Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kielten opiskelu aikuisena. Onko kieliopin tankkaamisesta mitään hyötyä sittenkään? Miten saavuttaa hyvä arkielämän kielitaito?
13.07.2025 |
Kun tavoitteena on vain pärjätä arjessa, ei mitään sen kummempaa.
Kun miettii sitä, miten mekin olemme oppineet suomen kielen lukematta ja osaamatta kielioppia pätkääkään, niin eikö sama päde kun opiskelee kieliä aikuisena? Mehän "kuulemme" sisäisesti, miten sanat tulee taivuttaa, emmekä mieti sitä sen kummemmin. Taatusti kukaan suomenkielinen ei mieti mitään kielioppisääntöjä puhuessaan suomea. Että tämä pitää nyt taivuttaa illatiiviin jne.
Eikö kieliopin sijaan kannattaisi panostaa siihen, että kuulee kieltä koko ajan, lukee ja kirjoittaa? Opettelee sanoja ja fraaseja.
Mielestäni yksi hyvä keino on kuunnella paljon Youtubesta ja katsoa telkkarista teksityksillä, niin saat kokoajan tehokasta arkielämän opetusta. Jos olette huomanneet, niin Netflixistä saa monelle eri kielelle dubbauksen. Itse katselen nykyään sarjoja sillä kielellä, mitä haluan oppia.
Kielen opettelu lähtee mielestäni siitä, että kuulet sitä mahdollisimman paljon. Sitten pikku hiljaa opettelet aihe kerrallaan sanoja, fraaseja ja jotain kielioppiakin, mutta paino ei saa olla kieliopissa.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Huh, huh. Mietin vaan, että jos kielioppia ei hallitse niin miten ihmeessä onnistuu erilaisten esseiden kirjoittaminen. Itse en ole koskaan käyttänyt vieraiden kielen taitoani puhumiseen enkä kuunteluun vaan pelkästään lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Parhaan hyödyn saat kielestä puhumalla ja kuuntelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, huh. Mietin vaan, että jos kielioppia ei hallitse niin miten ihmeessä onnistuu erilaisten esseiden kirjoittaminen. Itse en ole koskaan käyttänyt vieraiden kielen taitoani puhumiseen enkä kuunteluun vaan pelkästään lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Edelleen kielioppia pitää opiskella, mutta pääpaino oppimisessa kannattaisi olla sanastossa ja puhumisessa. Useampi opiskelee kieltä matkailua yms. varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö juuri se kielioppi ole kaikkein mielenkiintoisin asia kielten opiskelussa? Suoritin ylioppilaskirjoituksissa varsin hyvin arvosanoin seitsemän kieltä, ja kyllä minä aina aloitin uuden kielen opiskelun kielioppiin perehtymällä. Mutta toki nämä asiat ovat yksilöllisiä.
No eipä ole ainakaan suomenkielen kielioppi sinulla hallussa. "Ja" sanan eteen EI tule pilkkua!!!!!
Kielitoimiston ohjepankista:
" Rakenteeltaan kokonaisten päälauseiden väliin tulee pilkku:
Kesällä perhe kunnosti mökin saunaa, ja talvella osa perheestä viimeisteli keittiön."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, huh. Mietin vaan, että jos kielioppia ei hallitse niin miten ihmeessä onnistuu erilaisten esseiden kirjoittaminen. Itse en ole koskaan käyttänyt vieraiden kielen taitoani puhumiseen enkä kuunteluun vaan pelkästään lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Edelleen kielioppia pitää opiskella, mutta pääpaino oppimisessa kannattaisi olla sanastossa ja puhumisessa. Useampi opiskelee kieltä matkailua yms. varten.
Aivan. Itselläni se tilanne (olen tuon edellisen kommentin kirjoittaja) että olen kuulovammainen. En myöskään ole koskaan käynyt ulkomailla.
