Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teoria: suomalaisen kulttuurin peruspiirteet sekoitetaan helposti autismin kanssa
13.07.2025 |
Eli siis, sosiaalinen kömpelyys, yksinolo, sopeutumattomuus ja omien rutiinien varjelu, ahdistuminen hälinästä, kyvyttömyys spontaaniuteen, sekoaminen yllättävistä muutoksista, silmiin katsomattomuus, töksäyttely ym on kaikki suomalaista käyttäytymiskultuurin historiaa. Autismin tutkimus on pääsääntöisesti tehty Yhdysvalloissa, sekä läntisessä Euroopassa, missä on kulttuurillisesti aina suosittu ekstroversiota, eli ulospäinsuuntautunutta persoonatyyppiä joka mukautuu nopeisiin muutoksiin ja eri sosiaalisiin tilanteisiin. Suomessa kulttuuri ei historiallisestikaan ole todellakaan ekstroversioon taipuva, mielistelyä ja muuta sosiaalista joustavuutta on pitkään katsottu kieroon. Hälinä on pahasta, ja yksinoloa tarvitaan ja kunnioitetaan.
Käsillämme on kaksi muutosta: globaalin ulospäinsuuntautuneen ihmistyypin suosiminen myös Suomessa, sekä diagnostiikan perustuminen liberaalin lännen (usa/uk) tuottamaan tieteeseen. Väitän, että suomalaiseen kulttuurin kuuluvat tyypilliset piirteet nähdään nykysuomessa autistisina piirteinä jotka riittävät usein diagnoosiin asti. Täällä on otettu tarpeeksi larpata amerikkalaistyyppistä pöhinää ja ulospäinsuuntautuneisuutta, ajaen monet tuntemaan itsensä joukkoon kuulumattomaksi ja siten hakemaan autismidiagnooseja jotka perustuvat läntisen Euroopan ja Amerikan malleihin.
Kommentit (72)
Kyllä ne autistiset piirteet ilmenee täällä myös muuten kuin ns sosiaalisesti. Kuten vaikka siinä, miten harva suostuu syömään oikeasti monipuolisesti. Ainoa mauste, mikä kelpaa on ketsuppi, ja ruokaakin suostutaan syömään vain yhtä-kahta lajia, tyyliin jauheliha ja lohi. Tyypillisiä autismin oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja lähde on? Muuten aika lailla roskaa
Just näin instagramissa postauksen, jossa joku itse autistinen amerikkalainen sanoi, että "Finland is culturally autistic", eli "Suomi on kulttuurisesti autistinen". Eli valitettavasti joo amerikkalaisten ja muodikkaasti neuroepätyypillisten halu approprioida ja omistaa kaikki ulottuu näköjään myös Suomen kulttuuriin...
Näinpä. Varsinkin jos lapsi on luonnostaan hiljainen ja rauhallinen, häntä painostetaan reipastumaan ja puhumaan. Tämä on mielestäni silkkaa henkistä väkivaltaa. Mm. päiväkodeissa ja varsinkin koulussa. Jotenkin se suulas höpöttäjä on nykyään ihanteellinen ihmistyyppi.
Erilaisia persoonia ja temperamentteja ei enää hyväksytä, ja niille haetaan diagnoosi selittämään erilaisuutta.
Mielenkiintoista. Tässä yhdessä ja samassa ketjussa on esitetty lähes peräkkäin kaksi vastakkaista näkemystä siitä, millaista käytöstä koulumaailma odottaa lapsilta. Yhden näkemyksen mukaan vilkkaita ekstrovertteja yritetään painostaa olemaan hillitympiä, toisen mukaan juuri sellaisia halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Varsinkin jos lapsi on luonnostaan hiljainen ja rauhallinen, häntä painostetaan reipastumaan ja puhumaan. Tämä on mielestäni silkkaa henkistä väkivaltaa. Mm. päiväkodeissa ja varsinkin koulussa. Jotenkin se suulas höpöttäjä on nykyään ihanteellinen ihmistyyppi.
Erilaisia persoonia ja temperamentteja ei enää hyväksytä, ja niille haetaan diagnoosi selittämään erilaisuutta.
