Onko normaalia vai poikkeavaa, ettei ole enää nelikymppisenä kiinnostunut seksistä?

On ihan tavallista, ettei seksi enää nelikymppisenä kiinnosta samalla tavalla kuin ennen eikä siinä ole mitään vikaa. Seksuaalisuus muuttuu elämän eri vaiheissa, ja siihen vaikuttavat monet asiat: hormonit, elämäntilanne, oma jaksaminen ja se, mihin haluat käyttää aikaasi ja energiaasi. Jos seksi ei ole mielessä eikä se aiheuta sinulle tai kumppanillesi harmia, ei sitä tarvitse pitää ongelmana.

Moni kokee halujen hiipumisen jopa helpottavana se voi tuoda rauhaa ja tilaa muulle läheisyydelle tai ihan vaan omalle olemiselle. Vaikka julkisuudessa seksihaluttomuus usein esitetään asiana, joka pitäisi korjata, totuus on, ettei kaikkiin elämänmuutoksiin tarvita ratkaisua. Tärkeintä on, että sinä itse voit hyvin ja olet sinut itsesi kanssa. Jokaisen seksuaalisuus saa näyttää juuri siltä kuin itsestä tuntuu oikealta.

Jos kuitenkin koet, että halujen väheneminen haittaa omaa hyvinvointiasi tai mietityttää, kannattaa olla yhteydessä gynekologiin. Esivaihdevuodet voivat alkaa jo nelikymppisenä, ja joskus hormonaaliset muutokset vaikuttavat seksuaaliseen halukkuuteen. Hormoneista voi saada apua, jos kyse on esimerkiksi estrogeenin vähenemisestä tai muista kehon muutoksista. Et ole yksin, eikä avun hakemisessa ole mitään hävettävää.

Minulla loppui kiinnostus täysin 30v. En ole asiasta ahdistunut eikä elämänlaatuni ole laskenut, joten en ole kokenut asiaa ongelmaksi vaan osaksi elämää ja seksuaalisuuden muutoksia. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista, ettei seksi enää nelikymppisenä kiinnosta samalla tavalla kuin ennen eikä siinä ole mitään vikaa. Seksuaalisuus muuttuu elämän eri vaiheissa, ja siihen vaikuttavat monet asiat: hormonit, elämäntilanne, oma jaksaminen ja se, mihin haluat käyttää aikaasi ja energiaasi. Jos seksi ei ole mielessä eikä se aiheuta sinulle tai kumppanillesi harmia, ei sitä tarvitse pitää ongelmana.

Moni kokee halujen hiipumisen jopa helpottavana se voi tuoda rauhaa ja tilaa muulle läheisyydelle tai ihan vaan omalle olemiselle. Vaikka julkisuudessa seksihaluttomuus usein esitetään asiana, joka pitäisi korjata, totuus on, ettei kaikkiin elämänmuutoksiin tarvita ratkaisua. Tärkeintä on, että sinä itse voit hyvin ja olet sinut itsesi kanssa. Jokaisen seksuaalisuus saa näyttää juuri siltä kuin itsestä tuntuu oikealta.

Jos kuitenkin koet, että halujen väheneminen haittaa omaa hyvinvointiasi tai mietityttää, kannattaa olla yhteydessä

T. Chatgpt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin, mutta miesmakuni ei ole muuttunut miksikään 16-47 ikävälillä. Nykyään vaan on aika pallomaha, sytostaattihoitojen turvotus ja ohentuneet hiukset.

Vaikka olen välillä etsinyt seuraa, en enää saa sen näköisistä miehistä seuraa joista kehoni syttyy. Olen lopun elämää selibaatissa omasta tahdostani. Halut vähenneet sen myötä pikkuhiljaa.

 

 

 

Sama, tiedän etten ole enää 49v:nä kedon kaunein kukkanen vaikka yritänkin kuntoilla ja syödä terveellisesti. Mutta en vaan syty ikäisistäni tai minua vanhemmista miehistä millään tavoin paitsi kaverillisesti.

