Lasten kesälomat

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan täyttä paskaa. Meinaako nykyvanhemmat oikeasti että sossuilla on mahdollisuuksia/ resursseja vahtia mitä jokaisessa perheessä tapahtuu. Ei todellakaan ole, heillä on resurssia vielä vähemmän kuin ennen. En tiedä mistä nämä hullut ajatukset oikein lähtevät, niiltä vanhemmilta joilla on sossun asiakkuus eikä ymmärretä/ myönnetä missä se ongelma oikeasti piilee vai sellaisilta jotka asuvat hullujen laskuja tehtailevien ihmisten ympäröiminä. Normaaleissa perheissä ei lapsia olla koko ajan leikittämässä, aktivoimassa ja raahaamassa ympäri pitäjiä. Tämä on jopa suositeltavaa. Lapsi tarvitsee kiireetöntä omaa aikaa ja tylsyyttä. Tätä sanovat myös psykologit.

Eipä ole ihme jos nykyajan lapset ovat jo pienenä ihan sekaisin kun vanhemmat suorittavat maanisesti vanhemmuutta sossutätien pelossa. 

 

Täyttä totta se on. Satoja tuhansia lasuja tehdään juurikin tuolla lailla jokaikinen vuosi.

En ole puhunut lasun asiakkuudesta mitään, vaan siitä, että se ilmoitus lävähtää pienimmästäkin ja sitten setvitään, pahimmassa tapauksessa vuosi.

Samasta syystä on aika turha pällistellä, miksi nykyvanhemmat on ns. ylivarovaisia, kun sama rumba alkaa lapsen joka mustelmasta ja naarmusta.

 

Mikä lastensuojelun uhri siellä huutelee? 

Olet täysin sekaisin, ja ne lasut tulee siitä syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Loma-ajatkin olivat helpompia lasten ollessa pieniä. Nyt, vaikka ikäerot ovat pieniä, ovat ne kuitenkin aika merkittäviä. Yksi ei lähde rannalle, toisen saa ylipuhuttua sinne ja toiset lähtevät mielellään. Metsäretkelle lähtee yksi mutta ei toinen. Vanhempana mietit koko ajan saavatko lapset loman, jolla palautuu lukuvuodesta ja saa eväitä tulevaan. Ei lapsia tarvitse viihdyttää, mutta silti on aina huoli heidän hyvinvoinnistaan. Onko se niin väärin myöntää stressaavansa loma-aikaa? Tämä on kuitenkin heidän lapsuutensa ja tältä pohjalta ponnistetaan joskus aikuisuuteen ja oman elämän alkuun. Haluan tarjota lapsilleni vahvat juuret ja siivet ja olla läsnä.

Usein lomassa parasta on se vapaus! Saa olla ja löhötä, tai lapsen ollessa kyseessä, leikkiä koko päivän. Ei tarvitse mennä minnekään, vaan voi elää ihan omassa tahdissaan. 

Älä stressaa niin kamalasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loma-ajatkin olivat helpompia lasten ollessa pieniä. Nyt, vaikka ikäerot ovat pieniä, ovat ne kuitenkin aika merkittäviä. Yksi ei lähde rannalle, toisen saa ylipuhuttua sinne ja toiset lähtevät mielellään. Metsäretkelle lähtee yksi mutta ei toinen. Vanhempana mietit koko ajan saavatko lapset loman, jolla palautuu lukuvuodesta ja saa eväitä tulevaan. Ei lapsia tarvitse viihdyttää, mutta silti on aina huoli heidän hyvinvoinnistaan. Onko se niin väärin myöntää stressaavansa loma-aikaa? Tämä on kuitenkin heidän lapsuutensa ja tältä pohjalta ponnistetaan joskus aikuisuuteen ja oman elämän alkuun. Haluan tarjota lapsilleni vahvat juuret ja siivet ja olla läsnä.

Usein lomassa parasta on se vapaus! Saa olla ja löhötä, tai lapsen ollessa kyseessä, leikkiä koko päivän. Ei tarvitse mennä minnekään, vaan voi elää ihan omassa tahdissaan. 