Mielenkiintoista. Tässä yhdessä ja samassa ketjussa on esitetty lähes peräkkäin kaksi vastakkaista näkemystä siitä, millaista käytöstä koulumaailma odottaa lapsilta. Yhden näkemyksen mukaan vilkkaita ekstrovertteja yritetään painostaa olemaan hillitympiä, toisen mukaan juuri sellaisia halutaan.
Jos kaksi vastakkaista väitettä pitävät molemmat paikkansa, onko meneillään jonkinnäköinen standardisointi?
Ehkä kulttuurilliset hyveet, kuten rauhallisuus ei poistu samantien vaikka läntinen ekstroversion suosiminen (myös siis globaalin markkinatalouden vaateesta) on noussut. Ekstroversion suosimisella ei haeta kaoottista duracell-tyyppistä ihmistä (mikä varsinkin lapsissa yleistä) vaan suunnitelmallista itsevarmuutta ja sitä itsevarmaa itseilmaisua joka pärjää ja menestyy työelämässä. AP
Asutushistoria jo selittää. Mennäänkö raivaamaan korpea yksin vai jo valmiina sosiaalisesti sitoutuneena ryhmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Varsinkin jos lapsi on luonnostaan hiljainen ja rauhallinen, häntä painostetaan reipastumaan ja puhumaan. Tämä on mielestäni silkkaa henkistä väkivaltaa. Mm. päiväkodeissa ja varsinkin koulussa. Jotenkin se suulas höpöttäjä on nykyään ihanteellinen ihmistyyppi.
Erilaisia persoonia ja temperamentteja ei enää hyväksytä, ja niille haetaan diagnoosi selittämään erilaisuutta.
Mielenkiintoista. Tässä yhdessä ja samassa ketjussa on esitetty lähes peräkkäin kaksi vastakkaista näkemystä siitä, millaista käytöstä koulumaailma odottaa lapsilta. Yhden näkemyksen mukaan vilkkaita ekstrovertteja yritetään painostaa olemaan hillitympiä, toisen mukaan juuri sellaisia halutaan.
Levoton häslääjä ei ole se extroverttiuden ihanne. Sosiaalinen ja uslopäin suuntautunut voi olla myös tasapainoinen ja keskittymiskykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne autistiset piirteet ilmenee täällä myös muuten kuin ns sosiaalisesti. Kuten vaikka siinä, miten harva suostuu syömään oikeasti monipuolisesti. Ainoa mauste, mikä kelpaa on ketsuppi, ja ruokaakin suostutaan syömään vain yhtä-kahta lajia, tyyliin jauheliha ja lohi. Tyypillisiä autismin oireita.
Minulla ei siis ole varmuutta tämän aiheen suhteen ei aloituspostauksessa eikä näissä muissa vastauksissakaan, kunhan teorisoin.
Jos ajattelemme, että mausteiden karttaminen ja ns kapeakatseinen syöminen on kulttuurisen autismin piirre, voimme yhdistää sen aloitusviestini argumenttiin eli suomalainen kulttuurinen introversio ja muut ominaiskäytökseksen piirteet sekoitetaan autismiin. Suomi on ollut hyvin köyhä ja eristäytynyt maa, ja liittynyt länteen kunnolla vasta EU liitoksen jälkeen, jolloin kauppojen valikoimat räjähtivät uusista tuotteista ja mauista. Ei ollut historiallisesti mausteita kuten Ruotsissa, tai muissa vauraammissa suurvalloissa. Ekstroversioon kuuluu riskin otto ja uudesta kiinnostuneisuus, kun introversio nojautuu enemmän tuttuun ja turvalliseen. Suomessa on vaatimattomuus ja ns ei musta väliä -ajattelumalli ollut ehdoton hyve. Ken onni on se onnen kätkeköön, kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat jne. Nämä eivät sovi läntiseen ulospäinsuuntautuvaan vallalla olevaan globaaliin pöhinä-kulttuurimalliin millä menestytään rahallisesti ja sosiaalisesti.