Ihan samoja miehiä katselen kuin 15 vuotta sitten mutta ne ei enää katsele mua.

Itsellä sama, olen 50-vuotias mies enkä halua mitään ikäloppua riipputissistä selluliittiläskiä sänkyyni. Siksi haen seuraa kolmikymppisistä tai nuoremmistakin.

Parittelu kiinnosti vain 13-30 -vuotiaana, eli silloin kun siitä ei vielä ollut kokemusta. Kolmekymppisenä kiinnostus lopahti kuin lehmän häntä.

Vierailija kirjoitti:

Aika poikkeavaa, yleensä ihmiset vasta tuossa iässä vapautuvat seksin saloihin.

Ihme yleistys tuo. Mulla on ollut antoisa ja ihana seksielämä nuoresta saakka. Ei kaikki ole nuorena jotenkin estoisia, puhumattomia, tai pihalla vaikka omien rajojensa kanssa. 

Yksilöllistä. Esim. minä kiinnostuin seksistä VASTA nelikymppisenä.

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika poikkeavaa, yleensä ihmiset vasta tuossa iässä vapautuvat seksin saloihin.

Ihme yleistys tuo. Mulla on ollut antoisa ja ihana seksielämä nuoresta saakka. Ei kaikki ole nuorena jotenkin estoisia, puhumattomia, tai pihalla vaikka omien rajojensa kanssa. 

Sama. Tullut täysin estottomasti nautittua koko seksielämän ajan. Ja nyt reilu 30v iässä ei enää kiinnosta kuin ehkä kerran kuussa ovulaation aikaan (en halua enempää lapsia).

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät naiset ymmärrä erota kun seksi ei enää kiinnosta? Miksi roikkua väkisin kiinni miehessä ja kulisseissa ja alistua velvollisuusseksiin? Tekisitte palveluksen myös miehelle jotta hän voi hyvällä omallatunnolla etsiä itselleen uuden naisen jota seksi vielä kiinnostaa.

Haha, pitkästä aikaa nauratti täällä 😅 Mies on hyvä ja ottaa ihan itse eron eikä laita sitäkin hommaa naisen vastuulle.

Olin joskus 16-vuotiaana 2 vkoa putkeen parittelematta. Meni naama niin mutruun ettei se meinannut oiota siitä enää ollenkaan.

Elämänroihu sammuu kun seksuaalisuus katoaa. Seksuaalinen energia on minusta elämän kantava voima.

On epänormaalia.

Kyllä se epänormaalia on. Seksi on ihmiselle, ja siis varsinkin orgasmi erittäin terveellistä. Siksi naisilla on klitoris, ei mistään muusta syystä. Yhteinen nautinto saa parit rakastumaan toisiinsa kun kaikki mielihyvähormonit lähtee liikkeelle, ja ne parantaa myös vastustuskykyä eli immuniteettia. Seksiä harrastavat ihmiset ovat terveempiä, myös henkisesti.

Nelikymppisen pitäisi olla parhaassa iässä seksin suhteen, sanotaan että se on nimenomaan naisilla se paras ikä. Sitten jos oon eläkeikäinen niin voi olla että alkaa halut hiipua kun hormonitoiminta hiipuu ja keho valmistautuu kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin, mutta miesmakuni ei ole muuttunut miksikään 16-47 ikävälillä. Nykyään vaan on aika pallomaha, sytostaattihoitojen turvotus ja ohentuneet hiukset.

Vaikka olen välillä etsinyt seuraa, en enää saa sen näköisistä miehistä seuraa joista kehoni syttyy. Olen lopun elämää selibaatissa omasta tahdostani. Halut vähenneet sen myötä pikkuhiljaa.