 

Älä stressaa niin kamalasti

Ja lapsella sekä nuorella kuuluu olla välillä tylsää. Vanhemman tehtävä ei ole keksiä koko aika jotakin puuhaa. Hyvällä ilmalla vaikka viltti nurmikolle, lukemista / Aku Ankkoja (jos ei muuta lue) ja evästä viereen. Ei sitä muuta tarvita. Isompi lapsi voi lähteä pyöräilemään. Sadeilmalla voi lukea sisällä, pelata lautapelejä tai korttia (tätä voi tehdä myös ulkona), leipoa, siivota huoneen, piirtää tai maalata. Kyllä tekemistä on vaikka kuinka paljon. Nykyään ei osata pysähtyä ja vain olla. Koskee niin lapsia kuin aikuisia. On vain suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loma-ajatkin olivat helpompia lasten ollessa pieniä. Nyt, vaikka ikäerot ovat pieniä, ovat ne kuitenkin aika merkittäviä. Yksi ei lähde rannalle, toisen saa ylipuhuttua sinne ja toiset lähtevät mielellään. Metsäretkelle lähtee yksi mutta ei toinen. Vanhempana mietit koko ajan saavatko lapset loman, jolla palautuu lukuvuodesta ja saa eväitä tulevaan. Ei lapsia tarvitse viihdyttää, mutta silti on aina huoli heidän hyvinvoinnistaan. Onko se niin väärin myöntää stressaavansa loma-aikaa? Tämä on kuitenkin heidän lapsuutensa ja tältä pohjalta ponnistetaan joskus aikuisuuteen ja oman elämän alkuun. Haluan tarjota lapsilleni vahvat juuret ja siivet ja olla läsnä.

Usein lomassa parasta on se vapaus! Saa olla ja löhötä, tai lapsen ollessa kyseessä, leikkiä koko päivän. Ei tarvitse mennä minnekään, vaan voi elää ihan omassa tahdissaan. 

 

Älä stressaa niin kamalasti

Ja lapsella sekä nuorella kuuluu olla välillä tylsää. Vanhemman tehtävä ei ole keksiä koko aika jotakin puuhaa. Hyvällä ilmalla vaikka viltti nurmikolle, lukemista / Aku Ankkoja (jos ei muuta lue) ja evästä viereen. Ei sitä muuta tarvita. Isompi lapsi voi lähteä pyöräilemään. Sadeilmalla voi lukea sisällä, pelata lautapelejä tai korttia (tätä voi tehdä myös ulkona), leipoa, siivota huoneen, piirtää tai maalata. Kyllä tekemistä on vaikka kuinka paljon. Nykyään ei osata pysähtyä ja vain olla. Koskee niin lapsia kuin aikuisia. On vain suorittamista.

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000012093244.html

Nyt oli juttu lehdessä, miten tylsyyden sietäminen on hyvä juttu ja voi auttaa menestymisessä. Tätä voi ja kannattaa harjoitella jo lapsena ja tuossa oli hyviä vinkkejä aikuiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vilkkaan pikkulapsen kanssa viikkotolkulla viipottaminen vuoden töistä väsyneenä kysyy jaksamista. Koululaiset taas vertaavat lomatekemisiään kavereiden tekemisiin, ja usein esim. huvipuistoreissu ei ole oikeastaan mitään, vaan vähintään yksi ulkomaanreissu on vasta jotain. Kun yrittää omiaan kasvattaa niin, että vähempikin riittää, niin silti siinä väsyneenä alkaa liian helposti kyseenalaistaa että tarjoaako sitä liian vähän, kun ei tehdä sitä tätä ja tuota ja olla kärventymässä Espanjassa ja varaamassa jo talvilomalle Thaimaan matkaa. 

Jaksamista se kysyy, mutta kyllä jokaisen pitäisi tietää lapsia tehdessä ettei se helppoa ole. Tuo kilpavarustelu muiden perheiden kanssa on aivan turhaa. Ihme, kun on niin paljon pikavipeillä itsensä pulaan saaneita. Kun kaikki pitää saada ja matkustaa ym vaikka rahaa ei ole. Mutta ettei näytä huonommalta kuin muut tai ettei lapsi jää ilman kokemuksia. Kyllä sitä ehtii myöhemmonkin. Ja muistakaa, että lapsi tarvitsee myös lomaa ja lepoa. Se että koko kesä mennään paikasta toiseen ja suoritetaan ei ole lepäämistä ja akkujen lataamista. Tästä syystä moni vanhempi ei palaudu edes lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tuota "mitään ei saa tehdyksi,kun pitää olla viihdytysjoukoissa". Ei minun vanhempani aikanaan toiminut minään viihdytysjoukkoina meille lapsille, vaan vanhemmat teki omia hommiaan ja me lapset touhuttiin keskenämme. Kyllähän äiti meille luki kirjoja ja pelasi pelejä ja kävi "syömässä" hiekkakakkuja mitä oltiin hiekkakasalla leivottu, mutta ei hän todellakaan istunut koko päivää meitä viihdyttämässä. Ei kukaan sellaista edes odottanut.