Kaupunkilaistuneet suomalaiset, jotka ovat myös omaksuneet läntisen ekstroversion käytösmallit ovat myös löytäneet etniset kaupat, globaalit keittiöt ja matkailun muutenkin kuin paketti-Teneriffan muodossa. He asuvat kaupungeissa, jossa niin työelämä, kuin sosiaaliset normit suosivat ekstroverttejä ulospäinsuuntautuneita enemmän (usein työt ovat myös englannin kielellä), kuin maakunnat. Uskon asian muuttuvan, ja lopulta pientenkin paikkakuntien sosiaalisen globalisaation tapahtuvan ennen pitkää. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on havaittavissa murteiden sulautuminen vähitellen muistuttamaan Helsingin puhetyyliä. Se ei ole enää Stadin slangia, vaan jotain uutta urbaania yleiskieltä. Somessa viljeltävät aglismi-uudissanat tunnetaan läpi maan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kenellä on valta päättää mikä on normaalia. Ekaluokkalaisista monet on vielä hyvinkin vilkkaita mutta heille opetetaan että se on väärin.
Professori Emerita Keltinkangas-Järvisellä on tästä aiheesta ihan älyttömän valaisevaa asiaa !
Erilaisia persoonia ja temperamentteja ei enää hyväksytä, ja niille haetaan diagnoosi selittämään erilaisuutta.
Näinpä. Varsinkin jos lapsi on luonnostaan hiljainen ja rauhallinen, häntä painostetaan reipastumaan ja puhumaan. Tämä on mielestäni silkkaa henkistä väkivaltaa. Mm. päiväkodeissa ja varsinkin koulussa. Jotenkin se suulas höpöttäjä on nykyään ihanteellinen ihmistyyppi.
Tätä tuputettiin jo 80-luvulla. Lapsia kannustettiin 'villeyteen'.
kyllä näin ulkosuomalaisena joka kesä huomaa käymään tullessa sen toisten ihmisten torjumisen, eli normaalin kanssakäymisen puutteen. urahdellaan vastaukseksi tai sitten ollaa tekoreippaita palveluammateissa.
pohjanmaalla on tosin tyypillisesti löytynyt paasaaja(miehiä), joita voisi luulla sosiaalisemmaksi. mutta eihän sekään ole empaattista suoltaa juttukaverille tauotta jotain monologia. kyllä se toisen ihmisen huomioon ottaminen ja kiinnostuksen puute loistaa poissaolollaan, vaikka olisikin (vain) ujompi tyyppi. mistä muuten se huonosta itsetunnosta jankutuskin tulee? käsittämätöntä väkivaltaa. kielsin aikanaan sukulaisiltani tuollaisen muotimantran hokemisen lapsilleni. hyvä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intro- ja ekstroverttejä on samassa suhteessa joka puolella maailmaa. Samoin sosiaalisesti kömpelöitä.
Sosiaalinen kömpelyys on sitä, ettei osaa toimia siinä kulttuurissa jossa elää. Ja se vaihtelee ympäri maailman.
Yhtä lailla se on sosiaalisesti kömpelöä toimia amerikkalaisesti Suomessa kuin päin vastoin. Ulkomaalaiselle tosin sallitaan enemmän, joten autisti voi ulkomailla pärjätä paremmin, koska hänen ei odoteta tuntevat kulttuurin kirjoittamattomia sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
kyllä näin ulkosuomalaisena joka kesä huomaa käymään tullessa sen toisten ihmisten torjumisen, eli normaalin kanssakäymisen puutteen. urahdellaan vastaukseksi tai sitten ollaa tekoreippaita palveluammateissa.
pohjanmaalla on tosin tyypillisesti löytynyt paasaaja(miehiä), joita voisi luulla sosiaalisemmaksi. mutta eihän sekään ole empaattista suoltaa juttukaverille tauotta jotain monologia. kyllä se toisen ihmisen huomioon ottaminen ja kiinnostuksen puute loistaa poissaolollaan, vaikka olisikin (vain) ujompi tyyppi. mistä muuten se huonosta itsetunnosta jankutuskin tulee? käsittämätöntä väkivaltaa. kielsin aikanaan sukulaisiltani tuollaisen muotimantran hokemisen lapsilleni. hyvä tuli.