Näinhän se taitaa monesti naisilla mennä. Ja sitten naiset projisoivat tuota omaa mieltymystään miehiin ja kuvittelevat, että miehetkin himoitsevat vain parikymppisiä naisia. 

Kyllä moni mies ihan itse ilmoittaa himoitsevansa vain parikymppisiä naisia. Ja menepä naisena pyytämään vertaistukea erektiohäiriöisen miehen rinnalla elämiseen niin saat "tukena" miehiltä kommenttia kuinka se mikä auttaa erektioon aina ja välittömästi on jos

Naiset RAKASTAVAT jankuttaa erektiohäiriöstä niin kuin se koskettaisi joka toista miestä eikä siihen olisi olemassa tehokkaita lääkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mulla on kun nyt 33 vuotiaana ei ole kiinnostanut pitkään aikaan? Toki hormonaalisella ehkäisyllä voi olla jotain tekemistä asiana kanssa, mutta ei tämä mielestäni samaan aikaan alkanut.

Lapsiluku täydenn. Nuorinkin jo 5v 

Kyllä se hormonaalisesta ehkäisystä johtuu. Ja ehkä siitä, että puoliso on väärä, jos ei kunnon orgasmeja tule. Ja jos orgasmit on kunnollisia, varmasti kiinnostaa niitä saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika poikkeavaa, yleensä ihmiset vasta tuossa iässä vapautuvat seksin saloihin.

Ihme yleistys tuo. Mulla on ollut antoisa ja ihana seksielämä nuoresta saakka. Ei kaikki ole nuorena jotenkin estoisia, puhumattomia, tai pihalla vaikka omien rajojensa kanssa. 

Itselläni ikävuodet 30-40 oli parasta aikaa seksin suhteen. Ei ollut enää epävarma ja liian miellyttämisenhaluinen, mutta toisaalta hormonitoiminta hyrräsi vielä riittävän kiivaasti. Nyt nelikymppisenä olen havainnut ihan selkeästi, että keho ei yksinkertaisesti pidä seksiä enää millään tavalla tarpeellisena aktiviteettina kun lisääntymisvuodet on ohi. Voin harrastaa seksiä puolison mieliksi ja pääsen kyllä maaliin asti, mutta se on kuitenkin suunnilleen yhtä kiinnostava tapahtuma kuin kakalla käynti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin, mutta miesmakuni ei ole muuttunut miksikään 16-47 ikävälillä. Nykyään vaan on aika pallomaha, sytostaattihoitojen turvotus ja ohentuneet hiukset.

Vaikka olen välillä etsinyt seuraa, en enää saa sen näköisistä miehistä seuraa joista kehoni syttyy. Olen lopun elämää selibaatissa omasta tahdostani. Halut vähenneet sen myötä pikkuhiljaa.

Näinhän se taitaa monesti naisilla mennä. Ja sitten naiset projisoivat tuota omaa mieltymystään miehiin ja kuvittelevat, että miehetkin himoitsevat vain parikymppisiä naisia. 

Kyllä moni mies ihan itse ilmoittaa himoitsevansa vain parikymppisiä naisia. Ja menepä naisena pyytämään vertaistukea erektiohäiriöisen miehen rinnalla elämiseen niin saat "tukena" miehiltä kommenttia kuinka se mi

 

Sillä ei yksilötasolla ole mitään merkitystä kuinka montaa se koskee. Kun se koskee omaa miestä ja omaa parisuhdetta, erektiohäiriö on oikeasti iso ongelma. Ja kun se sattuu omalla kohdallani olemaan miehellä joka on äärimmäisen lääkevastainen niin ei, ei siihen ole helppoa apua.  

Normaalia/epänormaalia, mitä väliä? 40-49-vuotiaista naisista 64 % kokee seksuaalista halua korkeintaan kerran viikossa, samanikäisistä miehistä vain 23 % kokee seksuaalista halua yhtä harvoin. Suurin osa miehistä haluaa seksiä paljon useammin kuin suurin osa naisista. Tässä on suunnilleen yhtä suuri ero sukupuolten välillä kuin fyysisen voiman suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Elämänroihu sammuu kun seksuaalisuus katoaa. Seksuaalinen energia on minusta elämän kantava voima.

