme järkyttyi, miten se voi olla mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 5-kymppinen ja vanhempani ovat edelleen elossa. En ole köyhistä köyhin, mutta en kyllä mitään omistakaan.

V*tun luuseri!

Olen kaikkea muuta kuin luuseri. Tietäisitpä vain.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni.

Vanhempansa keksivät alkaa yrittäjiksi kuusikymppisinä, sössivät asiansa ja kaikki meni.

Yrittämiseen sisältyy yrittäjäriski. Se voi pahimmillaan merkitä omaisuutensa menettämistä, vaikka kuinka tynnollisesti yrittäisi asiansa hoitaa.

Käsi pystyyn täällä. Isä jätti perinnöksi kolme (3) valokuvaa, annoin veljeni pitää ne. Hän kyllä kysyi, haluanko jonkun kuvan. En halunnut. En huolinut myöskään isän risaisia kalsareita.

Perinnöt saadaan yleensä vasta liki 60v. Mun äiti on 72v, eikä vielä ole perinyt vanhempiaan.

No miten sen nyt ottaa. Mieheni vanhemmat asuivat isossa omakotitalossa, 4 krt ja koko talo oli täynnä tavaraa. 10 v toivat meille autollisen pois, valtaosa meni roskiin, kierrätykseen. 

Sitten otettiin isompi rutistus ja kirppispöytiä oli lähes puoli vuotta. Rahaa tuli käteen 15 000, työtä tehtiin aivan älyttömästi.

Kai tonkin voi laskea perinnöksi, tässä tapauksessa ennakko. Kun koti oli tyhjennetty ylimääräisestä, tuli sisällä vesivahinko. Se huomattiin koska kohta oli tyhjä. Olisi voinut kaikki mennä traktorin alle. 

 

Tämä talo on myyty ja asuvat n 4 x pienemmässä, joka pahasti täyttyyy koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Käsi pystyyn täällä. Isä jätti perinnöksi kolme (3) valokuvaa, annoin veljeni pitää ne. Hän kyllä kysyi, haluanko jonkun kuvan. En halunnut. En huolinut myöskään isän risaisia kalsareita.

Kuka sai kalsarit??

Minä en ole saanut lanttiakaan keneltäkään perinnöksi ja olen koko aikuisikäni työelämässä olessani tukenut rahallisesti nuorempia sisaruksiani ja pienillä tuloilla perhettä ja itseään elättänyttä leskiäitiäni vaikka eivät omatkaan tuloni kaksiset olleetkaan. Tuin rahallisesti äitiäni hänen viimeisinä vuosinakin koska hänen eläkkeensä oli vaatimaton ja perussairauskin aiheutti ylimääräisiä kuluja. En jaksa selittää muille ihmisille mihin rahani ovat menneet, kun he ihmettelevät miksi minulla ei ole omistusasuntoa ja muuta omaisuutta eivätkä kaikki ihmiset kuitenkaan ymmärtäisi millaisia taloudellisia ja muita vastuita ja taakkoja jotkut ihmiset elämänsä varrella harteillaan kantavat vaikka eivät ole edes omaa perhettä perustaneet ja lapsia hankkineet.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä merkittävä osa niin vanhoja että useiden vanhemmat ovat kuolleet? 

Ja vielä aikoinaan.

Minulla on vanhemmat elossa vielä, ja lisäksi elää yli 90-vuotias isoäiti. 70-vuotiailla vanhemmillani on säästöjä, mutta isoäiti on varaton. Mielestäni tuo on aika tavallista noissa ikäluokissa.

Perinnöttömistä jankuttavat? Ette taida tietää että monelta sukupolvessa joka on ollut nuoria aikuisia noin vuoden 1917 tienoilla pakkolunastettiin omaisuus. Kuinka varakkaita heidän lapsistaan tuli seuraavassa sukupolvessa suuressa sukupolvessa sotien jälkeen on toinen tarina. Heidän lapsensa ovat nyt se sukupolvi joka jättää perintöä - jos jättää. Naurettava tommonen aloitus että 'Tuleeko joku niin köyhästä suvusta ettei ole saanut aikoinaan vanhemmiltaan perintöä'. Sotien jälkeen Helsinki on kuulema ollut täynnä tyhjiä asuntoja jotka saanut ostaa halvalla. Joku ehkä rikastunut sellaiselle ostollakin. 

 

Köyhästä? Pitkäikäisestä, vanhukset eivät ala työntämään koiranputkea vielä vuosiin ja mitäpä sitä perinnöllä siinä vaihessa, kun omat rahat ja tilukset jo tienattuna.

90-luvulla ihmisiä usutettiin yrittäjiksi ja jaettiin starttirahaa aika löysästi. Yrittäjiksi alkoi paljon laman vuoksi työnsä menettäneitä, mutta yrittäjäksi täysin sopimattomia henkilöitä.

Jotkut haistoivat markkinaraon ja perustivat franchising-ketjuja, joissa yrityksen aloituskynnys oli matala, mutta menestyksen edellytykset olivat tosi heikot. Isäntäyritys oli Oy, ketjuyrittäjät toiminimiä(Oy säännöissä kielletty), kun koko ketju sitten näivettyi, luu jäi kouraan alaportaalle.

Muuten: K-kauppias ei voi pyörittää firmaansa Oy:nä, näkyvät olevan kaikki avoimia yhtiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Perinnöt saadaan yleensä vasta liki 60v. Mun äiti on 72v, eikä vielä ole perinyt vanhempiaan.

Ei kaikki elä vanhaksi. Uskaltaisin spekuloida että varattomina kuolleiden joukossa on myöskin isompi osa kuollut nuorena tai poikkeavasti. (=alkoholistit, huumeidenkäyttäjät, mutseirhaajat jne.)

Oma isä joi aivonsa pihalle ja teki oman käden ratkaisun kun olin lukiossa. Siltä jäi perinnöksi tasan 167 euroa kolmelle perijälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä merkittävä osa niin vanhoja että useiden vanhemmat ovat kuolleet? 

Ja vielä aikoinaan.

Mikä tässä on outoa?

Onhan täällä paljon 50-70v väkeä. Olemme  hieman yli 50v pari ja vaimoni molemmat vanhemmat ovat kuolleet, minulla molemmat elävät.

Vaimoni isä kuoli 62-vuotiaana, äiti 74v

Minun vanhempani ova 85 ja 75v.

Toki minun tilanteeni on tavallisempi, mutta kyllä noita vanhempansa menettäneitä viisikymppisiäkin on aika paljon.

Kalsarit taisivat lähteä kaatopaikalle.