Mainitsit asiakaspalvelun tekoreippauden, onko tämä (kutsutaan nyt amerikkalaismaisen aspakultuurin kopioimisyritykseksi) mielestäsi selkeästi päälleliimattua ontuvaa performanssia?
Olen huomannut, miten työelämässä ja kaupankäynnissä elstroversio on uusi normi. Tarjoilijat tulevat kyselemään kesken ruuan, että maistuuko tai tarvitsevatko ruokailijat mitään. Tämä ei vain jotenkin istu suomalaiseen introverttiyttä suosivan kulttuurihistoriaan ja siksi ilmenee teennäisyytenä ja väkinäisenä esittämisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Intro- ja ekstroverttejä on samassa suhteessa joka puolella maailmaa. Samoin sosiaalisesti kömpelöitä.
Sosiaalinen kömpelyys on sitä, ettei osaa toimia siinä kulttuurissa jossa elää. Ja se vaihtelee ympäri maailman.
Yhtä lailla se on sosiaalisesti kömpelöä toimia amerikkalaisesti Suomessa kuin päin vastoin. Ulkomaalaiselle tosin sallitaan enemmän, joten autisti voi ulkomailla pärjätä paremmin, koska hänen ei odoteta tuntevat kulttuurin kirjoittamattomia sääntöjä.
Tätä en kiellä, eikä minulla ole maailmanlaajuisesta introverttiydestä dataa siitä keskustelemaan. Kuitenkin pointtini keskittyi tiettyjen piirteiden historialliseen kulttuuriseen suosimiseen, jolloin voimme ehkä olettaa, että suosiossa ovat olleet ne hyveelliset ja tuottaneet lisää temperamentiltaan sisäänpäinkääntyneitä ihmisiä. Temperamentti geneettistä, persoona ympäristön tuote (tämän opin Keltinkangas-Järvisen jutuista, kiitos hänelle!) joten ajattelen että kulttuurillisesti hyveelliset ja sopivat introvertit ovat tuottaneet enemmän kaltaisiaan kuin ekstroverttejä, joita toki on!
mutta siis jos on yleistä dataa intro- ja ekstroverttiyden globaalista jakautumisesta, niin sittenhän tämä ei päde. Muistan vain, että Amerikkaan lähteneet siirtolaiset kantoivat erityisen paljon elstroversio-geeniä (riskinotto, uudelle avoimuus), mikä on havaittavissa vielä tämän päivän amerikkalaisessa kulttuurissa.
No entäs kun on ihan suomalaisten keskuudessakin liian autistinen? Joko se hyväksytään lääketieteelliseksi autismiksi?
Olen iäkkäänä diagnoosin saanut asperger-nainen, ja vasta nyt viime vuosina olen tajunnut esittäneeni erilaisia rooleja koko ikäni. Myös parisuhteissa. Muuten en olisi ikinä edes päässyt parisuhteeseen! Tietenkään ne näyttelemiselle ja pakotetulle käytökselle perustuneet suhteet eivät kestäneet. Ymmärrän nyt itsekin, miten ristiriitaisen ja kummallisen käsityksen ihmiset minusta saivat.
Nyt vanhana en jaksa enää opetella käyttäytymään JA olla samalla oma itseni. Olen mieluummin yksinäinen erakko ja vältän ihmisiä.
Älyssä ei ole vikaa: 6 laudaturia ja ylin akateeminen oppiarvo 25-vuotiaana. Työelämä ja perhe-elämä menivät penkin alle.
Saanko minä olla autisti omassa kuplassani? Olen hyvin kiinnostunut monenlaisesta nippelitiedosta, löydän kaikki neliapilat, syön aina samat ruoat ja stimmailen monin tavoin. Olen lukenut, että nämä pakkoliikkeet auttavat toleroimaan ja vähentämään aivojen kuormitusta. En olisi itse tuota tullut ajatelleeksi.
N67
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun on ihan suomalaisten keskuudessakin liian autistinen? Joko se hyväksytään lääketieteelliseksi autismiksi?