Miksi vanhemmat nyt kokevat, että heidän pitää jatkuvasti viihdyttää lapsia?

Tämä! 

Ja tämä jatkuva viihdyttäminen näkyy pahasti myös koulussa, nämä viihdytetyt lapset eivät diedä tylsyyttä, vaan jatkuvasti pitäisi tapahtua jotain. 

Voi kun vanhemmat tajuaisivat, että lapset voisivat ihan itse keksiä tekemistä.

Juuri näin!

Jo se ruoanlaitto lisääntyy, kun lapset on koko päivän kotona tai vaikka leirilläkin, jonne pitää laittaa eväät. Ja ajankohta kesän alussa on siinä mielessä surkea että työtä tekevät aikuiset on juurikin siinä vaiheessa väsyneimmillään.

Vierailija kirjoitti:

Kuka teistä jaksaa olla 24/7 uhmaavaan ja kitisevän lapsen kanssa? Kuka?

Jos ei jaksan niin kuka käski niitä lapsia hankkimaan. Jokainen itse miettii onko jaksamista sitoutua lapseen moneksi kymmeneksi vuodeksi. Ja voi järkyttää, ettei se lopu siihen että lapsi täyttää 18v. Ja tuohon mahtuu monet uhmat ja teini-iän mielenosoitukset.

Vierailija kirjoitti:

Jo se ruoanlaitto lisääntyy, kun lapset on koko päivän kotona tai vaikka leirilläkin, jonne pitää laittaa eväät. Ja ajankohta kesän alussa on siinä mielessä surkea että työtä tekevät aikuiset on juurikin siinä vaiheessa väsyneimmillään.

Pääkaupungissa ainakin on ala-ikäisille tarjolla puistoruokailua monessa puistossa ilmaiseksi. Lapselle vain mukaan lautanen, lusikka ja juomamuki. Tänne voi lapsi mennä yksin, kaverin kanssa tai pienemmän lapsen kanssa vanhempi saa samalla mukavan retken.

Mä olin 6 vuotta kotiäiti ja sen jälkeen 7 v sellasessa hommassa, että kesät oli aina lomaa. Oli ihanaa olla lasten kanssa kesät vapaalla, tekemistä riitti! Ei ole tarkotus lesota, en vaan ymmärrä kenen pää hajoo muutamassa viikossa omista lapsista? Mulla oi vaikeeta aloittaa työ, jossa oli vaan parin viikon kesäloma, kun lapset oli 10 ja 13v. Olisin edelleen mielyiten ollut heidän kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itselläni keksiminen loppui kun 4vkon lomasta 3,5vkoa satoi. Kukaan ei maalaa/askartele/rakenna majaa jnejne 3.5vko putkeen. Nyt onneksi takaisin töihin, niin mies saa keksiä vuorostaan sadepäivän tekemistä.

Me mentiin metroilemaan. Muistan, kun oli pitkiä ajanjaksoja pakkasta.

Kodin edestä lähti bussi, jossa 1 pysäkeistä oli metro. Kyytiin ja edestakas pari krt, sitten jonnekin syömään eväitä, esim Kampin leikkitilasn, sitten kotiin.

Tätä tehtiin todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin 6 vuotta kotiäiti ja sen jälkeen 7 v sellasessa hommassa, että kesät oli aina lomaa. Oli ihanaa olla lasten kanssa kesät vapaalla, tekemistä riitti! Ei ole tarkotus lesota, en vaan ymmärrä kenen pää hajoo muutamassa viikossa omista lapsista? Mulla oi vaikeeta aloittaa työ, jossa oli vaan parin viikon kesäloma, kun lapset oli 10 ja 13v. Olisin edelleen mielyiten ollut heidän kanssaan. 

