Mummun villatakki ja miniä

Puolison sisko yritti kontrolloida äitinsä rahankäyttöä ihan ruokakaupan ostoksissa. Ko. sisko itse pistää kaikki rahansa menemään ja sitten kehtasi kommentoida äitinsä rahojen käyttöä. 

Meillä on suvussa sanonta, että järkevämpää odottaa kuolemaa kun voi tehdä jotakin kivaa siinä odotellessa. Niin kuin ostaa kauniin villatakin tai herkkuja kaupasta. On pidettä huolta itsestään loppuun asti.

Täällä joskus tekstejä kun paheksutaan elämässä mukana olevia vanhuksia.  Eivät tajua että kohta kuolevat ja sitten jää tavarat käyttämättä, pitäisi rauhoittua jo kiikkutuoliin.

Olen 80, asun talossa jossa paljon vielä 70-luvulla uuteen taloon muuttaneita.  Jotkut vielä pariskuntana, jotkut leskinä.  Mutta yhdistävä tekijä näkyy olevan kiinnostus elämään ( niin paheksuttavaa kuin se onkin).  Naiset on siistejä ja huoliteltuja kävelysauvoineen ( tai rollaattorein) , monet ajavat autoa, käyttävät nettiä (talon faceryhmästä tiedän). 

Kiitollinen saa olla toimintakyvystään vaikka se sitten jostain nuoremmasta näyttää ettei toikaan mummu tajua viimeisiä vuosiaan elävänsä vaam vielä laittelee begonioita parvekkeelle 

Nyt jo edesmennyt mummuni olisi halunnut kampaajalle, mutta tyttären mies kielsi turhuutena. Toisen tyttären puoliso haki mummuni ja käytti kampaajalla. Mummu oli pitkään siitä onnellinen. 

Tuo oli vain yksi esimerkki älyttömästä vallankäytöstä, mitä mummun vuokralaisena asunut tytär ja miehensä harrastivat. Meni jo ihan kiusanteoksi. Yrittivät vielä estää senkin, että muut lapset auttaisivat mummua.

On paljon omaisia, joiden mielestä vanhus ei saisi ostaa mitään. Hirveä melu jostain apteekista ostetusta shampoosta. Ja sitten kun toinen vaihtoehto on, että omaiset sen hommaavat, niin arvatkaapa vaan, viitsivätkö he.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joskus tekstejä kun paheksutaan elämässä mukana olevia vanhuksia.  Eivät tajua että kohta kuolevat ja sitten jää tavarat käyttämättä, pitäisi rauhoittua jo kiikkutuoliin.

Olen 80, asun talossa jossa paljon vielä 70-luvulla uuteen taloon muuttaneita.  Jotkut vielä pariskuntana, jotkut leskinä.  Mutta yhdistävä tekijä näkyy olevan kiinnostus elämään ( niin paheksuttavaa kuin se onkin).  Naiset on siistejä ja huoliteltuja kävelysauvoineen ( tai rollaattorein) , monet ajavat autoa, käyttävät nettiä (talon faceryhmästä tiedän). 

Kiitollinen saa olla toimintakyvystään vaikka se sitten jostain nuoremmasta näyttää ettei toikaan mummu tajua viimeisiä vuosiaan elävänsä vaam vielä laittelee begonioita parvekkeelle 

Johan Juicekin aikoinaan lauloi että istuta vielä se omenapuu vaikka huomenna maailma kuolee.. Elämästä pitää nauttia, miksi iäkkäiden pitäisi kituuttaa ankeudessa kun se lähtö voi tulla tunnin tai kolmenkymmenen vuoden päästä. Kuollaan pystyyn vaan kaikki ilman iloa ja toiveissa että perillisille jää enempi rahaa.

Ihan ohis mut otsikko ois loistava novellin/romaanin/näytelmän nimi.