Olen iäkkäänä diagnoosin saanut asperger-nainen, ja vasta nyt viime vuosina olen tajunnut esittäneeni erilaisia rooleja koko ikäni. Myös parisuhteissa. Muuten en olisi ikinä edes päässyt parisuhteeseen! Tietenkään ne näyttelemiselle ja pakotetulle käytökselle perustuneet suhteet eivät kestäneet. Ymmärrän nyt itsekin, miten ristiriitaisen ja kummallisen käsityksen ihmiset minusta saivat.
Nyt vanhana en jaksa enää opetella käyttäytymään JA olla samalla oma itseni. Olen mieluummin yksinäinen erakko ja vältän ihmisiä.
Älyssä ei ole vikaa: 6 laudaturia ja ylin akateeminen oppiarvo 25-vuotiaana. Työelämä ja perhe-elämä menivät penkin alle.
Saanko minä olla autisti omassa kuplassani? Olen hyvin kiinnostunut monenlaisesta nippelitiedosta, löydän kaikki neliapilat, syön
Minulla ei ole tähän mitään väiteltävää, en ole kukaan antamaan lupia tai kieltämään ketään olemasta mitään tai missään. Onnea kuitenkin opiskelumenestyksestäsi, itselläni ei ole mennyt ihan noin sujuvasti.
Minua kiinnostaa nepsydiagnosoinnin suhde suomalaiseen kulttuurihistoriaan, sekä tieteen tuottamisen painottuminen positivistiseen amerikkaan. Toinen kiinnostava aihe on nykyajan ihmisen kiinnostus autenttisuuteen, haluamme olla omia itsejämme autenttisesti. En ole vielä ihan ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, onko itsestä joku todellinen muoto isolla T:llä jonka kun saavuttaa, niin on todellinen autenttinen oma itsensä. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne autistiset piirteet ilmenee täällä myös muuten kuin ns sosiaalisesti. Kuten vaikka siinä, miten harva suostuu syömään oikeasti monipuolisesti. Ainoa mauste, mikä kelpaa on ketsuppi, ja ruokaakin suostutaan syömään vain yhtä-kahta lajia, tyyliin jauheliha ja lohi. Tyypillisiä autismin oireita.
Minulla ei siis ole varmuutta tämän aiheen suhteen ei aloituspostauksessa eikä näissä muissa vastauksissakaan, kunhan teorisoin.
Jos ajattelemme, että mausteiden karttaminen ja ns kapeakatseinen syöminen on kulttuurisen autismin piirre, voimme yhdistää sen aloitusviestini argumenttiin eli suomalainen kulttuurinen introversio ja muut ominaiskäytökseksen piirteet sekoitetaan autismiin. Suomi on ollut hyvin köyhä ja eristäytynyt maa, ja liittynyt länteen kunnolla vasta EU liitoksen jälkeen, jolloin kauppojen valikoimat räjähtivät uusista t
Kun sieltä extroverttisestä kulttuurista muutetaan tänne, näkyykö se kokeiluina ja mielenkiintona suomalaisuutta kohtaa? Ei näy. Väkisin jos syöttää marjoja tai hinaa saunaan, siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne autistiset piirteet ilmenee täällä myös muuten kuin ns sosiaalisesti. Kuten vaikka siinä, miten harva suostuu syömään oikeasti monipuolisesti. Ainoa mauste, mikä kelpaa on ketsuppi, ja ruokaakin suostutaan syömään vain yhtä-kahta lajia, tyyliin jauheliha ja lohi. Tyypillisiä autismin oireita.
Minulla ei siis ole varmuutta tämän aiheen suhteen ei aloituspostauksessa eikä näissä muissa vastauksissakaan, kunhan teorisoin.
Jos ajattelemme, että mausteiden karttaminen ja ns kapeakatseinen syöminen on kulttuurisen autismin piirre, voimme yhdistää sen aloitusviestini argumenttiin eli suomalainen kulttuurinen introversio ja muut ominaiskäytökseksen piirteet sekoitetaan autismiin. Suomi on ollut hyvin köyhä ja eristäytynyt maa, ja liittynyt länteen kunnolla vasta EU liitoksen jälkeen,
En usko, että voimme yleistää ihan noin paljoa yksilöiden kokemuksia. Kuvioon liittyy myös se, miten vieras otetaan vastaan kun kyseessä on kahden eri kulttuurin interaktio. En tiedä. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun on ihan suomalaisten keskuudessakin liian autistinen? Joko se hyväksytään lääketieteelliseksi autismiksi?