No jos on oikeasti elättänyt itseänsä ja lapsiaan myös ne ajat kun sinä taas olet löhönnyt vuosia kotona, on ehkä vähän väsyneempi kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo se ruoanlaitto lisääntyy, kun lapset on koko päivän kotona tai vaikka leirilläkin, jonne pitää laittaa eväät. Ja ajankohta kesän alussa on siinä mielessä surkea että työtä tekevät aikuiset on juurikin siinä vaiheessa väsyneimmillään.

Pääkaupungissa ainakin on ala-ikäisille tarjolla puistoruokailua monessa puistossa ilmaiseksi. Lapselle vain mukaan lautanen, lusikka ja juomamuki. Tänne voi lapsi mennä yksin, kaverin kanssa tai pienemmän lapsen kanssa vanhempi saa samalla mukavan retken.

Se puistoruokailu on pelkkä pieni kulhollinen soppaa. Siihen pitää laittaa mukaan ainakin leivät ja juoma. 

Mä en ymmärrä tätä, että vanhempien pitäisi nykyään toimia täyspäiväisinä viihdyttäjinä lapsille. Itse teen kyllä muksun kanssa asioita yhdessä, mutta sitten on muitakin asioita joiden aikana lapsen on keksittävä kotosalla omaa viihdykettä. Tottakai kuulen usein, ettei ole mitään tekemistä, mutta totean vaan, että no sitten pitää itse keksiä jotain puuhailtavaa. Vielä ei ole lapsi kuollut tylsyyteen, vaikken olekaan joka hetki luomassa elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tuota "mitään ei saa tehdyksi,kun pitää olla viihdytysjoukoissa". Ei minun vanhempani aikanaan toiminut minään viihdytysjoukkoina meille lapsille, vaan vanhemmat teki omia hommiaan ja me lapset touhuttiin keskenämme. Kyllähän äiti meille luki kirjoja ja pelasi pelejä ja kävi "syömässä" hiekkakakkuja mitä oltiin hiekkakasalla leivottu, mutta ei hän todellakaan istunut koko päivää meitä viihdyttämässä. Ei kukaan sellaista edes odottanut.

Miksi vanhemmat nyt kokevat, että heidän pitää jatkuvasti viihdyttää lapsia?

Siis juuri näin. Ihan vieras ajatus minullekin, että pitäisi olla kuin joku täyspäiväinen sirkustirehtööri.  

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä, että vanhempien pitäisi nykyään toimia täyspäiväisinä viihdyttäjinä lapsille. Itse teen kyllä muksun kanssa asioita yhdessä, mutta sitten on muitakin asioita joiden aikana lapsen on keksittävä kotosalla omaa viihdykettä. Tottakai kuulen usein, ettei ole mitään tekemistä, mutta totean vaan, että no sitten pitää itse keksiä jotain puuhailtavaa. Vielä ei ole lapsi kuollut tylsyyteen, vaikken olekaan joka hetki luomassa elämyksiä.

Yksi lapsi? Varmaan aika pienikin, kun on vielä muksu.

No, voin kertoa, että jos on esimerkiksi parikin alakoululaista koko kesän lomalla, kyllä siinä pitää jotenkin sitä kesää rytmittää ja erilaisia aktiviteettejä keksiä. Ja esimerkiksi uimarannalle menin kyllä aina mukaan, tai mies, koska en todellakaan laskenut alle kymmenvuotiaita keskenään rannalle. Vaikka kuinka itse hortoilinkin kolmevuotiaasta sisarusten matkassa ties missä kaiket päivät.

Samaten on hyvä olla ruokarytmit, jonkinnäköinen unirytmi jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loma-ajatkin olivat helpompia lasten ollessa pieniä. Nyt, vaikka ikäerot ovat pieniä, ovat ne kuitenkin aika merkittäviä. Yksi ei lähde rannalle, toisen saa ylipuhuttua sinne ja toiset lähtevät mielellään. Metsäretkelle lähtee yksi mutta ei toinen. Vanhempana mietit koko ajan saavatko lapset loman, jolla palautuu lukuvuodesta ja saa eväitä tulevaan. Ei lapsia tarvitse viihdyttää, mutta silti on aina huoli heidän hyvinvoinnistaan. Onko se niin väärin myöntää stressaavansa loma-aikaa? Tämä on kuitenkin heidän lapsuutensa ja tältä pohjalta ponnistetaan joskus aikuisuuteen ja oman elämän alkuun. Haluan tarjota lapsilleni vahvat juuret ja siivet ja olla läsnä.