Tää on ihan tuttua meilläkin. Äiti onvasta 67v, mutta jo nyt veljen vaimo on toppuuttelemassa, että ei saa ostaa, ei kannata hankkia, turhaa se tuollainen jne., jos äiti on ostamassa jotain itselleen. Tosin ei hän kuuntele ja miksi kuuntelisi, sen saa ostaa, mihin rahansa riittävät, mutta kälyn mukaan tulee liikaa siivottavaa, kun talo täytyy tyhjentää. Ei hän sitä tule tekemään, minä perin talon irtaimistoineen.

Kyllähän ihminen saa, ja täytyykin elää siihen viimeiseen hengenvetoon asti. Tehdä asioita, joista tulee onnelliseksi ja hyvä mieli. Mitä vähemmän päiviä on jäljellä elämää, sitä arvokkaampia ne ovat. 

Jokainen kuolee jokatapauksessa joskus, mitä järkeä on vain odottaa kuolemaa, se saapuu aikanaan. Siihen asti on elossa! 

Onpa kummallisia miniöitä ja vävyjä, mitä asia heille kuuluu ollenkaan. Eikä lapsillekaan paitsi tietysti silloin jos mummu/pappa selkeästi ei ymmärrä mitä tekee ja muistisairauden tms takia ihan oikeasti hassaa rahansa itselleen epäeduksi jonninjoutavuuksiin.

Joku voi vaatteen nähdä jonninjoutavaksi, onhan kaapissa se hyvä karvakaulusulsterikin, melkein pitämätön.  Mitä sitä mitään uusia takkeja.

Oma äitini olisi halunnut minun ostavan itselleen uudet rintaliivit. Kieltäydyin ja äiti suuttui. Äiti ei pääse kotoaan mihinkään eikä hän oikein jaksa pukeutua, joten hän ei saisi rintaliivejä päälle ilman apua. Koostakaan ei ollut hajua. Muutamia puseroja ja olohousuja olen hankkinut, mutta niissä on aina jotain vikaa eikä kelpaa.

Ihan sama mihin käyttää rahansa jos ja kun käyttää myös palveluja sen sijaan että juoksuttaa lapsia, miniöitä tai vävyjä. Aika usein ne rahat voisi käyttää hyödyllisempäänkin kuin siihen villatakkiin joita on jo monta.

Ja nuo ovelta ovelle kauppiaat on yksiä per@@, huijaavat ostamaan vanhuksia asioita ylikalliilla hinnoilla vaikka ko vanhus ei tuota asiaa edes tarvi.

Vierailija kirjoitti:

Joku voi vaatteen nähdä jonninjoutavaksi, onhan kaapissa se hyvä karvakaulusulsterikin, melkein pitämätön.  Mitä sitä mitään uusia takkeja.

Minun mummola oli maatalo, jonne sedän vaimo oli tullut miniäksi. Jos miniä pohti ääneen, että seuraavalla kaupunkireissulla hän ostaa itselleen vaatteita. Silloin oli kesä. Mummoni sanoi, että taasko sitä pitää vaatteita ostaa, vastahan sinä ostit talvella itsellesi toppapuvun.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mihin käyttää rahansa jos ja kun käyttää myös palveluja sen sijaan että juoksuttaa lapsia, miniöitä tai vävyjä. Aika usein ne rahat voisi käyttää hyödyllisempäänkin kuin siihen villatakkiin joita on jo monta.

Ja nuo ovelta ovelle kauppiaat on yksiä per@@, huijaavat ostamaan vanhuksia asioita ylikalliilla hinnoilla vaikka ko vanhus ei tuota asiaa edes tarvi.

Äitini, tuo villatakin ostanut, oli itsenäinen vanhus.  Ei juoksuttanut ketään.. siivooja hänellä kävi kerran kuussa,,sklloin vidlä kunnan kodinhoitaja.  Hoiti raha-asiansa itse ja kuolemansakin.  Soitti illalla taksin viemään päivystykseen ja aamun sarastaessa kuoli tarkkailuhuoneeseen.