Väärin. On myös läpi elämänsä aseksuaalista ihmisiä, ja valtaosalla sekä miehistä että naisista halut vähenee joka tapauksessa huomattavasti keski-iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin, mutta miesmakuni ei ole muuttunut miksikään 16-47 ikävälillä. Nykyään vaan on aika pallomaha, sytostaattihoitojen turvotus ja ohentuneet hiukset.

Vaikka olen välillä etsinyt seuraa, en enää saa sen näköisistä miehistä seuraa joista kehoni syttyy. Olen lopun elämää selibaatissa omasta tahdostani. Halut vähenneet sen myötä pikkuhiljaa.

Näinhän se taitaa monesti naisilla mennä. Ja sitten naiset projisoivat tuota omaa mieltymystään miehiin ja kuvittelevat, että miehetkin himoitsevat vain parikymppisiä naisia. 

Kyllä moni mies ihan itse ilmoittaa himoitsevansa vain parikymppisiä naisia. Ja menepä naisena pyytämään vertaistukea erektiohäiriöisen miehen rinnalla elämiseen niin saat "tukena" miehiltä kommenttia kuinka se mi

Minä olen viisikymppinen, mies 10 vuotta vanhempi, ja meillä ei ole ollut seksiä moneen vuoteen. Miehellä on monenlaista sairautta, myös mielenterveyden, ja hän väittää ettei seksittömyys ole kestänyt niin pitkään, muka viime kesänä oli seksiä, no ei ollut, se oli kolme vuotta sitten.

Hän ei kuulemma oikei pysty, välillä käy mielessä mutta sitten sen yli menee kaikenmaailman stressin aiheet, maksamattomat laskut jne. Ei ole pelkästään erektiosta kyse, vaikka ei sekään ollut viimeisillä kerroilla enää kuin ennen, luulen että mies on alkanut jännittämään juuri sitä. Ja sanoi joskus, että se on ikävä tunne kun ei  oikein tunnu miltään.

Mulla oli sellainen tunne alapäässä muutama vuosi sitten kun kokeilin endometrioosin ja raudanpuutteen takia hormonikierukkaa, kun lääkäri suositteli että sillä loppuisi kuukautisvuoto. Ei loppunut, päinvastoin, vuoto paheni ja on sen puolen vuoden kokeilun jälkeen pysynyt normaalia runsaampana. Se rassaa mua, mutta onneksi tunto alapäähän palasi kun kierukka otettiin pois, ja samoin mielialan muutokset poistui. Kierukan kanssa oli jatkuva pms.

Uskon että vaikka naisilla eri hormonit vaikuttaa joka asiaan, myös miehillä voi olla jotain häikkää siinä. En tiedä onko muutakin mahdollisuutta kuin testosteronin vähyys. Mies on käynyt sen mittauttamassa tässä jossain vaiheessa, mutta kuulemma oli sanottu että oli normaalin rajoissa. Minä kärsin seksittömyydestä joka ikinen päivä, koska muutenkin alkavat vaihdevuodet vaikuttaa mielialaan, ja kun mies ei osoita haluavansa minua, tuntuu ettei hän rakasta ja että ei hän pidä minua naisena enää ollenkaan. En ollut ajatellut että minun pitäisi nelikymppisenä luopua seksuaalisuudestani, että olisin jo siinä vaiheessa kun täytän 50 ollut vuosia kuin 80-vuotias. Jotkut saa tässä iässä vielä lapsiakin. Olisin halunnut pitää sen asian, joka on parisuhteessa parasta ja joka tekee minut onnelliseksi vielä vuosia, ennenkuin pitää antautua vanhuudelle.