Rentoudu hyvä ihminen! Ei ennenkään vanhemmat miettiny mitään palautumisia, kyllä se loma tekee tehtävänsä!

Nyt kun mainitsit, niin näin se on. Josaain vaiheessa tuli tuo palautumisen miettiminen. Ennen oli työpäiviä, vapaita ja lomia. Ei kukaan miettinyt mitään palautumista. Arki pyöri omaa rataansa. Eikä kyllä käyty mitään keskusteluja siitäkään, että lähteekö kaikki uimarannalle vai ei, tai metsään. Pienemmät lähtivät joka paikkaan mukaan ja jos isompana lapsi ei halunnut, niin sitten jäi kotiin lepäämään tai keksi itselleen muuta tekemistä. Sitten oli tylsiä päiviä, kun kukaan ei lähtenyt mihinkään, ja useita päiviä ilman ohjelmaa. Lapset saivat keksiä itse tekemistä tai vaihtoehtona oli siivoaminen. Läsnäolon merkityksestä olen samaa mieltä, mutta ei se sitä tarkoita, että pitäisi koko ajan järjestää ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja asia näkyy varhaiskasvatuksessa, ympäri vuoden, myös heinäkuussa mikä päivystysaikaa vakassa.

Mutkunmäenjaksaollakasvattamassa

Surullista jos on noin.  Olisin antanut mitä vaan, jos olisin saanut omia lapsia. Se nyt ei ollut mahdollista. Onneksi on läheinen aikuinen kummityttö, jolla on kaksi lasta. Saan kyläillessä minäkin kokoilla legojuttuja etc. Ostankin niitä heille, kun pääsen itsekin välillä mukaan.   Tiedän, vanhemmuuden vaatimukset on aivan eri asia.  M60    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kesälomilla pelkkään ruoanlaittoon meni 2-3 tuntia päivässä. Ihan jatkuva siivous ja pyykkäys siihen päälle niin onhan se raskasta.

Itsekin tarvitsisi lomaa töistä, kotona on miljoona hommaa rästissä työvuoden jäljiltä.

 

Siinä lomallahan just ihmiset normaalisti tekee noita rästihommia ja on hyvää aikaa siivota ja pyykätä lasten kanssa.

 

Niin tekee, juu. Putsaapa vaikkapa esimerkiksi rännit lasten kanssa, siivoa autotalli lasten kanssa jne.

Tai järjestä arkisto ajan tasalle lasten kanssa.

Tai siivoa hellan taus tai jääkaapin alunen.

Muita valopääideoita?

 

No, kun on vaikka jääkaapin alusen siivous, lapsi varmasti aluksi kiinnostuu ja seuraa, "auttaakin". Sitten huomaa että aikuinen on siinä hommassa kiinni ja onkin aika tylsää, menee leikkimään autoilla/barbeilla/legoilla, piirtämään, lukemaan jne. Näin tekee lapset, joita ei ole kyllästetty aistiärsykkein ja jatkuvasti syötetty aktiviteettia aikuisen toimesta. Tylsyys on mielikuvituksen alku. Silloin kelpaa tavallisetkin leikit eikä tarvi sirkushuveja tai olla aina menossa johonkin.

Jos taapero kiukkuaa, anna kiukuta ja jatka hommiasi. Ei ihme että porukka väsyy jos mennään lapsen pillin mukaan.

Tästä ei puhuta tarpeeksi. Tuntuu että yhteiskunnan luoma odotus vanhemmille on, että pitää olla läsnä. Koko ajan, 24/7. Minulla on huono omatunto jos teen hetken ristikkoa 3-vuotiaan leikkiessä omia leikkejään. Tai jos lapsi leikkii itse kun teen kotitöitä, niin sen jälkeen minun ainakin pitää olla lapselle aikaa, oma tauko ei tunnu oikeutetulta. 

Ei ihme, että perusarki lomalla väsyttää. Aivoja ei saa vapaalle, jos yrittää koko ajan suorittaa vanhemmuutta. En tiedä mistä tämä ajatus jatkuvasta läsnäolosta tulee. Paljon toki tulee vastaan kommentteja siitä, jos äiti katsoo kännykkää lapsen seurassa. Se ainakin on suurinta syntiä ja huostaanoton paikka (kärjistäen). Miksipä sama ei koskisi sitä ristikkoon tai lehden lukuun keskittymistä.