Olisikin helppo opiskella kieliä, jos opettelisi vain sanastoa eikä ollenkaan kielioppia. Sanojen opiskeluun ei tarvitse muuta kuin hyvää muistia. Kieliopin omaksumisessa muistin lisäksi tarvitaan päättelykykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin taannoin noin kymmenen henkilön seurassa; suurin osa kantasuomalaisia, mutta mukana pari maahanmuuttajaa.
Sattumalta puheeksi osui suomen kielen sijamuodot. Vuoden maassa ollut maahanmuuttaja oli ainoa, joka osasi nimetä esimerkit sijamuodoille illatiivi, allatiivi, ablatiivi jne.
Oli huvittavaa, että hän osasi, mutta kukaan suomea äidinkielenään puhuva ei.
Vierailija kirjoitti:
Olin taannoin noin kymmenen henkilön seurassa; suurin osa kantasuomalaisia, mutta mukana pari maahanmuuttajaa.
Sattumalta puheeksi osui suomen kielen sijamuodot. Vuoden maassa ollut maahanmuuttaja oli ainoa, joka osasi nimetä esimerkit sijamuodoille illatiivi, allatiivi, ablatiivi jne.
Oli huvittavaa, että hän osasi, mutta kukaan suomea äidinkielenään puhuva ei.
Mitä huvittavaa tässä on? Kyllähän sen kaikki tietävät, että suomalaiset osaavat puhua äidinkieltään ja taivuttaa kaikki sanat oikein, tietämättä yhtään mitään kieliopista tai sen säännöistä. Varsinainen vaikea suomen kieliopin opetushan tulee vasta yläasteella ja jääkö siitä päähän kenellekään mitään? Eipä juuri.
Jossain se vika täytyy olla, että jos koulussa opiskellaan ruotsia, saksaa ja ranskaa vuosikausia, niin käytännön kielitaitoa ei kuitenkaan sitten ole. Ainut kieli, jota suomalaiset tavallaan osaavat kaikki suht koht ok, on englanti. Ja sen täytyy johtua siitä, kun englantia on kuullut telkkarista aamusta iltaan lapsesta lähtien. Tuossa altistuminen kielelle päivittäin, natiivien kuunteleminen ja sen lisäksi opiskelu plus kielen käyttö tuo näköjään hyvän tuloksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin taannoin noin kymmenen henkilön seurassa; suurin osa kantasuomalaisia, mutta mukana pari maahanmuuttajaa.
Sattumalta puheeksi osui suomen kielen sijamuodot. Vuoden maassa ollut maahanmuuttaja oli ainoa, joka osasi nimetä esimerkit sijamuodoille illatiivi, allatiivi, ablatiivi jne.
Oli huvittavaa, että hän osasi, mutta kukaan suomea äidinkielenään puhuva ei.
Ei tuota litaniaa tarvita mihinkään suomen kielen arkipuheessa. Siksipä se on sitä turhaa ulkoaopettelua jota suomen koulussa kielenopetuksessa niin rakastetaan. Moni osaa käyttää sujuvasti sijamuotoja oikein tietämättä onko sen sijamuodon nimi nyt sitten pentti vai saara vai ehkä arnold.
Vierailija kirjoitti:
En edes muista suomen kieliopista ja sijamuodoista yhtään mitään ja silti osaan taivuttaa sanat. Kielen oppimiseen ei tarvita kieliopin opiskelua.
Ei pienenä lapsena. Myöhemmin kyllä. Tulen toimeen viidellä kielellä ja - suomea lukuun ottamatta - on pitänyt kyllä osata kielioppi.
Alue: Aihe vapaa
Jos kieltä opiskellaan kielioppi edellä, se tappaa kielitaidon. Puhun äidinkielinäni puolaa ja venäjää, minkä lisäksi osaan myös tataaria miltei yhtä hyvin. Jopa pitkäänkin venäjää opiskelleet arastelevat puhua mun kanssa kyseistä kieltä, koska kielioppivirheiden ja väärän ääntämyksen pelko istuu niin syvässä. Siksi olenkin sitä mieltä, että puhua kannattaa, vaikka se menisi edes vähän oikeaan suuntaan. Kieltä äidinkielenään puhuva ymmärtää kyllä, mistä on kyse:)