Olen iäkkäänä diagnoosin saanut asperger-nainen, ja vasta nyt viime vuosina olen tajunnut esittäneeni erilaisia rooleja koko ikäni. Myös parisuhteissa. Muuten en olisi ikinä edes päässyt parisuhteeseen! Tietenkään ne näyttelemiselle ja pakotetulle käytökselle perustuneet suhteet eivät kestäneet. Ymmärrän nyt itsekin, miten ristiriitaisen ja kummallisen käsityksen ihmiset minusta saivat.
Nyt vanhana en jaksa enää opetella käyttäytymään JA olla samalla oma itseni. Olen mieluummin yksinäinen erakko ja vältän ihmisiä.
Älyssä ei ole vikaa: 6 laudaturia ja ylin akateeminen oppiarvo 25-vuotiaana. Työelämä ja perhe-elämä menivät penkin alle.
Saanko minä olla autisti omassa kuplassani? Olen hyvin kiinnostunut monenlaisesta
>> Minua kiinnostaa nepsydiagnosoinnin suhde suomalaiseen kulttuurihistoriaan, sekä tieteen tuottamisen painottuminen positivistiseen amerikkaan. Toinen kiinnostava aihe on nykyajan ihmisen kiinnostus autenttisuuteen, haluamme olla omia itsejämme autenttisesti. En ole vielä ihan ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, onko itsestä joku todellinen muoto isolla T:llä jonka kun saavuttaa, niin on todellinen autenttinen oma itsensä. AP >>
Neuroepätyypillisyyden tunnistaminen ja diagnosointi -erityisesti naisilla- on kaiken kaikkiaan niin uusi asia, että en ihmettele sen sekoittumista perinteiseen suomalaisuuteen. Toki autismi ja esim adhd ovat näkyvältä oireistoltaan lähes vastakkaisia, joten pitäisi,erottaa, mistä nepsyydestä puhutaan. Kuten on todettu, suomalaisuus on nimenomaan introversiota ja autismia.
Autenttisuus lähestyy individualismia. Ei haluta olla osa harmaata/punaista massaa, vaan olla yksilöllinen ja sallia itselleen kaikki persoonalliset piirteet. Tämä pluralistinen sallivuus (myös sukupuolikäsityksissä) on edesauttanut aikuisia ihmisiä hakeutumaan myös neurokirjon testeihin: enää ei haluta piilotella omaa, erilaista minuutta, koska stigma on haalennut. Iso T?
Usein autistiset ihmiset kertovat kokemuksiaan siitä, että ovat kokeneet olevansa ulkopuolisia, outoja tai erilaisia. Minulle ei oikein ikinä ole tullut sellaista tunnetta. Itse asiassa luulin pitkään olevani vain ikäisistäni jäljessä, mutta muuten normaali. Johtuukohan se tästä ilmiöstä? Mielenkiintoista tosin on, että olen sattumoisin käynyt aivosähkökäyrätutkimuksessa, ja tiedän, että aivoni oikeasti toimivat vähän eri tavalla.
Tiedän suomalaisen joka meni jenkkifirmaan töihin ja ne kaikki luuli, että tyyppi on masentunut!
Eli todellakin kulttuurierot vaikuttaa näissä. Jenkkien mielestä varmaan 99% suomalaisista on autismin kirjoilla. Ja jos alkuperäiset testit on siellä tehty niin eihän ne todellakaan käy Suomen oloihin/metsäläiskulttuuriin.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos. Joo opiskelen vihdoin. Ne parikymppisten ekat vuodet meni aika vituralleen, mutta olen vihdoin päässyt systeemiin kiinni, siis opiskeluihin. Olipa kiva ja kannustava kommentti, kiitos vielä.